uskalla lähestyä sua mies. -joskus yritin tutustua ja kysellä ja jopa seurata sua. Ja kaikkee. Olin vähän juonut. Mut et sä niin kauheen innostunut ollut mun seurasta.
En mä enää
ei enää uskalla
3253
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itseasiassa olin todella kiinnostunut sun seurasta. Huomasin kyllä sun seurailut ja kokoajan toivoin, että uskaltaisit pyytää treffeille. Olin joka kerta todella pettynyt, kun niin ei sitten tapahtunutkaan. Johtuu vain mun estyneestä luonteestani, että ulospäin näytti kuin en olisi ollut kiinnostunut, valitettavasti näin. Ja, kun tätä seurailua tapahtui toistuvasti ilman "seurauksia", ajattelin sun pitävän mua vain pilkkanasi...
En tiedä. mä oon aika ujo, ja nyt on toiste vuoro =)
Ihan selvinpäin sinä aiemminkin olit. Sen kyllä huomaa jos nainen on edes yhden oluen ottanut. (Eikä tämä ollut sitten mitään sovinismia.)
; )
Ja jos se rohkeudesta on kiinni, niin ota vaikka täyskaadot, ennenkuin tulet juttusille. Inhottaa se, kun et puhu tai tervehdi, enkä minä sinua ole tahallani loukannut.. (Kyllähän tuolla Idolsin esikarsinnoissakin oli jotkut aikamoisessa juntturassa ja hyvin vetivät silti. Minä kyllä kestän sen.) On tässä huomattavasti ujompiakin hyörinyt. Esimerkin vuoksi: Tuohon mun naapuriin muutti viimekesänä yks tyttö, joka oli meillä aikoinaan Rovaniemellä patterissa alokkaanan n.5 vuotta sitten. Se stalkkasi minua koko viimekesän aina pitkälle syksyyn asti. Oli muuten yölläkin tuossa ikkunan alla, eikä vissiin koskaan ole kehdannut sanoa minulle sanaakaan, vaikka törmätään monta kertaa viikossa. Tosin sen ajatuksia olen saanut kuulla sen kavereiden suusta. Ilmeisesti se ei koskaan ollutkaan ihastunut, vaan se vain kaipasi kaveria, koska ei vielä tuntenut täältä oikein ketään muita. Taidan olla sille joku isoveljen korvike, kuten monille muillekin tyypeille tässä kaupungissa, joita aikoinaan koulutin, (tai ainakin kovasti yritin).
Olin kyllä erittäin kiinnostunut susta alusta asti, mutta yhtäkkisen aloitteen tekeminen oli erittäin vaikeaa silloisella elämäntilanteessani. Sitten kun päätin kuitenkin yrittää, niin en koskaan nähnyt sua missään, enkä tiennyt missäpäin asut. En tiennyt mitä harrastat, tai missä yleensä liikut. Se oli vähän kuin lähtisi etsimään neulaa heinäsuovasta ja sitten kun olin tarpeeksi haeskellut jokapaikasta, niin kohta kyllästyin etsimään. Oletin ettei sua kiinnosta ja tämä olikin vain joku hupsu leikki minun kustannuksellani. Näin sua joskus syksymmällä yöllä kävelemässä äitini ikkunan alla, mutta oletin sen johtuvat vain siitä että sullakin asuu/asui vanhemmat siinä lähellä.
Nämä minun kommenttini lienevät aika kömpelöitä. Tämä johtunee siitä, etten käytä enää ''naamakirjaa'', enkä ole oikein tottunut kirjoittamaan tämäntyyppisille palstoille, jossa näköjään on aikamoisia huijareitakin liikenteessä. Minua vähän inhottaa kirjotella nettiin ja vielä enemmän Suomi24:ään, jossa ihmisten todellisesta identiteetistä, mielialoista, tai tarkoitusperistä; on usein vaikeaa saada mitään irti. Tähänkin viestiin käy luultavasti vastaamassa joku sellainen, jolle tätä en tarkoittanut ja tätä samaa viestipohjaa, tai nimimerkkiä tulee joku marakatti jälleen apinoimaan ja pummaamaan sun yhteystiejoa, kuten eilen illalla kävi.