Mikä hitto mua vaivaa kun ahdistaa kaikki.. Mulla on perushyvä elämä, mutta tuntuu ettei mikään silti kuitenkaan riitä. En osaa elää tässä hetkessä ja nauttia elämästä vaan aina mietin tulevaa. Päässä pyörii mielikuvia seuraavista hetkistä, tapahtu ne sitten minuuttien tai viikkojen päästä. Sillä tavalla kaikki vaan lipuu ohi eikä tuu tehtyä mitään. Tuntuu etten osaa tehä mitään tai sitten oon vaan laiska. Ajattelen tekeväni, mutta en tee oikeesti. Tosi ristiriitaista koska haluaisin kokea kaikenlaista tässä elämässä mutta en vaan pysty. Lisäks oon ihan hullu perfektionisti siinä et koska on sopiva hetki lähtee mihinkään. Pää keksii aina kaikennäköstä tekosyytä miks ei kannata lähtee. Pakenen tilanteita, mutta silti haluisin olla osa niitä.. Tai siis haluisin osata elää spontaanisti ja ilmaista tunteet muista välittämättä. En kuitenkaan ylimielisesti vaan kohteliaasti.. Haluisin olla hyvä ihminen, mutta näen usein muut paljon parempina ja mielenkiintoisempina tyyppeinä. Ehkä sen takia tykkään olla yksin, kun ei tarvitse tuntea sitä häpeää..
Ahdistaaa......
kivinen kirja
7222
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sama juttu, juuri kun pääsee jostain ahdistuksen aiheesta niin eiköhän samantien tule uusi ahdistuksen aihe tilalle. Koko elämä on siis pelkkää ahdistusta.
Elämä menee vaan niin että ahdistus on usein läsnä. Ja juuri tuo tulevaisuuden pelko. Mitä jos oppisit sietämään. Ja kun olet oppinut, niin sitten tulee hyviä hetkiä entistä useammin. Itsellä on mennyt jotenkin niin, en oikein tiedä yksittäistä tapahtumaa, milloin muutos on tullut, ehkä pikkuhiljaa. Tosiaan aina tulee uusi kun edellisestä on jotenkin päässyt. Pitää vain jotenkin hyväksyä, että jassoo taas tulee tämä raskas aika, no se menee ohi, ja sitten on hetki helpompaa.
Mielenkiintoinen elämä vaatii satsaamista. Esim. lähteminen johonkin reissuun vaatii melkoisen määrän ensin suunnittelua ja sitten vielä itse käytännön järjestelyt. Onni vaatii vaivaa ja oman hyvän olon aikaansaanti vaatii työtä. Ilmaiseksi ei saa mitään.
Itse sanon että vaiva kannattaa. Kun lähtee muiden seuraan vaikka Suomen Ladun tai muun ryhmän porukassa, niin reissun jälkeen on ihan toisenlainen olo. Ja itse järjestely vie ajatuksia pois ahdistuksesta. Miksi luulet että toiset ihmiset hääräävät koko ajan jos minkälaisessa yhdistyksessä? Juuri siksi että väistelevät ahdistusta. Itse olen tyyppiesimerkki. Näin on!
Mulla on JUST sama juttu!!! 0.0
Et osaa antaa elämän viedä, siis tarkoitan normaalia tervettä elämää: en hällä väliä ja holtittomuutta. Yritä hallita ja kontrolloida kaikkea, elämää. Mitä et pysty itse hallitsemaan koet uhkana.Sinulta puuttuu perusturvallisuus.
Onko ollut hyvin läheiset tunnesuheet vanhempiin?
On kyllä ihan totta, että välillä on niitä hyviä hetkiä kun taas välillä tuntuu että ahdistaa kaikki mahdollinen. Mulla on itse asiassa jo parempi olo. Oloa helpotti se, että keskityin muihin juttuihin.
Jep, olen ujo ja pelkään sosiaalisia tilanteita, JOS en pysty itse hallitsemaan ja kontrolloimaan tilannetta. Senpä takia mietin tarkkaan lähdenkö vai en, koska miksi menisin tilanteeseen jossa en viihdy. Näin joudun kokemaan yhä uudelleen epäonnistumista. Mutta tätä pakenemista jos toistaa liian kauan, jää sellaiseen oravan pyörään, että eristäytyy jopa omasta minuudesta. Mulla on usein sellanen fiilis, etten tiedä kuka olen. Ja oman minuudenhan vaan oppii tekemällä ja kokeilemalla. Eikä pelkäämällä ja välttelyllä.
Mun ongelma on vaan siinä, että ajattelen liikaa mitä muut musta ajattelevat ja tarkkailen liikaa omaa käyttäytymistä. Miten estää tällainen toiminta?
"Sinulta puuttuu perusturvallisuus.
Onko ollut hyvin läheiset tunnesuheet vanhempiin?"
En niinkään pelkää tätä maailmaa, vaan se on enemmänkin juuri sosiaalista pelkoa. Mun vanhemmat ei oo ollut ylisuojelevia, mutta äiti on kyllä ollut ylihuolehtiva. Se on eri asia. En ole riippuvainen, vaan pelkään epäonnistumista.
Nii se on. Jokaista välillä ahdistaa. Ei meidän kenenkään lapsuus pelkkää lintukotoa ole ollut.
Elämä on kärsimysstä, voisin sanoo et eletään helvetissä, kun kuollaan päästään stressittömään tilaan onneksi..