Tuntuu siltä kuin olisin aina pelännyt olla onnellinen. Lapsena kokeilin paria harrastusta, mutta ne sitten aina jäivät. En tiedä miksi. Varhaisnuoruudessa en halunnut kapinoida. Suorastaan inhotti ajatus kapinoinnista. Yhdistin musiikin kapinointiin, joten en kuunnellut sitäkään kovin paljon. Tuntui siltä kuin minä en saisi olla onnellinen. Meidän perheessä oli ekonomisesti kaikki hyvin. Silti olin onneton ja kulutin aika paljon aikaa tietokoneen ääressä. Lukiossa mikään ei muuttunut. Ei oikeastaan mitään yritystä itsenäistyä. Tietokoneella viihdyin. Vanhemmat pitivät sitä typeränä, minä pakenin elämää tietokoneella. Lukion aikana elämää varjosti äidin sairaus, johon hän sitten kuoli minun ollessa psykiatrian osastolla. Olin tuolloin 17-vuotias. Asia vain on niin, että minä viihdyn tietokoneella.
Tällä hetkellä odotan vain sitä, että pääsen muuttamaan omilleni ja sitten voisin hukuttautua internettiin. En ole koskaan seurustellut myöskään. Vaikka ehkä olisin halunnut. Leimasin itseni nörtiksi, joka on huono ihmisten kanssa. Nyt olen 19v ja suoritan yo-tutkintoa.
Tällä hetkellä odotan vain sitä, että pääsen muuttamaan omilleni ja sitten voisin hukuttautua internettiin. En ole koskaan seurustellut myöskään. Vaikka ehkä olisin halunnut. Leimasin itseni nörtiksi, joka on huono ihmisten kanssa. Nyt olen 19v ja suoritan yo-tutkintoa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Taidan ajatella samoin, kuin sinäkin: olet varmaan ujo ja ehkä masentunutkin.
Minusta kuulostaa hyvältä, että "ehkä olisit halunnut seurustella". Päättelen, että ihmisiin sinulla kuitenkin on kiinnostusta, mutta vielä ei ole ollut sen aika; tai rohkeutta vielä puuttuu. Suosittelen, että annat itsellesi aikaa. Käy koulua, ole vaan tietokoneella, kypsy. Ehkä kypsyt hitaammin, kuin joku toinen, mutta sellaisia me olla..erilaisia kaikki. Tietsikankin kautta voi ihmisiin tutustua. Muista kuitenkin olla tarkkakin siellä ja pitää itsetsä huolta (täti nyt neuvoo).
Sinun ehkä (jos jaksat) kannattaa tutustua Liisa Keltikangas-Järvisen kirjaan Tempperametit. Se on hyvä kirja kuvaamaan sitä, että me ihmiset olemme tempperamentiltamme erilaisia eikä siinä ole mitään vikaa eikä syytä moittia itseä tai pitää itseä häiriintyneenä.
Olen itsekin ujo ja lapsena olin hyvin arka. Silloin ei ollut tietokoneita, mutta kesät meni lukiessa ja täydellisessä yksinäisyydessä. Seurustelun aloitin 24-vuotiaana. Ystäviä ei ole juuri ollut. Nyt olen kuitenkin erittäin mieleisessä ihmissuhdetyössä, onnellisesti naimisissa ja kahden (melko ujon) nuoren miehen äiti. Elämä on ihan ok. Nuorena aikuisena sairastin masennusta ja kävin terapian.
Toivota sinulle kaikkea hyvään elämään.
Onko niin, että et uskalla tehdä mitään kivaa ja kokea onnea, koska jo pelkäät hetkeä että hyvä loppuu ja itku pitkästä ilosta. perheessäsi ei ole annettu kovin paljon sijaa tunteille ja ei ole opetettu tuntemaan. Muistatko milloin olit surillinen, ja miksi, onnellinen ja miksi, pettynyt ja miksi, vihainen ja miksi ym.
Tietokone on hvyä palvelija mutta huono isäntä. Kannattaa opetella pikkuhiljaa muutakin elämää ja aktiviteetteja.
Minä luulen, että minä vain olen herkkä ja aika ujokin tosiaan. Ja sitten tuntui, että olen hieman erilainen. Ja välillä tuntui taas siltä kuin rankaisisin itseäni sellaisista asioista jotka jätin tekemättä, niinkuin ihmissuhteissa. Taisin olla nuorena todella yksinäinen, en kuitenkaan asialle mitään tehnyt. Olisin kaivannut sellaista juttutoveria, ystävää. Jotenkin aina jättänyt asiat tekemättä ja sitten harmitellut. Ja sitten varmasti olen ajatellut aika harhaisesti. Kiltti olen aina yrittänyt olla.
Liika kiltteys ja oleminen toisille mieliksi kasvataa hiljaista vihaa itseää kohtaan. Vaikka haluaa olla kiltti, ei valita, tyytyy toisten ratkaisuihin tuntuu jopa hyveeltä, se on yleensä arkuuden ja pelon merkki, että ei uskalla toteutta itseään. Oma minuus alkaa latistua, itsetunto laskee. Tuollainen rannalle jäämisen tunne, harmittaa, kiukuttaa ja sitä alkaa vihata itseään. Jos vihaansa ei saa purkea ja tuntea se patoutuu ja seurauksena saattaa olla masennus.
Näin monet psykologian ammattilaiset asian ymmärtävät.
Jos et muuta asennetta ja käyttäytymistä, voi olla että päädyt alistavan tyrannin kumppaniksi.
On ihan tervettä olla oma tahto, olla jopa eri mieltä, vaatia itselleenkin normaalia tilaa ja oikeuksia ja rakastaa itseään. Ei tule onnelliseksi jos joutuu jatkuvasti sopeutumalla ja kiltteydellä "ostamaan" ihmissuhteita ja tilaa.