Olen käynyt kuluvan kesän aikana useita kertoja yksin baarissa. Minusta se on ihan okei, kunhan ei jää istumaan nurkkapöytään masentuneena. Olen vielä vähän ujo, mutta joka kerta on sattunut jotain, mikä on lisännyt rohkeuttani.
Kavereiden kanssa kävin sitten baarissa toissaviikolla, ja silloin enemmän haluaa olla niiden kanssa, eikä tule niin helposti otettua kontaktia toisiin ihmisiin. Mielestäni yksin baarissa käymisessä on se hyvä puoli, että on pakko jutella tuntemattomien kanssa, jos kavereita ei ole paikalla. Ja nyt en kysele enää kavereita mukaan (eivät edes pääse kuin harvoin) vaan meen rennosti yksin.
Jos olo on vaivautunut, meen tanssimaan. Ja melkeinpä joka kerta on joku nainen tullut kanssani tanssimaan :) Keräilen vielä rohkeutta, ja jätän yksinäisyyden taakseni. Juttelen ihmisille. Lisäksi olen huomannut, että naiset katselevat suuntaani kun olen yksin liikkeellä. En sitten tiedä, onko se yksinäisyydestä johtuvaa, vai olenko muuten miellyttävä.
Itsekin lähestyisin helpommin yksinäisempää ihmistä näin ujohkona tyyppinä. Sama voi päteä muihinkin. Rohkeesti vaan menoihin mukaan, älkää jääkö kotiin.
Lisäksi oon saanut pakkeja (yllättävää) niistä ajattelen aina tyyliin:" ei sitten, seuraava, ihan sama" en jää murehtimaan jotain yksittäistä tapausta viikoksi. Hymyä huuleen.
Kavereiden kanssa kävin sitten baarissa toissaviikolla, ja silloin enemmän haluaa olla niiden kanssa, eikä tule niin helposti otettua kontaktia toisiin ihmisiin. Mielestäni yksin baarissa käymisessä on se hyvä puoli, että on pakko jutella tuntemattomien kanssa, jos kavereita ei ole paikalla. Ja nyt en kysele enää kavereita mukaan (eivät edes pääse kuin harvoin) vaan meen rennosti yksin.
Jos olo on vaivautunut, meen tanssimaan. Ja melkeinpä joka kerta on joku nainen tullut kanssani tanssimaan :) Keräilen vielä rohkeutta, ja jätän yksinäisyyden taakseni. Juttelen ihmisille. Lisäksi olen huomannut, että naiset katselevat suuntaani kun olen yksin liikkeellä. En sitten tiedä, onko se yksinäisyydestä johtuvaa, vai olenko muuten miellyttävä.
Itsekin lähestyisin helpommin yksinäisempää ihmistä näin ujohkona tyyppinä. Sama voi päteä muihinkin. Rohkeesti vaan menoihin mukaan, älkää jääkö kotiin.
Lisäksi oon saanut pakkeja (yllättävää) niistä ajattelen aina tyyliin:" ei sitten, seuraava, ihan sama" en jää murehtimaan jotain yksittäistä tapausta viikoksi. Hymyä huuleen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.