Hei vaan! Tiedän, hieman provosoiva otsikko ja ihan tarkoituksellakin. Mutta kun minusta tuntuu, että kun mainitseekin, että ihanaa pelastaa pienokainen tuollaisista oloista, niin heti ollaan takajaloilla, että ei sitä lasta vanhempien takia/hyväntekeväisyydestä hankita. Olen toki samaa mieltä, että mitään "oi, pelastan vauvan"-juttua adoptio ei tietenkään onneksi ole. Mutta miksi se tuntuu olevan monille kirosana, että kaikkien muiden syiden lisäksi (haluan tarjota lapselle kodin ja hyvän elämän ja kaikkea parasta, mutta myös haluan rakastaa häntä ja eikö se taas ole "vanhempien edun ajamista" tms...) kun mainitsee, että kiva saada lapselle oma koti eikä mikään laitos, niin heti ollaan, että voivoi sinua. Niin, onhan se niin väärin..
Miksei adoptio voisi olla "hyväntekeväisyyttä"?
Jey*
101457
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Adoptiossa haetaan lapselle kotia ei kotiin lasta.
Lapsi ei halua juuri tiettyyn kotiin, vaan vanhemmat haluavat hänet. Missään vaiheessa lapselle ei saa tulla oloa, että hän olisi kiitollisuudenvelassa saatuaan kodin. Adoptio on todella paljon muutakin kuin materiaa.
> minusta tuntuu, että kun mainitseekin, että
> ihanaa pelastaa pienokainen tuollaisista
> oloista, niin heti ollaan takajaloilla
Auttaminen on aina hyvä idea. Ja ihan hyvällä omallatunnolla voi taputella itseään selkään aina auttaessaan hätää kärsiviä. Hyväntekeväisyyden ei missään nimessä tulisi olla kirosana, vaikka kaikenmaailman muka-intellektuellit Linkolan siteeraajat hengitysilmaa kaikkialla nykyään pilaavatkin.
Kysymys nyt ei kuitenkaan ole pienokaisten pelastamisesta. Adoptioon annetut lapset ovat käytännössä jo "pelastuneita", heistä kilpailee monituhatpäinen toinen toistaan rakastavampi, varakkaampi ja huolehtivampi aikuinen.
Toisaalla, otetaan nyt vaikka Etiopia esimerkiksi: Maassa on nykyisellään yli miljoona AIDS-orpoa. Kuvittele: _miljoona_ orpoa. Kuvittele sitten joka puolella kroonisesti kuolemaa kylvävä nälänhätä, taudit ja miinat, jotka aina sillointällöin yltävät myöhäisuutisten "by the way"-osioon.
Se adoptiotasi odottava lapsi lastenkodissa elää kuin kuningas verrattuna muuhun kansaan. Jos haluat pelastaa lapsia, laita adoptiorahasi vaikkapa SPR:lle, Unicefille, Kirkon ulkomaanavulle tai jollekin muulle auttavalle instanssille. Näin rahasi ruokkii julman määrän nälkäänäkeviä ja olet todella pelastanut pienokaisia. Adoptiolapset päätyvät kyllä jollekin lapsirakkaalle perheelle.
Adoptionhakijan täytyisi ymmärtää, että juuri hän on se joka on saavana osapuolena. Hän on se, joka saa lahjoista suurimman: Lapsen.
Puhut totta siinä että moni lapsi saa apua vain avustusjärjestöjen kautta. Minusta on kuitenkin vastenmielistä ajatella että "adoptio rahani" pitäisi sijoittaa toisaalle. Tulitko ajatelleeksi että sen adoptoidun lapsen paikka vapautuu jollekin toiselle lapselle. Entä kun adoptoi erityistarpeisen lapsen, jota ei niin moni "rikas jenkki näyttelijä" haluakaan. Älä ole noin mustavalkoinen. Se että joku adoptoi lapsen ei ole pois niiltä, joilla ei ole mahdollisuutta tulla adoptoiduiksi. Lisäksi useimmat tuntemani adoptiovanhemmat ovat myös mukana esim. kummitoiminnassa, joka tukee lasta omassa maassaan.
> Tulitko ajatelleeksi että sen adoptoidun lapsen
> paikka vapautuu jollekin toiselle lapselle.
Eihän tästä ollut kyse. Tottahan toki se vapautuu. Ja parempi niin, jos adoptiolla koetetaan kehittää jotain sädekehää pään päälle (joskaan alkuperäisessä viestissä asianlaita ei näin ollutkaan).
> Entä kun adoptoi erityistarpeisen lapsen, jota
> ei niin moni "rikas jenkki näyttelijä"
> haluakaan.
Jos koetat kalastella pisteitä vihamielisyydelläsi "jenkkejä" kohtaan, niin olet väärällä palstalla.
Tähänkin pätee sama asia. Jos otat erityistarpeisen lapsen sen takia, että haluat leikkiä äiti Teresaa, on se edelleen väärä syy.
> Älä ole noin mustavalkoinen.
Olen hyvinkin mustavalkoinen tärkeissä asioissa :)
> Se että joku adoptoi lapsen ei ole pois niiltä,
> joilla ei ole mahdollisuutta tulla
> adoptoiduiksi.
Et tosiaan tainnut lukea viestiäni? Ainakaan ajatuksella.
> Lisäksi useimmat tuntemani adoptiovanhemmat
> ovat myös mukana esim. kummitoiminnassa,
> joka tukee lasta omassa maassaan.
Kummitoiminta onkin paljon adoptiota parempi tapa hakea henkilökohtaista hyvää oloa. Sillä saa kummasti egoa pönkitettyä kun on oikein nimetty hyväntekeväisyyskohde, joka kiitollisena kirjoittelee ja piirtelee silloin tällöin. Ja sillä on paljon mukavampi rehennellä kavereille, kuin vaikkapa keräyslippaaseen tiputetulla rahalla.
Ja jos älähdys meinasi päästä, niin kannattaa miettiä motiivejaan.
Mikä sinulla on adoptiota vastaan? Eihän tässä kukaan kerää mitään sädekehää. Haluamme lapsen ja ennen kaikkea lapsi tarvitsee vanhemmat, miksi siis nämä asiat eivät saa kohdata toisiaa. Mikä sitten olisi oikeä kohde jos kerran kummitoiminta on pelkkää pönkittämistä. Eihän sitä tarvi missään mainostaa olevansa kummi. Minulla ei ole mitään jenkkejä eikä jenkkeyttä vastaan, mutta nyt netissä asioden puitteissa paljon kierrelleenä siellä adoptioon liittyy osalla palvelunantajista paljon enemmän kaupallisuutta. Katsopa vaikka photolisting; rainbowkids hakusanan alta. Tiedän vain että elän omaa elämääni onnellisena odotellen seuraavaa lasta ja koen etten yksinomaan riistä häntä omasta kulttuuristaan vaan hän saa rakastavat vanhemmat ja kodin, jossa hän on todella odotettu ja kaivattu jäsen. Tsemppiä kuitenkin sulle ja eihän kaikesta tarvitse olla samaa mieltä vaikka toivoisinkin että moiset syyllistykset saisivat jäädä omaan arvoonsa.
Olen sitä mieltä, että adoption ainakin pitäisi olla pohjimmiltaan itsekäs teko. Sen tulisi perustua siihen että _minä/me_ haluamme lapsen. Auttamisulottuvuutta voi halutessaan pitää bonuksena. Adoption päätarkoitus, noin virallisesti, on antaa kodittomalle koti. Mutta kyllähän sen täytyy lähteä siitä, että minä haluan lapsen.
Jos auttaa haluaa, niin adoptio on onnetoman tehoton tapa.
Olen ehdottoman samaa mieltä ja sitähän tässä olen koittanut sanoakin. Itsekinosallistun monen laisiin keräyksiin ja on hienoa ajatella että joku sitä kautta saa koulutusta, ravintoa, vaatteita eli itsekunnioitusta kurjien olojen keskellä. Siitä en ole niinkään varma että kaikkiadoptiota odottavat lapset suinkaan elävät kuin kuninkaat alstenkodeissakaan. Joka tapauksessa adoptoimme lapsen jota kaipaamme kovasti. Ja silti voin osallistua auttamiseen muilla alueilla.
Lastenkotioloista voin sanoa, ettei ne kaikissa maissa ole kovin kummoiset. Lapsia niissä kuolee ihan perussairauksiin, kuten ripuliin, keliakiaan jne. Laitoslapset ovat yleensä apaattisia ja kehityksestä jäljessä koska henkilökunnan mahdollisuudet vastata lapsen tarpeisiin on hyvin rajalliset.
Sitten jotenkin kommentoisin näihin keskusteluihin, että minusta tuntuu, että täälläkin sotkeentuu adoption motiivit ja oikeutus. Jokaisella on omat motiivinsa ryhtyä adoptioon ja eiköhän ne loppupeleissä kaikilla ole aika itsekkäitä. Se kun pohditaan onko adoptiolla "hyvä vaikutus" näiden ja mahdollisesti jonkun toisenkin lapsen elämään niin puhutaan adoption oikeutuksesta. Jos adoptio ei lähde lapsen tarpeesta perheeseen ja hoitoon joka vastaa lapsen tarpeita ei minusta adoptiolla voi olla oikeutusta. Jos adoption lähtökohta olisi lasta janoavat vanhemmat, olisi se mielestäni vähintääkin epäilyttävää.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000004515215
Juu. Just kävin kattomassa tätä pientä poikaamme 4v. joka on adoptio-lapsi.Niinhän se on ettei lapset vanhempiaan valitse.Meilläkin olis ainakin 8 lasta jos oisivat saaneet syntyä.Meillä oli kans prosessi kaksi vuotta(mielestäni ok)vaikkakin tuntui pitkältä ajalta,mut on sitten arvokkaampaa!!!Niinhän se on että jotka lapsia ajatellaan sydämmessämme me ollaan ns "pyhimyksiä" joka ei todellakaan pidä paikkaansa.Me ollaan normaaleja lapsia haluavia vanhempia (joita emme pysy itse "tekemään")niin usein kun olen kuullut sanottavan "me tehdään lapsia"tsemmppiä vaan kaikille!!!