Jotkut kirjoittaa että antaisivat mitä vaan tietääkseen mitä "hän" ajattelee. Mutta kestäisitkö sitä kuitenkaan? Jospa hän rakastaa sinua, kestäisitkö sen? Entäpä jos hän pitää sinua yhdentekevänä, rumana, ei kertakaikkiaan muista, tai ei halua mitään kanssasi. Mielessä jatkuvasti joku ihan toinen henkilö. Miten sen kestäisit?
hanskaisitko totuuden?
vi*utuksen määrää
20295
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ihan sama. Täällähän vain leikitään.
No hällä oli mielessä kokoajan toinen henkilö, sain selville mutta haluan silti auttaa
Nyt tunteettomana se olisi helppoa.
Hitto sekin, setviköön itse omat sotkunsa niinhän? Olisikin niin helppoa että kääntäisin selän enkä ottaisi kuuleviin korviin hukkuvan huutoa.
Rakkaus estää sen.
Mutta onko ok päästää köydestä irti jos hukkuva ei halua siihen tarttua?
Voi voi. Taitaa olla liian myöhäistä kun ei näy hiustupsuakaan pinnalla. Ainakin yritin auttaa ja se mitä hälle nyt käy riippuu hänestä itsestään.
Älä anna yön lannistaa sua (*)T ja nouse katkeruuden syövereistä pois. Jos se nainen heittää sulle köyden avuksi, niin sinä tartut siihen köyteen kaksin käsin. Oot ihan vit*n luuseri jos annat itsesi vajota silloinkin.
Mua odottaa oma elämäni, ja siihen ei kuulu tämä palstailu. Bye
Ei auta, vaikka ei välittäisi. Sydän ei usko.
ei täällä kannatakaan olla. Oikean elämän puolella, jossa ollaan kasvokkain tekemisissä, voi jo toisen tunteet aavistaakin.
Mä oon aina ollut hyvä totuuden kanssa. Se on mun mielestä ainut oikea tapa. Se tuo voimaa. Sen aina vaan sisäistän on se mitä vain ja sitten totun siihen vaikkei se olisi mieluinen. Sitten on kiva olla kun tietää totuuden ja osaa olla sen kanssa. Siihen haluaa aina sopeutua ja tietää sen, koska se on totuus.
Sitä on tullut kaikenlaista koetteua, että eipä toisen ajatuksetkaan enää mitenkään uutta ja outoa ainakaan minulle olisi. Niitä samoja negatiivisia ja positiivisia ajatuksia löytyy myöksin minun päästäni. Joskus vituttaa, joskus on niin ihana...sellaisia me ihmiset olemme.
Kyllä, haluaisin tietää kaikesta huolimatta, mitä hän ajattelee minusta. ja tietenkin niin, että kertoo sen minulle kasvotusten. Sen jälkeen helpompi miettiä, miten suhtaudun häneen. Onko minulla mahdollisuuksia tai jätänkö hänet rauhaan. Haluan aina tietää totuuden kaikesta, vaikka se tekisi kuin kipeää. Ehkä tyhmää..
Vielä palstailusta. Tämä on vain leikkiä ja täällä ei varmasti ole sitä ketä etsit.
en varmaan kestäisi sitä...
Itse olen ainakin vaistonnut sen totuuden aina, vaikka sitä ei olisi uskallettu kertoa. Silti aina toivoisin, että sanottaisiin suoraan jos ei olla kiinnostuneita. Pidän suoraselkäisistä ihmisistä, jotka kertovat mikä tilanne on. Vätykset, jotka eivät uskalla kertoa tilanteen oikeaa laitaa, herättävät vain vastenmielisyyttä ja riidanhalua. Totuuden kestäminen on mielestäni ihan sivuseikka. Pelkurit vain pohtivat sellaista, koska yrittävät löytää pakotien, että ei tarvitsisi kertoa niitä ikäviä asioita. Enkä nyt tarkoita totuuden kertomisella sitä, että haukutaan toinen vit*n rumaksi tai maailman idiooteimmaksi ihmiseksi...
Joo olis mahtavaa. Kuulla ihan kaikki mitä hänen päässään on tästä kaikesta liikkunut. Sen verran ajatteluni eroaa aloittajan ajatusmaailmasta että sehän ei olisi totuus minusta. Se olisi hänen totuutensa ja kertoisi enemmän hänestä. Mutta joo, olis mielenkiintoista. Se raaka totuus kauneuksineen ja kauheuksineen. Laittais varmasti funtsailemaan kaikenlaista. Kaikenlainen liibadaaba tylsistyttää mua, sitten kun aletaan puhua asioista niiden oikeilla nimillä niin i'm in
Totuutta kehiin.
Teki selväksi että piti mua rumana ja vastenmielisenä, joten totuus ei jäänyt miltään osin epäselväksi. Samalla tajusin etten ikinä ole ketään miestä edes kiinnostanut millään tavalla, eli auttoi mua näkemään itseni niin kuin muut ihmiset mut ovat aina nähneet, eli rumana ja vastenmielisenä. Pakko on se totuus ollut hyväksyä, ei tarvi enää elää kuvitelmissa, että kelpais muille ihmisille, totuushan on se etten ikinä kellekään ole kelvannut.
Eiköhän täälläkin suurin osa tiedä sen totuuden. Ongelma lienee siinä että harva uskaltaa myöntää sen itselleen.
Eihän me urvelot täällä muutoin oltaisi:(
Olen täällä eri syystä.
En tiedä. Olen tunteeni kertonut.Hän ei niihin pysty vastaamaan. Kertoi sen kyllä kauniisti ja ymmärtäväisesti. No eihän se tunteitani vie pois... päinvastoin.
... Homma hanskassa, jep.
Minulla tää juttu menee näin: luulen että olen hänelle yhdentekevä, luulo ei kuitenkaan ole tiedon väärti. Pelkään että hän rakastaa ts. olisi valmis rakastamaan jos saisi tilaisuuden ja se ei nyt käy. Elämäni menisi ihan sekaisin, joutuisin sekoittamaan kaiken. Eli en halua tietää, niin hirveältä kuin kuulostaakin.
Ja kyllä, tiedän että tulen taas katumaan raskaasti. Sellanen paska olen.
Jos tiedät että tulet katumaan niin haloo! Ei mitään logiikkaa tuossa