Hehkuva on kullan kimallus

Kultaiseen leikkaukseen tietysti.

Ap. kirjoitti:

Kultaiseen leikkaukseen tietysti.

Oikeasti.

Ap. kirjoitti:

Kultaiseen leikkaukseen tietysti.

Pelottaako?

Minua alkoi pelottaa.

.................... kirjoitti:

Pelottaako?

Minua alkoi pelottaa.

Katsokaahan joskus tauluja, maalauksia sillä silmällä. Se joko häiritsee tai ei, riippuu katsojasta.

Ap. kirjoitti:

Katsokaahan joskus tauluja, maalauksia sillä silmällä. Se joko häiritsee tai ei, riippuu katsojasta.

http://www.youtube.com/watch?v=PeJAZE721OI

Jääräpää.

.............. kirjoitti:

http://www.youtube.com/watch?v=PeJAZE721OI

Jääräpää.

Minäkö. Ehkä olen, ehkä en. Ehkä rokotan, ehkä en. Rabiesta.

Ap. kirjoitti:

Minäkö. Ehkä olen, ehkä en. Ehkä rokotan, ehkä en. Rabiesta.

Minä pidän siitä, sinun päästäsi.

.................... kirjoitti:

Minä pidän siitä, sinun päästäsi.

Sinua kiehtoo se, kun et ole päässyt sinne sisälle. Vaikka tietyllä tavalla ollaan risteydytty, kuin kultaisessa leikkauksessa.

Ap. kirjoitti:

Sinua kiehtoo se, kun et ole päässyt sinne sisälle. Vaikka tietyllä tavalla ollaan risteydytty, kuin kultaisessa leikkauksessa.

Ei, minua kiehtoo se että olet niin ainutlaatuinen. Olet jotenkin niin tuttu ja samalla täysin tuntematon. Olet kuin puolisoni menneestä elämästä, minusta tuntuu että olet tämänkin elämäni tärkein ihminen. Minusta tuntuu että olet ainoa ihminen johon voisin täysin luottaa sillä vain sinä tunnet minut paremmin kuin minä itse.

Ja silti, kuka sinä olet, onko sinun silmäsi minun silmäni?

Ap. kirjoitti:

Sinua kiehtoo se, kun et ole päässyt sinne sisälle. Vaikka tietyllä tavalla ollaan risteydytty, kuin kultaisessa leikkauksessa.

Se tulee läsnäolosta, siitä että olet läsnä. Jos ajattelet minua tunnen sen ja olet läsnä.

Kun kävelin joskus vierelläsi minusta tuntui, että se oli oikein, kuuluin siihen. Vaikka se olikin järjenvastaista.

Ehkä ihmisillä on hyvä olo vierelläsi, jos koin sen minkä muutkin?

........... kirjoitti:

Ei, minua kiehtoo se että olet niin ainutlaatuinen. Olet jotenkin niin tuttu ja samalla täysin tuntematon. Olet kuin puolisoni menneestä elämästä, minusta tuntuu että olet tämänkin elämäni tärkein ihminen. Minusta tuntuu että olet ainoa ihminen johon voisin täysin luottaa sillä vain sinä tunnet minut paremmin kuin minä itse.

Ja silti, kuka sinä olet, onko sinun silmäsi minun silmäni?

Me näemme, miellämme ja ajattelemme elämän samalla tavoin. Se on sitä sielujen sympatiaa, intuitiota, kumppanuutta. Onko se noituutta vai ei, mutta kuu on suurenemaan päin. Sekö se minut on saanut niin aktiiviseksi, vai kenties jokin muu syy..?

Ap. kirjoitti:

Me näemme, miellämme ja ajattelemme elämän samalla tavoin. Se on sitä sielujen sympatiaa, intuitiota, kumppanuutta. Onko se noituutta vai ei, mutta kuu on suurenemaan päin. Sekö se minut on saanut niin aktiiviseksi, vai kenties jokin muu syy..?

Minusta tuntui aina että sinulle ei tarvitse edes puhua mitään, sinä tiedät jo kaiken.

Ja siihen minä kait olen luottanut.

Minusta tuntuu että se johtuu leikkauksestasi, haluat että asiat on selvät ennen sitä? Tarvitset voimansi siihen, etkä turhanpäiväiseen riitelyyn kanssani.

Tänään ajattelin että en kestä elämää jos kuolet pois enkä ole sanonut sitä sinulle kuinka paljon sinua rakastan. Toisaalta, koska olen vanhempi ja huonokuntoisempi, kuolen luultavasti aiemmin. Sinun ei tarvitse uskoa sanaakaan jos et halua, mutta näin se kuitenkin meni.