Ahdistuksesta ja itsevihasta

Joka päivä musta tuntui, ettei mulla olisi keinoa paeta pahaa oloani. Musta tuntui, että koko maailma kaatuisi päälle. Halusin vain paeta sitä ahdistavaa tunnetta, jonka tunsin joka päivä koulussa ja kotona. Musta tuntui päivittäin, etten jaksaisi, vaan tahtoisin luovuttaa. Monta kertaa halusin vain hukuttaa itteni jokeen tai viiltää kurkkuni auki, jotta voisin jättää taakse sen kaiken, mitä elämässäni tapahtui.

Tuntui, ettei elämässäni tapahtunut mitään hyvää, ystävät jättivät mut yksin silloin, kun olisin heitä eniten tarvinnut. Ajattelin, ettei elämässäni ollut mitään hyvää, jonka vuoksi elää, musta tuntui, ettei mulla ollut enää syitä elää. Itkin ja mua ahdisti joka päivä ja musta tuntui, etten pystynyt yhtään mihinkään. Tunsin itseni vain täysin arvottomaksi luuseriksi, joka ei ansainnut elää, jolle olisi oikein kuolla mahdollisimman tuskallisesti. En nähnyt valoa enää missään, enkä mitään muuta pakokeinoa kuin kuolema. Joka päivä ajattelin haluavani kuolla, tappaa itteni hitaasti ja tuskallisesti, ehkä jopa kiduttaa itteni jotenkin hengiltä.

Vihasin jokaista asiaa itsessäni, kaikkea mitä tein, jokaista asiaa, joka elämässäni tapahtui, sitä että olin yhä elossa ja olin yksin. Jokainen tekemäni virhe oli mielestäni uusi syy tehdä itsemurha. Ajattelin päivittäin, etten tehnyt muuta kuin virheitä ja ajattelin muiden kärsivän enemmän siitä, että olin elossa kuin, jos olisin kuollut.

Olin sisältä rikki , pelkäsin todella paljon sekä koulussa että kotona. Mua ahdisti koko ajan ja yritin päästä eroon ahdistuksesta kiduttamalla itseäni. Olin mielestäni niin kauhea ihminen, etten ansainnut elää enää, ansaitsin mielestäni kärsiä mahdollisimman paljon ja ansaitsin jokaisen vääryyden, joka mulle tehtiin.
480
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Älä pakene totuutta, vaan kohtaa se.

En usko että olet turha ihminen. Etsi vaan pienikin asia jonka koet tarpeeksi hyväksi syyksi elää. Itselläni on ollut sama juttu. Olen päivät pitkät surenut ahdistusta ja sitä etten ole kellekkään tärkeä. Että olisin vaan se turha pala elämän palapelissä. Mutta silloin tajusin että voin tehdä elämästäni tärkeän. Ei ehkä mikään kauhean tärkeän. Mutta kuitenkin sellaiseksi että minulla olisi syy elää. Aloin auttamaan ihmisiä. Olemaan heidän tukenaan kun heillä oli vaikeaa. Se saa minut hyvälle mielelle kun saan ihmisen ylös paskasta. Jos kaipaat ystävää joka kuuntelisi ja auttaisi ota yhteyttä. Kuuntelen mielelläni ja autan jos osaan. Voimia jaksamiseen!

Äänestä
  • Tuo on kirjoitettu menneessä aikamuodossa, oli vaa pakko purkaa tuota menneisyyttä jonnekin. Ainoo, mitä kaipaan tällä hetkellä on juttuseuraa, koska oon tosi yksinäinen.

    Äänestä

  • ansaitsin kärsiä kirjoitti:

    Tuo on kirjoitettu menneessä aikamuodossa, oli vaa pakko purkaa tuota menneisyyttä jonnekin. Ainoo, mitä kaipaan tällä hetkellä on juttuseuraa, koska oon tosi yksinäinen.

    Hei. Laita mulle sähköpostia [email protected] Jutellaan mistä vaan haluat puhua ja voit avautua jos siltä tuntuu. Kokemuskesta tiedän että se helpottaa

    Äänestä

Ihan kuin mä olisin kirjoittanut ton... Tuntuu niin samalta.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


ansaitsin kärsiä kirjoitti:

Joka päivä musta tuntui, ettei mulla olisi keinoa paeta pahaa oloani. Musta tuntui, että koko maailma kaatuisi päälle. Halusin vain paeta sitä ahdistavaa tunnetta, jonka tunsin joka päivä koulussa ja kotona. Musta tuntui päivittäin, etten jaksaisi, vaan tahtoisin luovuttaa. Monta kertaa halusin vain hukuttaa itteni jokeen tai viiltää kurkkuni auki, jotta voisin jättää taakse sen kaiken, mitä elämässäni tapahtui.

Tuntui, ettei elämässäni tapahtunut mitään hyvää, ystävät jättivät mut yksin silloin, kun olisin heitä eniten tarvinnut. Ajattelin, ettei elämässäni ollut mitään hyvää, jonka vuoksi elää, musta tuntui, ettei mulla ollut enää syitä elää. Itkin ja mua ahdisti joka päivä ja musta tuntui, etten pystynyt yhtään mihinkään. Tunsin itseni vain täysin arvottomaksi luuseriksi, joka ei ansainnut elää, jolle olisi oikein kuolla mahdollisimman tuskallisesti. En nähnyt valoa enää missään, enkä mitään muuta pakokeinoa kuin kuolema. Joka päivä ajattelin haluavani kuolla, tappaa itteni hitaasti ja tuskallisesti, ehkä jopa kiduttaa itteni jotenkin hengiltä.

Vihasin jokaista asiaa itsessäni, kaikkea mitä tein, jokaista asiaa, joka elämässäni tapahtui, sitä että olin yhä elossa ja olin yksin. Jokainen tekemäni virhe oli mielestäni uusi syy tehdä itsemurha. Ajattelin päivittäin, etten tehnyt muuta kuin virheitä ja ajattelin muiden kärsivän enemmän siitä, että olin elossa kuin, jos olisin kuollut.

Olin sisältä rikki , pelkäsin todella paljon sekä koulussa että kotona. Mua ahdisti koko ajan ja yritin päästä eroon ahdistuksesta kiduttamalla itseäni. Olin mielestäni niin kauhea ihminen, etten ansainnut elää enää, ansaitsin mielestäni kärsiä mahdollisimman paljon ja ansaitsin jokaisen vääryyden, joka mulle tehtiin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu