Voisitko seurustella masentuneen kanssa?

Kirjoituksestasi päätellen suhtautudut itseesi aika negatiivisesti.

Ensinnäkin et ole sossupummi, älä suhtaudu itseesi noin ikävästi.
Sairaus, olipa se psyykkistä tai fyysistä alkuperää tekee paljon ihmisiä työkyvyttömäksi. Ja silloin elanto on pakko hakea muualta.

Minun mielestäni sossupummi on laiska ihminen joka kykenee tekemään töitä, mutta ei mene töihin koska häntä ei vaan huvita. Sairaudesta kärsivä taas ei kykene työhön. Eli 2 aivan eri asiaa.

Ikävää että olet tavannut tuollaisia pinnallisia miehiä. Mikäli etsit seuraa baareista, sieltä monet muutkaan naiset eivät löydä muuta kuin seksiä haluavia miehiä. Enpä ole minäkään sieltä koskaan muita löytänyt.

Keskity omiin hyviin puoliin ja tuo niitä esille seuranhaussa, ja kun joku mies ihastuu sinuun, niin siinä vaiheessa sairautesi on hänelle sivu seikka.

Sinun pitää nyt vain oppia että et ole yhtään huonompi ihminen kuin kukaan muukaan.

Ja kyllä olen seurustellut miehen kanssa joka oli masennuksen takia työkyvyttömyys eläkkeellä, ihastuin hänen upeaan huumorintajuunsa ja älykkyyteensä, eikä eromme syy todellakaan liittynyt hänen masennuksensa.
Myös tuttavapiirissäni on eri-ikäisiä naisia ja miehiä jotka sairastavat masennusta. Melkein kaikilla heistä on pitkäaikainen suhde, osalla perhekin.

Opi hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet.

Ja jos joku mies todella häipyy kuullessaan sairaudestasi, asiasta mille et voi mitään, niin anna mokoman pölvästin mennä. Ilkeitä ja pinnallisia ihmisiä maailmassa riittää, mutta älä välitä niistä, sinä et tarvitse sellaista idioottia elämääsi, vaan ansaitset paljon parempaa. Muista se!

En ihan helpolla. Ensinnäkin masennus on todella syövä asia enkä halua olla kumppanini terapeutti tai aina suhteesta vastuussa, elämää kasassa pitävä ja hoitaa panikoivaa ja masentunutta kumppaniani, kun tällä on taas vaikeeta ja sitäpaitsi, anteeksi tämä suoruus, mutta usein kyseise kumppanit eivät ole pelkästään masentuneita, vaan vaipuvat lapsen tasolle. Minua ei kiinnosta holhottava eikä hoidettava kumppani, ja kyllä, minulla on ihan tasan kokemusta hyvinkin vaikeista haasteista ja tunteista ja silti ne eivät estä aikuisuutta eivätkä vastuuntuntoa. Tarkalleen ottaen jos ihmisellä on kova henkinen itsekuri, ne eivät estä edes työntekoa. Ei hyvää oloa tekemiseen tarvita.

Työkyvyttömässä masennuksesta ja paniikkihäiriöstä kärsivässä ihmisessä on se riski, että hän on myös läheisriippuvainen, uhriutuva, itsesäälissä piehtaroiva ihminen, jolle kumppani on tosiaan ainainen tuki ja turva ja suhteesta on tasapaino kaukana, koska toiselta osapuolelta ei saa yhtään mitään.
Uskon että tarvitset rakkautta ja kaipaat läheisyyttä, kysymys vaan kuuluu, mitä sinulla on antaa sille miehelle? Mitä he siis voisivat kaivata sinulta?

Miten suhtaudut paranemiseesi? Miten pidät huolta itsestäsi? Miten pärjäät sairautesi kanssa? Miten koet itsesi ja maailman, ja mistä syystä ylipäätään olet masentunut... Jos syytä ei ole, olet joko itsesäälinen tai ja jokatapauksessa, kannattaisi vaatia myös kilpirauhasen tarkkaa tutkimista: tiedät kroonisesti masentuneita joilla toki oli syykin tai muuten oikeasti ihan hyvä käydä asioita läpi, mutta masennusta ylläpitikin oikeasti fyysinen vika, jota ei koskaan edes meinattu tutkia, koska lääkeistä saa rahaa ja terapeutitkin elää jollain. Eikä kaikkea aina edes tule ajatelleeksi, ja moni nykyään tuntuu oikein kaipaavan masennus-diagnoosia ym. tämä on kovaa tekstiä ehkä jonkun mielestä, mutta käsittääkseni sinä halusit tietää miksi sinun tianteeseesi suhtaudutaan ennakkoluuloisesti.

Joku hallitseva läheisriippuvainen toki näkisi sinussa mahdollisuuden, hän hoivaisi sinua kyllä, ikävä vaan, että hän hoivaisi sinut hengiltä. Oli tilanne mikä vaan, sinun on jollain tasolla ja tavalla saatava itsesi ensin sen verran terveeksi ja kuntoon, että suhde voisi onnistua. Ymmärrät kai itsekin että tuskin itse haluaisit ottaa vain toisen terapeutin pestiä, tai miestä, joka olisi huollettava ja niin, mietipä itse, etsitkö sinä miestä, joka on masentunut, paniikkihäiriöinen ja sairaseläkkeellä... Tuskin etsit. Enkä kyllä suosittelekaan, yhdessä ainoastaan pahentaisitte toistenne tilannetta entisestään.

Mutta aivan kuten muidenkin sairaiden, sinun täytyy päästä tilanteesi herraksi. Silloin osaat asian ilmaista niin että se ei säikäytä. Tai toivottavasti niin, että se vain kuuluu osaan menneisyyttäsi, joka nyt on ohi.

Miehet ovat siinä kohtaa varmaan rehellisiä, että ymmärtävät että noinkin voi käydä, mutta eivät halua suhdetta. On eri asia ymmärtää ja olla empaattinen, kun haluta rakentaa parisuhde noin.
Sinun tilannettasi heikentää myös se tosiasia, että nykyään on vääriä diagnosointeja, tervettäkin masennusta hoidetaan sairautena ja liian moni tosiaankin on vain huomionkipeä eikä kestä sitä, että elämään oikeasti kuuluu myös ahdistus ja masennus, pettymykset ja epäonnistumiset, joskus tulee tapaturmia ja onnnettomuuksia sekä järjettömän ikäviä sattumuksia. Ei se ole mitään lääkehoitoa vaativaa, ei edes aina vaikka kriisi kestäisi vuosia, se on elämää. Nykyihminen vaan hakee liian usein apua pillereista ja haluaa pikaratkaisun, päästä helpolla ja että paha tunne olisi heti ohi. Ei kestetä mitään.
Eli sinulla on vaarana leimautua näiden itseasiassa vain itsesääliin sairastuneiden "takia". Masennus ja sen semmoinen on muotia nykyään, ei oikeasti nuoriso voi olla niin sairasta että joka neljäs jää sairauseläkkeelle ja suomalaiset niin hulluja että joka toinen on sairas masennuksesta!
Se vaan ei voi tarkoittaa muuta kuin ylidiagnosointia sillä nykyään on vielä helpompaa kuin ennen monellakin tapaa. Sitä ei vaan voi kiistää millään, eikä hyvinvointivaltion ihmiset voi kaikki masentua ku tikku menee sormeen. Elämään kuuluu myös menetykset ja suru.

Joten sinulla on monia haasteita, sekä itsesi kanssa, että suhteen löytääksesi.
Kuitenkaan se ei ole mahdotonta suhdetta ja rakkautta löytää, sinun pitää vain ymmärtää nämä asiat, miettiä oma suhtautumisesi niihin ja silloin voit selittää ne sille ihastuksellekin niin että pääsette pidemmälle ilman ennakkoluuloja.
Suhteen kasassa pysymiseen tarvitset yhtälailla kuin tervehtymiseen kehittää henkistä vahvuuttasi jokatapauksessa.

Sinä kyllä vielä löydät paremman voinnin sekä suhteen, ehkä juuri nyt vaan ei ole sille (vielä) hyvä aika. Tapaile miehiä ja ota se hyvä mitä elämästä saa, ei se ole helppoa kenelläkään Se Oikean etsintä ja löytäminen!

Sinuna keskittyisin nyt hoitamaan itseni kuntoon/parempaan kuntoon ensin.
Sen jälkeen löytyy sitten niitä voimia ja resursseja parisuhteeseenkin.
Masennus on rankka sairaus, niin sairastuneelle kuin lähipiirille.
Luulen, että työkyvyttömyytesi ei ole se suurin este, kyllä se varmasti on juuri tuo sairautesi joka pelottaa ne poikaystävä-kandidaatit pois. Suomessahan on aivan tavallista olla työtön, siellähän on pian puolet kansasta työttömiä.
Hyvä juttu että saat apua! Panosta nyt siihen, muut tulee sitten itsestään perässä kun pääset kunnolla jaloillesi!

"Evoluutiobiologi: SSRI -lääkkeet voivat estää ihastumisen"

http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1288583498412.html?nomobile=4

Vain jos sinä voit seurustella ruman miehen kanssa?

Vanha ketju, mutta on pakko kommentoida. Tässä on nyt kokonaan unohdettu se, kuinka hyvä sosiaalinen tukiverkosto itse kullakin on, sillä se vaikuttaa ihmisen voimavaroihin todella paljon. Jos itsellä on ympärillä paljon rakastavia ihmisiä, on helpompi kestää elämän varjopuoliakin. Jos taas tällä saralla on heikommin, voivat vaikeudet tuntua ylipääsemättömiltä. Eli ei aina ole välttämättä järkevää olettaa, että vain koska itse on kestänyt kaiken elämässään, niin kaikki muutkin kestäisivät.

Masennus ei estä seurustelua, kaikki ihmiset ovat erilaisia muutenkin.