Aivan sekasin. Siis mä.
Haluisin hallita itseäni, muttei se oo niin helppoa. Oon ihastunu, mutta en erityisemmin haluis nyt mitään suhdetta. En oo vielä koskaan seurustellu, mutta tiedän (luulen tietäväni?), että hyvän suhteen eteen pitäs nähdä vaivaa. Mulla ei olis nyt aikaa ja henkisiä voimavaroja kovin tiiviiseen kanssakäymiseen ja tunnemyllerryksiin. Silti en pysty sitä ihmistä työntämään mielestäni.
Koko ajan taistelen, etten vajoais toivottomuuteen. Onhan mulla hyvä olla ja moni asia hyvin, eikä poikaystäväkään mun elämääni täydelliseksi tekisi.
On niin paljon muitakin asioita joita vois miettiä ja joita vois tavoitella. Niin paljon muutakin haaveiltavaa ja löydettävää. Kulutan liikaa ajatuksia siihen ihmiseen, ihan liikaa. En halua, että mun päätavotteeksi nousee jonkun ihmisen löytäminen.
Millä mä saan puhuttua järkeä itselleni? Vai oliskohan parasta vain keksiä paljon muuta tekemistä? Onneks en sentään nää häntä liian usein, on siis helpompi ainakin välillä unohtaa.:)
Haluisin hallita itseäni, muttei se oo niin helppoa. Oon ihastunu, mutta en erityisemmin haluis nyt mitään suhdetta. En oo vielä koskaan seurustellu, mutta tiedän (luulen tietäväni?), että hyvän suhteen eteen pitäs nähdä vaivaa. Mulla ei olis nyt aikaa ja henkisiä voimavaroja kovin tiiviiseen kanssakäymiseen ja tunnemyllerryksiin. Silti en pysty sitä ihmistä työntämään mielestäni.
Koko ajan taistelen, etten vajoais toivottomuuteen. Onhan mulla hyvä olla ja moni asia hyvin, eikä poikaystäväkään mun elämääni täydelliseksi tekisi.
On niin paljon muitakin asioita joita vois miettiä ja joita vois tavoitella. Niin paljon muutakin haaveiltavaa ja löydettävää. Kulutan liikaa ajatuksia siihen ihmiseen, ihan liikaa. En halua, että mun päätavotteeksi nousee jonkun ihmisen löytäminen.
Millä mä saan puhuttua järkeä itselleni? Vai oliskohan parasta vain keksiä paljon muuta tekemistä? Onneks en sentään nää häntä liian usein, on siis helpompi ainakin välillä unohtaa.:)
Vastaukset 3
Vanhimmat
kannattaa unohtaa
Jos ihminen on oikea, niin suhteen eteen ei tarvitse nähdä erityisemmin vaivaa eikä suhde juurikaan vaikuta elämääsi.
Suosittelen lämpimästi että tekisit jotain tämän ihastuksesi suhteen, elämässä on muutakin, mutta seurusteleminen varsinkin ensimmäistä kertaa on varmasti yksi parhaista tunteista jota voit koskaan elämässäsi saavuttaa. Ja eiköhän kumppanisikin ymmärtäisi jos toivot omaakin aikaa, jos ei ymmärrä niin hän ei sitten olisi oikea sinulle.
Älä ohita tätä nyt jos tuntuu että olet jonkun mukavan ihmisen havainnut. Jos unohdat nyt ja jonain päivänä haluat suhteeseen voin sanoa, että tulet katumaan kun päästit tämän nykyisen ihastuksesi menemään.
Kuulostaa siltä, että sua pelottaa ja yrität vaan keksiä tekosyitä. Ethän edes vielä tiedä tykkääkö se poika susta (?), eikä seurustelu nyt muutenkaan tarkoita ettei elämässä olisi paljon muutakin. Ette te nyt kuitenkaan samantien yhteen muuta ja unohda kaiken muun, vaikka kertoisitkin olevasi häneen ihastunut. Voit vaikka sanoa, että tykkäät hänestä muttet vielä tiedä mitä oikein haluat, kyllä se siitä lutviintuu.
Palstan yleisin neuvo: Tunteista kertominen kannattaa aina, saatpahan ainakin huonoimmassakin tapauksessa sydäntäsi purettua ja pääset yli, parhaimmillaan siitä kehkeytyä vaikka mitä. Empimistä taas katuu aina, viimeistään silloin kun hänellä on joku muu kainalossa.