Haluatko selvittää tilannetta itsellesi vai onko parempi elää haavetta ja olla tämän osalta mielikuvitus maailmassa? Minulle tämä tuo jonkun verran positiivista virettä, elää haaveissa, että joku voi olla minusta kiinnostunut, enkä välttämättä ole ainakaan kiireellä asiaa selvittämässä itselleni?
Antaa kuitenkin jonkinlaista valoa arkeen, ainakin minulle. Muut haasteet kuitenkin työelämässä ja en ole tyytyväinen omaan tilanteeseeni muutenkaan, siksi pitäydyn tutussa ja turvallisessa tilassani. (m>n).
Antaa kuitenkin jonkinlaista valoa arkeen, ainakin minulle. Muut haasteet kuitenkin työelämässä ja en ole tyytyväinen omaan tilanteeseeni muutenkaan, siksi pitäydyn tutussa ja turvallisessa tilassani. (m>n).
Vastaukset 24
Vanhimmat
Asiahan ei minulle kuulu mutta sori, kirjoituksesi sai jotenkin selkä piin kaamimaan. Tulet menettämään paljon elämältäsi jos et aio ottaa mitään selvää, olet vain paikallasi junnaamassa, tykkää mielikuvasi kohde sinusta tai ei niin sanoisin että tuo on aika outoa sinänsä,kannattaa ottaa selvää sillä kohta huomaat että oletkin jo eläkkeellä yksin rollaattorisi kanssa kaksistaan. Mut jos olet tyytyväinen niin mikäs siinä sitten- no problemos.
Minusta täällä ei ole kukaan kiinnosttunut, joten olen melko turvallisilla vesillä. Elän aika paljon todellisuudessa. tietenkin haaveita on. tiedätkö, en osaa vastata mitään sinun osaltasi, tekstisi ei auennut minulle jostain syystä. Miksi pitäytyä turvallisessa tilassa, jos et ole tyytyväinen elämääsi? En saa ajatuksestasi nyt kiinni?
Oletko valmis kohtaamaan sen, että asiat eivät ole, miten kuvittelet?
olisi hienoa saada jutella asiasta, joka kummallakin varmasti on ajatuksissa. Pelkään, kyllä, mitä voisi seurata, toisaalta haluaisin kokea sen hurmoksen, minkä kuvittelen siitä saavani hänen kanssaan. Olisi upeaa saada tutustua ajan kanssa häneen, todeta pitikö ensi vaikutelma paikkaansa.
Mutta, pahoin epäilen, kuten aloittajakin, hän myös tyytyy tuttuun ja turvalliseen, eikä hyppää kanssani tuntemattomaan.
Toi on totta, jos olisi aikaa tutustua ajan kanssa, niin tähän olisin itsekin valmis, mut harvemmin näin on? Tänä päivänä tuntuu monella arki olevan aika hektistä ja sitä kautta, aika on kortilla ja sitä kautta kommuinikointi vähäisempää?
Ensi kontaktissa kuitenkin monesti käydään ylikierroksilla ja voidaan mennä helposti vikaraiteelle täpinöissä jne. Eli hyppy tuntemattomaan niin kuin sanoit. Pitäisi olla joku patikkaretki tmv. Siellä extremen kautta voisi löytyä yhteisiä säveliä, yhteinen selviytymis tarina?
Haluaisin tietää onko unelmamieheni erään tietyn naisen perään, jos on ei hän enää ole unelmamieheni ja voisin lopettaa haaveilun ja jopa tuskailun siitä etten saa häntä koskaan
Taasen jos hän on jonkun mukavamman naisen perään pysyisi hän silti unelmamiehenäni
Miksi noin? Etkö voi ottaa selvää asiasta?
On turvallisempaa laittaa pää puskaan kuin ottaa selvää asioista. En minä hänen todellisesta kiinnostuksestaan tiedä. En varmaksi. Se voi todellisuudessa olla pelkkää himoa. Piru vieköön heikon luonteeni. Olin hetkittäin ns. kuivilla, mutta nyt hän kulkee taas ajatuksissani. Pitäisikö antaa periksi.
ei kun raahaa vaikka väkisin sun kanssas sinne puskaan piiloon..ei pelkkä pää vaan koko roppa.
Assosiaatio tilanteesta on se, että oltaisiin kuin rusakot autonvaloissa. Eli pitää sammuttaa valot jotta saa happeninkiä aikaiseksi. Tai ainakin muutama sana olisi hyvä/tarpeellista vaihtaa.
Minä yritin selvittää ja sain hiukan realistisemman näkökulman.
Mielikuvitusmaailmassa eläminen ei ollut kivaa. Sitä vaan liihottelee liian korkealla, eikä edes saa unta öisin kun on säpinöissä ja täpinöissä ja miettii tulisiko tehdä jotain vai ei. Ja kun tekee sen ratkaisun, että ottaa yhteyttä ja homma ei etenekään, niin onhan se kurjaa ja tuntuu pahalta, mutta kyllä se aikaa myöten tuo vain mielenrauhaa ja vapautta.
Kyllä häntä edelleen ajattelen hyvällä, eivätkä ne tunteet napista sammu, mutta pysyn paremmin maanpinnalla. Hauska tyyppi, mutta en vain ollut hänelle juuri se oikea ja olisiko hänkään silloin minulle?
Tosin nyt selvisi, ettei hiljaisuus ollutkaan ei, se oli epävarmuus siitä mitä olin halunnut sanoa.
Karma, kohtalo ja tekniikka. Ne kolme asiaa osaavat kyllä naisen elämän sekoittaa.
Minä roikun epärealistissa toiveissa erään miehen suhteen, koska muka olen keskustellut hänen kanssaan eräällä palstalla. Mies on minulle oikeassa elämässä vain tuttu, joskus kivi miekka vuonna olen keskustellut hänen kanssaan jotain yhdentekevää. Mutta mutta, en vain voi unohtaa häntä. Haluaisin tutustua häneen kunnolla.Hänen kanssa olen halunnut jakaa koko elämän. Todellisuudessa luulen että hän taas luuli keskustelevansa jonkun ihan eri naisen kanssa. Sekavaa, eikö totta.
Oikeassa elämässä en kuitenkaan uskalla ottaa yhteyttä tai "mennä tapaamaan" mihinkään tapahtumiin tms. koska olisin ihan murskana jos/KUN häntä ei kiinnostaisikaan minä. Juu, typerää, säälittävää jne. kaikki tiedän jo.
Sama tilanne, nyt en tiedä ratkaisua... En halua luopua haaveissta ja toivosta, et toisellakin olis tunteita...
Ja ehkä ne mielikuva tunteet voivat ajan kanssa muuttua vielä läheisemmiksikin?
Ehkä toinen huomaa kiinnostuksen toisen käyttäytymisestä ja sitä kautta on helpompaa lähestyä toista? Olen enempi odottavalla kannalla ja aika näyttää,
tuleeko tilaisuutta kohdalle, jolloin tuntuisi helpommalta lähestyä toista?
Niinkauan elellään mielikuva maailmassa, ennenkuin se hetki koittaa, kun kohdataan
ja molemmat ollaan siihen riittävän valmiita? Ja onhan sekin mahdollista, että mielikuva toisesta on täysin virheellinen eli persoonasta löytyy liikaa ärsyttäviä luonteenpiirteitä (minusta tai hänestä).
Näin voi käydä, nyt paras juttu olis kohdata... Olis tunteet taas enemmän todellisuuspohjalla, eikä kuvitelmissa. Tietäisi onko tunteita enää vai ei.Mihin lähtisit jos toinen pyytäisi näkemään siellä missä ennenkin?
Täällä sama juttu, uskon tosissani että joskus vielä törmätään ja tunnetaan jälleennäkemisen riemua molemmat ;.) Täältä lähtee lämmin halaus siihen saakka.
Niin, jotkut "rakkaustarinat" eivät koskaan lopu. Siispä ei kiirettä, nähdään sitten kun aika on molemmille sopiva. Voi olla että molemmilla on syytä kasvaa ennen kuin suhteesta tulee hyvä. Kiireellä on turha pilata asiat, vaikka tietenkin saattaa käydä niin että toinen löytää jonkun muun. Mutta sitten löytää.
No ihan totta.. Kuule.. Taitaa olla ne ajat ohi tämän naisen kohdalla et eläisi jossain haaveissa ja kuvitelmissa. Ei sellainen kannata.. Jos oikea elämä ei tyydytä/miellytä sellaisenaan niin silloin se on ihan se ja sama.
En tiedä millaisella ihmisellä on tarve tuollaiseen.. Mut voisin sanoa vinkiksi sen et kannattaa elää tässä ja nyt. Elämä ei ole menneisyydessä eikä missään haaveissa.
t. sinkkunainen joka ei ketään kaipaile eikä halua ketään (miestä) elämäänsä enää ikinä
Kun tuli suhteellisen selväksi se ettei hän minua kaipaile, täällä eikä oikeassa elämässä (Tomi). Jotenkin minä sain tarpeekseni miehistä, taas jälleen kerran.. Ja taas päätin sen minkä viime joulun aikaankin.. Eli ihastu enää ikinä.. No aika pian huomasin ettei sellaista kannata edes luvata itselleen mut joka tapauksessa.. Jospa se tällä kertaa onnistuisi.
Heippa..
(Enkä sit liity noihin muihin juttuihin tällä enkä muillakaan palstoilla. Ei minulla ole tarvetta tänne enää kirjoitella. Tämän nyt laitoin lähinnä siksi koska kirjoitus oli jotenkin erikoinen..)
Äh.. Ehkä tuota ei olisi kannattanut enää laittaa tuohon. Kun asia on aika lailla loppuunkäsitelty.
Poistun.. Heippa..
(Minulta ei ole muualle näille palstoille viestejä kuin tähän ketjuun.)
t. nainen joka on nämä palstat jo taakseen jättänyt
Mun ihastumiset olivat aina yksipuolisia. Kai sitä on alitajunnassaan aina tiennyt ettei mitään vastakaikua tule saamaan, mutta silti pikkasen antanut itselleen luvan haaveiluun, ei kukaan niistä ihastuksistani edes huomannut mun olemassaoloani millään tavalla. Nykyään olen lopettanut nuokin vähäset kuvittelut, mitä sitä suotta itseään rääkkäämään turhilla kuvitteluilla, jotka ei johda mihinkään. En usko ett joku ajattelee mua millään tavalla tai jos joku ajattelee, niin korkeintaan ajattelee jotain negatiivista musta. Eli aina tiennyt ettei se mielikuvien kohde ollut minusta millään tavalla kiinnostunut, se asia ei ole ikinä jäänyt epäselväksi.
Mulla ollut samanlaiset tunteet, koska itsellä on niin huono itsetunto. Alussa oli ihanaa juuri, koska sai tuntea olevansa haluttu, tai siis sen mahdollisuuden siihen edes, että olisi haluttu mutta lopulta alkaa kalvaa se epätietoisuus, kun mikään ei ole todellista,, silloin sitä haluaisi vaan enää tietää sen totuuden, kun suurimmat tunteet ovat alkaneet jo kuihtua pois. Nyt se olisi jopa helpotus, jos saisin tietää epämiellyttävän totuuden, tästä luulottelusta on enää vain murhetta. Alun ilo ja huuma pelkästä mahdollisuudesta ei enää ole olemassa.