Olen kolmekymppinen, yleisesti terve nainen. Yleiskuntoni on hyvä, mutta välillä on ollut vaivoja, kuten voimakkaita kipuja rintakehän alueella. Menin lääkäriin näistä vaivoista ja kuinka ollakaan, terveyskeskuksessa puolentoista tunnin jonotuksen jälkeen määräsivät lepoa.
Yhtenä vaivana oli paha ihoinfektio, johon kaksi kk:ta odoteltuani sain ihotautilääkäriltä vastauksen; psoriasis tai joku bakteeri. Ei ottanut koepalaa tai määrännyt lääkettä.
Väsymyksen olen laittanut työn piikkiin.
Oikeanpuoleisen suupielen vähäisen roikkumisen iän piikkiin.
Turvonneet imusolmukkeet kausiflunssan piikkiin.
Vähäiset näkö-kuulo-ja tasapainohäiriöt väsymyksen piikkiin.
Järisyttävän käsien tärinän kahvin piikkiin.
Minua siis puri punkki 3-6 vuotta sitten. En muista tarkkaan, koska olen kotoisin seudulta, missä on totuttu punkin puremiin. Pureman ympärille muodostui rengas ja söin pitkän antibioottikuurin. Kuurin aloitus tapahtui vain korkeintaan pari päivää renkaan ilmestymisestä tai samana päivänä. Se ei sitten kuitenkaan tehonnut.
Nyt n. 1kk sitten menin lääkäriin jatkuvien alaraajakipujen vuoksi. Särkyyn eivät tehonneet tavalliset särkylääkkeet.
Minusta tuntui, että lääkärit (työterveys) luulivat minun puhuvan omiani, koska oireeni olivat kuulemma "hyvin epätavallisia".
Urheiluvammoihin erikoistunut lääkäri tutki lihaksiston ja nivelet, eikä löytänyt mitään. Olin jo ensimmäisten verikokeiden aikana tiedustellut ensimmäisenä minut tutkineelta lääkäriltä, että voisiko olla mahdollista että kyseessä on borrelioosi. Hän ehkä hieman viittasi asiaa kintaalla, mutta lähetti kuitenkin vasta-ainekokeisiin.
Niitä tuloksia odotellessa kävin parilla muulla lääkärillä ja sitten sain kuulla, että jossain toisessa vasta-aineessa on kohouma. Tämä saattoi johtua siitä, että olisin saanut tartunnan ,parantunut ja siitä olisi jäänyt "jälki" vasta-aineisiin.
Työterveyslääkäri lähetti minut tarkempaan seulaan ja sitten sainkin kuulla tuloksen olevan positiivinen.
Lääkärit tuskin tietäisivät tänä päivänäkään, mikä minua vaivaa, jos en olisi itse osaanut epäillä borrelioosia.
Kaikkina niinä kertoina, kun olen käynyt valittamassa jotain hoitohenkilökunnan mielestä vähäistä vaivaa, minä olen kantanut Borrelia burgdorferi-bakteeria. Koko ajan olen itse tiennyt, että jotain on vialla, mutta missään vaivojani ei ole otettu vakavasti. Ainoastaan siirryttyäni uuden työpaikan kautta yksityiselle sektorille, joku teki asialle jotain. Ja silloinkin sen kuuluisan "itsediagnoosin" takia.
Masentaa ja musertaa, mutta vihdoinkin sain selityksen sille mikä vaivaa.
Haluaisin vähän vertaistukea, tietoa vuosien päästä diagnosoidusta borresta. Kokemuksia elämämisestä sen kanssa. Olen taiteilija ja nyt taidan pelätä yli kaiken, että tulevaisuudessa se kynä ei pysy enää kädessä. Voiko niin käydä? Tehoavatko antibiootit? Kukaan joutunut suonensisäisille, tai selkäydinpunktioon? Pelottaa.
Yhtenä vaivana oli paha ihoinfektio, johon kaksi kk:ta odoteltuani sain ihotautilääkäriltä vastauksen; psoriasis tai joku bakteeri. Ei ottanut koepalaa tai määrännyt lääkettä.
Väsymyksen olen laittanut työn piikkiin.
Oikeanpuoleisen suupielen vähäisen roikkumisen iän piikkiin.
Turvonneet imusolmukkeet kausiflunssan piikkiin.
Vähäiset näkö-kuulo-ja tasapainohäiriöt väsymyksen piikkiin.
Järisyttävän käsien tärinän kahvin piikkiin.
Minua siis puri punkki 3-6 vuotta sitten. En muista tarkkaan, koska olen kotoisin seudulta, missä on totuttu punkin puremiin. Pureman ympärille muodostui rengas ja söin pitkän antibioottikuurin. Kuurin aloitus tapahtui vain korkeintaan pari päivää renkaan ilmestymisestä tai samana päivänä. Se ei sitten kuitenkaan tehonnut.
Nyt n. 1kk sitten menin lääkäriin jatkuvien alaraajakipujen vuoksi. Särkyyn eivät tehonneet tavalliset särkylääkkeet.
Minusta tuntui, että lääkärit (työterveys) luulivat minun puhuvan omiani, koska oireeni olivat kuulemma "hyvin epätavallisia".
Urheiluvammoihin erikoistunut lääkäri tutki lihaksiston ja nivelet, eikä löytänyt mitään. Olin jo ensimmäisten verikokeiden aikana tiedustellut ensimmäisenä minut tutkineelta lääkäriltä, että voisiko olla mahdollista että kyseessä on borrelioosi. Hän ehkä hieman viittasi asiaa kintaalla, mutta lähetti kuitenkin vasta-ainekokeisiin.
Niitä tuloksia odotellessa kävin parilla muulla lääkärillä ja sitten sain kuulla, että jossain toisessa vasta-aineessa on kohouma. Tämä saattoi johtua siitä, että olisin saanut tartunnan ,parantunut ja siitä olisi jäänyt "jälki" vasta-aineisiin.
Työterveyslääkäri lähetti minut tarkempaan seulaan ja sitten sainkin kuulla tuloksen olevan positiivinen.
Lääkärit tuskin tietäisivät tänä päivänäkään, mikä minua vaivaa, jos en olisi itse osaanut epäillä borrelioosia.
Kaikkina niinä kertoina, kun olen käynyt valittamassa jotain hoitohenkilökunnan mielestä vähäistä vaivaa, minä olen kantanut Borrelia burgdorferi-bakteeria. Koko ajan olen itse tiennyt, että jotain on vialla, mutta missään vaivojani ei ole otettu vakavasti. Ainoastaan siirryttyäni uuden työpaikan kautta yksityiselle sektorille, joku teki asialle jotain. Ja silloinkin sen kuuluisan "itsediagnoosin" takia.
Masentaa ja musertaa, mutta vihdoinkin sain selityksen sille mikä vaivaa.
Haluaisin vähän vertaistukea, tietoa vuosien päästä diagnosoidusta borresta. Kokemuksia elämämisestä sen kanssa. Olen taiteilija ja nyt taidan pelätä yli kaiken, että tulevaisuudessa se kynä ei pysy enää kädessä. Voiko niin käydä? Tehoavatko antibiootit? Kukaan joutunut suonensisäisille, tai selkäydinpunktioon? Pelottaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.