Olen seitsemäntoista vuotias, kohta kahdeksantoista vuotta täyttävä poika. Minulla todettiin viime kevään alussa vaikea masennus joka laukesi koulustressistä ja tyttöystävän kuolemasta. Olen ollut nyt noin kuukauden vapaana antideppressiivisistä lääkkeistä koska tilani katsottiin parantuvan. Minulla kuitenkin on nyt viimeisempien viikkojen aikana alkanut apaattisuus ja ahdistuneisuus lisääntyä jälleen.
Häpeän omaa tilaani koska vanhempani ja koko lähi sukuni pitää minua hulluna. Sen takia että käytän/ käytin mieliala lääkkeitä. He ovat vanhemman sukupolven ihmisiä kotka eivät ymmärrä masennustani vaan antavat sille vain joko huomionkipeyden tai hulluuden nimikkeen.
Minulla olisi nyt rahaa käydä ostamassa ketipinoria ja essitalopramia ja jatkaa lääkitystäni mutta olen vasta päässyt vieroitusoireista eroon ja luulin olevani kunnossa.. Nyt vain ahdistaa aika paljon, väsyttää ja stressaa.. Olen niin pettynyt.
Häpeän omaa tilaani koska vanhempani ja koko lähi sukuni pitää minua hulluna. Sen takia että käytän/ käytin mieliala lääkkeitä. He ovat vanhemman sukupolven ihmisiä kotka eivät ymmärrä masennustani vaan antavat sille vain joko huomionkipeyden tai hulluuden nimikkeen.
Minulla olisi nyt rahaa käydä ostamassa ketipinoria ja essitalopramia ja jatkaa lääkitystäni mutta olen vasta päässyt vieroitusoireista eroon ja luulin olevani kunnossa.. Nyt vain ahdistaa aika paljon, väsyttää ja stressaa.. Olen niin pettynyt.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jatka vain hoitoa ja älä välitä toisten ihmisten sanoista ja mielipiteistä. Omaa elämääsi sinä satsaat. Saattaa olla veilä surutyökin kesken.
Toivottovasti ei haittaa, että linkkaan tähän yhen aloittamani keskustelun.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11596270