Etusivulla ollut " Mikä mielisairaus minulla on?"- keskustelu herätti itselläkin pohdintaa. Olen jonkun aikaa yrittänyt siitä puhua, ilman etenemistä.. Kerron lyhyesti tarinani ja nykypäivän tilanteeni.
Eli keskituloinen suomalainen perhe jossa olen vanhin lapsi. Fyysinen ja henkinen väkivalta kuuluivat arkeen kuten kännissä oleva isä. Tappouhkauksia, mustelmia, haukkumista, irti lähteneitä hiuksia. Koulukiusattu ala-asteelta lähtien. 13-vuotiaana kotona ahdisteltiin seksuaalisesti ensimmäistä kertaan sekä masennus alkoi. 17-vuotiaana lähdin omasta tahdosta lastenkotiin ja aloitin terapian. Silloin diagnoosi oli vakava masennus.
Tällä hetkellä elämäntilanteeni alkaa olla mielestäni kohtuu hyvä, paitsi "mieli- osastolla". Aluksi puhuttiin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, mutta esim. 17-vuotiasta pikkuveljeäni lainaten "Kyllä sulla on vähän pahemmin joku vialla".
Mielialani heittelevät monta kertaa päivässä: aggressiivinen (ilkeä, nyrkkiä seinään, vihoittelua, uhkaava/uhkaileva), ahdistunut ( sairaanoloinen ahdistus normaaleja arki asioita kohtaan kuten lääkärissä ja kaupassa käyminen, ajoittainen itsetuhoisuus, liiallinen stressaaminen sekä ns. "mielessä asian yliampuminen") ja ylienergisyys ( jokin asia on liian hauskaa esimerkkinä). Diagnosoitu on myös postraumaattinen stressihäiriö.
Kuten mainitsin tuossa yläpuolella niin lääkärissä käyntikin on ylitse pääsemättömän vaikeaa. yllättynyt olen jopa siitä, että tähän pystyin kirjoittamaan vaikka anonyymina onkin. Tarkoitus tällä viestillä on kuulla kommentteja henkilöiltä jotka ovat kokeneet samankailtaisuuksia tai tietävät tästä aiheesta. Tai no paskat, kommentit kuin kommentit ovat tervetulleita.
Eli keskituloinen suomalainen perhe jossa olen vanhin lapsi. Fyysinen ja henkinen väkivalta kuuluivat arkeen kuten kännissä oleva isä. Tappouhkauksia, mustelmia, haukkumista, irti lähteneitä hiuksia. Koulukiusattu ala-asteelta lähtien. 13-vuotiaana kotona ahdisteltiin seksuaalisesti ensimmäistä kertaan sekä masennus alkoi. 17-vuotiaana lähdin omasta tahdosta lastenkotiin ja aloitin terapian. Silloin diagnoosi oli vakava masennus.
Tällä hetkellä elämäntilanteeni alkaa olla mielestäni kohtuu hyvä, paitsi "mieli- osastolla". Aluksi puhuttiin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, mutta esim. 17-vuotiasta pikkuveljeäni lainaten "Kyllä sulla on vähän pahemmin joku vialla".
Mielialani heittelevät monta kertaa päivässä: aggressiivinen (ilkeä, nyrkkiä seinään, vihoittelua, uhkaava/uhkaileva), ahdistunut ( sairaanoloinen ahdistus normaaleja arki asioita kohtaan kuten lääkärissä ja kaupassa käyminen, ajoittainen itsetuhoisuus, liiallinen stressaaminen sekä ns. "mielessä asian yliampuminen") ja ylienergisyys ( jokin asia on liian hauskaa esimerkkinä). Diagnosoitu on myös postraumaattinen stressihäiriö.
Kuten mainitsin tuossa yläpuolella niin lääkärissä käyntikin on ylitse pääsemättömän vaikeaa. yllättynyt olen jopa siitä, että tähän pystyin kirjoittamaan vaikka anonyymina onkin. Tarkoitus tällä viestillä on kuulla kommentteja henkilöiltä jotka ovat kokeneet samankailtaisuuksia tai tietävät tästä aiheesta. Tai no paskat, kommentit kuin kommentit ovat tervetulleita.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Noin lyhyen kuvauksen perusteella olis varmaan ammattilaisenkin vaikea tehdä arviointia puhumattakaan maallikosta.
Kun lapsuutesi on ollut noinkin vaikeaa, niin oireet voivat olla yhteydessä ihan noihin elämäsi alku- ja nuoruusvuosiin.
Hyvin kirjoittelet. Jatka vain samlaal tapaa. Kirjoittaminen voi olla sinulle keino jäsentää ja keskitttää tunteita ja ajatuksia. Nuo ikävät kokemukset vellovat ja pulpahtelevat kuin ryöppyinä alitajunnasta ilmoille.
Huomasin saman. En tiennyt mitä kirjoittaa, vaikea muodostaa tuollaisia asioita tekstiksi. Toki saa kysyä, jos mieleen tulee jotain. Ehkä sillä tavoin on helpompi kirjoittaa.