En edes tiedä, mistä voisin aloittaa. Ainoa mitä oikeastaan osaan sanoa on se, että isäni on oikeasti sairas. Olen perheemme vanhin lapsi 17-vuotias tyttö. Minulla on lisäksi kaksi pikkusiskoa 7- ja 8 -vuotiaat. Vanhempani ovat eronneet, ja luonnollisesti molemmilla vanhemmillani on uudet kumppanit. Perheemme on jo monta vuotta hyväksynyt isäni välillä jopa sairaan käytöksen. Isä suuttuu hyvin pienistä asioista. Esimerkiksi jos joku murunen jää ruokailun jälkeen pöydälle hän saattaa huutaa kurkku suorana. Jos hän itse taas tekee samalla tavalla, kellään ei ole oikeutta moittia häntä. Hän on aina oikeassa ja aina täydellinen. Hänessä ei ole kuulemma mitään vikaa.
Isäni muistuttaa minun teini-iän virheistä edelleen päivittäin, mutta omia virheitään hän ei ikinä halua muistaa. Minä jopa pelkään isääni, koska jos sanon kerrankin hänelle hieman eri tavalla kuin mitä isäni hyväksyy, hänestä tulee hyvin pelottava. Hän huutaa ja on hyvin aggressiivinen. Kerran kotiimme joutui tulemaan poliisit, koska riitamme oli niin suuri. Minä itkin, koska pelkäsin ja isä heitteli tavaroita...
Isä on myös hyvin ulkonäkökeskeinen. Jos itse kysyn, sopiiko tämä mekko minulle, hän vastaa: "aina mietit sitä ulkonäköä, kamalan itsekeskeinen olet." Mutta hänen pullistelunsa peilin edessä ovat hänen mielestään fine ja auta armias jos et ole häntä samaa mieltä hänen tatuoinneistaan, vaatteistaan tai muista mielipiteistä...Tuli on irti. Isäni sanoi minulle kerran, etten ole enää hänen tyttärensä, jos harrastan yhdenillan suhteita tai teen abortin. Hän ei myöskään tule häihini, jos menen naimisiin ulkomaalaisen kanssa. Isä rajoittaa elämääni niin paljon.
Kaiken tämän lisäksi isäni on hyvin itsemurha-altis. Hän on juossut kotona leipäveitsen kanssa ja sanonut, että viiltää vatsansa auki. Hän sanoo, että hänen kuollut veljensä odottaa ulkona, että on hänen aikansa lähteä. Minun tekisi vain mieli itkeä. Haluaisin olla isäni tukena, mutta isäni ei päästä minua lähelleen. Kun yritän auttaa, hän haukkuu minua ja polkee minut maanrakoon. Ja kaiken tämän lisäksi, jos minulla on vaikeaa, isä sanoo, etten tiedä ongelmista mitään ja että minä olen se joka aiheuttaa hänen ongelmansa. Vaikka kuinka yritän auttaa, saan aina vain sontaa niskaan. En usko, että itsekään jaksan enää kovin kauan. Mitä voin tehdä isäni kanssa? Onko kaikki toivo jo menetetty? Auttakaa...en haluaisi menettää isääni..
Isäni muistuttaa minun teini-iän virheistä edelleen päivittäin, mutta omia virheitään hän ei ikinä halua muistaa. Minä jopa pelkään isääni, koska jos sanon kerrankin hänelle hieman eri tavalla kuin mitä isäni hyväksyy, hänestä tulee hyvin pelottava. Hän huutaa ja on hyvin aggressiivinen. Kerran kotiimme joutui tulemaan poliisit, koska riitamme oli niin suuri. Minä itkin, koska pelkäsin ja isä heitteli tavaroita...
Isä on myös hyvin ulkonäkökeskeinen. Jos itse kysyn, sopiiko tämä mekko minulle, hän vastaa: "aina mietit sitä ulkonäköä, kamalan itsekeskeinen olet." Mutta hänen pullistelunsa peilin edessä ovat hänen mielestään fine ja auta armias jos et ole häntä samaa mieltä hänen tatuoinneistaan, vaatteistaan tai muista mielipiteistä...Tuli on irti. Isäni sanoi minulle kerran, etten ole enää hänen tyttärensä, jos harrastan yhdenillan suhteita tai teen abortin. Hän ei myöskään tule häihini, jos menen naimisiin ulkomaalaisen kanssa. Isä rajoittaa elämääni niin paljon.
Kaiken tämän lisäksi isäni on hyvin itsemurha-altis. Hän on juossut kotona leipäveitsen kanssa ja sanonut, että viiltää vatsansa auki. Hän sanoo, että hänen kuollut veljensä odottaa ulkona, että on hänen aikansa lähteä. Minun tekisi vain mieli itkeä. Haluaisin olla isäni tukena, mutta isäni ei päästä minua lähelleen. Kun yritän auttaa, hän haukkuu minua ja polkee minut maanrakoon. Ja kaiken tämän lisäksi, jos minulla on vaikeaa, isä sanoo, etten tiedä ongelmista mitään ja että minä olen se joka aiheuttaa hänen ongelmansa. Vaikka kuinka yritän auttaa, saan aina vain sontaa niskaan. En usko, että itsekään jaksan enää kovin kauan. Mitä voin tehdä isäni kanssa? Onko kaikki toivo jo menetetty? Auttakaa...en haluaisi menettää isääni..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuulostaa minun äidiltäni. Ohutnahkainen narsisti, joka on lähellä (tai on jo) rajatilaista.
- täysin kykenemätön näkemään omia virheitään
- sisäinen pakko haukkua sinua
- hänen sisäisen pahan olon pystyy näkemään
- mustavalkoinen maailma
- rasisti (selvempää ohutnahkaisilla)
- löytyy jonkinlainen empatiakyky
- mieletön hallitsemisen tarve
- jutuilla pönkittää itseään tai keksittyjä ominaisuukksiaan
Se mitä sinä voit tehdä on hyvin rajallista ja tärkeintä on pitää itsestäsi huolta.
Tuollaisen isän takia ( kaikki muu mahdollinen) sinulla on pohjalla asioita, mitkä sinun pitää käsitellä asiantuntijan kanssa saadaksesi normaalin elämän.
Ainoa mikä oikeasti on auttanut parantamaan ohutnahkaisen narsistin on uskoontulo.
Uskoontulo höystettynä terapialla ja vertaistuella on päästänyt monet siitä helvetistä.
Eipä sitä usein tapaa parantunutta alkoholistiakaan, joka ei olisi uskossa ja parantuneita murhamiehiä vielä vähemmän.
joo olen psykologi,lääkäri ja myös tutkinu just tämmöisiä narsismia.olen myös ruumiin avaaja ja yksityisetsivä.isäsi vaikutaa narsistilta kehaoitan otaa yhteyttä sairaalaaan tai mielisairaalaan.
Hei teiän elämät ei oo niin kamalat ku mun mun isä suuttuu jostai 15€ laskusta ku en ees käyttäny nettii mut näköjää mun netti aukes itestään nii se suuttu 15 € laskust se huutaa aina haukkuu mua huoraks jne -.- mun isä ja äiti on eronnu en jaksa enää onneks muutan täält pois 3 vuoden pääst
Siis ku netti oli auki ulkomailla