Kirjoitan joukon mieleeni tulleita epäkohtia ja ongelmia kansalaisaloitteessa. Otan tietoisen riskin: yritän kirjoittaa asiallisesti, esitän joukon epäkohtia ja joitain ehdotuksia kuten pitää mielestäni rakentavassa keskustelussa. Keskusteluun kuuluvat myös asialliset kommentit, ja huomautukset, kritiikkikin missä otan tietoisen riskin. Katsotaan tarvittaessa vaikka missä kalikka kalahtaa.
Alkuun: Lopettakaa hyvät ihmiset automaattinen yliarvostus ja lapsenomainen usko kansalaisaloitteisiin.
Laki kansalaisaloitteista ei velvoita yhtään ketään implisiittisesti hyväksymään yhtään aloitetta. Tämä on tärkein pointti. Tämä sinetöi allekirjoituksien määrän merkityksettömäksi. Ehkä olen väärässä, mutta takaako mikään ylipäänsä seuraavia:
- onko aloite ylipäänsä järjellinen, tärkeä, oleellinen? Allekirjoitusten määrän täyttyessä eduskunnan on ainoastaan käsiteltävä aloite, ei hyväksyttävä. Tästä eteenpäin kaikella kunnioituksella kutakin aloitetta ja sellaisen tekijää kohtaan kumminkin, asiasta riippumatta.
- onko aloitteen tekijä kiistatta ymmärtänyt mihin asia voi johtaa kun sitä kenties aletaan puimaan? Tätä ei voi ihmiseltä aina edes edellyttää, kukaan ei voi kiistatta tulevaisuutta ennustaa.
- onko aloitteen allekirjoittava samoin täysin ymmärtänyt mitä on allekirjoittamassa? Onko netissä (vaikkapa yhtään) päivystäviä ammattiallekirjoittajia? Entä erilaisia "protesti"-allekirjoittajia? Onko allekirjoittajien arviot, intressit ja tavoitteet, saati käsityskyky samalla pohjalla? Tämä koskee muuten myös äänestämistä.
- onko aloitteen edetessä eduskuntaan asiaa käsittelevä virkamieskunta kiistatta edes järjissään? Sama koskee heidän mahdollisia eroja intressejä, tavoitteita ja tarkoituksia tai edes motivaatiota asiaan perehtymiseen.
- tulkitaanko aloitteen ns. henki ja tarkoitus eduskunnassa oikein vai meneekö asia päälaelleen, entistäkin hullummaksi vai millaiseksi?
- koska eduskunta nyt lain velvoittamana joutuu äänikiintiön saaneen aloitteen käsittelemään onko mahdollista ruuhkauttaa, tahatta tai tahallisesti eduskunnan entinenkin työ ja halvaannuttaa normaalikin toiminta? Tämä lisäksi huomioiden, ettei kenties mikään estä näppärää trollaamista.
Koska kansa äänestää edustajan sitä edustamaan pitäisi edustajan jo olla töissä kansan asioita ajamassa muutenkin. Kansalaisaloite vie ainakin osan kansan jo valtuuttaman edustajan töistä ja siten vastuusta. Tämä on toinen tärkeimmistä pointeista: onko edustuksellisuus osittainkin uhattuna? Se seikka, ettei omaan kansanedustajaan "saa" eri syistä yhteyttä aloitteen toimittamiseksi suoraan oikeaan ja alkuperäiseen osoitteeseen lienee liki perustuslaillinen pulma. Se, että kansanedustaja jättää vastaamatta tai reagoimatta suoraan (tai mihin vain) aloitteeseen samoin, ja lisäksi virkavirhettä lähentelevää. Se seikka, ettei äänestäjä "tiedä" kansanedustajaansa on äänestäjän oma ongelma mikä voi viitata siihen ettei hän tiennyt mitä oli tekemässä äänestyskopissa. Ja tämäkin olettaen, että äänestämällä voi ylipäänsä vaikuttaa.
Jotain korjaavaa ehdotusta ilmenee seuraavassa.
Tarvitaan sellainen aloite tai lakimuutos, joka sisältää yhdistelmän seuraavista:
- kansanedustajan vastuuta lisätään tuntuvasti, myös tulosvastuuta
- kansanedustaja voidaan erottaa jo olemassakin olevien määräysten rikkomisesta tai uudistettujen perusteella, ja todella erotetaankin eikä ainoastaan todeta että "kanneta vastuuta" mikä kuuluu työhön muutenkin ja on tyhjä lause melkein aina
- tarvitaan kansalaisaloite, joka aikaansaa uuden lain kansalaisaloitteista jossa on otettu huomioon tyhjentävästi ainakin edellä esittämäni pulmat
- koko prosessia nopeutetaan ja kenties yksinkertaistetaan mistä hyötyy sekä eduskunta että kansa eli siten lyhyesti maa nimeltä Suomi
- kansa voi esittää välikysymyksen tai vastaavan jos asiassa ilmenee (riittävin ja sovituin kriteerein) yhtään mitään epäselvää tai vaikeaa kellekään
- kansanedustajien ylipäänsä kyvykkyys työhönsä tutkitaan ja kyvyttömyyteen reagoidaan, kansan hyväksymällä tavalla. Joistain minimivaatimuksista voidaan varmasti päästä yhteenymmärrykseen, ja ellei päästä on peli pelattu eikä millään kansalaisvaikuttamisella ole toivoa koska kehitystä tällöin katteettomasti vaativa itse kansa on silloin kyseenalainen.
Tässä joitain ajatuksia ja uusia saan varmasti pian lähettämisen jälkeen. Mielestäni tässä jo kirjoittamatkin ovat sinällään jo nekin miettimisen arvoisia. Lopuksi:
Älkää hyvät ihmiset uskoko kaikkea tai mitä tahansa. Älkää' hyvät ihmiset luulko liikoja mistään: mikään ei ole niin helppoa kuin miltä näyttää. Älkää hyvät ihmiset odottako mitään helpolla, tai varsinkaan yhä helpommalla mitään yhä enemmän. Kiitos mielenkiinnosta.
Alkuun: Lopettakaa hyvät ihmiset automaattinen yliarvostus ja lapsenomainen usko kansalaisaloitteisiin.
Laki kansalaisaloitteista ei velvoita yhtään ketään implisiittisesti hyväksymään yhtään aloitetta. Tämä on tärkein pointti. Tämä sinetöi allekirjoituksien määrän merkityksettömäksi. Ehkä olen väärässä, mutta takaako mikään ylipäänsä seuraavia:
- onko aloite ylipäänsä järjellinen, tärkeä, oleellinen? Allekirjoitusten määrän täyttyessä eduskunnan on ainoastaan käsiteltävä aloite, ei hyväksyttävä. Tästä eteenpäin kaikella kunnioituksella kutakin aloitetta ja sellaisen tekijää kohtaan kumminkin, asiasta riippumatta.
- onko aloitteen tekijä kiistatta ymmärtänyt mihin asia voi johtaa kun sitä kenties aletaan puimaan? Tätä ei voi ihmiseltä aina edes edellyttää, kukaan ei voi kiistatta tulevaisuutta ennustaa.
- onko aloitteen allekirjoittava samoin täysin ymmärtänyt mitä on allekirjoittamassa? Onko netissä (vaikkapa yhtään) päivystäviä ammattiallekirjoittajia? Entä erilaisia "protesti"-allekirjoittajia? Onko allekirjoittajien arviot, intressit ja tavoitteet, saati käsityskyky samalla pohjalla? Tämä koskee muuten myös äänestämistä.
- onko aloitteen edetessä eduskuntaan asiaa käsittelevä virkamieskunta kiistatta edes järjissään? Sama koskee heidän mahdollisia eroja intressejä, tavoitteita ja tarkoituksia tai edes motivaatiota asiaan perehtymiseen.
- tulkitaanko aloitteen ns. henki ja tarkoitus eduskunnassa oikein vai meneekö asia päälaelleen, entistäkin hullummaksi vai millaiseksi?
- koska eduskunta nyt lain velvoittamana joutuu äänikiintiön saaneen aloitteen käsittelemään onko mahdollista ruuhkauttaa, tahatta tai tahallisesti eduskunnan entinenkin työ ja halvaannuttaa normaalikin toiminta? Tämä lisäksi huomioiden, ettei kenties mikään estä näppärää trollaamista.
Koska kansa äänestää edustajan sitä edustamaan pitäisi edustajan jo olla töissä kansan asioita ajamassa muutenkin. Kansalaisaloite vie ainakin osan kansan jo valtuuttaman edustajan töistä ja siten vastuusta. Tämä on toinen tärkeimmistä pointeista: onko edustuksellisuus osittainkin uhattuna? Se seikka, ettei omaan kansanedustajaan "saa" eri syistä yhteyttä aloitteen toimittamiseksi suoraan oikeaan ja alkuperäiseen osoitteeseen lienee liki perustuslaillinen pulma. Se, että kansanedustaja jättää vastaamatta tai reagoimatta suoraan (tai mihin vain) aloitteeseen samoin, ja lisäksi virkavirhettä lähentelevää. Se seikka, ettei äänestäjä "tiedä" kansanedustajaansa on äänestäjän oma ongelma mikä voi viitata siihen ettei hän tiennyt mitä oli tekemässä äänestyskopissa. Ja tämäkin olettaen, että äänestämällä voi ylipäänsä vaikuttaa.
Jotain korjaavaa ehdotusta ilmenee seuraavassa.
Tarvitaan sellainen aloite tai lakimuutos, joka sisältää yhdistelmän seuraavista:
- kansanedustajan vastuuta lisätään tuntuvasti, myös tulosvastuuta
- kansanedustaja voidaan erottaa jo olemassakin olevien määräysten rikkomisesta tai uudistettujen perusteella, ja todella erotetaankin eikä ainoastaan todeta että "kanneta vastuuta" mikä kuuluu työhön muutenkin ja on tyhjä lause melkein aina
- tarvitaan kansalaisaloite, joka aikaansaa uuden lain kansalaisaloitteista jossa on otettu huomioon tyhjentävästi ainakin edellä esittämäni pulmat
- koko prosessia nopeutetaan ja kenties yksinkertaistetaan mistä hyötyy sekä eduskunta että kansa eli siten lyhyesti maa nimeltä Suomi
- kansa voi esittää välikysymyksen tai vastaavan jos asiassa ilmenee (riittävin ja sovituin kriteerein) yhtään mitään epäselvää tai vaikeaa kellekään
- kansanedustajien ylipäänsä kyvykkyys työhönsä tutkitaan ja kyvyttömyyteen reagoidaan, kansan hyväksymällä tavalla. Joistain minimivaatimuksista voidaan varmasti päästä yhteenymmärrykseen, ja ellei päästä on peli pelattu eikä millään kansalaisvaikuttamisella ole toivoa koska kehitystä tällöin katteettomasti vaativa itse kansa on silloin kyseenalainen.
Tässä joitain ajatuksia ja uusia saan varmasti pian lähettämisen jälkeen. Mielestäni tässä jo kirjoittamatkin ovat sinällään jo nekin miettimisen arvoisia. Lopuksi:
Älkää hyvät ihmiset uskoko kaikkea tai mitä tahansa. Älkää' hyvät ihmiset luulko liikoja mistään: mikään ei ole niin helppoa kuin miltä näyttää. Älkää hyvät ihmiset odottako mitään helpolla, tai varsinkaan yhä helpommalla mitään yhä enemmän. Kiitos mielenkiinnosta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pienryhmien kiimaa..
Kaikkea kannattaa ainakin kerran kokeilla. Miksei siis kansalaisaloitettakin?
Kansalaisaloitesysteemiä ei varmaankaan saatu aikaiseksi ainakaan sitä ajavalla kansalaisaloitteella? Näinollen: on hankala uskoa että kansalaisaloite nykyisellään voisi olla ainakaan kansalta lähtöisin. Kansalta lähtöisin olevat uudistustarpeet ovat tietenkin nimenomaan kansan tarpeisiin perustuvia, jolloin voi miettiä perustuuko siten kansalaisaloitesysteemi välttämättä kansan tarpeisiinkaan. Ja jollei nykymuotoinen kansalaisaloite perustu kansan tarpeisiin ovat tarpeet muualla. Painottaa voi myös sanaa nykymuotoinen, sillä yksikään aloite ei ole mennyt läpi joten ei ole näyttöä siitä tuleeko mikään muukaan menemään. Siinä mielessä kansalaisaloite on ainakin toistaiseksi korkean tason kusetusta ja antaa kansalle turhaa toivoa vaikuttamismahdollisuuksista. Logiikka on nähdäkseni toimiva. Jos
joku viitsii, jaksaa tai pystyy kansalaisaloitteen alulle panneen voiman selvittämään on hän ollut toistaiseksi hiljaa ja voisi avautua. Kuka saa kunnian?
Jos edellinen päättely toimii, kelpasi eduskunnalle ja hallitukselle muita kuin
kansan tarpeita palveleva uudistus. Kysehän ei ole tässä siitä etteikö
kansalaisaloite jotenkin "kelpaisi" kansalle tai peräti vastustettaisiko sitä. Kyllä keskeneräinen ja valmistelematon kansaa aukottomasti jopa palveleva uudistuskin kannattaa saattaa valmiiksi, aukottomaksi ja toimivaksi. Mieleeni ei vain tule esimerkkejä.
Kuten tämän kaltaisten lakimuutosten ja uudistusten laita yleensäkin, on kansalaisaloite mennyt läpi eduskuntaryhmien, valiokuntien ja minkä lie tarvittavan kautta (kuka edes tietää?) ja näköjään kelvannut nykymuodossa hallitukselle
koska systeemi saatiin.
Jos tämä todella on esimerkki kansasta riippumattomasta toiminnasta kehotan vakavasti jättäytymään äänestämästä. Kansasta riippumaton toimintahan on kerrassaan irrallaan kaikesta parlamentarismista. Kukaan ei voi väittää tulleeksi valituksi toimimaan samaan aikaan kansasta riippumatta ja kansan mandaatilla tilanteessa jossa kansa ei mandaattiaan myönnä. Tällöin kaikenlainen kansan edustaminen ja sen puolesta päättäminen on demokratiassa kerrassaan laitonta. Eri asia on sitten jos demokratiasta luovutaan (tai asia myönnetään) rikollisjoukon eduksi. Ja koska hallitus sisältää oikeutta käsitteleviä elimiä kuten oikeusministeriön ei tasavallassa ketään voitaisi tällöin tuomita mistään rikoksesta kenenkään toimesta.
"Huvittuneena" huomaan ettei asia isommin ihmisiä taida huolestuttaa. Sen sijaan, että kansalla on nyt konstit laittaa lakeja muuallakin kuin Suo24:ssä eipä vissiin huvita. Eikä epäilytä, sen sijaan kun päinvastoin yritin muistuttaa että kansanedustajat ovat enemmän tai vähemmän valistuneen kansan valitsemia. Eipä liene tarpeen että kansalle soisi vallan kerrassaan VAIHTAA edustajiaan. Mikään luottamuspula ei tätä aikaansaa, eikä liene tarpeenkaan. Näyttää kuin siltä, että ihmiset ovat jäseniä jossakin kehnossa tai arveluttavassa kerhossa, mieluummin rutisevat huonosta toiminnanjohdosta kuin vaihtaisivat sitä tai eroaisivat kerhosta, ja kiltisti maksavat jäsenmaksunsa ja tekevät kaiken mitä kelvoton tai arveluttava kerhon johto keksii. Päälle silti kehutaan kerhoa (ulospäin), sisäänpäin sätitään. Ja koko ajan vertaillaan muihin kerhoihin ja kilpaillaan vaikka koko ajan (kai) kerhoa vihataan. Voiko tällaiselle jäsenistöpohjalle sittenkään antaa valtaa määrätä kerhon sääntöjä?