Niinpä niin.
Obligatoorinen Rönnin retki näki päivänvalon eräänä kauniina keskiviikko-iltana.
Motivaatioon vaikutti illuusio siitä,että voisin käyttää jo kenties vanhentuneen vapaalippuni pois sekä nähdä listajyrän livenä.
Vaparinippu oli hukkunut viime syksyn muutossa muistojen kätköihin ja sitä sitten haeskelemaan kissojen kanssa.Elämä ei ole tylsää.
Kello löi jo 19:ttä tuntia,kunnes nivaska löytyi ja sitten tuuppaamaan Rellua kohti kehitysaluetta.
Täältä on matkaa reilusti 180 kilometriä,mutta illan artistilla sitä on kolmesti sama etäisyys.
Toimin kartturina ja yllätys;puolisoni ratissa.Kuski kommentoi,että kyllähän ilta ehtookodissa kävisi halvemmaksi.Niin,vaimoni ei tanssi mutta vaihtaa sähkölamppuja.
Vihdoin jalkauduin Rönnin taaimmaiselle parkkipaikalle klo 21.
Pian selvisi että vaparit eivät kelpaa,kuten lehtimainos niin evästi.
Tällä kertaa en päässyt puhumalla sisään,koska ovella olivat asiaankuuluvasti ns. provikkaukot.
Rönnissä oli tapahtunut suuria muutoksia sitten viime kerran;
kahvilan oviaukko oli vaihtanut paikkaa ja narikka hiukan räjähtänyt suuremmaksi.
Testasin uudenkarheita haljasnahkapohjia,jotka olin hankkinut puolitoista vuotta sitten sieltä mistä muutkin eli MONOSELTA.
Lämppäriorkka veti syvältä sydämmestä ja siitä eukkoa raksimaan
- tanssitaito on kuin polkupyöräily,kun kerran oppii...
Hauista jäi mieleen yhden eukon kommentit miestä alivoimasta,että naistenhaulla
juosta saa hakemaan,jos meinaa ehtiä.
Tanssimaan pääsi mukavasti mikä poiki vastahakuja.
Paikalla oli lukuisasti tanssia taitamatonta sakkia,kiitos esiintyjän:
SUVI TERÄSNISKA
Fantastinen ja kantava ääni sai korvani vuotamaan hunajaa.Suvi paneutuu huolella sanojen artikulaatioon ja ääni on miellyttävä.Karismaattinen esiintyjä vetäisi lavan ympyräosan turvoksiin ja fanittajat tuskin olivat väärässä.
Suvin keikoilla ei soiteta tangoa,humppaa tai foksia vaan ihan muuta.
Tyhjässä huoneessa olikin se tämän hetken sykähdyttävin kappale,
kuten arvelin jo vuosi sitten viimeistä älppyä kuunnellessa.
Videokuvauskieltoa rikottin surutta.
Artisti huudettiin ja tömisteltiin encorelle klo 00.15,minkä jälkeen lava täyttyi jammareista ja sekalaisesta seurakunnasta.
Nostin kytkintä klo 01.00 kohti Äinäätä.
Mittariin kertyi lähes 360 ajokilometriä,joten kallisda kallisda.
Radiosta pauhasi Haloo Helsinki,ei pöllömpää.
Kyllä Suvi Teräsniskan keikalla voi käydä jamittamassa ja Rönniä olen aina pitänyt yhtenä parhaista kesälavoista.
Anno Domini 2013 Äinään Miäs
Obligatoorinen Rönnin retki näki päivänvalon eräänä kauniina keskiviikko-iltana.
Motivaatioon vaikutti illuusio siitä,että voisin käyttää jo kenties vanhentuneen vapaalippuni pois sekä nähdä listajyrän livenä.
Vaparinippu oli hukkunut viime syksyn muutossa muistojen kätköihin ja sitä sitten haeskelemaan kissojen kanssa.Elämä ei ole tylsää.
Kello löi jo 19:ttä tuntia,kunnes nivaska löytyi ja sitten tuuppaamaan Rellua kohti kehitysaluetta.
Täältä on matkaa reilusti 180 kilometriä,mutta illan artistilla sitä on kolmesti sama etäisyys.
Toimin kartturina ja yllätys;puolisoni ratissa.Kuski kommentoi,että kyllähän ilta ehtookodissa kävisi halvemmaksi.Niin,vaimoni ei tanssi mutta vaihtaa sähkölamppuja.
Vihdoin jalkauduin Rönnin taaimmaiselle parkkipaikalle klo 21.
Pian selvisi että vaparit eivät kelpaa,kuten lehtimainos niin evästi.
Tällä kertaa en päässyt puhumalla sisään,koska ovella olivat asiaankuuluvasti ns. provikkaukot.
Rönnissä oli tapahtunut suuria muutoksia sitten viime kerran;
kahvilan oviaukko oli vaihtanut paikkaa ja narikka hiukan räjähtänyt suuremmaksi.
Testasin uudenkarheita haljasnahkapohjia,jotka olin hankkinut puolitoista vuotta sitten sieltä mistä muutkin eli MONOSELTA.
Lämppäriorkka veti syvältä sydämmestä ja siitä eukkoa raksimaan
- tanssitaito on kuin polkupyöräily,kun kerran oppii...
Hauista jäi mieleen yhden eukon kommentit miestä alivoimasta,että naistenhaulla
juosta saa hakemaan,jos meinaa ehtiä.
Tanssimaan pääsi mukavasti mikä poiki vastahakuja.
Paikalla oli lukuisasti tanssia taitamatonta sakkia,kiitos esiintyjän:
SUVI TERÄSNISKA
Fantastinen ja kantava ääni sai korvani vuotamaan hunajaa.Suvi paneutuu huolella sanojen artikulaatioon ja ääni on miellyttävä.Karismaattinen esiintyjä vetäisi lavan ympyräosan turvoksiin ja fanittajat tuskin olivat väärässä.
Suvin keikoilla ei soiteta tangoa,humppaa tai foksia vaan ihan muuta.
Tyhjässä huoneessa olikin se tämän hetken sykähdyttävin kappale,
kuten arvelin jo vuosi sitten viimeistä älppyä kuunnellessa.
Videokuvauskieltoa rikottin surutta.
Artisti huudettiin ja tömisteltiin encorelle klo 00.15,minkä jälkeen lava täyttyi jammareista ja sekalaisesta seurakunnasta.
Nostin kytkintä klo 01.00 kohti Äinäätä.
Mittariin kertyi lähes 360 ajokilometriä,joten kallisda kallisda.
Radiosta pauhasi Haloo Helsinki,ei pöllömpää.
Kyllä Suvi Teräsniskan keikalla voi käydä jamittamassa ja Rönniä olen aina pitänyt yhtenä parhaista kesälavoista.
Anno Domini 2013 Äinään Miäs
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kiva raportti.
Siitä peukkua.