Ruotsin työsuhdelainsäädäntö säätelee tarkkaan irtisanomisjärjestystä. Paras työsuhdeturva on pitkäaikaisimmilla työntekijöillä eli vanhimpia työntekijöitä ei voi käytännössä irtisanoa. Ihmiset ovat kauemman töissä, kun se on heille taloudellisesti kannattavaa. Tämä on ero Suomeen ja Ruotsiin. Suomessa sosialidemokraatit ja ay-liike eivät ole saavuttaneet niin vahvaa asemaa, jotta tällaiseen työlainsäädäntöön oltaisiin päästy lakitasolla.
Suomessa ei YT-laissa määritellä, että "vanhat työntekijät saavat subjektiivisen" oikeuden pitää työpaikkansa ensimmäisenä. Eli kyseessä on puhtaasti vapaasti tulkittava työehtosopimukseen perustuva irtisanomisjärjestys. Tässä mennään metsään jos työuria aiotaan pidentää.
Käytännössä työnantaja voi perustella järjestyksen mielivaltaisesti yrityksen tai julkisen sektorin työnantajan edun mukaan. Perusteena työpaikan säilyttämiselle voi olla esimerkiksi työsuhteen pituus, perhesyyt, ammattitaito. Siinä ei katsota kansantalouden etua, vaan työnantajan etua. Kuka tuottaa parhaiten tässä hetkessä. Vanhat lähtee ensiksi. Ei tämä ole kestävää.
Sosialidemokraattien ei pitäisi kannattaa eläkeiän nostoa, ennen kuin tämä irtisanomismenettely (vanhat työntekijät viimeiseksi) saadaan kirjattua lakiin. 1990-luvun laman opetukset ovat selvät.
Väärä finanssipolitiikka oli SDP:n virhe 1980-luvun lopulla, se on jälkiviisaasti todettu. Porvarihallituksen virhe 1990-luvun alussa oli keskittyminen raakaan tulosjohtamiseen, jossa menetettiin 1930-, 1940-lukujen sukupolven työntekijöistä valtava joukko tulonsiirron asiakkaiksi, työntekijöitä, yrittäjiä ja pienyrittäjiä. Samalla menetettiin iso osa tämän sukupolven lapsista samaan tulonsiirron asiakkaiksi.
1990-luvulla saatiin aikaan nopea kasvu, rajuilla keinoilla. Köyhyys ja kurjuus periytyy aika pitkälle.Saatiin aikaan tuottavuuden kasvua ja lama taittumaan koulutuksella "tuottavien työntekijöiden" panostuksella, mutta ei kiinnitetty huomiota työlainsäädännön rakenteelliseen vääristymään, joka rasittaa nyt ja hamaan tulevaisuuteen tällä menolla yhteiskuntaa, yrityksiä ja kansalaisia.
Demarihallitukset ja ay-liike eivät saaneet aikaiseksi 1990-2000-luvulla lakia irtisanomisjärjestyksistä eikä sen jälkeen mikään mukaan hallitus. Työnantajien vastustus on nähtävästi pääsyy tähän, ehkäpä myös hallituskumppaneiden jotka olivat porvareita, mene ja tiedä.
Suomen jatkuvasti heikompaa työllisyyttä Ruotsiin verrattuna ei selitä eläke- ja sosiaaliturvajärjestelmä tai verotuksen erot. Verot ja työnantajan sivukulut ovat naapurissa korkeammat kuin Suomessa. Vastaavasti eläikä on Suomessa alhaisempi. Miksi tätä "subjektiivista" vanhimpien ikäluokkien oikeutta ensisijaisesti työhön ei voida Suomessa säätää lain tasolle?
Jos porvarikoalitiota pukkaa seuraavassa hallituksessa (kok, ps, kesk), tähän pitäisi saada muutos. Se on melko varmaa, että kokoomus ei tähän ainakaan hevillä suostu. Mikä lienee keskusta ja ps-puolueiden kanta?
Suomessa ei YT-laissa määritellä, että "vanhat työntekijät saavat subjektiivisen" oikeuden pitää työpaikkansa ensimmäisenä. Eli kyseessä on puhtaasti vapaasti tulkittava työehtosopimukseen perustuva irtisanomisjärjestys. Tässä mennään metsään jos työuria aiotaan pidentää.
Käytännössä työnantaja voi perustella järjestyksen mielivaltaisesti yrityksen tai julkisen sektorin työnantajan edun mukaan. Perusteena työpaikan säilyttämiselle voi olla esimerkiksi työsuhteen pituus, perhesyyt, ammattitaito. Siinä ei katsota kansantalouden etua, vaan työnantajan etua. Kuka tuottaa parhaiten tässä hetkessä. Vanhat lähtee ensiksi. Ei tämä ole kestävää.
Sosialidemokraattien ei pitäisi kannattaa eläkeiän nostoa, ennen kuin tämä irtisanomismenettely (vanhat työntekijät viimeiseksi) saadaan kirjattua lakiin. 1990-luvun laman opetukset ovat selvät.
Väärä finanssipolitiikka oli SDP:n virhe 1980-luvun lopulla, se on jälkiviisaasti todettu. Porvarihallituksen virhe 1990-luvun alussa oli keskittyminen raakaan tulosjohtamiseen, jossa menetettiin 1930-, 1940-lukujen sukupolven työntekijöistä valtava joukko tulonsiirron asiakkaiksi, työntekijöitä, yrittäjiä ja pienyrittäjiä. Samalla menetettiin iso osa tämän sukupolven lapsista samaan tulonsiirron asiakkaiksi.
1990-luvulla saatiin aikaan nopea kasvu, rajuilla keinoilla. Köyhyys ja kurjuus periytyy aika pitkälle.Saatiin aikaan tuottavuuden kasvua ja lama taittumaan koulutuksella "tuottavien työntekijöiden" panostuksella, mutta ei kiinnitetty huomiota työlainsäädännön rakenteelliseen vääristymään, joka rasittaa nyt ja hamaan tulevaisuuteen tällä menolla yhteiskuntaa, yrityksiä ja kansalaisia.
Demarihallitukset ja ay-liike eivät saaneet aikaiseksi 1990-2000-luvulla lakia irtisanomisjärjestyksistä eikä sen jälkeen mikään mukaan hallitus. Työnantajien vastustus on nähtävästi pääsyy tähän, ehkäpä myös hallituskumppaneiden jotka olivat porvareita, mene ja tiedä.
Suomen jatkuvasti heikompaa työllisyyttä Ruotsiin verrattuna ei selitä eläke- ja sosiaaliturvajärjestelmä tai verotuksen erot. Verot ja työnantajan sivukulut ovat naapurissa korkeammat kuin Suomessa. Vastaavasti eläikä on Suomessa alhaisempi. Miksi tätä "subjektiivista" vanhimpien ikäluokkien oikeutta ensisijaisesti työhön ei voida Suomessa säätää lain tasolle?
Jos porvarikoalitiota pukkaa seuraavassa hallituksessa (kok, ps, kesk), tähän pitäisi saada muutos. Se on melko varmaa, että kokoomus ei tähän ainakaan hevillä suostu. Mikä lienee keskusta ja ps-puolueiden kanta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Taitaa olla porvareille liikaa tuo työlainsäädännön irtisanomisjärjestystä turvaava laki. Kaikki pitäisi saada työnantajan päätettäväksi. Onhan se mahdoton yhtälö miljoona nuorta rahoittaa paria miljoonaa eläkeläistä.
Jos vanhempien ikäluokkia ei kouluteta työssä, ei paranneta työhyvinvointia, ei tule mitään. Se on harha kuvitelmaa, että työnantajat vapaaehtoisesti pitävät kiinni vanhoista työntekijöistä. Työttömyystilastot kertovat totuuden.
Kylmästi ajatellen vanhat ulos ensin työnantajan kannalta. Säästyy kesälomarahoissa, palvelusvuosilisissä aikas iso summa. Ja kun palkkaa uuden eri tehtävänimikkeellä ei tarvitse välittää takaisin kutsuistakaan ja menee melkein 2 v ennen kuin tarvitsee ajatella esim. kesälomaa. Palvelusvuosilisä lähtee juoksemaan vasta 10 v jälkeen. Nykyään on monella työpaikalla ns. tulosvastuullisia teameja/osastoja, jossa mkas 20 henkilöä. Sitä tiiminvetäjä/10 vetää, ei tarvitse pitää kummoisia yt-neuvotteluja jos halutaan vähentää. Kyllä työnantaja puolella on keinoja säädellä henkilöstömäärää aika mielivaltaisesti.
Suomen lait ovat erinomaisia.
Muuta Ruotsiin,jos ei kelpaa.
useissa työehtosopimuksissa on määräys, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan ne työntekijät, joilla on työsuhde kestänyt pidempään.
Ay-liike vaatimalla vaati 90-luvulla elakeputket auki. Silloin 57 vuotta täyttäneet pääsivät työttömyys eläkkeelle oltuaan työttömänä 500 päivää. Työnantajat rupesivat silloin käyttämään hyväkseen tätä reikää yrityksen saneerauksessa. Kun huomattiin eläköitymisen tulevan yhteiskunnalle kalliiksi, lopetettiin elakeputket ja nostettiin eläkeikää. Nyt Ay-liike vaatii, että ikääntyneitä työntekijöitä ei saa irtisanoa. Olisiko Ay-liikkeen katsottava peiliin ja tunnustettava, että ahneella on pas.......n loppu.