pitkävihaisuus

sukuriitaaa

olen miettinyt useasti etenkin lähisuvun riidoista johtuvaa pitkävihaisuutta. miten ihminen voi vuosikausia vihata ja katkaista suhteensa sukulaisiinsa ? eikö ollenkaan mitata niitä positiivisia puolia mitä suvusta ja suhteesta on saanut ? äkkipikaisuuttaan suututaan pienistä asioista jotka useimmiten johtuu väärinkäsityksestä. ei tutkailla itseään ja tekojaan, nähdään vain sen toisen osapuolen viat.
johtuisikohan se pitkävihaisuus siitä että hävetään kuitenkin omia tekojaan eikä ole kanttia pyytää anteeksi ja myöntää virheitään ?

212

7242

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • hukguilg

      ehkäpä ne syyt on paljon paljon syvemmällä...

      Itse olen laittanut vuosia sitten välit poikki vanhempiini, he ihmettelevät samaa asiaa, mutta eivöt tajua että syy miksi välit katkaisun, oli kun pienestä tytöstä asti kertynyt painolasti vaan romahti... ja sain kertakaikkiaän tarpeekseni siitä paskamaisesta kohtelusta, kun ei mikään puhekkaan auta.
      Sen jälkeen olen voinut paljon paremmin, eikä ikävä ole ollut kertaakaan.
      Ne muutamat yhteydenotot tässä vuosien aikana ovat saaneet minut joka kerta ahdistumaan pahasti, mutta kukapa haluaa kuulla haukkumista ja arvostelua?
      Tää nyt oli vaan yksi teoria...

      Asiaa tietenkin voi ihmetellä, mutta uskon kuitenkin että jokaisella on varmasti omat syynsä!!

      • näinpä juuri

        Olin just aikeissa kirjoittaa saman kuin sinä, täällä kävi nimittäin samoin että sain vihdoin tarpeekseni. Ei se välien katkaisu tapahtunut pikaistuksissa äkkipäätä vaan takana oli vuosikymmenten kaltoin kohtelu. Valo syttyi aivoihin että hei, ei mun tartte tämmöistä sietää, vaikka ovatkin lähisukulaisia.
        Kyllä helpotti! Ei tarvitse jatkuvasti kuunnella arvostelua, moittimista tai muita ikäviä sanomisia.
        Tietysti ne kaikkein inhottavimmat ihmiset siellä miettivät, että mikä nyt tuli, kun tytär/sisko ei enää nielekään meidän ilkeyksiä mutisematta. No senkun miettivät, ei ole mun ongelma.

      • kiitti&riitti
        näinpä juuri kirjoitti:

        Olin just aikeissa kirjoittaa saman kuin sinä, täällä kävi nimittäin samoin että sain vihdoin tarpeekseni. Ei se välien katkaisu tapahtunut pikaistuksissa äkkipäätä vaan takana oli vuosikymmenten kaltoin kohtelu. Valo syttyi aivoihin että hei, ei mun tartte tämmöistä sietää, vaikka ovatkin lähisukulaisia.
        Kyllä helpotti! Ei tarvitse jatkuvasti kuunnella arvostelua, moittimista tai muita ikäviä sanomisia.
        Tietysti ne kaikkein inhottavimmat ihmiset siellä miettivät, että mikä nyt tuli, kun tytär/sisko ei enää nielekään meidän ilkeyksiä mutisematta. No senkun miettivät, ei ole mun ongelma.

        Täällä kolmas yksilö ilmoittautuu!

        On paljon kevyempi elää ilman jatkuvaa pahanmielen saamista ilman syytä.
        Joskus otin vanhempani kanssa puheeksi asian (tai no, useita kertoja yritin puhua) että mitä pahaa minä olen tehnyt, kun aina ilkeillään joka asiasta. Sain mm. vastauksen: " sitä jota eniten rakastetaan, myös eniten kuritetaan"...just joo...

        Rajansa kaikella, myös hyväksynnän hakemisella. En enää jaksa kiinnostua.

        Ja totta on tuokin, ei kertaakaan ole ollut ikävä!
        Tänään kyllä tuli jostain syystä bussissa mieleen taas vanhempani pahat teot, meinas raivo nousta...tuli väkivaltafantasioita :)

      • rikottu1

        minulla meni samoin... perheeni "ihmettelee" asiaa julkiseti. Jos vahingossa alkunsa saanut ei toivottu lapsi joka tarvittu kotiin vain jottan joku huolehtii nuoremmat lapset ilnmaiseksi kyllästyy ei ihme.

        Itsellä raskaat syyt enkä halua niitä jakaa, perheen mukaan hämmennän välejä. Multa huijattu tuhansia euroja, valehdeltu, hakattu, annettu lapsena sukulaismiehen ahdistella. Saanu tehdä ihan mitä vaan kaikki ollu ulle oikein ku oon hankala. Lopulta sitä väsyy ja pettyy ihmisiin ja tulee vaihe et pakko irroittautua tai sekoaa, itsellä kävi nin. en vain kestä sitä pahaa mieltä enää.

      • olisko...?
      • ei mutua
        kiitti&riitti kirjoitti:

        Täällä kolmas yksilö ilmoittautuu!

        On paljon kevyempi elää ilman jatkuvaa pahanmielen saamista ilman syytä.
        Joskus otin vanhempani kanssa puheeksi asian (tai no, useita kertoja yritin puhua) että mitä pahaa minä olen tehnyt, kun aina ilkeillään joka asiasta. Sain mm. vastauksen: " sitä jota eniten rakastetaan, myös eniten kuritetaan"...just joo...

        Rajansa kaikella, myös hyväksynnän hakemisella. En enää jaksa kiinnostua.

        Ja totta on tuokin, ei kertaakaan ole ollut ikävä!
        Tänään kyllä tuli jostain syystä bussissa mieleen taas vanhempani pahat teot, meinas raivo nousta...tuli väkivaltafantasioita :)

        Olin 35v kun isä kuoli, en ollut tavanut häntä neljään vuoteen.
        Olin 55 v. kun äitini kuoli, en olut tavanut häntä 18 vuoteen.
        Isän hautajaisiin siis menin, koska Äiti vielä eli, mutta äidin hautajaisiin en edes mennyt.
        Isä kohteli kaltoin ja hyväksi käytti ja äti kannusti ja hyväksyi.
        Yhdessä he varstivat mummun jättämän omaisuuden. Mummu isän äiti testamenttasi omaisuutensa suoraan lapsenlapsille olin silloin 16 v. Isä ja äiti ottivat ja antoivat yhdelle lapsistaan.

      • mek
        ei mutua kirjoitti:

        Olin 35v kun isä kuoli, en ollut tavanut häntä neljään vuoteen.
        Olin 55 v. kun äitini kuoli, en olut tavanut häntä 18 vuoteen.
        Isän hautajaisiin siis menin, koska Äiti vielä eli, mutta äidin hautajaisiin en edes mennyt.
        Isä kohteli kaltoin ja hyväksi käytti ja äti kannusti ja hyväksyi.
        Yhdessä he varstivat mummun jättämän omaisuuden. Mummu isän äiti testamenttasi omaisuutensa suoraan lapsenlapsille olin silloin 16 v. Isä ja äiti ottivat ja antoivat yhdelle lapsistaan.

        Jos on testamentti olemassa niin saat arhasi takutuvasti ja kuka oli testamentin valvojana perunkirjoituksessa ja siinä paperissa pitää olla maininta testamentistä ja kun on edunsaaja.

      • Anonyymi
        kiitti&riitti kirjoitti:

        Täällä kolmas yksilö ilmoittautuu!

        On paljon kevyempi elää ilman jatkuvaa pahanmielen saamista ilman syytä.
        Joskus otin vanhempani kanssa puheeksi asian (tai no, useita kertoja yritin puhua) että mitä pahaa minä olen tehnyt, kun aina ilkeillään joka asiasta. Sain mm. vastauksen: " sitä jota eniten rakastetaan, myös eniten kuritetaan"...just joo...

        Rajansa kaikella, myös hyväksynnän hakemisella. En enää jaksa kiinnostua.

        Ja totta on tuokin, ei kertaakaan ole ollut ikävä!
        Tänään kyllä tuli jostain syystä bussissa mieleen taas vanhempani pahat teot, meinas raivo nousta...tuli väkivaltafantasioita :)

        Ohhoh

      • Anonyymi
        kiitti&riitti kirjoitti:

        Täällä kolmas yksilö ilmoittautuu!

        On paljon kevyempi elää ilman jatkuvaa pahanmielen saamista ilman syytä.
        Joskus otin vanhempani kanssa puheeksi asian (tai no, useita kertoja yritin puhua) että mitä pahaa minä olen tehnyt, kun aina ilkeillään joka asiasta. Sain mm. vastauksen: " sitä jota eniten rakastetaan, myös eniten kuritetaan"...just joo...

        Rajansa kaikella, myös hyväksynnän hakemisella. En enää jaksa kiinnostua.

        Ja totta on tuokin, ei kertaakaan ole ollut ikävä!
        Tänään kyllä tuli jostain syystä bussissa mieleen taas vanhempani pahat teot, meinas raivo nousta...tuli väkivaltafantasioita :)

        Lisää ilmoittautujia. Tiesin myös alitajuisesti jo lapsesta olevani eriarvoinen vanhemmilleni kuin sisarukseni. Kuitenkin silmät aukesivat vasta viiskymppisenä äitimme kuoltua. Vanhemmat olivat elättäneet sisarukseni ja osallistuneet asuntojen ym. Maksuihin josta olin myös selvillä. Äidillä oli tapana sanoa että antaisimme myös sinulle mutta nyt ei ole kun nuo muut tarvitsevat niin paljon enemmän, mutta saat varmasti vielä osasi. En saanut , kuollessa äidillä ei ollut juuri enempää kuin hautajaiskulut. Yritin sitten sopia että siitä mitä isällä on jäljellä pidetään yhdessä huoli ja huolehditaan isän tarpeista. Hänellä oli äidin kuollessa reilu 200 k€ jäljellä omakotitalo mukaan lukien. Sisarukseni olivat samaa mieltä. Toisin kävi, isä pakotettiin ensin myymään siskolle talo joka oli arvioitu reilun 150 k€ arvoiseksi , sai siitä näppiin 80000 € koska muuten ei olisi saanut enää asua siinä. Seuraavana vuonna heitettiinkin jo pihalle sieltä. Homma eteni kahden siskon ja veljen voimin suunnitelman mukaan, ostetaan talo halvalla ja otetaan rahat takaisin. Tästä olin ehdottomasti kieltäytynyt, ja olinkin jälleen ulkopuolinen. Lopulta perintöosani olikin sitten n. 10 k€. En tiedä miten vanhemmat oli vapautettu tästä raskaasta omistamisen taakasta, mutta olivat varmasti itse myötävaikuttaneet asiaan. Sen verran vanhemmilla ja sisaruksilla olisi pitänyt olla selkärankaa että olisivat suoraan sanoneet ettei minulle mitään kuulu, olisin vapaaehtoisesti häipynyt kuvioista kymmeniä vuosia aiemmin ilman kaikkea valehtelua ja esittämistä. Olisin voinut paremmin eikä olisi aina mennyt sisarusten tapaamisen jälkeen paria päivää toipua ahdistuksesta. Jos suhteet sukulaisiin ahdistaa, juoskaa, ei ole velvollisuutta esittää yhtään mitään oman mielenrauhan kustannuksella.

    • po bbg

      Ei välttämättä... se voi tarkoittaa että toinen tuntee vielä suurta vihaa toista kohtaan. Silloin on parempi pitää välit poikki, varsinkin jos kyse on lähisukulaisesta. Enemmän hallaa siitä tulisi jos toinen ihminen vihaisi ja olisi väleissä kyseiseen ihmiseen. Uskon kyllä että hän yrittäisi juttusille mikäli hän haluaisi pyytää anteeksi ja selvittää asiat lähisukulaisen kanssa, myös tämä lähisukulainenkin yrittäisi jos tahtoisi välinsä takaisin.

    • TäälläTänään

      On olemassa äkkipikaisia ihmisiä, jotka aika ajoin pimahtavat, sotkevat asiansa ja välinsä läheisiin ihmisiin. Mitään selkeitä muistijälkiä heille ei noista tapahtumista jää. Ei muisteta mitä tuli sanottua ja mitä tapahtui missäkin järjestyksessä. Selvää on vain se, että syy tapahtuneeseen ei ole itsessä vaan kaiken takana on joku toinen ihminen. Vaikeahan se on enää jälkeenpäinkään myöntää että itsehän tässä tuli mokattua. Anteeksiantoa odotetaan muilta, mutta kun ne eivät välttämättä ymmärrä mitä pitäisi pyytää anteeksi.

      • sukuriitaaa

        tuossa olen ihan samaa mieltä nimimerkin " täällä tänään" kanssa meidän suvussa tuntuu olevan paljon tuota äkkipikaisuuttaa, niin kauan kun ei sano vastaan eikä ole omia mielipiteitä kaikki on hyvin. mutta kuka se koko ajan jaksaa vain vaieta kun on itselläkin mielipide ja tieto mikä on oikein ja väärin.
        ymmärrän toki niitä jotka katkaisee välit kun vuosia ovat saaneet ottaa ilkeyksiä. mutta pikkuasioista ei kannata suuttuua ja kun ei edes tunnusteta vaikka myöhemmin huomaavat asian oikean laidan.

    • irtiotto

      Mietipä uudelleen. Kumpi yleensä joutuu lähtemään ja katkaisemaan välit: riidanhaastaja vai se, joka ei enää jaksa riidellä?

      Tottakai omaisensa pois ajanut selittää asiat parhain päin itsensä kannalta ja syyllistää sitä, jolle on pahat tekosensa tehnyt. Onhan se pienoinen pakkokin yrittää säilyttää kasvonsa niiden edessä, joiden kanssa joutuu elämäänsä jatkamaan.

      Ei se pois lähtenyt ja itsensä riitojen keskeltä pelastanut mitään vihaa tunne (saati syyllisyyttä tai häpeää), vaan suunnatonta kiitollisuutta siitä, että sai elämänsä takaisin harhojensa vallassa mellastavan omaisensa runtelevasta otteesta.

      Pahantekijän viha ei lopu eikä laannu. Sama se, nimittääkö sitä äidinrakkaudeksi vai ikäväksi, vihasta on kysymys, jos ei voi lopettaa valheiden ja loukkausten levittelyä, toisten jahtaamista ja syyttelyä.

      • Missäs se yksi on?

        Nämä "äkkipikaistuksissaan" pahoja tekevät, saattavat tehdä peruuttamattoman pahaa vahingoa tyhmyyksissään toiselle,
        ja olettaa että kyllä se painetaan villaisella kun sukua ollaan ja kun "kaikkihan tietää että mää ny oon vähä tämmönen kilahtelija ja sanon suoraan, jne....enhän mää ny tosissani, onpa lapsellinen , vieläkö sää ny tota muistelet mää on jo ajat sitte unohtanu, eihän se ny mitään tarkoittanu...kyllähän sä ny sen tiedät, huumorillahan se, jne,jne)
        Taas seuraavaan kertaan saakka kun otetaan hampaisiin sama sukulainen "äkkipikaistuksissaan".

        Hyvin usein sukuunsa välit katkaissut on surrut tilannetta ja kärsinyt toisten tekemisistä syvästi. Katkaisu on ollut ainoa keino elää rauhassa ilman epämiellyttäviä juoruja ja "yllätyksiä" ja uteluita. Myös hänen suulla on usein saatettu puhua ihan pokkana valheita.

        Välien katkaisu merkitsee usein myös katkaisua kaikkiin sukulaisiin koska nämä pahantekijät osaavat onkia "uutisia" ja manipuloida valehdellen ne kivatkin sukulaiset mukaan juonitteluihin. Tehdään paskamaisuuden pr-työtä pitkin sukua. Järkevä antaa olla ja haihtuu mahdollisimman kauas.

        Kyllä siellä taustalla on todella lähes poikkeuksetta törkeää kaltoinkohtelua ja hyväksikäyttöä (henkistä tai ihan konkreettista) usein hänellä, jota ihmetellään että miksi ei pidä sukuunsa yhteyttä. Että eikös se olekin teille sukua se....missäs se yksi nyt onkaan?

      • kiitti&riitti
        Missäs se yksi on? kirjoitti:

        Nämä "äkkipikaistuksissaan" pahoja tekevät, saattavat tehdä peruuttamattoman pahaa vahingoa tyhmyyksissään toiselle,
        ja olettaa että kyllä se painetaan villaisella kun sukua ollaan ja kun "kaikkihan tietää että mää ny oon vähä tämmönen kilahtelija ja sanon suoraan, jne....enhän mää ny tosissani, onpa lapsellinen , vieläkö sää ny tota muistelet mää on jo ajat sitte unohtanu, eihän se ny mitään tarkoittanu...kyllähän sä ny sen tiedät, huumorillahan se, jne,jne)
        Taas seuraavaan kertaan saakka kun otetaan hampaisiin sama sukulainen "äkkipikaistuksissaan".

        Hyvin usein sukuunsa välit katkaissut on surrut tilannetta ja kärsinyt toisten tekemisistä syvästi. Katkaisu on ollut ainoa keino elää rauhassa ilman epämiellyttäviä juoruja ja "yllätyksiä" ja uteluita. Myös hänen suulla on usein saatettu puhua ihan pokkana valheita.

        Välien katkaisu merkitsee usein myös katkaisua kaikkiin sukulaisiin koska nämä pahantekijät osaavat onkia "uutisia" ja manipuloida valehdellen ne kivatkin sukulaiset mukaan juonitteluihin. Tehdään paskamaisuuden pr-työtä pitkin sukua. Järkevä antaa olla ja haihtuu mahdollisimman kauas.

        Kyllä siellä taustalla on todella lähes poikkeuksetta törkeää kaltoinkohtelua ja hyväksikäyttöä (henkistä tai ihan konkreettista) usein hänellä, jota ihmetellään että miksi ei pidä sukuunsa yhteyttä. Että eikös se olekin teille sukua se....missäs se yksi nyt onkaan?

        Juurikin näin. Ei lisättävää. Kiitos kun kiteytit :)

      • skitsoa
        Missäs se yksi on? kirjoitti:

        Nämä "äkkipikaistuksissaan" pahoja tekevät, saattavat tehdä peruuttamattoman pahaa vahingoa tyhmyyksissään toiselle,
        ja olettaa että kyllä se painetaan villaisella kun sukua ollaan ja kun "kaikkihan tietää että mää ny oon vähä tämmönen kilahtelija ja sanon suoraan, jne....enhän mää ny tosissani, onpa lapsellinen , vieläkö sää ny tota muistelet mää on jo ajat sitte unohtanu, eihän se ny mitään tarkoittanu...kyllähän sä ny sen tiedät, huumorillahan se, jne,jne)
        Taas seuraavaan kertaan saakka kun otetaan hampaisiin sama sukulainen "äkkipikaistuksissaan".

        Hyvin usein sukuunsa välit katkaissut on surrut tilannetta ja kärsinyt toisten tekemisistä syvästi. Katkaisu on ollut ainoa keino elää rauhassa ilman epämiellyttäviä juoruja ja "yllätyksiä" ja uteluita. Myös hänen suulla on usein saatettu puhua ihan pokkana valheita.

        Välien katkaisu merkitsee usein myös katkaisua kaikkiin sukulaisiin koska nämä pahantekijät osaavat onkia "uutisia" ja manipuloida valehdellen ne kivatkin sukulaiset mukaan juonitteluihin. Tehdään paskamaisuuden pr-työtä pitkin sukua. Järkevä antaa olla ja haihtuu mahdollisimman kauas.

        Kyllä siellä taustalla on todella lähes poikkeuksetta törkeää kaltoinkohtelua ja hyväksikäyttöä (henkistä tai ihan konkreettista) usein hänellä, jota ihmetellään että miksi ei pidä sukuunsa yhteyttä. Että eikös se olekin teille sukua se....missäs se yksi nyt onkaan?

        Skitsofreniaa sairastavat ajattelevat tuolla tavoin. Koko suku salaliitossa sinua vastaan?

      • älä viitti.
        skitsoa kirjoitti:

        Skitsofreniaa sairastavat ajattelevat tuolla tavoin. Koko suku salaliitossa sinua vastaan?

        Skitsofrenian vetäminen tähän yhteyteen oli täysin aiheetonta , julmaa ja asiatonta. Skitsofreniassa kysymys on selkeästi sairaudesta.

      • kotkotkoot
        Missäs se yksi on? kirjoitti:

        Nämä "äkkipikaistuksissaan" pahoja tekevät, saattavat tehdä peruuttamattoman pahaa vahingoa tyhmyyksissään toiselle,
        ja olettaa että kyllä se painetaan villaisella kun sukua ollaan ja kun "kaikkihan tietää että mää ny oon vähä tämmönen kilahtelija ja sanon suoraan, jne....enhän mää ny tosissani, onpa lapsellinen , vieläkö sää ny tota muistelet mää on jo ajat sitte unohtanu, eihän se ny mitään tarkoittanu...kyllähän sä ny sen tiedät, huumorillahan se, jne,jne)
        Taas seuraavaan kertaan saakka kun otetaan hampaisiin sama sukulainen "äkkipikaistuksissaan".

        Hyvin usein sukuunsa välit katkaissut on surrut tilannetta ja kärsinyt toisten tekemisistä syvästi. Katkaisu on ollut ainoa keino elää rauhassa ilman epämiellyttäviä juoruja ja "yllätyksiä" ja uteluita. Myös hänen suulla on usein saatettu puhua ihan pokkana valheita.

        Välien katkaisu merkitsee usein myös katkaisua kaikkiin sukulaisiin koska nämä pahantekijät osaavat onkia "uutisia" ja manipuloida valehdellen ne kivatkin sukulaiset mukaan juonitteluihin. Tehdään paskamaisuuden pr-työtä pitkin sukua. Järkevä antaa olla ja haihtuu mahdollisimman kauas.

        Kyllä siellä taustalla on todella lähes poikkeuksetta törkeää kaltoinkohtelua ja hyväksikäyttöä (henkistä tai ihan konkreettista) usein hänellä, jota ihmetellään että miksi ei pidä sukuunsa yhteyttä. Että eikös se olekin teille sukua se....missäs se yksi nyt onkaan?

        tosi hyvin kirjoitettu ja paikkansa pitävää.ihemttelen vain miten tuollaiset äkkipikaiset ihmiset voivat vihan purkauksiensa jälkeen ? varsinkin kun he eivät koskaan näytä että edes katuvat sanojaan saati anteeksi pyytäisivät.
        itse voin huonosti jos huomaan sanoneeni liikaa ja kadun, haluan sevlittää sen pian.

      • pimpelinpom
        älä viitti. kirjoitti:

        Skitsofrenian vetäminen tähän yhteyteen oli täysin aiheetonta , julmaa ja asiatonta. Skitsofreniassa kysymys on selkeästi sairaudesta.

        Entä sitten jos jotakin haukutaan narsistiksi ja sekä mustamaalataan selän takana... muut vaan hykertelee nurkan takana hovilaisena.Ei se hauskaa ole, olla hovi vastaan sinä yksin . mitä vois tehdä?

      • Anonyymi
        Missäs se yksi on? kirjoitti:

        Nämä "äkkipikaistuksissaan" pahoja tekevät, saattavat tehdä peruuttamattoman pahaa vahingoa tyhmyyksissään toiselle,
        ja olettaa että kyllä se painetaan villaisella kun sukua ollaan ja kun "kaikkihan tietää että mää ny oon vähä tämmönen kilahtelija ja sanon suoraan, jne....enhän mää ny tosissani, onpa lapsellinen , vieläkö sää ny tota muistelet mää on jo ajat sitte unohtanu, eihän se ny mitään tarkoittanu...kyllähän sä ny sen tiedät, huumorillahan se, jne,jne)
        Taas seuraavaan kertaan saakka kun otetaan hampaisiin sama sukulainen "äkkipikaistuksissaan".

        Hyvin usein sukuunsa välit katkaissut on surrut tilannetta ja kärsinyt toisten tekemisistä syvästi. Katkaisu on ollut ainoa keino elää rauhassa ilman epämiellyttäviä juoruja ja "yllätyksiä" ja uteluita. Myös hänen suulla on usein saatettu puhua ihan pokkana valheita.

        Välien katkaisu merkitsee usein myös katkaisua kaikkiin sukulaisiin koska nämä pahantekijät osaavat onkia "uutisia" ja manipuloida valehdellen ne kivatkin sukulaiset mukaan juonitteluihin. Tehdään paskamaisuuden pr-työtä pitkin sukua. Järkevä antaa olla ja haihtuu mahdollisimman kauas.

        Kyllä siellä taustalla on todella lähes poikkeuksetta törkeää kaltoinkohtelua ja hyväksikäyttöä (henkistä tai ihan konkreettista) usein hänellä, jota ihmetellään että miksi ei pidä sukuunsa yhteyttä. Että eikös se olekin teille sukua se....missäs se yksi nyt onkaan?

        Olet todella ajatellut suhteita sukulaisiin. Aivan samalla tavalla olen kokenut. Kärsin myös kaikesta valehtelusta ja manipuloinnista ja sisarusrakkaudesta (luetaan "kateudesta"). Olisin nauttinut elämästäni paljon enemmän jos olisin aiemmin ymmärtänyt etten ole velvollinen olemaan äidilleni ja sisaruksilleni mitään syntipukkina tai sylkykuppina. Äitini oli niin ulkokultainen ja itsekäs ettei mikään muu merkinnyt kuin maine hyväntahtoisena ja lapsirakkaana ihmisenä. Todellisuudessa vaikka työskenteli lasten parissa , omat lapset olivat eriarvoisia ja vierestä seurattuna myös hoidossa olleet lapset riippuen vanhempien kehujen määrästä arvotti lapset. Tälläisellä ei olisi pitänyt olla omia lapsia ollenkaan tai korkeintaan yksi , koska lapset olivat väline pönkittää omaa mainetta. Älkää kokeko huonoa omaatuntoa jos jätätte tälläiset kuviot täysin elämästänne, voitte olla itsekkäitä tässä ja hylätä myrkylliset sukulaiset ilman tunnontuskia tai katumusta. Enemmän saatte kuin menetätte.

    • Erolapsi vaiko?

      Toi on tuttua että omien edessä ollaan sitten niin sopuisaa ja hellää totta kai! Paras mitä meillä todettiin miksi ei saisi olla erimielisyyksiä tai puhua asioista oli: Meidän suvussa ei ole ikinä riidelty tai pistetty välejä poikki. No ilmaisin mielipiteeni ja pistin välitkin poikki, toki suvun mielestä pikku jutun takia. Tämä pikku juttu oli vain kestänyt ja kesti yli 20 vuotta, jatkuen edelleen. Olin epätoivottu lapsi ja siitäkös piti koko suvun voimin puhua sekä raapia itsetunto hajalle. 20 vuotta ja rapiat on aika mukava aika kestää moista ;)

      Nyt alkaa onneksi elämä hymyilee ja vihdoin olemaan olo varma sekä onnellinen.

      • hyvä mieli.

        Kyllä ihmiseen vaikuttaa paljonkin jos kokee ettei tule hyväksytyksi semmoisena kun on, vaan kyseenalaistetaan epäreilusti tai että joutuu jotenkin puolustelemaan tai jatkuvasti analysoimaan omaa toimintaansa että kelpaisi.

        Hyvinvoiva ihminen nauttii elämänsä päivistä, tämä on ihan mahdollista kun löytää oikean ympäristön missä elää kaikessa rauhassa - juuri sellaisena kuin on ,kaukana riidanhaluisista ihmisistä. Kun on mielenrauha ja hyvä olo eli tasapainossa itsensä ja ympäristön kanssa sitä on helppo myös toivoa ja tehdä hyvää muille.

        Jos taas jää taistelemaan tuulimyllyjä vastaan, niin elämänenergia menee negatiivisten asioiden hautomiseen ja silloin saattaa kovettua ja katkeroitua, jopa saiarastua, luulla että kaikki ihmiset ovat samanalaisia ja että maailma on pelkästään epäreilu taistelutanner.

        Kyllä omia tunteita tulee kuunnella ja kunnioittaa -- silloin kuulee myös lähimmäisenkin tarinan.

      • semmosta se vaan on8
        hyvä mieli. kirjoitti:

        Kyllä ihmiseen vaikuttaa paljonkin jos kokee ettei tule hyväksytyksi semmoisena kun on, vaan kyseenalaistetaan epäreilusti tai että joutuu jotenkin puolustelemaan tai jatkuvasti analysoimaan omaa toimintaansa että kelpaisi.

        Hyvinvoiva ihminen nauttii elämänsä päivistä, tämä on ihan mahdollista kun löytää oikean ympäristön missä elää kaikessa rauhassa - juuri sellaisena kuin on ,kaukana riidanhaluisista ihmisistä. Kun on mielenrauha ja hyvä olo eli tasapainossa itsensä ja ympäristön kanssa sitä on helppo myös toivoa ja tehdä hyvää muille.

        Jos taas jää taistelemaan tuulimyllyjä vastaan, niin elämänenergia menee negatiivisten asioiden hautomiseen ja silloin saattaa kovettua ja katkeroitua, jopa saiarastua, luulla että kaikki ihmiset ovat samanalaisia ja että maailma on pelkästään epäreilu taistelutanner.

        Kyllä omia tunteita tulee kuunnella ja kunnioittaa -- silloin kuulee myös lähimmäisenkin tarinan.

        Näinhän se on. Mullakin kului energiaa ja "elämänvoimaa" siihen, että yritin pitää yhteyksiä ja toisaalta surin sitä, ettei ole mitään yhteyksiä, eli aivan yksipuolista hommaa. Vaikka tosiasiassa tavattiin pari kertaa vuodessa, niin sekin nihkeätä. Koko ajan oli fiilis, että joutuu puolustelemaan asioita, joihin todellisuudessa ei ole edes hallintaa. Ahdistus oli liian suuri lomine jälkeen. Lopunkin silmät avasivat omat lapset, jotka jo kohta täysi-ikäisiä, jotka sanoivat , että miksi menet kylään (kutsuttuna) jos "vastaanotto" on tuonkaltaista, hädin tuskin kahvit keitetään, eikä aina niitäkään. Esimerkiksi kesäisin (lomalla) jatketaan vaan puutarhassa rikkaruohojen nyppimistä vaikka vieraita (kutsuttuna) saapuu. Näitä esimerkkejä on niin monta. Ei iviitsi yksilöidä. Helpompaa nyt on, kun myöntää, että näin vaan on ja etten ole tekemisissä. Mun ei tartte hermoilla etukäteen lomilla ja miettiä, että mikä meni vikaan eikä sitä ainakaan, kuinka toimisin paremmin (vaikka syytä ei ole).Lopullisen päätöksen sai aikaan muutamat sattumukset ja myöskin FB:n päivitykset eli oli sovittu jotain ja sen perumisen syyksi keksittiin jotain ja lopullinen tilanne ilmeni facebookista. Viesti oli selvä, ei halua kontaktia. Typerää itse asiassa laittaa tuommoisia päivitykisä ellei juurikin halua loukata. Näitä oli tilanteita oli paljon, en yhdestä enkä kahdesta vedä hernettä nenuun . En halua pintaan lapsuuden tuntemuksia arvottomuudesta ja mitätöinnistä ja samanlaisesta . kohtelusta. ja voin olla huoleti, ettei asia heitä kiusaa pätkääkään, paitsi jos joku kyselee.

      • sinunkutenaina
        semmosta se vaan on8 kirjoitti:

        Näinhän se on. Mullakin kului energiaa ja "elämänvoimaa" siihen, että yritin pitää yhteyksiä ja toisaalta surin sitä, ettei ole mitään yhteyksiä, eli aivan yksipuolista hommaa. Vaikka tosiasiassa tavattiin pari kertaa vuodessa, niin sekin nihkeätä. Koko ajan oli fiilis, että joutuu puolustelemaan asioita, joihin todellisuudessa ei ole edes hallintaa. Ahdistus oli liian suuri lomine jälkeen. Lopunkin silmät avasivat omat lapset, jotka jo kohta täysi-ikäisiä, jotka sanoivat , että miksi menet kylään (kutsuttuna) jos "vastaanotto" on tuonkaltaista, hädin tuskin kahvit keitetään, eikä aina niitäkään. Esimerkiksi kesäisin (lomalla) jatketaan vaan puutarhassa rikkaruohojen nyppimistä vaikka vieraita (kutsuttuna) saapuu. Näitä esimerkkejä on niin monta. Ei iviitsi yksilöidä. Helpompaa nyt on, kun myöntää, että näin vaan on ja etten ole tekemisissä. Mun ei tartte hermoilla etukäteen lomilla ja miettiä, että mikä meni vikaan eikä sitä ainakaan, kuinka toimisin paremmin (vaikka syytä ei ole).Lopullisen päätöksen sai aikaan muutamat sattumukset ja myöskin FB:n päivitykset eli oli sovittu jotain ja sen perumisen syyksi keksittiin jotain ja lopullinen tilanne ilmeni facebookista. Viesti oli selvä, ei halua kontaktia. Typerää itse asiassa laittaa tuommoisia päivitykisä ellei juurikin halua loukata. Näitä oli tilanteita oli paljon, en yhdestä enkä kahdesta vedä hernettä nenuun . En halua pintaan lapsuuden tuntemuksia arvottomuudesta ja mitätöinnistä ja samanlaisesta . kohtelusta. ja voin olla huoleti, ettei asia heitä kiusaa pätkääkään, paitsi jos joku kyselee.

        Hei Sinä, jos olet Hän!

        Lapsuus on tärkein osaa elämästä. Sinun kiltin pojan kuva siellä on upea ja surullinen. Olethan yhä vielä se poika, jonka minä näin sen silloin, ja sen takia en unohtanut. Olen sinun kuten aina. Älä ole surullinen, tulen heti, kun kerrot.

    • ei se ole pitkävihaa

      Kun mikään ei muutu ajan mittaan. Aina tulee se paskarätti vasten kasvoja tietyn väliajoin. Ei vaan enää jaksa, helpompi on vain antaa olla, kun ei ilkee sanoa yhtäpahasti vastaan. Vaikka ei pidä yhteyttä, se kärhämä yritetään aikaan muiden ihmisten kautta.

    • Maila56

      Ei kannata olla epäluuloinen ja nähdä kaikisssa asioissa juonittelua. Kannaattaa ottaa asiat asioina. Monet asiat pystyy kyllä kääntämään niin että joku yrittää aiheuttaa ongelmia. Elämässä käy usein ihan niinkin että jos yrittää olla ystävällinen niin toinen näkee sen ihan toisenlaisena tilanteena. Tästä on niin palljon esimerkkejä. Niinpä, ihmisten kanssa ei kannattaisi olla tekemisissä.

      • keskutelun aihe.

        "Monet asiat pystyy kyllä kääntämään niin että joku yrittää aiheuttaa ongelmia. Elämässä käy usein ihan niinkin että jos yrittää olla ystävällinen niin toinen näkee sen ihan toisenlaisena tilanteena."

        Ihan varmaan noinkin.
        Mutta tässä keskustellaan, ainakin minun käsittääkseni, sukulaisten taholta tulevasta jatkuvasta asiattomasta ja vahingollisesta käytöksestä.

      • väärä palsta
        keskutelun aihe. kirjoitti:

        "Monet asiat pystyy kyllä kääntämään niin että joku yrittää aiheuttaa ongelmia. Elämässä käy usein ihan niinkin että jos yrittää olla ystävällinen niin toinen näkee sen ihan toisenlaisena tilanteena."

        Ihan varmaan noinkin.
        Mutta tässä keskustellaan, ainakin minun käsittääkseni, sukulaisten taholta tulevasta jatkuvasta asiattomasta ja vahingollisesta käytöksestä.

        Juuri noin, se aihe kuuluu suku on paras palstalle

      • 14 + 16

        Asenteesi olisi voinut olla minun kirjoittamani pari vuotta sitten. Olin nuorempana erittäin hyväksynnänhakuinen (huono suhde toiseen vanhemmista ja tunne, ettei ole haluttu lapsi). Se johti yksipuolisiin ihmissuhteisiin, jotka kuluttivat omaa energiaani, kun yritin suhteita yksin ylläpitää, sekä toisaalta myös ei-toivottuihin ihmissuhteisiin, kun en hennonnut kieltäytyä sellaisten ihmisten seurasta, jotka eivät oikeasti minua kiinnostaneet ("onhan se kuitenkin jotain että joku haluaa olla mun kanssa!"). En pystynyt näkemään vikaa muissa, vaan heijastin kaiken omaksi syykseni, mikä johti yhä isompiin pettymyksiin, kun en pystynyt asioita parantamaan vaikka kuinka yritin.

        Nyttemmin en näe asiaa enää noin paljon itseni kautta. Toki olen edelleen erittäin huomaavainen (tuskin tästä vaivasta ikinä pääsen, heh), mutta olen myös opetellelut sanomaan ei ja sallimaan itselleni pettymyksiä. Tämä sen takia, että liika myötäily syö ihmisen olemattomiin, ja vasta pettymykset myönnettyään niistä voi päästä eteenpäin, kohti sellaista elämää josta oikeasti nauttii. Ja mitä enemmän kokee pettymyksiä, sitä vähäpätöisemmiltä ne tuntuvat :) Ei se ole juonittelun näkemistä kaikkialla, jos tajuaa ajoissa (ennen kuin itse palaa loppuun), etteivät kaikki kaipaa seuraasi. Optimismi ja huomaavaisuus avaa monta ovea, mutta sopiva kriittisyys pitää elämän vakaana, sinun omanasi.

      • jees-man.
        14 + 16 kirjoitti:

        Asenteesi olisi voinut olla minun kirjoittamani pari vuotta sitten. Olin nuorempana erittäin hyväksynnänhakuinen (huono suhde toiseen vanhemmista ja tunne, ettei ole haluttu lapsi). Se johti yksipuolisiin ihmissuhteisiin, jotka kuluttivat omaa energiaani, kun yritin suhteita yksin ylläpitää, sekä toisaalta myös ei-toivottuihin ihmissuhteisiin, kun en hennonnut kieltäytyä sellaisten ihmisten seurasta, jotka eivät oikeasti minua kiinnostaneet ("onhan se kuitenkin jotain että joku haluaa olla mun kanssa!"). En pystynyt näkemään vikaa muissa, vaan heijastin kaiken omaksi syykseni, mikä johti yhä isompiin pettymyksiin, kun en pystynyt asioita parantamaan vaikka kuinka yritin.

        Nyttemmin en näe asiaa enää noin paljon itseni kautta. Toki olen edelleen erittäin huomaavainen (tuskin tästä vaivasta ikinä pääsen, heh), mutta olen myös opetellelut sanomaan ei ja sallimaan itselleni pettymyksiä. Tämä sen takia, että liika myötäily syö ihmisen olemattomiin, ja vasta pettymykset myönnettyään niistä voi päästä eteenpäin, kohti sellaista elämää josta oikeasti nauttii. Ja mitä enemmän kokee pettymyksiä, sitä vähäpätöisemmiltä ne tuntuvat :) Ei se ole juonittelun näkemistä kaikkialla, jos tajuaa ajoissa (ennen kuin itse palaa loppuun), etteivät kaikki kaipaa seuraasi. Optimismi ja huomaavaisuus avaa monta ovea, mutta sopiva kriittisyys pitää elämän vakaana, sinun omanasi.

        Olipa poikkeuksellisen hyvä teksti ja hyvä näkökulma.
        Samoin tämä asia nousi mieleen aiheesta, että huono seura ei ole aina oma syy. Joskus ei ole vaan muuta tarjolla.

    • canardian

      Viisas antaa anteeksi, tyhmä ei.

      • Toisaalta.

        Viisas ymmärtää pyytää anteeksi , tyhmä ei.

      • ihihoihho

        tyhmä ei viisastu vaikka viisas antaa anteeksi

      • Oikeastaan...
        ihihoihho kirjoitti:

        tyhmä ei viisastu vaikka viisas antaa anteeksi

        Jos huomaa olevansa viisaampi, on helppo antaa anteeksi.

    • yksinkertaista se on

      Niiin,no,kyllä juttu on niin että jos ihminen itse on vuosia,kenties vuoskymmeniä jollekkin ystävällinen ja siitäkin huolimatta että joutuu ottamaan vastaansa aina vain määräilyä ja vittuilua,ymmärrän kyllä että välit laitetaan poikki.Se että jos joku ei ymmärrä hyvällä,niin sitten se ei vain ymmärrä,turha on taistella tuuli myllyjä vastaan.

    • canardian

      Tuulimyllyt ovat luonnonystävällisempiä kuin ydinvoimalat. Ne voittavat loppupeleissä aina, samoin kuin aurinkovoimalat.

    • TeemuNärhi

      Minua kohdeltiin suvussa aina toisen luokan kansalaisena. Olin ainoastaan likaisten töiden tekijä ja muut saivat kermat päältä. Härskeintä oli, että minua pyydettiin tekemään töitä; Työt oli kuitenkin aina tehtävä piilossa ettei muille tullut sellainen olo, että pitäisikö heidänkin tehdä jotain.

      Sitten kuoli ainoa sukulainen, joka minusta oli koskaan välittänyt. Tämän jälkeen katkaisin suhteet koko sukuun ilman mitään selityksiä. Tuskin jäivät minua suuremmin kaipaamaan, muuten kuin hetkellä jolloin miettivät kuka hoitaa paskaduunit. Kukaan näistä sukulaisistani ei rupea töitä tekemään joten suvun omaisuus rapistuu.

      Perintöjä en odota. Toivon kuitenkin suuresti, että yksin kuolinvuoteella ollessaan tietty henkilö miettii tekemiään ratkaisuja ;).

      • tyhmät suvut.

        No onhan se ihan selvää, että se pilaa paljon ihmisen elämää jos joutuu elämään ihan pöljän suvun aivoitusten vietävissä.
        Menestyneet suvut ovat tunnettuja siitä että tuetaan omia jäseniä, siksi ne menestyvät. Ovat viisaita. Tyhmät suvut vetävät mattoa omilta jäseniltään alta, siksi menestyjiä ei synny koska toisella kädellä saatetaan sukulaista "auttaa" ja toisella puukottaa kateuden vuoksi selkään.
        Tymä ja ilkeä suku on pelkästään rasite.

    • no just.

      "....lähisuvun riidoista johtuvaa pitkävihaisuutta. miten ihminen voi vuosikausia vihata ja katkaista suhteensa sukulaisiinsa ?"

      Jos joku päätyy katkaisemaan välit esimerkiksi ihan karseisiin ja ilkeisiin sukulaisiin ihan oman mielenrauhansa ja etunsa vuoksi, niin se ei tarkoita että hän on pitkävihainen. Siinä on kaksi eri asiaa.
      Aivan kuin tälläkin tavalla yritettäisiin vielä syyllistää välien katkaisija ratkaisustaan, että onpas "pitkävihainen", ihan pöllöä tommonen.
      Kyllä mukavan suvun kanssa ihminen aina toimeen tulee ja haluaa olla tekemisissä oikeista syistä. Muutakin tekemistä ihmisellä kun juoruilla ja tapella ja kieroilla. kaikkia ei kiinnosta semmonen typeryys.

      • samaa_mieltä

        Juuri näin. Olen siis laittanut välit poikki ääliö sukulaisiin. Ainakin kateuskortti kuulemma heiluu kiitettävästi, olen kuulemma kateellinen näille ääliöille.

        En vain tiedä mille olen kateellinen. :) Eipä tosin hirveesti kiinnosta mitä ne ajattelevat, sittenpähän olen... Joutuu vaan tarkasti katsomaan että varmasti syön kuormasta vähiten.

    • Ristiriita ajattelus

      Ketju laittaa miettimään, että mitähän pahaa ne vanhemmat ovat odella tehneet, kun heitä noin rankaisette
      Ja millaisia teidän mielestäni vanhempien pitäisi olla.

      Lapsuuskodissa elettiin arkea, jossa olitte itse yhteneä kodin jäsenenä. En usko että montakaan on pudodettu tästä asemasta pois, vaikka on oman perheen perustanut, ei lapsi muutu "vieraaksi" sillä että muuttaa omaan kotiin, joten vanhemmat eivät osaa ajatella niin, että pitäsi lopettaa työt, laittaa pöydät koreaksi, puhua small talk:ia.

      Odotukset todella taitavat ollakin ristiriidassa, se sama kotihan se on kuin ennenkin.
      Ajalleenpa asioita toisinpäin, sinun omassa perheessä, lapset vain tulisivat ja odottaisisvat sinun passaavan ja laittavan pöydän koreaksi ja ja ainoastaan vain odottavat sinun olevan kaikesta aina samaa mieltä heidän kanssaan.

      Kyllä sinun omassa kodissasikin varmasti ollaan eri mieltä asiosita ja jatketaan tehväviä, joita kodissa on. Sinällään voisit hyvinkin mennä mukaan niitä rikkahuojoja opimimaan ja samalla keskutelisitte ja sitten keittäisitte ne hyvät kahvit ja lapsetkin voisivat isovanhemmilleen joitakin pieniä apuja tehdä.

      Kun vanhenet joudut itse samaan tilanteeseen, on varsin ikävää jos omat lapsesi alakvat toimia noin kun sinä teet nyt.

      • pahaa pakoon

        "Ja millaisia teidän mielestäni vanhempien pitäisi olla. "

        No sellainen tavallinen äiti, joka ei siis ole satuileva sekakäyttäjä, jolle todellisuus on muovailuvahaa ja ihmiset, siis myös omat lapset, pelkkiä pelivälineitä omien päähänpinttymien ja halujen tyydyttämiseksi, olisi ihan jees.

        Sellaisen ihmisen luota, jonka kanssa edes ns. ammattilaiset eivät pärjää, on lähdettävä pois ihan jo itsesuojelumielessä, ettei itse sairastu ja tule samanlaiseksi hörhöksi ja tee samoja kauheuksia omille lapsilleen. Eli mieluummin en ajattelisi noin, että olisin itse joskus "samassa tilanteessa".

      • Sylvilyyti

        Niin, eiköhän aikuinen ihme tee päätöksensä kuitenkin melko harkiten. Ja lapsien, olivat he sitten jo aikuisia, lojaalius vanhempiaan kohtaan on melkoinen. Eli välien katkaiseminen tai kanssa käymisen vähentäminen vaatinee yleensä melkoista pohdintaa tai sitten kantapään kautta oppimista.

      • rikottu2

        en edes tunne vanhempiani, mä olin lomat heittopussina sukulaisilla. ja viikotlähinnä lapsenvahti. en muista yhtäkään kivaa muistoa vanhemmistani. isovanhemmistani kyllä.

        mä en ole perheenjäsen, en ole ikinä ollut kuin puheissa... ei kaikilla vain ole hyviä koteja.. meil ei ees riidelty, meil ei puhuttu. ei mitään vain oltiin.. ja väliin tuli turpaan

      • P.askaa

        Helppo siinä on syyllistää ja vääristellä asioita. Jos vanhemmat tai toinen heistä käyttäytyy määräilevästi, manipuloi, yrittää pakottaa järjestämään elämän hänen pillinsä mukaan, jauhaa paskaa ja vittuilee selän takana, mitätöi, alistaa, käyttää väkivaltaa, haukkuu vuosikausia, ei ole koskaan pahoillaan, yrittää estää tekemästä omia asioita, mikään ei kelpaa vaikka olis suorittanut mitä tahansa ja kertoo sen päin naamaa, niin kyllä siinä JUmaLAuTA pitää jotain tehdä sellaiselle "ihmiselle" joka ei osaa muuta olla kuin v-mäinen ja tasasin väliajoin keksii valheita omasta lapsestaan.

        Mihin se v-mäinen vähättelijä sun mielestä sillä käytöksellään itse pyrkii? Mukavaan yhdessäoloon vai? Ei kannattaisi jatkuvasti puolustella jotain narsistia joka saa mielestään käyttäytyä toisia kohtaan miten vain, kun on ensin muka itse ollut niitä käytöstapoja opettamassa.

        Nypi sinä narsistinpuolustelija niitä rikkaruohojas sen herneenpalon ympäriltä, joka sun nenässäs on kiinni. Ai toiselle saa olla v-mäinen, ihanko totta? Vittu tollasia kommentoijia joilla on pahasti päässä vikaa kun huonoa kohtelua puolustelee ja uhrit ei ole mitään? Miltähän susta tuntuisi "Ristiriita ajattelus" jos sua haukuttaisiin ja sulle vittuiltaisiin jatkuvasti? Haista vittu.

    • tee palvelus vielä..

      isovanhempia voisi tosiaankin myös auttaa, sillä isovenhemmat useimmin auttaa koko perhettä..

      • TeemuNärhi

        Voinko adoptoida isovanhempasi?

    • kaikkeen tottuu

      Ilmeisesti olet osapuoli, joka sivusta vain seuraa ja ihmettelee tuntematta syvimpiä taustoja, miksi jotkut eivät ole keskenään tekemisissä. Kun niitä syitä ei tarvitse ulkopuolisten edes tietää ja kun ei niitä tiedä, niin ei kannata alkaa moralisoimaankaan muiden tekemisiä.

      Omassa suvussani tällaista vihanpitoa on ollut usealla sukupolvella ja melkeinpä voisin pitää sitä periytyvänä ominaisuutena :(.

      Itse olen tekemisissä niiden sukulaisten kanssa, joihin olen jo lapsena tutustunut. Joitain sukulaisia en ole juurikaan nähnyt juuri tämän vihanpidon takia ja koska heihin en ole lapsena tutustunut, niin en heitä osaa kaivatakaan.

      Koska omassa perheessäkin tätä vihanpitoa esiintyy ja vaikka siitä joutuvat muutkin meistä kärsimään, niin jotenkin kuitenkin ymmärrän syitäkin. Vaikka olisi kuinka läheinen sukulainen, niin kait sitä voi olla tekemisissä heidän kanssaan, joiden kanssa ei tunne ahdistusta tai mitä se nyt onkaan.

      • asian ydin.

        "Vaikka olisi kuinka läheinen sukulainen, niin kait sitä voi olla tekemisissä heidän kanssaan, joiden kanssa ei tunne ahdistusta tai mitä se nyt onkaan. "

        Näinhän se on.
        Niiden seuraan ihminen hakeutuu joista pitää - sukua tai ei.

    • suksi luista

      Jos on vuosia hankalat välit narsistiseen vanhempaan ja silti yrittää jotain välejä pitää, se on raskasta. Vaikka itse olisi sopuisa, se toinen voi olla hermoheikko ja tehdä riitoja lapsensa kanssa. Arvioi ja ei anna toisen puolustaa itseään tai olla oma itsensä. Ja lukuisat muut seikat.

    • samassa veneessä

      Usein käy niin, että se narsistinen vanhempi on valinnut syntipukiksi jonkun lapsista tai vaikka sen ainoan lapsen. Yritä siinä sitten olla hyvissä väleissä kun narsisti on aina oikeassa ja lapsi, vaikka olisi jo aikuinen, on aina väärässä. Anteeksipyyntö ja anteeksiantaminen ovat myös asioita, joita kaikki eivät ymmärrä! Monelle anteeksipyytäminen on kuin ottaisi pahanmakuisen lääkkeen ts. vain kun on pakko! Anteeksipyynnöllä myös tarkoitetaan sitä, että oikeasti ymmärretään, että on tehty väärin! Jos käytöstä ei kuitenkaan muuteta vaan sama meno jatkuu, niin mitä hyötyä anteeksipyynnöstä on?
      Uskon, että kaikki jotka ovat olleet kaltoinkohdeltuja, ymmärtävät nämä asiat ihan parista lauseesta. Ne onnelliset, jotka eivät tajua mistä tässä viestiketjussa kirjoitetaan, näkevät asiat omista lähtökohdistaan ja siksi ihmettelevät miksi monilla välit menevät poikki.

      • Saman kokenut

        Juuri näin.Oli selventävästi sanottu.

      • .......

        Näin juuri, syntipukki.
        Voisi päätellä sukulaiset ovat mielenvikaisia, mutta on ehkä kysymys sosiaalisesta hyväksynnästä, tarvitaan joku keskustelun avaus, mikä onkaan parempi kuin: On se mahdoton ihminen tämä yksilö.
        Tädit ja serkut, yhdellä lauseella vedin maton alta, niin täydellisiä he ovat ja silti samat mokat kuin muillakin ihmisillä.
        --- syytä kun rahahanat tyrehtyivät, vaikka kuinka pitkä aika on kulunut tapaamisesta.
        Oikein kun olisi annettu kostoksi tällainen suku.
        Kauhea haukkuminen ja solvaaminen, silti tapoihin kuuluu.
        Onkohan näin kuten avioerossakin, hyvyys voidaan mitata rauhaan jättämisen mukaan?

      • <<<
        ....... kirjoitti:

        Näin juuri, syntipukki.
        Voisi päätellä sukulaiset ovat mielenvikaisia, mutta on ehkä kysymys sosiaalisesta hyväksynnästä, tarvitaan joku keskustelun avaus, mikä onkaan parempi kuin: On se mahdoton ihminen tämä yksilö.
        Tädit ja serkut, yhdellä lauseella vedin maton alta, niin täydellisiä he ovat ja silti samat mokat kuin muillakin ihmisillä.
        --- syytä kun rahahanat tyrehtyivät, vaikka kuinka pitkä aika on kulunut tapaamisesta.
        Oikein kun olisi annettu kostoksi tällainen suku.
        Kauhea haukkuminen ja solvaaminen, silti tapoihin kuuluu.
        Onkohan näin kuten avioerossakin, hyvyys voidaan mitata rauhaan jättämisen mukaan?

        MÄKI OON MIETTINY KANS SAMAA JUTTUA < OMIEN SUKULAISSUHTEITTENI KAUTTA

    • inäinonparastatehdä

      Ei se aina tartte vihaa olla lähisukulaisiaan kohtaan, ennemminkin tympääntymistä. Jos ei vaan kertakaikkiaan jaksa kuunnella jatkuvaa suunsoittoa, niin kuka sellaisten ihmisten, on ne sukulaisia tai ei, lähellä haluaa olla saati kaivata sellaisten seuraa?? En ole vuosiin tuntenut halua olla tekemisissä muutamiin lähisukulaisiin ja olen todennut sen olevan paras ratkaisu, ei vihaa muttei myöskään kovasti positiivia tunteita heitä kohtaan :(.

      • tuut..tuut..tuut

        Joo, jos vuorovaikutus alkaa olla pelkkää naaman länkytystä ja luuria korvaan-meininkiä niin tottakai sitä ennen pitkää normaali ihminen tympääntyy moiseen.

      • ylöspäin.
        tuut..tuut..tuut kirjoitti:

        Joo, jos vuorovaikutus alkaa olla pelkkää naaman länkytystä ja luuria korvaan-meininkiä niin tottakai sitä ennen pitkää normaali ihminen tympääntyy moiseen.

        nostetaan tätä tärkeää ketjua.

    • Joku jostain..

      Syvemmällähän ne jutut ovat. Kuten joku jo aikaisemmin totesi, yleensä ei ole kyse juuri päällä olevasta hetkestä, vaan kauan "peitellyistä" tunteista.

      Oma suhteeni äitiini "kuoli", kun meille tuli fyysinen kahakka. Puhuttiin jälkikäteen, äiti on jo unohtanut asian enkä minäkään sinällään ole vihainen - yllättynyt, petetty enkä koe voivani antaa anteeksi - ainakaan vielä.

      Olin alkanut jo hiljalleen kyllästyä hänen käytökseensä haukkua ja laiminlyödä minua. Aloin kasvaa ja pitää puoliani - tämän takia kahakka syntyi. En enää suostunut tallottavaksi ja ainoa keino oli käyttää väkivaltaa. Uhkailut heittää pihalle asunnosta ja jättää heitteille. Ei riittänyt, niin käytiin fyysisesti käsiksi - tönittiin, raavittiin naamasta, kuristettiin, potkittiin ja hakattiin. Itse revin tukasta ja pistin vastaan, olemme siis molemmat kuitenkin samassa veneessä. Olen kuullut samaa koko ikäni, äitini ei koskaan ole nähnyt siinä mitään väärää vaan ajattelee kaiken vain olevan "kannustusta itsenäisyyteen".

      Harva ymmärtää, mitä on henkinen väkivalta. Se on salakavalaa, varsinkin jos oma lähisukulainen on kyseessä, sitä käytöstä yrittää puolustella kaikin tavoin. Vanhempi perustelee käytöstään sillä, että se kuuluu kasvatukseen ja olet itse "holtiton" nuori, joka ei ymmärrä hyvänpäälle saati saa elämässään mitään aikaan. Olet itse rajaton ja et kunnioita auktoriteetteja. Kaiken pahan alku ja juuri on sinussa.

      Kahakasta ei ole kauaa aikaa, mutta voin sanoa jo nyt, etten kaipaa takaisin. Eikä takaisin muuttaminen ole enää vaihtoehto. Toivon äitini olevan viimein onnellinen, kun pääsi minusta eroon. Olen huomattavasti onnellisempi nyt, vaikka joskus kaipaankin.

      Tilanne herättää kysymyksiä, voinko koskaan luottaa keneenkään, voiko koskaan kukaan rakastaa minua, jos oma äitini ei edes sitä tee.. Mietin nuorempana pitkään, mikä minussa on vialla, mutta kasvettuani vanhemmaksi, olen tajunnut, ettei se ole aina minussa itsessäni. Aikaa se ottaa, mutta olen sen tien valinnut, että asiat voivat olla toisinkin. Minun ei tarvitse jatkuvasti soimata itseäni eikä sietää toistenkaan solvauksia tai kaltoinkohtelua.

      Ongelma "pitkävihaisuudesta" tulee varmasti myös siitä, etteivät MOLEMMAT osapuolet rehellisesti anna anteeksi ja yritä rakentaa uudelleen luottamusta. Olemme oppineet, että tietyt ihmiset ovat tietynlaisia, varsinkin jos on pidemmän aikaa tuntenut jonkun.. On vaikea murtaa jo valmiiksi muodostettua kuvaa toisesta. Usein tulee myös pettymään, kun toinen ei ollutkaan muuttunut "odotusten mukaisesti". Toisaalta meillä ei ole osaa eikä arpaa siihen, miten joku muu tahtoo omaa elämäänsä elää, voimme "pelastaa" vain itsemme. Olen todennut, että kaikki eivät sovi yhteen eikä kaikilla ole toivoa muutoksesta. Se pitää vain hyväksyä.

      • viisas kommentti

        "Olen todennut, että kaikki eivät sovi yhteen eikä kaikilla ole toivoa muutoksesta. Se pitää vain hyväksyä"

        Ja asian ydin tuli siinä.

    • näinonparastatehdä

      Tuo on totta, että kyse on paljon aikaisemmista, ehkä jo lapsuuden tapahtumista. Sitten tulee joku juttu esimerkiksi perintöriita tai muu ja siitä löytyykin hyvä syy antaa patoutuneiden, siihen asti "peiteltyjen tunteiden" päästä vapaaksi, saa itselleen ikäänkuin luvan, syyn "vihata" sitä toista, koska omasta mielestään kokee kokeeneensa epäoikeudenmukaisuutta esimerkiksi vanhempien huomion ja anteliaisuuden suhteen. Jatkuva suunsoitto alkaa eikä se lopu, vaikka mitenkä yritetään näyttää, että asioilla on aina puolensa sekä se, etteivät lapset päätä miten heidän vanhempansa rahoillaan tekee.

      Eikä asiat aina mene niin, että tasan tarkaan perintö jaetaan tasan kaikkien lasten kesken, vaikka sukuun on naituja suvussa jo on millasia petoja ja "oman pesän likaajia" tahansa mielipahaa ja mustamaalausta suorittamaan, tai kun jotkut lapsista eivät ole tuon taivaallista välittäneet vanhempansa hyvinvoinnista, sosiaalisesta elämästä saati kodin ja kesämökin kunnossa pidosta edes välttävästi. Saivat kaikki aikanaan lakiosansa ja miten kiittivät siitä jäljelle jäänyttä vanhempaansa?? Eivät mitenkään, eivät niin mitenkään, hänet unohdettiin lähes täysin, vaikka etäisyyttäkään ei ollut muutamaa kilometriä enempää...kaikki jätettiin yhden sisaruksen harteille. Ja nyt, kun hän on ottanut korvausta siitä, kun muut eivät tehneet mitään, niin hänen kimppuunsa käydään ja joukolla !!! Jos tuo sisarus olisi omalla kustannuksellaan tehnyt kaiken viimeiset 23 vuotta, saisiko hän siitä nyt mitään korvausta?? Ei saisi ja olisi tyhmäkin vielä, kun sillain olisi mennyt tekemään...

    • Yleensä näin

      Jokaisen oma tarina erikseen. Mutta yleisesti voinee sanoa, että välienkatkaisu omiin lähisukulaisiin ei ole lyhtyaikainen tai äkkipikäinen tuittuilupäätös! Takana on erittäin pitkä historia väärinkohtelua, hyväksikäyttöä tai henkistä tunteettomuutta. Päätös on yleensä erittäin vaikea ja harkittu, sillä voi viedä vuosia, ennen kuin ihminen on valmis erittäin traagiseen päätökseen, katkaisemaan välit omaan perheensä jäseneen.

      Kuka on väärinkohtelija tai eniten syyllinen? Useimmiten se hlö, johon välit katkaistiin, sillä väärinkohtelija yleensä hyötyy, jotenkin, itsekkäästi sukulaisuhteestaan, hänellä ei ole aietta katkaista välejä.

      Rakastavat vanhemmat eivät katkaise välejä edes hyvin itsekkäästi toimivaan aikuiseen lapseensa, ja jos katkaisevat, ulkopuolisetkin jo tietävät lapsen rikollisuudesta tai pahasta päihdeongelmasta.

      Se johon välit katkaistiin, tekee yleensä kovasti manipulaatiotyötä saadakseen kaikki muut uskomaan, että välienkatkaisu on juuri katkaisijan syy, hänen typerä tekonsa. Hän manipuloi myös itsensä, sillä omaa lähisukulaisiaan väärinkohteleva ihminen ei osaa nähdä omia pahoja tekojaan eikä sitä, että on loukannut jjulmasti ja vuosia omia läheisiään. He voivart mennä hautaan asti syyttäen vielä kuolinvuoteellaankin välit katkaisutta henkilöä ymmärtämättä omaa julmuuttaan.

    • solmu auki

      Minäkin luulen, että syyt löytyy usein paljon syvemmältä.

      Itse olen vasta huomannut sen, etten enää viihdy siskoni seurassa ollenkaan, ja pitkään asiaa selvitellessäni ihan ammattiauttajia myöten, selvisi että tunnen selvää kaunaa siskoani kohtaan. Huh. Ja syynä lapsuuden trauma.

      Kun asiaa tongittiin muistui itselläkin mieleen kuinka siskoni aina jalustoitiin ja minusta tehtiin perheen epäonnistuja. Samalla tiellä olen rämpinyt nyt vuosikymmenet tajuamatta mistä kaikki epäonni johtuu. Epäonni onkin se minäkuva mitä minulle on syötetty lapsesta asti. Muuten hyvät vanhemmat eivät ole tajuneet mitä tekivät, ja sisko joutuu nyt sijaiskärsijäksi koska en kestä olla hänen seurassaan.

      Tiedän kyllä järjellä, että tämä ei ole hänen vikansa, mutta katkeruus painaa liikaa. Tiedän, että joudun tekemään töitä tämän ja itsetunnon kanssa loppuelämäni. Pääasia että solmut saatiin vihdoin auki.

    • näinonparastatehdä

      Sinulle "solmu auki" : Hienoa että olet päässyt terapeutin avulla ainakin osittain selvyyteen asioista. Kuitenkin kirjoituksestasi huokuu sellainen sääliä keräävä, psyykeltään aika hauras ihminen, joka kuitenkin löytää syyllisen vanhemmistaan eikä lainkaan itsestään. Moni aikuinen pystyy antamaan anteeksi vanhemmilleen ja ymmärtämään heidän käyttäytymistään, sillä omatkin vanhemmat ovat vain ihmisiä heikkouksineen ja hyvine puolineen. Olen pahoillani, että näin näen tämän. Sitä vaan, että ihminen itse tekee myös hyviä ja huonoja asioita itselleen, eikä sellaisista saisi vanhempia syyttää ja kyse on nyt ns. tavallisista vanhemmista.

      • solmu auki

        Sääliä keräävä hauras ihminen...Kiitos. Tuo varmasti auttoi asiaani....

        Ja miten siis oli parasta tehdä, mollata itseään lisää vai? Hyvä.

      • EI NOIN!
        solmu auki kirjoitti:

        Sääliä keräävä hauras ihminen...Kiitos. Tuo varmasti auttoi asiaani....

        Ja miten siis oli parasta tehdä, mollata itseään lisää vai? Hyvä.

        "...kirjoituksestasi huokuu sellainen sääliä keräävä, psyykeltään aika hauras ihminen, joka kuitenkin löytää syyllisen vanhemmistaan eikä lainkaan itsestään."

        No huhhuh.
        Kuulostaa surkean terapeutin imbesilliltä arvioinnilta pelkän tekstin perusteella, tuntematta lainkaan tuota ihmistä, latelee omia käsityksiään. Ei noin, missään nimessä saa analysoida toisen kokemuksia!

      • näinonparastatehdä
        solmu auki kirjoitti:

        Sääliä keräävä hauras ihminen...Kiitos. Tuo varmasti auttoi asiaani....

        Ja miten siis oli parasta tehdä, mollata itseään lisää vai? Hyvä.

        Vastaan niin, että onko joku jalustalle nostaminen syy saada masennus ym. mikset voi ymmärtää ehkä melko yksinkertaisia vanhempiasi, koska joku heidän lapsensa on edennyt jossain heitä paremmin, misei he saa olla siitä ylpeitä, sehän on täysin normaalia toivoa omille lapsilleen parempaa kuin itse on.

      • Ei helva-
        näinonparastatehdä kirjoitti:

        Vastaan niin, että onko joku jalustalle nostaminen syy saada masennus ym. mikset voi ymmärtää ehkä melko yksinkertaisia vanhempiasi, koska joku heidän lapsensa on edennyt jossain heitä paremmin, misei he saa olla siitä ylpeitä, sehän on täysin normaalia toivoa omille lapsilleen parempaa kuin itse on.

        Syy saada masennus!!!!

        Oisko aika poistua kommentoimasta muiden henkistä mielentilaa. Saatat saada aikaan vaan pahempaa. Tuleeko mieleen.

        Toivon, että sairastut itse vakavaan masennukseen ja katsotaan sitten kun mietit oliko sysytä siihen, mikset vaan järkeillyt itsäsi ulos tuosta masennuksesta. HUH-uh.

        Minkäikäinen oikein olet? Elämäkokemusta tuosta ei ainakaan huoku. Toivottavasti et harjoita samaa neuvojen jakoa omassa perheessä.

      • näinonparastatehdä
        Ei helva- kirjoitti:

        Syy saada masennus!!!!

        Oisko aika poistua kommentoimasta muiden henkistä mielentilaa. Saatat saada aikaan vaan pahempaa. Tuleeko mieleen.

        Toivon, että sairastut itse vakavaan masennukseen ja katsotaan sitten kun mietit oliko sysytä siihen, mikset vaan järkeillyt itsäsi ulos tuosta masennuksesta. HUH-uh.

        Minkäikäinen oikein olet? Elämäkokemusta tuosta ei ainakaan huoku. Toivottavasti et harjoita samaa neuvojen jakoa omassa perheessä.

        ei-helvalle: Kuten tuolla aiemmin jo sanoin, olen pahoillani kun näen tämän asian hieman toisestakin vinkkelistä. Niin, tuskin se masennus on syntynyt pelkästään tästä toisen sisaruksen jalustalle nostamisesta, vaan ehkä tämä ihminen on jo alunperin, syntyjään psyykkeeltään hauras ihminen ja tuo jalusta-juttu ollut vain yksi monien muiden, ehkäpä samalaisten pienten asioiden, joukossa, jotka lopulta sysänneet masennuksen käyntiin .Eihän tässä tapauksessa kait PELKÄSTÄÄN vanhempia voi syyttää. Ihmisen pitää mennä itseensä, tunnustaa itselleen rehellisesti, että on "heikompi" ja hyväksyä se osaksi omaa persoonaa, sillä jossain toisissa asioissa olet "vahvempi" sehän on selvää. Oman vajavuutensa ymmärtäminen ja hyväksyminen on tie pois masennuksesta, uskon vahvasti näin. Terve ihminen kestää kyllä toisen kehumisia ja ihailua hymyillen, tai kärvistellen ja hammasta purren yrittäen itse pärjätä jossain muussa asiassa, muttei kehitä sitä katkeruudeksi eli sysää kaikki syyt toisten ihmisten harteille. Ja itsellä ajatuksissa on kyseessä todellakin aivan tavalliset, rakastavat vanhemmat, hekin erehtyvät eivätkä kaikkea hoksaa ja näe, siis hekin vajavaisia ihmisiä.

      • pohti
        näinonparastatehdä kirjoitti:

        ei-helvalle: Kuten tuolla aiemmin jo sanoin, olen pahoillani kun näen tämän asian hieman toisestakin vinkkelistä. Niin, tuskin se masennus on syntynyt pelkästään tästä toisen sisaruksen jalustalle nostamisesta, vaan ehkä tämä ihminen on jo alunperin, syntyjään psyykkeeltään hauras ihminen ja tuo jalusta-juttu ollut vain yksi monien muiden, ehkäpä samalaisten pienten asioiden, joukossa, jotka lopulta sysänneet masennuksen käyntiin .Eihän tässä tapauksessa kait PELKÄSTÄÄN vanhempia voi syyttää. Ihmisen pitää mennä itseensä, tunnustaa itselleen rehellisesti, että on "heikompi" ja hyväksyä se osaksi omaa persoonaa, sillä jossain toisissa asioissa olet "vahvempi" sehän on selvää. Oman vajavuutensa ymmärtäminen ja hyväksyminen on tie pois masennuksesta, uskon vahvasti näin. Terve ihminen kestää kyllä toisen kehumisia ja ihailua hymyillen, tai kärvistellen ja hammasta purren yrittäen itse pärjätä jossain muussa asiassa, muttei kehitä sitä katkeruudeksi eli sysää kaikki syyt toisten ihmisten harteille. Ja itsellä ajatuksissa on kyseessä todellakin aivan tavalliset, rakastavat vanhemmat, hekin erehtyvät eivätkä kaikkea hoksaa ja näe, siis hekin vajavaisia ihmisiä.

        Ehkä sisaruksilla on erillainen moraali käsitys, ns vahva ei näe minkään laisia onkelmia hyökäävällä, uhkaavalla ja salakavalalla käytöksellä ei omantunnontuskia tai ristiriitaa moraali käsityksissä tai mitään. ns Psyykeeltään heikkolla on moraali ja maailman kuva jossa hän on jonkin perustelun mukaan jakanut mahdoliset toiminnat hyviin, oikeisiin ja pahoihin eli vältettäviin, on siis tekoja joita hän ei tee eikä vain siksi koska pelkää jotain tai on niin tyhmä että ei tajua tehdä niitä, vaan hännellä on moraali käsitys siksi ei tee niin, ja vihaa ihmisiä jotka rikkovat hänen moraali rakenteita, Masennus syntyy ristiriidasta kun ns vahva sisar rikoo moraali käsityksiä toisaalta moraali estää heikoa sisarta vihaamasta vanhempaa siskoa, aivot menee ikuiseen luuppiin ja oikosulkuun, ja seurauksena masennus, ja se on niin kauon kunnes heikko muuttaa moraaliaan sopivaksi ympäristöön, tai alkaa vihata sisartaan todella tai jakaa persoonansa osiin

      • näinonparastatehdä
        pohti kirjoitti:

        Ehkä sisaruksilla on erillainen moraali käsitys, ns vahva ei näe minkään laisia onkelmia hyökäävällä, uhkaavalla ja salakavalalla käytöksellä ei omantunnontuskia tai ristiriitaa moraali käsityksissä tai mitään. ns Psyykeeltään heikkolla on moraali ja maailman kuva jossa hän on jonkin perustelun mukaan jakanut mahdoliset toiminnat hyviin, oikeisiin ja pahoihin eli vältettäviin, on siis tekoja joita hän ei tee eikä vain siksi koska pelkää jotain tai on niin tyhmä että ei tajua tehdä niitä, vaan hännellä on moraali käsitys siksi ei tee niin, ja vihaa ihmisiä jotka rikkovat hänen moraali rakenteita, Masennus syntyy ristiriidasta kun ns vahva sisar rikoo moraali käsityksiä toisaalta moraali estää heikoa sisarta vihaamasta vanhempaa siskoa, aivot menee ikuiseen luuppiin ja oikosulkuun, ja seurauksena masennus, ja se on niin kauon kunnes heikko muuttaa moraaliaan sopivaksi ympäristöön, tai alkaa vihata sisartaan todella tai jakaa persoonansa osiin

        "pohtijalle": Niin, jokainen tarina erikseen...mutta eikö lapsuuteen ja nuoruuteen kuulu kilpaileminen vähän joka asiassa, leikeissä, urheilussa kaikkialla ja tervettä sekin on tiettyyn rajaan asti. Mitä tulee moraaliin, niin koska ihminen on ns. moraalisesti kypsä? ei lapselta ainakaan, eikä vielä nuoreltakaan ihmiseltä voi vaatia täyttä moraalia tekemisissään.
        En oikein pitänyt myöskään tuosta niin kliseisestä ja mustavalkoisesta näkemyksestä, jossa vahva on moraaliton ja paha ja heikolla on kehittynyt moraali ja hän hyvä ihminen. Mutta ehkä sinun tarinassasi niin on asia...

      • pohti
        näinonparastatehdä kirjoitti:

        "pohtijalle": Niin, jokainen tarina erikseen...mutta eikö lapsuuteen ja nuoruuteen kuulu kilpaileminen vähän joka asiassa, leikeissä, urheilussa kaikkialla ja tervettä sekin on tiettyyn rajaan asti. Mitä tulee moraaliin, niin koska ihminen on ns. moraalisesti kypsä? ei lapselta ainakaan, eikä vielä nuoreltakaan ihmiseltä voi vaatia täyttä moraalia tekemisissään.
        En oikein pitänyt myöskään tuosta niin kliseisestä ja mustavalkoisesta näkemyksestä, jossa vahva on moraaliton ja paha ja heikolla on kehittynyt moraali ja hän hyvä ihminen. Mutta ehkä sinun tarinassasi niin on asia...

        tarinoilla ihmiset monasti hahmottavat maailmaa, etsivät saman kaltaisuuksia, tarinoilla ja logiikalla. Eläimet taas taas toimivat vaistojen varassa.

        niin sanotusti vahvalla on heikko moraali, hänellä on työ kaluja toimia mitä heikolla ei ole, toisaalta hän rikoo välinsä sisareensa ja muihin ihmisiin pikku hiljaa siis vain näennäistä vahvuutta,

        heikolla taas on ns korkea moraali, miten sen moraali voi hyvin kehittynyt jos se ei toimi edes omassa päässä,

        eli "tarinani" vahva ei ole vahva ja heikolla ei ole korkea moraali, vaan rikkonainen ja oikosulkuun menevä

        He ovat kummatkin väärin kasvatettuja syy on PELKÄSTÄÄN VANHEMMISSA

      • simmut auki ny
        näinonparastatehdä kirjoitti:

        ei-helvalle: Kuten tuolla aiemmin jo sanoin, olen pahoillani kun näen tämän asian hieman toisestakin vinkkelistä. Niin, tuskin se masennus on syntynyt pelkästään tästä toisen sisaruksen jalustalle nostamisesta, vaan ehkä tämä ihminen on jo alunperin, syntyjään psyykkeeltään hauras ihminen ja tuo jalusta-juttu ollut vain yksi monien muiden, ehkäpä samalaisten pienten asioiden, joukossa, jotka lopulta sysänneet masennuksen käyntiin .Eihän tässä tapauksessa kait PELKÄSTÄÄN vanhempia voi syyttää. Ihmisen pitää mennä itseensä, tunnustaa itselleen rehellisesti, että on "heikompi" ja hyväksyä se osaksi omaa persoonaa, sillä jossain toisissa asioissa olet "vahvempi" sehän on selvää. Oman vajavuutensa ymmärtäminen ja hyväksyminen on tie pois masennuksesta, uskon vahvasti näin. Terve ihminen kestää kyllä toisen kehumisia ja ihailua hymyillen, tai kärvistellen ja hammasta purren yrittäen itse pärjätä jossain muussa asiassa, muttei kehitä sitä katkeruudeksi eli sysää kaikki syyt toisten ihmisten harteille. Ja itsellä ajatuksissa on kyseessä todellakin aivan tavalliset, rakastavat vanhemmat, hekin erehtyvät eivätkä kaikkea hoksaa ja näe, siis hekin vajavaisia ihmisiä.

        Ryhtyäpä vanhemmaksi ja sössiä uusia ihmisalkuja elämälle. Ihana tehtävä. Eihän tässä tosiaan voi vanhempia mistään syyttää. He ovat vain haluneet itselleen jonkun merkityksen synnyttämällä yhtä vajavaisia ihmisiä tänne lisää. Miettikäähän tätä kun teette sitä jäkikasvua puna poskilla idyllisestä perhe-elämästä haaveillen.

      • 6+3

        Antamaan anteeksi takana puhutut valheet jotka jatkuvat tänä päivänäkin? Antaa anteeksi laiminlyönnit kun olin lapsi? Antaisinko anteeksi ettei vanhempani halunut pyynnöstäni huolimatta puhua minulle edes silloin kun oln viidentoista? Tai antaisinko anteeksi että vanhempani käänsi konkreettisesti minulle selkänsä? Hänen selkänsä on tutumpi minulle kuin silmänsä, kun hän ei koskaan katsonut minuun päin. Ei hän ole pyytänyt anteeksi - minulla ei ole syytä antaa anteeksi.

      • TasavertainenKohtelu
        pohti kirjoitti:

        tarinoilla ihmiset monasti hahmottavat maailmaa, etsivät saman kaltaisuuksia, tarinoilla ja logiikalla. Eläimet taas taas toimivat vaistojen varassa.

        niin sanotusti vahvalla on heikko moraali, hänellä on työ kaluja toimia mitä heikolla ei ole, toisaalta hän rikoo välinsä sisareensa ja muihin ihmisiin pikku hiljaa siis vain näennäistä vahvuutta,

        heikolla taas on ns korkea moraali, miten sen moraali voi hyvin kehittynyt jos se ei toimi edes omassa päässä,

        eli "tarinani" vahva ei ole vahva ja heikolla ei ole korkea moraali, vaan rikkonainen ja oikosulkuun menevä

        He ovat kummatkin väärin kasvatettuja syy on PELKÄSTÄÄN VANHEMMISSA

        Sen enempää kantaa ottamatta kenessä on syy ja missä on syy mihinkin (minusta näillä ei ole loppupeleissä väliä, vaan tärkeintä on miten päästä itse eteen päin ja miten välttää omassa vanhemmuudessaan sitten nuo samanlaiset virheet)...

        niin sanoisin että vanhemman tulee kohdella kaikkia lapsiaan samanarvoisesti ja samalla tavalla, riippumatta siitä millaisia persoonoita he ovat, mitä vahvuuksia heillä on ja kuka on eniten vanhemman toivoman ihmisen kaltainen luonteeltaan, valinnoiltaan, ym.

        Lapsen ei tule olla sellainen kuin vanhemmat haluavat. Hänen ei pidä olla vanhempiensa jatkumo, peilikuva tai toiveiden täyttymys. Lapsen tulee kehittyä sellaiseksi kuin hän oman persoonansa ja omien toiveidensa ja kiinnostustensa kautta kehittyy. Lapsi ei ole vanhempia varten, vaan vanhemmat ovat lasta varten. Aina.

      • EroonKatkeruudesta
        6+3 kirjoitti:

        Antamaan anteeksi takana puhutut valheet jotka jatkuvat tänä päivänäkin? Antaa anteeksi laiminlyönnit kun olin lapsi? Antaisinko anteeksi ettei vanhempani halunut pyynnöstäni huolimatta puhua minulle edes silloin kun oln viidentoista? Tai antaisinko anteeksi että vanhempani käänsi konkreettisesti minulle selkänsä? Hänen selkänsä on tutumpi minulle kuin silmänsä, kun hän ei koskaan katsonut minuun päin. Ei hän ole pyytänyt anteeksi - minulla ei ole syytä antaa anteeksi.

        Ei ole syytä antaa anteeksi, olen samaa mieltä. Mutta anna anteeksi itsesi tähden, älä vanhempasi. Kun olet antanut anteeksi, sinun on mahdollista hyväksyä mennyt. Ja kun olet hyväksynyt menneen, se lakkaa pyörimästä mielessäsi ja sinun on mahdollista päästä eteen päin elämässä. Jotta tulisit onnelliseksi, sinun on ensin hyväksyttävä kuka olet, menneisyyteinesi, vikoinesi, puutteellisuuksinesi päivineen. Jos et pysty tähän, sinusta saattaisi tulla helposti katkera ja kyyninen, saattaisit jäädä kokonaan yksin sillä kuka haluaisi olla sellaisen kanssa joka ei rakasta elämää ja itseään, sitä paitsi pessimistisyys ei hyödyttäisi sinua vähääkään, menettäisit vain ainutkertaisen mahdollisuuden nauttia tästä elämästä, jossa loput vaihtoehdoista ovat täysin itsesi valittavissa. Vasta kun olet tämän kipeän matkan tehnyt, voit alkaa etsiä itsestäsi vahvuuksia, hyviä puolia ja unelmia. Sen jälkeen riittää että pidät unelmat ja päämäärät koko ajan kirkkaana mielessäsi tehden sellaisia valintoja, jotka edesauttavat unelmiesi toteutumista. Tsemppiä! Anteeksi luentomainen sävy, mutta halusin kirjoittaa lyhyesti, en jaaritellen. Nämä omakohtaisia kokemuksia ja matkalla ollaan vieläkin, tosin voiton puolella ja aurinko paistaa nykyään usein risukasaan, joka on itse asiassa muuttunut enemmänkin pilvilinnaksi. Kaikki on mahdollista kun vain suot sen itsellesi!

      • vanhemmuuden
        TasavertainenKohtelu kirjoitti:

        Sen enempää kantaa ottamatta kenessä on syy ja missä on syy mihinkin (minusta näillä ei ole loppupeleissä väliä, vaan tärkeintä on miten päästä itse eteen päin ja miten välttää omassa vanhemmuudessaan sitten nuo samanlaiset virheet)...

        niin sanoisin että vanhemman tulee kohdella kaikkia lapsiaan samanarvoisesti ja samalla tavalla, riippumatta siitä millaisia persoonoita he ovat, mitä vahvuuksia heillä on ja kuka on eniten vanhemman toivoman ihmisen kaltainen luonteeltaan, valinnoiltaan, ym.

        Lapsen ei tule olla sellainen kuin vanhemmat haluavat. Hänen ei pidä olla vanhempiensa jatkumo, peilikuva tai toiveiden täyttymys. Lapsen tulee kehittyä sellaiseksi kuin hän oman persoonansa ja omien toiveidensa ja kiinnostustensa kautta kehittyy. Lapsi ei ole vanhempia varten, vaan vanhemmat ovat lasta varten. Aina.

        Juuri noi sen ihannetapuksessa pitäisi mennä.

      • sivusta ihmetellyt
        simmut auki ny kirjoitti:

        Ryhtyäpä vanhemmaksi ja sössiä uusia ihmisalkuja elämälle. Ihana tehtävä. Eihän tässä tosiaan voi vanhempia mistään syyttää. He ovat vain haluneet itselleen jonkun merkityksen synnyttämällä yhtä vajavaisia ihmisiä tänne lisää. Miettikäähän tätä kun teette sitä jäkikasvua puna poskilla idyllisestä perhe-elämästä haaveillen.

        Tuota on kyllä tullut ihmeteltyä, että kuinka heppoisin perustein pistetään ihmisen elämän alulle "sitte se vaan sano et mä haluun sun kans lapsen" (joo , kannattaa tarkistaa tässä vaiheessa että kuinka monen muunkin kanssa on halunnu), "ja aamulla vaan tuli mieleen että tänään mä haluun vauvan kun kaikilla muillakin on ja ikääkin on , "appivanhennat haluu jo lapsenlapsia", "mies haluu mut mä en, mut en mä voi sitä sille sanoo kun se jättää, pakko kai yks vääntää vaikkei nappaa".
        Älkää tehkö lapsia jos ette tykkää niistä oikeasti ja ymmärrä että sen jälkeen kapsella ei ole muuta turvaa kuin te.

      • afffafa

        laskepa miinuksesi yhteen, "näinonparastatehdä", niin saat vastauksen siihen, oletko halveksivalla asenteellasi oikeassa vai vähemmistössä.

      • Ohhoh
        näinonparastatehdä kirjoitti:

        ei-helvalle: Kuten tuolla aiemmin jo sanoin, olen pahoillani kun näen tämän asian hieman toisestakin vinkkelistä. Niin, tuskin se masennus on syntynyt pelkästään tästä toisen sisaruksen jalustalle nostamisesta, vaan ehkä tämä ihminen on jo alunperin, syntyjään psyykkeeltään hauras ihminen ja tuo jalusta-juttu ollut vain yksi monien muiden, ehkäpä samalaisten pienten asioiden, joukossa, jotka lopulta sysänneet masennuksen käyntiin .Eihän tässä tapauksessa kait PELKÄSTÄÄN vanhempia voi syyttää. Ihmisen pitää mennä itseensä, tunnustaa itselleen rehellisesti, että on "heikompi" ja hyväksyä se osaksi omaa persoonaa, sillä jossain toisissa asioissa olet "vahvempi" sehän on selvää. Oman vajavuutensa ymmärtäminen ja hyväksyminen on tie pois masennuksesta, uskon vahvasti näin. Terve ihminen kestää kyllä toisen kehumisia ja ihailua hymyillen, tai kärvistellen ja hammasta purren yrittäen itse pärjätä jossain muussa asiassa, muttei kehitä sitä katkeruudeksi eli sysää kaikki syyt toisten ihmisten harteille. Ja itsellä ajatuksissa on kyseessä todellakin aivan tavalliset, rakastavat vanhemmat, hekin erehtyvät eivätkä kaikkea hoksaa ja näe, siis hekin vajavaisia ihmisiä.

        .. mitä tekstiä.......

      • puheenvuoro.
        Ohhoh kirjoitti:

        .. mitä tekstiä.......

        Juu,täällä kirjoitetaan aika suoraan elämästä ilman kaunistelua.
        Ei kannata lukea näitä jos sinua järkyttää.

    • Musta lammas

      Vasta keski-ikäisenä tajusin, että minun ei ole mikään pakko sietää vanhempieni jatkuvaa arvostelua ja nälvintää. Lapsuuteni oli yhtä riitaa ja huutamista. Aggressiivinen äitini purki minuun pahaa oloaan niin fyysisesti kuin henkisesti. Kamalinta oli alle viisivuotiaana kuulla, että kaltaiseni kusipääkakaran takia ihanainen äitini oli joutunut naimisiin. Vielä kolmikymppisenä ajattelin, että minun on jollain tavalla yritettävä saada välimme kuntoon. Turhat yritykset kilpistyivät syyttelyyn ja raivoamiseen. Piti sairastua masennukseen ja oivaltaa, että en voi olla aina se osapuoli joka yrittää ymmärtää ja hakee hyväksyntää. Toinen oivallus oli se, että äidilläni on vakava persoonallisuushäiriö eikä hän siitä muuksi muutu. No - nyt kun vihanpitoa ei voi kohdistaa minuun, uhrina on isäni. Loitolla pysyn silti. Eipä tukenut isänikään minua aikanaan, joten pärjätköön ihan vaan kahdestaan.

      • Välit poikki

        Samantyyppisiä kokemuksia. Äiti sanoi minulle jo lapsena että hän on vihannut minua jo synnytyslaitokselta asti. Henkinen alistus oli läsnä kaiken aikaa ja sen lisäksi äidin päivittäinen raivokohtauksen tulos oli säännöllisesti että minä ja veli saimme sähköjohdoista sidotun ja päistä kuoritus "ruoskan" kanssa hakkaamista niin kauan että äidin raivo laantui. Olimme aina mustelmilla. Minä en esimekiksi koskaan koulun jumppatunneilla vaihtanut vaatteita etteivät mustelmat näy. Isä häipyi näissä tilanteissa ovesta ulos.
        Niin kuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi, niin isäni aloitti hyväksikäyttöni yhdeksän vuotiaana ja sitä jatkui viiteentoista vuoteen asti, kunnes muutin pois äitini kanssa. Äiti vannotti etten saa kenellekään kertoa isän teoista. Tilanne äidin ja minun välillä sen kun paheni, mutta muutin sitten omilleni 17- vuotiaana, jolloin pääsin töihin ja sain vuokrattua alivuokrakämpän.
        Aikaa myöten tuli totaalinen välirikko.
        Uskoni menetin kun en vanhempiani mitenkään voinut kunnioittaa ja Raamattu vaatii sitä.

    • pölhöjen puutarha

      Väsyyhän se ihmisen mieli epäreiluun pottuiluun ja alentavaan käytökseen ennen pitkää, se on selvä. Kuka sellaista jää sietämään loppuelämäkseen ellei ole aivan nujerrettu tai lopussa?

      Paljon (turhia?) masennuskausia vältettäisiin jos ihmiset älyäisivät ja kykenisivät nostamaan kytkintä ajoissa, sen sijaan että yrittävät sopeutua täysin sietämättömien tai arvaamattomien ihmisten omituisen tunne-elämän oikkuihin.

      Usein kiltit ja hyväntahtoiset ihmiset syyllistävät sitten itseään masennukseen saakka ja yrittävät karsia omaa persoonaansa kuin pensasta jotta paremmin kelpaisi ja sopisi pölhöjen puutarhaan.

      "Ole sinä nyt viisaampi ja mene hieromaan sovintoa vaikka sinua kohtaan nyt törkeästi tehtiin, niin älä nyt tee kärpäsestä härkästä, vaan niele niele niele kaikki ja muista että veri on vettä sakeampaa eikä sinun nyt tämän takia kannata sukulaisiisi välejä katkaista"-tätä tyyliä käytetään manipuloivien sukulaisten toimesta hävyttömän usein.

      Ilkeiden ja epäreilujen ihmisten seurassa (sukualaisia tai ei) ja pahansuopuuden myötävaikutuksessa voi moni pilata elämänsä ja jopa sairastua, tämä on tajuttava, kyseessä ei ole mikään pikkujuttu, terapeutit tietävät tämän.

      Viisas väistää, sanotaan.

      Dr Phil sanoi eräässä jaksossaan suuripiirteisesti siteeraten seuraavasti: kun ihmisellä tulee emotionaaliset rajat vastaan hän ei kykene enempään kuin pystyy. Sama kuin hokisi puulle, kasva kasva -- ja vaikka puu kuinka kovasti väkisin yrittäisi , se yrittäisi turhaan.

      • 3348

        Ilmeisesti oma perheeni ei ole kaikkein pölhöimmästä päästä, vaikka omat ongelmakohtamme meilläkin on. Työelämässä sen sijaan törmäsin todellisiin hirviöihin ja kun ajattelee, että näilläkin on perheet... Kaikki ne lapset, iäkkäät vanhemmat, anopit ja apet sekä sisarukset, lemmikkieläimistä puhumattakaan ovat vaaravyöhykkeellä. Ilkeät ja epäreilut ihmiset todellakin sairastuttavat. Vuosien mittaan ansaan jäänyt kärsijä ei selviä pelkällä pikku verenpainetaudilla, vaan sairastumiset ovat hyvinkin dramaattisia. Näitä ihmiskohtaloita on paljon. Yhden hulluus sairastuttaa nimenomaan ympärillä olevat.

      • kääk-tapaukset
        3348 kirjoitti:

        Ilmeisesti oma perheeni ei ole kaikkein pölhöimmästä päästä, vaikka omat ongelmakohtamme meilläkin on. Työelämässä sen sijaan törmäsin todellisiin hirviöihin ja kun ajattelee, että näilläkin on perheet... Kaikki ne lapset, iäkkäät vanhemmat, anopit ja apet sekä sisarukset, lemmikkieläimistä puhumattakaan ovat vaaravyöhykkeellä. Ilkeät ja epäreilut ihmiset todellakin sairastuttavat. Vuosien mittaan ansaan jäänyt kärsijä ei selviä pelkällä pikku verenpainetaudilla, vaan sairastumiset ovat hyvinkin dramaattisia. Näitä ihmiskohtaloita on paljon. Yhden hulluus sairastuttaa nimenomaan ympärillä olevat.

        "Työelämässä sen sijaan törmäsin todellisiin hirviöihin ja kun ajattelee, että näilläkin on perheet... Kaikki ne lapset, iäkkäät vanhemmat, anopit ja apet sekä sisarukset, lemmikkieläimistä puhumattakaan ovat vaaravyöhykkeellä"

        Osuit niin naulan kantaan.
        On myös tullut törmättyä niin järkyttäviin luonteisiin varsinkin työympäristössä, että kun on kuullut heidän olevan perheellisiä (isiä tai äityleitä) niin jääkylmät väreet menneet valehtelematta pitkin selkäpiitä.

      • tintin55

        Tuo oli positiivista minun kannaltani.Nyt tuli mitta täyteen . Syntymästä asti henkistä
        pahoinvointia. Äitihän meinasi kuolla synnytykseeni, minä olin hengetön ja sininen rääpäle ja väärää sukupuoltakin. Ei kestänyt itkujani myöhemminkään.
        5 vuotiaasta huolehdin itsestäni, makoilin kesät metsässä, söin mitä löysin jos löysin,
        isä ja äitikin poissa kotoa 6-21, sisaret koki minut taakkana ollessaan reilusti vanhempia. Onni oli oppia kuulemaan Jumalasta, kuka onkin kulkenut mukanani
        äitinäni ja isänäni kaikki vuodet eli 56.
        Olen yrittänyt äitini hyväksyä, isäni kuoli ennen eläkeikäänsä.
        Nyt olen niin monesti pettynyt, alistettu, manipuloitu, toipunut juuri vakavasta
        masennuksesta ja taas tuli "puukkoa selkääni" äidin mitätöityä sovitun apuni.
        En enää jaksa, nyt olen 100 % kypsä sanomaan suhteemme poikki.
        Masennus nousi pintaan, vaikka terapiassa asiat käyty läpi. Minulle jo aiemmin
        sanottu että hylkää äitisi koska ei ole minulle hyväksi. Vaikeaa on uskoa.
        Täällä onneksi löytyy vastaavia kokemuksia joihin voin empaattisesti samaistua.
        En ole siis ainoa, vaikka yksinäiseltä tuntuu koska en ole löytänyt kunnon
        suhdetta, koska olen tähän saakka etsinyt niistä turvallista kodin tuntua joka
        on minulle sama kuin ; välinpitämätön, alistettu,näkymätön, älä tule kuulluksi
        ei syliä jne. Tämä muodostui minulle nyt suureksi ongelmaksi, miten pääsen
        yli, keinot jo vähissä ja elämäkin väsyttää ?

    • iloinen yksinkin

      Silloin on todella katkaistava se yhteys, kun se raja tulee vastaan. Minua on lapsesta asti vähätelty ja loukattu kaikella. Ulkonäöstäni ja lempeästä luonteestani. Kaikki on vialla minussa. Katkaisin joihinkin sisaruksiini välit ja kuulen yhä samaa pa*kaa ja ovat valehdelleet sanomisiani jne. He eivät vain ymmärrä, että olen kasvattanut itsetuntoni takaisin ja en välitä hevon kuustakaan siitä, mitä sieltä heidän suustaan tulee ulos. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla tekemisissä.

    • Kauas pois!!!

      Miten ihmeessä pystyy hoitamaan ihmissuhteita kuntoon, kun on ilmiselvää persoonallisuushäiriötä useallakin sukulaisella? Jos jompikumpi vanhemmista on henkisesti sairas, kyllä se sairastuttaa lapsetkin. Ehkä joku selviää omin aivoin ajattelevana, jos osaa pitää sopivaa välimatkaa.

      Mitään ei pysty muuttamaan, kun on pari-kolme jääräpäätä ja diktaattoria suvussa. Kaiken päälle myös hirvittävää negatiivisuutta, pahansuopuutta ja ilmiselviä valheita.

      Miten ihmiset eivät osaa hoitaa ihmissuhteitaan? Huoh....

    • 866888

      läheisiltä ihmisiltä odottaa säädyllistä käytöstä. jos läheinen tekee jotain todella pahaa niin sellaiseen ihmiseen menee luottamus iäksi. miksi sellainen pitäisi antaa anteeksi ja teeskennellä että asiat on hyvin? paljon parempi on katkaista lopullisesti välit. suosittelen sitä kaikille jotka kärsii siitä että ovat liian kärsivällisiä ilkeille läheisilleen.

      kyllä tiedän paljon tapauksia missä se välit katkaissut on kokenut todella kovia eikä ole tehnyt mitään väärää. että ei todellakaan ole aina kyse mistään muiden syyttelystäkään jos kerran läheinen on tehnyt jotain kamalaa ja rikkonut luottamuksen.

      • sil vous pee

        Saattaa käydä niinkin että törkeyksiä anteeksi pyydetään ja saadaan, mutta seuraavalla kerralla kun pöly on laskeutunut ja asia unohtumassa tehdään taas jotain vieläkin loukkaavampaa. Eli ollaan katuvaisia mukamas tarvittaessa ja taas haetaan paikkaa vetää matto alta .

    • SIMPPU8

      Minä kans olen katsonut parhaaksi katkaista välini kaikkiin sisaruksiini,aina olivat jotain vailla!Vanha äitini on ainoa jonka luona käyn,oonkin aatellut että kunhan hänestä aika jättää,sitten otan ritolat koko suvusta!Aina puhuvat paskaa selän takana,ovat niin hyviä ihmisiä olevinaan...sairastuin vakavasti vuosia sitten,ja pahin heistä oli kysynyt äidiltäni että mihin minut haudataan?Eli meinasivat jo haudata eläessäni...Nyt ovat katkeria kun olen sairaseläkkeellä,minullahan olisi nyt aikaa hoitaa vanhaa äitiä...ett sellasta.

    • Ei anteeksiantoa

      Laitoin paskamaiseen isääni välit poikki jo nuorena miehenä. Paras temppu eläessäni jotta pääsin irti siitä psykopaatista. Oli kuulemma kysellyt kuolin vuoteellaan jotta jospa tulisivat häntä katsomaan.. En mennyt jas olen tyytyväinen siitä. Kusipäille ei kannata antaa anteeksi. Samanlaisia paskapäitä koko sen puolen suku

      • Ymmärryksen taso 0

        Miksiköhän tämä kommentti on saanut noin paljon pojoja?

    • ei kokemusta

      Ei itsellenikään ole mitään vihoja sukulaisiani kohtaan. Toisaalta en siksi voi myöskään osoitella ja arvostella muiden kokemusta ja tapoja, kun en tiedä mitä taustalta löytyy. Eiköhän se olisi myös itsesi hyvä muistaa, mitä luulet :)

      • G R E A T !

        "Ei itsellenikään ole mitään vihoja sukulaisiani kohtaan. Toisaalta en siksi voi myöskään osoitella ja arvostella muiden kokemusta ja tapoja, kun en tiedä mitä taustalta löytyy. "

        Tuo on ihana ja valitettavan harvinainen piirre nykyaikana ettei tuomitse kun ei ole itsellä kokemusta esimerkiksi tässä tapauksessa välien katkaisusta karseisiin sukulaisiin, vaan yrittää tosiaankin ymmärtää ja oppia uutta, että tällaistakin voi maailmassa oll vaikkei itsellä ole tilanteesta kokemusta (onneksi!).

    • ....................

      kieltämättä joskus on hetkiä, kun tekisi mieli jättää rutkuperseet taakseen ja elää ilman heitä ja heidän alituisia ongelmiaan. Aina on jotain valittamista ja väärinkäsityksiä, joista mussuttaa. Rasittavaa kun odotetaan mielipidettä ja tarkkaa selontekoa asioista, sitten kun näin toimii saa vihat päälleen ja lisää määkimistä tulee.

      Vanhempani ovat hyvin tavallisia ihmisiä, mutta joskus tuntuvat vähän keskivertoa hitaammilta hoksottimiltaan. Ihan tavallisia asioita saa vääntää rautalangasta ja nekin silti onnistuu aina ihmeen kaupalla tajuamaan väärin ja loukkaantua.

      Kovasti puhuttaa kuinka he ovat tehneet kaikkensa ja olleet hyviä vanhempia mulle. Muistan kyllä, että mua on rakastettu, mutta se hyvyys sitten taas oli joskus väkivaltaisien perheriitojen ja ryyppäämisen katselua. Isäni kävi toista naista panemassa kaikkien nähden, asuihan tuo akka samassa talossa missä mekin. Ryyppäsi ja örvelsi, hakkasi äitiä kännissä ja esitti kaikki luonteensa nurjat puolet.

      Nykyään ei enää ryyppää, mutta on katkera ja joka päivä vihainen ja kärttyinen äijä. Huutaa ja haukkuu kaikki ihmiset, myös meidät perheenjäsenet. Kaikki on aina muiden syytä, itse hän ei koskaan tee muka mitään väärin. Hän on aina se ahkera ja yrittävä, muut vaan jotain muuta. Rakkaus minuunkin on todistelua, me ollaan aina niin paljon ajateltu sua ja sun parasta. Ehkä, mutta toiminta ei sanoja ole aina tukenut. Kuten edeltä voitte lukea ja todeta.

      Nyt saa sitten riidellä siitä, kun erehdyin sanomaan ettei mulla ole ketään sellaista aikuista joka voisi noin vain tulla lastamme hoitamaan. Jos joku hätä tulee, mummo tulee jos voi. Hän suuttui siitä, kun koki että hänen panostaan ei arvosteta. Miten tuon voi kokea niin?

      Totuus kun on ettei hänkään aina jaksa ja pysty. Ei omista ajokorttia eikä julkiset kulje heillä. Tajuan sen enkä ole häntä koskaan pakottanut tai vaatinut tulemaan. Nyt sitten kauhea riita, että minä kuulema pidän häntä tyhmänä jne. kun perustelin, että voisin vaikka tehdä keikkatyötä silloin tällöin jos joku tulis hoitamaan vauvaa. En edes pyytänyt heitä. Mutta kuulema pitäisi viedä heille vauva, mutta heillä on siellä kouluttamaton saksanpaimenkoira joka ei ole paha mutta villi ja typerä. En halua vauvaa semmoseen paikkaan, missä omistajat ei saa koiraa kuriin.

      Yksikin virhe voi olla lapselle kohtalokas semmoisen koiran kanssa. Mulla oli itselläkin saku mutta aivan erimaata tuon hömelön kanssa. Isälle koira on tärkeämpi kun ihmiset. Suuttuu jos koiraa kieltää tai moittii riehumisesta.

      Vanhempani ovat myös sairastelleet paljon kroonisesti ja ylipaino on vienyt mummon liikuntakyvyn aika heikoksi. Eihän hän jaksa lasta hoitaa, saati ripeästi ennätä perään kun lapsi alkaa liikkumaan. Ongelma on kauhea tarve olla mukana lapsen hoidossa, mutta rajoitteet ovat jatkuvaa arkea. He eivät ymmärrä mun ajatusta siitäkään, että mielummin toivoisin lasta hoidettavan meillä missä koti on lapsen mukaan tehty. Ei ole riehuvia koiria, ei jyrkkiä portaita ja muita irtoryönää lattioilla. Heillä on jos jonkilaisia esteitä ja tavaraa paljon pitkin poikin. Irtotavaraa suuhun poimittavaksi. Mummo ei jaksa enää siivotakaan, joten sotkuakin on aika usein. Mummo on alle 60-vuotias. Mutta kokee ittensä vanhaksi.

      Tajuan ettei he jaksa, enkä siksi vaadi mutta suuttuvat kun ääneen sanoin ettei meillä ole sellaista ihmistä johon turvata äkkitilanteissa. Hekään kun eivät lähde äkisti avuksi, vaari ei kuulema jaksa ajella ja vaatii tuomaan lapsen heille.

      Noh ärsyttävää on, kun jaksavat jankuttaa tätä samaa joka päivä. Eivätkä tajua mun näkökulmia miksi mielummin omassa kodissa hoidossa jos hoitaa tarvii, kun heillä. Miksi he ottavat tuosta herneen nenään, kun kukaan ei ole mitään vaatinut heiltä. Itse jurnuttavat kun eivät jaksa tulla ja minä olen kamala kun kiusaan heitä tolla asialla. Josta vain sanoin, ettei ole ketään semmoista joka tulis äkkiä, jos tarvii. Ilmasta tempovat riidan aiheita.

      • ........

        Tosiaan keikkatyötä siksi, kun vaki töitä ei juuri saatavilla ole. Olen vielä hoitovapaalla ja olemme kahden talon loukussa. Minulla loppuu kohta rahat ja jää lainat maksamatta. Mies ei voi kahden kodin velkoja maksaa, mutta se toinen koti on niin piloilla ettei siellä voi asua. Piilovirhe, sädesieni. Ei vielä tiedä saako kauppaakaan puretuksi ja mitä vielä eteen tulee.

    • n-erkki

      Ihmiset ovat kukin oman luonteensa alaisia. Mielestäni sukuriidat johtuvat useimmiten henkisestä köyhyydestä. Ollaan tyhmiä sekä itsekkäitä ja lapsellisia. Luultavasti suurin osa meistä ei koskaan kehity niin pitkälle, että pystyisi tarkastelemaan omia asenteitaan ja tekojaan kriittisessä valossa.

      Toisaalta on tapauksia, joissa joku suvun jäsen on "mahdoton tapaus", vaikkapa luonnehäiriöinen, mikä näkyy jatkuvana valehteluna ja varasteluna aina, kun siihen on tilaisuus. Ymmärrän hyvin, jos rähjäävään tai epäluotettavaan sukulaiseen ei tee mieli pitää yhteyksiä.

      • jokainen omansa

        Olipa outo kommentti....No, ehkäpä itsekin jättäisit kyläilemästä, jos joka kerralla saisit kuulla suoraa sättimistä ja neuvonpitoa siitä, mitä sinun pitäisi elämälläsi tehdä. Ei ehkä ihan riidaksi luettava tilanne, mutta kertoo hyvin miten erilaisia ihmiset voivat käytökseltään olla, oli sitten kuinka viisaita tai tyhmiä tahansa.

        Huonoa käytöstä ei tarvitse sen fiksunkaan kai sietää.

    • ddddhhhhrrryyy

      ...juurikin näin, sellainen lähes pakonomainen tarve yrittää saada toiset tekemään samanlaisia ratkaisuja elämässään kuin itse on tehnyt, on ne olleet sitten hyvä tai huonoja ratkaisuja ja jos siihen vetää omat lapsetkin "tyyliin kun en minäkään ole ylioppilas ei omien lastenkaan tartte olla" tai "ylioppilaslapsen on ihan parasta mennä ammattikouluun ja saamaan ammatti, yliopistot on ajan tuhlausta"... karmeaa

      • kiitos mut ei kiitos

        "...sellainen lähes pakonomainen tarve yrittää saada toiset tekemään samanlaisia ratkaisuja elämässään kuin itse on tehnyt, on ne olleet sitten hyvä tai huonoja ratkaisuja..."

        Tuota juurikin ollaan hiljaa ihmetelty, että näissä suvun juhlissa tai vierailuissa yleensä ottaen sukulaisista ne, jotka itse elävät lapsikatraan kanssa joko yksinhuoltajina hermoromahduksen partaalla kitkutellen tai perhehelvetissä miehen kanssa joka on a) krooninen pettäjä b) suoraan kauhuleffan raivohullu hirviö c) juoppo d) kaikkia naitä edellä mainittuja yhteensä --- niin, nämä naiset tulevat ensiksi meille suvun vapaille sinkkunaisille kuittailemaan että "eiks sulla olis jo aika hommata mies kun biologinen kelloki tikittää ja sitten kaduttaa kun juna meni jo ja yksinäinen vanhuus häämöttää". Selän takana arvuutellaan sitten meitin seksuaalista suuntautumista vain siitä syystä, ettei näe elämänsä suurimpana täyttymyksenä miehen nappaamista ja lisääntymistä.

        Joskus tekis mieli sanoa suoraan että ei tee mieli tollanen elämä kun teitä katsoo mihin se on johtanu. Muitakin vaihtoehtoja nykyään on, luojan kiitos.

    • Sukuviha

      Entä jos sen anteeksipyynnön pitäisi tulla sieltä toiseltapuolelta? Jos saa kuulla joltain taholta asioita , esim että veli tai sisko on puhunut paskaa selän takana, vuosia katkeruuksissaan ja ahneena, niin kuka järkevä jaksaisi jäädä feikkaamaan että juu ollaan nyt tosi hyviä ystäviä jne??? Ja etenkin jos se toinen osapuoli on jostain todella kateellinen ja katkera(syyttä)?? Naamasta näkee aika helposti mitä toinen ajattelee. Olin eräissä "juhlissa" joissa emäntä (sukulainen) varsin selkeästi käytöksellään ilmaisi mielipiteensä minua kohtaan, ja jokin aika myöhemmin olettaa, että olen tulossa jälleen "juhlimaan" hänen seuraansa. HAH, nähköön lehmä unta laitumellaan.

      • pohjinta sakkaa

        "Jos saa kuulla joltain taholta asioita , esim että veli tai sisko on puhunut ****** selän takana.."
        Kannattaisko selvittää että on tosiaan puhunut, ettei tuo välittäjähenkilö ole antanut vain sellaista kuvaa tahattomasti tai rikkonut tahallaan suhteesi, tai itse vain ymmärtänyt väärin.

        Parasta on kysyä suoraan veljeltä tai siskolta, ja kaikkein parasta kun ystävällisessä hengessä myös pskanpuhuja on läsnä niin saa mahdollisen väärinkäsityksen krojattua kerta heitolla. Ettei sitten taas ole seläntakjana tulkinnan varaisia juttuja ja ulkopulista mustamaalataan.

      • lomallaaaaa
        pohjinta sakkaa kirjoitti:

        "Jos saa kuulla joltain taholta asioita , esim että veli tai sisko on puhunut ****** selän takana.."
        Kannattaisko selvittää että on tosiaan puhunut, ettei tuo välittäjähenkilö ole antanut vain sellaista kuvaa tahattomasti tai rikkonut tahallaan suhteesi, tai itse vain ymmärtänyt väärin.

        Parasta on kysyä suoraan veljeltä tai siskolta, ja kaikkein parasta kun ystävällisessä hengessä myös pskanpuhuja on läsnä niin saa mahdollisen väärinkäsityksen krojattua kerta heitolla. Ettei sitten taas ole seläntakjana tulkinnan varaisia juttuja ja ulkopulista mustamaalataan.

        Jospa ei kiinnosta pohjasakan höpinät enää!!!! =D Voi luoja! Terveisin: Viimeinkin lomaa ahneesta lehmästä!

      • raitista ilmaa aah..
        lomallaaaaa kirjoitti:

        Jospa ei kiinnosta pohjasakan höpinät enää!!!! =D Voi luoja! Terveisin: Viimeinkin lomaa ahneesta lehmästä!

        Niin juuri. Kun ei millään jaksa loppuelämäänsä säätää ihan hömelöiden kanssa kun ei mene perille ja kylmä rinki persiin ympärillä että mitähän ne seuraavaksi keksii. Saa korjailla ja hävetä itsestä tai perheestään ihan keksittyjä juttuja, ei kiitos parempaakin tekemistä on.

    • EL.a.IM

      sukuriitaaa

      Lähestyt asiaa väärältä kantilta. Rakkaan sukulaisen kanssa voi riidellä rauhassa. Ei niitä muistella pahalla sen jälkeen. Huutaa saa ihan rauhassa rakastavassa sukulaissuhteesssa. Ei niitä harmitella jälkeenpäin.

      • sinun 2 naamaasi

        Ihan totta tuo.
        Asia erikseen on jatkuva kaksinaamaisuus jonka tarkoituksena syyttä vahingoittaa tai jatkuvasti panetella kohdettaan pyrkien vahingoittamaan tämän mainetta ja ihmissuhteita.

    • Sukulainen8

      Perheensä hylkäämäksi ei varmaan joudu normaali kunnolla elävä toiset huomioon ottava jäsen .Kyllä sellaisen on pakko ollut tehdä jotain niin loukkaavaa ja anteeksiantamatonta että on parempi kun laittaa välit poikki.Näitä hyväksikäyttäjiä ei saa muuten lopettamaan käyttäytymistään.Kyllä niitä on täällä turha itkeä jos on tullut hylätyksi kannattaisiko katsoa peliin.

      • ja höpöhöpö.

        Kyllä ne hyväksikäyttäjät ja kieroimmat manipulaattorit yleensä jäävät paistattelemaan suvun muiden pöllöpäiden katveessa, kaltaistensa seassa --valitettavasti pilaten muidenkin välit.

        Fiksut ei viitti jäädä katslemaan ja kuuntelemaan tyhmyyksiä -- siksi ne fiksuimmat juuri häipyvät. Nähty on. Vai sukunsa hylkäämä , salli mun nauraa, kyllä kaikki yleensä sisimmässään tietää kuinka asiat on. Että kuka teki ja mitä. Ja ketkä hyväksy vääryydet hymistellen hiljaa ja puuttumatta.

      • peilistä näkyy

        sukulainen8, niihän se on, no smoke without fire!

      • ,j,j,

        Minä yritin tappaa itseni ensimmäisen kerran 9-vuotiaana, kun vanhemmitla ja sisaruksita tuli ainaista vittuilua, vähättelyä, pilkkaamista, väkivaltaa ja koulussa sama juttu. Mitä pahaa minä olin tehnyt? Olin ollut kohtelias kaikille, auttanut muita.. siinä kai sitä syytä on. Iloisin lapsuusmuistoni oli, kun olin kitarisaleikkauksessa noin 10-vuotiaana. Sai kerrankin olla rauhassa siltä paskasakilta. Sama on jatkunut yli 40 vuotta. Onneksi ei enää tarvitse pitää yhteyttä heinin. Äiti vain soittaa kerran viikossa. Itse en soiita koskaan. Kertaakaan en ole hänen soittoaan kaivannut.

      • 920
        ja höpöhöpö. kirjoitti:

        Kyllä ne hyväksikäyttäjät ja kieroimmat manipulaattorit yleensä jäävät paistattelemaan suvun muiden pöllöpäiden katveessa, kaltaistensa seassa --valitettavasti pilaten muidenkin välit.

        Fiksut ei viitti jäädä katslemaan ja kuuntelemaan tyhmyyksiä -- siksi ne fiksuimmat juuri häipyvät. Nähty on. Vai sukunsa hylkäämä , salli mun nauraa, kyllä kaikki yleensä sisimmässään tietää kuinka asiat on. Että kuka teki ja mitä. Ja ketkä hyväksy vääryydet hymistellen hiljaa ja puuttumatta.

        Jos suku on vääryydet hyväksyttyään ja oltuaan niihin puuttumatta tullut katumapäälle. Heidän omatuntonsa on alkanut soimata, tai he haluavat sanoutua irti vääryyksistä säilyttääkseen kasvonsa. Etenkin jos on pelko että nuo vääryydet ovat paljastumassa ja niiden luonne on sellainen joka johtaa mieleltään sairaan tekijän tulkintaan.

      • himputti soikoon!
        ,j,j, kirjoitti:

        Minä yritin tappaa itseni ensimmäisen kerran 9-vuotiaana, kun vanhemmitla ja sisaruksita tuli ainaista vittuilua, vähättelyä, pilkkaamista, väkivaltaa ja koulussa sama juttu. Mitä pahaa minä olin tehnyt? Olin ollut kohtelias kaikille, auttanut muita.. siinä kai sitä syytä on. Iloisin lapsuusmuistoni oli, kun olin kitarisaleikkauksessa noin 10-vuotiaana. Sai kerrankin olla rauhassa siltä paskasakilta. Sama on jatkunut yli 40 vuotta. Onneksi ei enää tarvitse pitää yhteyttä heinin. Äiti vain soittaa kerran viikossa. Itse en soiita koskaan. Kertaakaan en ole hänen soittoaan kaivannut.

        Onneksi pääsit irti ja jätit moisen paskaporukan.
        Kakkea parasta sinulle!

    • ddhhrrttjjyyrrtt

      Kun lukee näitä kertomuksia täällä, niin on se karmeeta, kun joku raha pistää ihmiset vihaamaan toisiaan. Toisilla kun ei ole edes käsitystä, mikä on perhe saati suku...

    • ....................

      Mun mielestäni ihmiset ei yleensäkään osaa pyytää anteeksi, koska anteeksi antoa ei saa. Itse lopetin anteeksi pyytämisen ihmisiltä kun huomasin, että se harvoin kuitenkaan johti mihinkään kehittävään tai rakentavaan. Harva ihminen osaa antaa anteeksi. Mielummin tosiaan mökötetään vaikka toinen olisikin pyytänyt anteeksi useammankin kerran. Ihmissuhteissa kun tulee ennemmin tai myöhemmin erimielisyyksiä ja ihmiset muuttuvat. Joskus mikään suhde ei kestä näitä muutoksia. Kyse on mielestäni siis usein ihmisten omista henkilökohtaisista kriiseistä, jolloin halutaan ottaa etäisyyttä tiettyihin ihmisiin. Anteeksi pyyntö ei auta jos kokee, että on parempi olla ilman näiden ihmisten seuraa. Valitettavasti jotkut suvut ovat riitaisampia kuin toiset. Omassakin suvussa on esimerkkejä siitä, miten toisissa perheissä tullaan toimeen paremmin kuin toisissa. Ylimielisyys ja arvostelu pilaa kaiken. Sukulaisuus ei anna oikeutta käyttäytyä hunosti.

    • meilläpäin näin

      meillä kaikki lähtenyt oikeastaan lapsuudesta. seksuaalista ahdistelua isän puolen sukulaisen toimesta joka hyväksyttiin hiljaa kun eihän tuohon voi puuttua. mulle hoettii et ku oon vahinko mun on oltava kiitollinen ettei mua abortoitu. mut murrettiin jo lapsena puhumattomaksi ja säikyksi. hymyilin vain, ei oli kielletty sana. sitä ei saanu käyttää oltava valmis kaikkeen. Ja meillä puhuteltiin vain jos oli tehty väärin ei minkäänlaista keskustelua, ei läheisyyttä ei mitään. erilaista oli nuoremmilla sisaruksillani..

      mä sit hain hyväksyntää kadulta, jossa hengailin kun kukaan ei välittäny, piti olla aina se kovin mimmi tehdä kaikki mitä muut ei uskaltanu..

      eka raiskaus kun olin 16v en kertonu vanhemille niit ei kiinnostanu. en nostanu syytteitä. olin täysin tuuliajolla kukaan ei välittäy ketään ei kiinnostanut tutustuin skitsofreenikko mieheen. oli siihen aikaan huumediileri. me ei ite vedetty kamaa kyl.. homma eteni meillä lapsi ja henkistä väkivaltaa en saanu puhua muille katsoa silmiin tai hymyillä. kaikki otettii flirttinä. ilmoitti et jos mä jätän tappaa, se on hän joka jättää. erottiin vaihdoin paikkakuntaa turvakseni. tutustuin uuteen mieheen olin ajatellu aloittaa alusta... tää tyyppi osoitti toisen lapseni syntymän jälkeen erikoisia piirteitä elämäni oli kuin kauhu elokuva. jatkuvaa väkivaltaa, raiskailua jne.. erottiin loppu huipennuksena eron jälkeen tartutti lapseemme sukupuoli elin herpeksen.. mun sukulaiset mieltä et tähän kaikkeen syynä oon mä, mun lapsi joka taantui ikäistään nuoremman tasolle oli ok. ja en saanut mitään apua vain haukkua miten ansaitaan toi jne.. mä olin aina auttanu kaikes mis voin sukulaisiani.. jos kertoo elämäntarinansa jollekin kukaan ei usko. sanotaan paskanpuhujaksi. ei huvita nykysin olla ees ihmisten kans tekemisissä...

      Miks kummassa lopulta välit katkesi. oon huomannu et perheelleni riittää hyötymissuhde.. eli minusta revitään kaikki irti ja mulle ei anneta mitään. ei ees hyväksyntää tai tukea. haukut kyl.. selän takana

    • Kyllästynyt 8

      Kyllä anteeksipyytämiseenkin turtuu kun samat virheet tapahtuu toistamiseen.Toisillehan anteeksipyynö ei merkitse mitään vaan hoetaan sitä kerta toisensa jälkeen.Asioiden täytyy korjaantua että anteeksipyyntö olisi asiallinen.

    • meilläpäin näin

      juu sitä anteekspyyntöä pitää tarkoittaa.

      • ....................

        Totta, mutta valitettavan usein ainakin omalla kohdalla anteeksipyyntö ei ole siltikään kelvannut vaan se vastaus on tyyliin " et kuitenkaan tarkoita" tai pyydät anteeksi vain, koska on pakko tms. Toki se on joillekin vain sananhelinää ja sanoo sen vain, jotta pääsisi pälkähästä, mutta oman kokemuksen mukaan ihmiset tuppaa olemaan aika pitkävihaisia ja katkeria jo yhdestä mokasta.

      • ....................
        .................... kirjoitti:

        Totta, mutta valitettavan usein ainakin omalla kohdalla anteeksipyyntö ei ole siltikään kelvannut vaan se vastaus on tyyliin " et kuitenkaan tarkoita" tai pyydät anteeksi vain, koska on pakko tms. Toki se on joillekin vain sananhelinää ja sanoo sen vain, jotta pääsisi pälkähästä, mutta oman kokemuksen mukaan ihmiset tuppaa olemaan aika pitkävihaisia ja katkeria jo yhdestä mokasta.

        Niin ja muutaman kerran on käynyt jopa siten, että vaikka minulta olisi pitänyt jonkun pyytää anteeksi niin se onkin kääntynyt niinpäin, että olen muka loukkaantuntu turhasta ja välit on menneet katkolle sen takia. Ihmiset on huonoja katsomaan itseään peiliin. Vika on aina muissa, harvoin itsessä. Jos puolestaan on taipuvainen ottamaan vastuun niin muut kyllä käyttää sitä ominaisuutta hyväkseen.

    • Tarpeekseen saanut

      Kyllä se vaan niin on, että jossain määrin ymmärrän tuon pitkävihaisuuden. Ihmisillä on taipumusta pysyä luonteeltaan aika muuttumattomina. Vaikka pyydettäisiin ja annettaisiin anteeksi, loppujen lopuksi kuitenkin jossain vaiheessa taas päädytään samaan alkupisteeseen, eli luonteiden erilaisuus koituu taas koetukselle. Kysymys on vain siitä, että jonkun on aina annettava periksi, eikä se välttämättä ole pidemmän päälle mielekästä. Jos omaa vahvan ja periksiantamattoman luonteen, ei sellainen henkilö ole ensimmäisenä pyytelemässä anteeksi. Monesti sellaiset eivät edes ymmärrä loukanneensa ketään ja vaikka jossain vaiheessa ymmärtäisivätkin, toistavat kuitenkin jossain vaiheessa taas käyttäytymismalliaan. Sellainen joka joutuu yleensä joustamaan edellä mainitun ihmistyypin kanssa, voi jossain vaiheessa saada tarpeekseen.

      • hyvin oivallettu!

        Äärimmäisen terävä pointti, näinhän tämä meneepi:
        "Kysymys on vain siitä, että jonkun on aina annettava periksi, eikä se välttämättä ole pidemmän päälle mielekästä. Jos omaa vahvan ja periksiantamattoman luonteen, ei sellainen henkilö ole ensimmäisenä pyytelemässä anteeksi. Monesti sellaiset eivät edes ymmärrä loukanneensa ketään ja vaikka jossain vaiheessa ymmärtäisivätkin, toistavat kuitenkin jossain vaiheessa taas käyttäytymismalliaan. Sellainen joka joutuu yleensä joustamaan edellä mainitun ihmistyypin kanssa, voi jossain vaiheessa saada tarpeekseen. "

        Eli kyse on monta kertaa täydellisestä turhautumisesta jatkuvaan hölmöilyyn hänellä kuka poistuu muualle jatkamaan elämäänsä.
        Monta kertaa fiksu veto jättää esim riidanhaluiset ihmiset itsekeseen tappelemaan tai etsimään uutta riitaseuraa jos eivät riitelemättä voi elää.

    • pohjinta sakkaa

      Väärinkäsityksiä on vaikea pyytää anteeksi. Kumpi pyytää kun kumpikin on mielestään oikeassa? Anteeksipyynnöt on paikallaan jos on tahallaan toista loukannu tai ymmärtää että on tahattomasti loukannut.

      Kun kumpikin kokee että toinen on loukannut ja itse se loukattu osapuoli niin mitä siinä teet? Et mitään.Et varsinkaan kun olet jo aikasemmin toisessa asiassa pyytänyt selvittämään tilanteen ja se on alkanut sillä että minä olin väärässä, eikä ole kuunneltu kun olen selittänyt miten asiat meni, niin siinä vaan jankataan että niin, sinä olit väärässä ja sinä ymmärsit väärin, eikä selitetä miten olisi pitänyt ymmärtää oikein, vaikka kysyn, hoetaan vaan että et edes halua ymmärtää. Sillon on paras vaihtaa puheenaihetta. Niin on tehty ja roskat maton alle.

      Minäki oon odottanu muutaman vuoden erään viimisimmän tökeryyden selvittämistä mutta päättelin, että kun mulle sillä tavalla tölvästiin eikä välitetty siitä mitenkä siihen suhtauduin ....ja kerrankin kun pidin puoliani ja sanoin mitä ajattelin (ihan nätisti) enkä tyypilliseen tapaani vaan ollut potkittavana.... ja ei vaan muutakun välillä on lisätty suolaa haavoihin tekstiviestin muotoisissa yhteyden otoissa, siis jo sillä asenteella kuin minä olisin aiheettomasti loukkaantunnut... niin päättelinpä etten ole niille niin tärkeä ihminen jota voisi ihmisenä kohdella.

      Olen ikäni pomppinu niiden päähänpistojen mukaan. Minun on pitänyt aina olla valmiina heitä tapaamaan, taikka olen heidän mielestä välinpitämätön. Mutta jos he sitten viime hetkellä peruu etteivät jaksakaan...ei edes sitä viittä minuuttia joka olis mennyt kun käyn ovella kun olin jo pitkän matkan tullut... ilman pahoitteluja. Aina olen ymmärtänyt. En ole ollut pikkumainen, Sukurakas niin paljon , Mutta 40 vuotta kun täyttää, niin jotenkin vaan ei jaksa enää ymmärtää. Edelleen heistä välitän mutta tulisivat he joskus puolitiehen vastaan.

      • onnellinen18

        monati nää loukkaajat on mielestään parempia ihmisiä ja on oikeutettuja loukkaamaan mielestään. Kutsuat suoruutena ja rehellisyytenä.

        Entä jos teot niin loukkaavia ettei kykene anteeksi antamaan.. mukana hämmentää nistejä, juoppoja, psyykkisesti epävakaita ihmisiä..

        Hommat tietty selvitetään aina niin et kohde "ansaitsee" kohtelun tai on sairas. loukkaantuminen ja paha mieli sivuutetaan olankohautuksella. Oot vahva ja kestät. Nistit on mahtavia manipuloijia, vääntää asiat ihan iten sattuu.. samoin narsistit...

        itse yritin elää aatellen mitähän tääki päivä tuo ja kattoo touhua kuin leffaa, sekin oli järkkyä.. se touhu imaisee mukaan ja jotenkin tulee osaksi hulluutta. Helpoin pysyä saatanan kaukana. Mulla kesti toella kauan et kykenin 35 vuotta, nyt muutama onnellinen vuosi. oon yksin koirien kanssa. Kukaan ei loukkaa, huijaa rahoja tms..

        oikeestaan oon onnellinen.. en tarvii tähän ketään sotkemaan tilannetta.

      • edelliselle kirjoitt
        onnellinen18 kirjoitti:

        monati nää loukkaajat on mielestään parempia ihmisiä ja on oikeutettuja loukkaamaan mielestään. Kutsuat suoruutena ja rehellisyytenä.

        Entä jos teot niin loukkaavia ettei kykene anteeksi antamaan.. mukana hämmentää nistejä, juoppoja, psyykkisesti epävakaita ihmisiä..

        Hommat tietty selvitetään aina niin et kohde "ansaitsee" kohtelun tai on sairas. loukkaantuminen ja paha mieli sivuutetaan olankohautuksella. Oot vahva ja kestät. Nistit on mahtavia manipuloijia, vääntää asiat ihan iten sattuu.. samoin narsistit...

        itse yritin elää aatellen mitähän tääki päivä tuo ja kattoo touhua kuin leffaa, sekin oli järkkyä.. se touhu imaisee mukaan ja jotenkin tulee osaksi hulluutta. Helpoin pysyä saatanan kaukana. Mulla kesti toella kauan et kykenin 35 vuotta, nyt muutama onnellinen vuosi. oon yksin koirien kanssa. Kukaan ei loukkaa, huijaa rahoja tms..

        oikeestaan oon onnellinen.. en tarvii tähän ketään sotkemaan tilannetta.

        "...itse yritin elää aatellen mitähän tääki päivä tuo ja kattoo touhua kuin leffaa, sekin oli järkkyä.. se touhu imaisee mukaan ja jotenkin tulee osaksi hulluutta. Helpoin pysyä saatanan kaukana. Mulla kesti toella kauan et kykenin 35 vuotta, nyt muutama onnellinen vuosi. oon yksin koirien kanssa. Kukaan ei loukkaa, huijaa rahoja tms.. "

        Tuohon edelliseen kommenttia täältä:
        Juuri tuo kertoo tyypillisesti irtiottajan fiksuudesta, että hänen persoonansa ja ajatusmaailmansa ei sopeudu porukkaansa sillä tavoin, että ihmetteli järkyttyneenä vallitsevaa elämäntapaa ja kärsi siitä.

        Halusi toisenlaista, tervehenkisempää elämää ja arkea itselleen. Mahtavinta että myös oli säilyttänyt itsekunnioituksensa kovista kokemuksistaan huolimatta ja oikeasti alkoi etsiä ja toteuttaa omaa elämäntapaansa ilman sukurasitteita. Se vaatii luonnetta ja sisua!!!Todella vaikeaa varttua elämänpiirissä jossa ei tippaakaan huomioida toisen tunteita vaan surutta käytetään hyväksi.
        Iloitsen aina, kun joku on lähtenyt kohti omaa elämää ja jättänyt tuollaiset henkilöt omaan rauhaansa. Se kertoo fiksuudesta.

        Yleensä ne terävimmät kärsii tilanteesta eniten ja joustavat aivan liikaa kunnes tulee vastaan sietämätön olo ja valintatilanne: millaista elämää ja arkea haluan itse elää.

        Hattua nostan korkealle ja heilutan tuollekkin kirjoittajalle.
        Olkoon kaikki elämän hyvät voimat puolellasi jatkossa ja elämäsi poikkeuksellisen onnellinen jatkossa joka suhteessa!

      • onnellinen 18
        edelliselle kirjoitt kirjoitti:

        "...itse yritin elää aatellen mitähän tääki päivä tuo ja kattoo touhua kuin leffaa, sekin oli järkkyä.. se touhu imaisee mukaan ja jotenkin tulee osaksi hulluutta. Helpoin pysyä saatanan kaukana. Mulla kesti toella kauan et kykenin 35 vuotta, nyt muutama onnellinen vuosi. oon yksin koirien kanssa. Kukaan ei loukkaa, huijaa rahoja tms.. "

        Tuohon edelliseen kommenttia täältä:
        Juuri tuo kertoo tyypillisesti irtiottajan fiksuudesta, että hänen persoonansa ja ajatusmaailmansa ei sopeudu porukkaansa sillä tavoin, että ihmetteli järkyttyneenä vallitsevaa elämäntapaa ja kärsi siitä.

        Halusi toisenlaista, tervehenkisempää elämää ja arkea itselleen. Mahtavinta että myös oli säilyttänyt itsekunnioituksensa kovista kokemuksistaan huolimatta ja oikeasti alkoi etsiä ja toteuttaa omaa elämäntapaansa ilman sukurasitteita. Se vaatii luonnetta ja sisua!!!Todella vaikeaa varttua elämänpiirissä jossa ei tippaakaan huomioida toisen tunteita vaan surutta käytetään hyväksi.
        Iloitsen aina, kun joku on lähtenyt kohti omaa elämää ja jättänyt tuollaiset henkilöt omaan rauhaansa. Se kertoo fiksuudesta.

        Yleensä ne terävimmät kärsii tilanteesta eniten ja joustavat aivan liikaa kunnes tulee vastaan sietämätön olo ja valintatilanne: millaista elämää ja arkea haluan itse elää.

        Hattua nostan korkealle ja heilutan tuollekkin kirjoittajalle.
        Olkoon kaikki elämän hyvät voimat puolellasi jatkossa ja elämäsi poikkeuksellisen onnellinen jatkossa joka suhteessa!

        Kiitos, se täs on se ongelma. Et ilmeisesti itssen tarttunut käyttäytymis malli kun olin liian kauan ja kerään ympärilleni noi tyypit.

        Hiljalleen alkanut saamaan ympärilleni tervehenkisiä ihmisiä. mutta töitä oon tehny itsenikin kanssa.. Tällä elämän kokemuksella on vaikee luoda niitä ihmissuhteta. Tutka päällä koko ajan.

      • niin--
        onnellinen 18 kirjoitti:

        Kiitos, se täs on se ongelma. Et ilmeisesti itssen tarttunut käyttäytymis malli kun olin liian kauan ja kerään ympärilleni noi tyypit.

        Hiljalleen alkanut saamaan ympärilleni tervehenkisiä ihmisiä. mutta töitä oon tehny itsenikin kanssa.. Tällä elämän kokemuksella on vaikee luoda niitä ihmissuhteta. Tutka päällä koko ajan.

        Kokemukset saattavat tehdä varautuneeksi ihmisten suhteen jos on joutunut jakaamaan elämänsä ikävien tai arvaamattomien tyyppien kanssa. Mielestäni se on nykyaikana ihan järkevää pitääkin "tutka päällä koko ajan". Kun luottamuksen arvoinen ihminen tulee elämänpiiriin, niin sen huomaa sitten siitä että voi varautunutkin ihminen rentoutua.

    • mysteriousjames

      Joskus teot ovat niin törkeitä että lähisukulaisen ei todellakaan kuuluisi sanoa tahi tehdä.

      Se riittää minulle, enkä minä perkele unohda.

    • hitmeilikeit

      Omasta kokemuksesta voin sanoa että yleensä taustalla on muutaki ku pelkkä kyseinen tilanne. Ja jos on ollu jo pitkään tyytymätön sukulaisen toimintaan niin hyvä tekosyy laittaa välit poikki.

    • Järkeä!

      Joskus suvun jäsenet voivat olla niin läpeensä rasittavia ja omaa etuaan ajavia että heitä ei yksinkertaisesti jaksa enää kuunnella!
      Eikö tuollaiset ihmiset ITSE ajattele ollenkaan sitä mitä että heidän jatkuvat samat jaaritukset, vaatimukset ja valitukset aiheuttaa toisissa saman suvun jäsenissä? He eivät välttämättä ajattele ollenkaan miten he itse käyttäytyy vaan odottavat toisilta anteeksipyyntöä.
      Tässä tilanteessa ymmärrän jos ahdistellaan jatkuvasti, että on parempi katkaista kokonaan yhteydenpito että voi elää edes oman elämänsä rauhassa. Tuo tuhoaa toisetkin perheet jos näitä ihmisiä jää kuuntelemaan! Kysymys ei ole silloin vihasta vaan oman elämän suojelemisesta!

    • hyvästi

      minäkin aloitan oman elämän suojelemisen ja en enää ole yhteydessä erisiin sukuni jäseniin. Itse he loukkaa muita ja odottavat anteeksipyyntöä siitä kun itse loukkaavat..

    • 1-1

      Lainaan viikatetta.

      Huutamalla voi saada kiven itkemään vaan ei puhumalla toista anteeksi pyytämään, pyytämään.

      Näin se tuntuu olevan. Ollaan niin saatanan kovapäisiä ja kykenemättömiä näkemään mitään vikaa omassa toiminnassa. Ja anteeksi ei voi pyytää, sehän osoittaisi nöyryyttä ja selkärankaisuutta.

      • eikä edes hävetä

        Niin. Törkeintä se, että kaltoinkohdellulta ja hyväksikäytetyltä kehdataan odottaa sukurauhan vuoksi anteeksipyyntöä.

      • -tytär-
        eikä edes hävetä kirjoitti:

        Niin. Törkeintä se, että kaltoinkohdellulta ja hyväksikäytetyltä kehdataan odottaa sukurauhan vuoksi anteeksipyyntöä.

        Tässähän tämä on "pähkinänkuoressa". Ja lisäksi ihmetellään sitä, että miksi lapsen ja vanhemman välinen yhteydenpito on katkennut? Siitä syytetään yleensä aina tätä kaltoinkohdeltua lasta. Vaikka se todellinen kaiken PAHAN aiheuttaja on juuri tuo vanhempi/vanhemmat.

        Eikö ympäristö näe sitä pahuutta. Joskus keskustelun lopputuloksena on käynyt ilmi se, että he ovat tietoisia siitä. Mutta, ikään kuin, tästä kaltoinkohtelusta ei haluta välittää, kun se ei kohdistu itseen.

    • Seriousta

      Paras mitä yksi sukulainen oli laukaisut erkantuumiseni takia ilmoille: ''huono käytös on hyväksyttävää suvun toimesta jos toisen käytös koetaan häpäisyä tuottavaksi'' . :D :D

      Kun näitä häpeämisen aiheita alettiin sitten jossain vaiheessa oikein keksiä: väärä isä, ulkonäkö, puhetyyli, asuinpaikka... Päivän teema. Alkaa nyt naurattaa noi motiivit toisen mollaamiselle vai oikein häpeää suvulle haha!

    • polulla

      Minun vanhemmat oli vihoissaan ja asiasta sukuunsa. Enhän minä voi olla huonompi vaan jatkan vanhempien polulla.

      • sukupuun laho oksa

        Useasti nuoremmasta sukupolvesta aina joku kokee tarvetta selvittää omaa (mikä on hyvä asia) sukupuutaan ja kysellä niiden puuttuvien sukupuun puuttuvien oksistojen jäsenien perään.

        On niinkin käynyt että hyvin lämpimiä ja syvästi kiintyneitä ihmissuhteita on sitten syntynyt nuorten sukulaisten ja heidän kesken, keitä nyt vaikka pahimmassa tilanteessa on sukuun sopimattomina luonteina henkisesti ulos häädetty. Onkin havaittu että sukupuun lahoin oksa on toisen mielestä se jaloin verso.

    • 14+16

      Kaipa siinä on useita syitä noin yleisesti ottaen. Osa sukuriidoista saattaa mennäkin tuohon väärinkäsitys-katergoriaan, jossa parempi kommunikointi ja molemminpuolinen suvaitsevaisuus voisivatkin auttaa.

      On kuitenkin paljon ihmisiä, jotka pahoinpitelevät toisia ihmisiä. Tämä aihe osuu minulle erittäinkin lähelle, sillä kärsin vuosikausia pahoinpitelystä ja henkisestä väkivallasta. Katkaisin välit siinä yhteydessä kun muutin kotoa, en pysty edes ajattelemaan että näkisin häntä. Henki salpautuu pelkästä ajatuksesta. :/ Hiljattain toinen sukulainen aiheutti ala-arvoisella käytöksellään ja haukkumisellaan välien katkaisun.

      Joskus elämässä tulee sellaisia hetkiä, että itse on lähdettävä, jotta selviää. Nämä ovat juuri sellaisia. Itselläni on masennusta ja vihanhallintaongelmia, sosiaalista ahdistusta, epävarmuutta.. Kaikki nämä osin pahoinpitelyn syytä.

    • sorry1

      Anteeksi antaminen on välillä tosi vaikeaa.siis oikeasti

    • onxpakkojoseihalua

      täällä kans yks sylkykuppi. muutin satojan km päähän. lopetin välini siskooni, joka on kuisannut minua koko ikänsä eikä siitä aikuisena, yli 40 v tullut loppua. ajattelin, sisko tai ei, niin tuollasta ei tarvitse kestää. kilttinä olin ottanut aina kaiken paskan vastaan. sitten tajusin. minulla on vain 1 elämä ja jos joku sukulainen kiusaa ja sylkee päälle, niin ei sukulaisuus voi olla syy, miksi sellaista pitäisi loppuiäksi jäädä kokemaan. jos näen häntä jossain, kuten synttäreillä, en ota kontaktia ollenkaan, mutten myöskään väistä häntä. olkoon paskansa syy mikä tahansa ( kateus, viha tms) niin mulle se on sama. jos lähelle 50 v ei osaa käsitellä ja tiedostaa kuisaamisensa syytä, niin eipä ole minun asia eikä minun tarvitse sietää sitä... ja olen jo vuosia saanut olla rauhassa häneltä kun en tapaa häntä missään.. joskus sieltä tulee vmaisia txtviestejä, mutten reagoi niihinkään. saatan näyttää jollekin ystävälleni ja sanoa, eikös oo minulla ihana sisar..

    • klsdjflkasjdlkfajslk

      Pitkävihaisuus?

      Monikaan ei välttämättä tiedä perheen salaisuuksia: isän tai äidin tai molempien luonnevikaisuutta, aivan sairasta käyttäytymistä lähimpiä kohtaan. Eli lapsiaan. Julkisivu voi olla ok ja vanhempien käytös ulospäin mukavaa ja leppoisaa. Mutta piruus tapahtuu kotona, perhepiirissä: fyysistä väkivaltaa, henkistä vakivaltaa, suosikkilapset... kaikki nämä kauheudet tapahtuvat ja kukaan perheen ulkopuolinen ei tiedä mitään. Lapset eivät uskalla kertoa. Suosikkilapsi ei edes välttämättä tiedä, jos sattuu olemaan kuopus.

      Voiko vakavia traumoja aiheuttanutta käytöstä antaa anteeksi? Osa voi, osa ei. Onko se pitkävihaisuutta, kun ei halua olla missään tekemisssä, että oma henkinen hyvinvointi säilyisi?

      • sivusta seuraaja

        Näinpä.

        Osa lapsista voi sairastua henkisiin taakkoihin ja jäädä manipuloivien ja marttyyrivanhempien pelinappuloiksi ja marionettinukeiksi. Luulevat, että manipulointi on rakkautta. Sitä se ei kuitenkaan, vaan sairasta valtapeliä ja näytelmää.

      • sukuriitaaa

        aivan kakku on monesti päältä kaunis. jos on lapsena tottunut määrättyyn kohteluun vanhemmiltaan ei siihen osaa reagoida. näin minä tunnen kun ajattelen lapsuuttani. monta penskaa ja yhtä lellittiin koko vanhempien elämän ajan. häneltä ei ollut mikään kiellettyä niin kuin meiltä muilta. tuo käsittely on tienkin muokannut hänet aika itsekkääksi. nyt kun vanhemmmat ovat kuolleet hän yrittää määräillä ja ei siedä että sanotaan vastaan. joten nyt on välit katki.
        anteeksianto ja pyytäminen on useasti vaikeaa. ja ei kaikkea ehkä voi antaa anteeksi. jokainen kokee kokemuksensa omin tuntein, toiset selviää paremmin toiset ei. jos henkinen hyvinvointi on kyseessä niin ei tarvi olla pitkävihaisuutta mutta itse olen sillä kannalla että jos vain on mahdollista ja halua kummallakin osapuolella ehkä puhuminen auttaisi mutta siinähän se ongelma on. pahantekijä ei voi näyttää katumusta, ei ehkä haluakkaan eikä hän voi pyytää anteeksi. silloin on välit melkein pakko katkaista.ei riitoja ja suhteita aina voi muuttaa paremmaksi. kuitenkin se on ikävää että lähimmäiset kohtelee toisiaan huonosti.

    • lovegame2

      jotkut riidat vain ovat niin pahoja. mutta siltikään en itse voisi kuvitella pistäväni välejä pikki sisaruksien tai vanhempien kanssa, he ovat minulle liian tärkeitä. joskus kuitenkin riita on niin syvällä, että siitä ei enään pääse nousemaan.

    • 20+17

      Siskoni on kokenut että minua lellittiin enemmän. En kokenut asiaa niin. Siskoni muuttui aikuisena ihmiseksi, josta en pidä. Jatkuvaa kilpailua, arvostelua, pätemisen tarvetta ja jopa piilov#ttuilua. En halua olla enää tekemisissä hänen kanssaan mutta en varsinaisesti ole vihainen. Toivottavasti pärjää omillaan kuten minäkin joudun pärjäämään. Muut sukulaiset on etäisiä. Harmittaa että Suomessa on huonot perhesuhteet. Joissakin maissa koko suku on tärkeä ja tukipilari. Jos saan omia lapsia, pidän huolen siitä että kohtelu on tasavertaista mutta yksilöllistä.

    • Folivora..

      Minä katkaisin lopullisesti muutama vuosi sitten välit äitiini. Ja hyvä niin.

      Sanotaanko, että pääsin monista ongelmista eroon. Eikä tarvitse enään sietää hänen tekopyhyttään. Samalla pääsin eroon sairaasta suvusta.

      Totta on, että ei ulkopuoliset voi tietää mitä kotona tapahtuu. Tietysti teminä äitinsä vihaaja antaa luultavasti useimmille negatiivisen kuvan jälkeläisestä.. Mutta toisaalta ei sitä tarvitse mainostaa. Elämäni on parempi näin.

    • raitis sisko

      Minulla myös kiusaavia siskoja, je heillä kummallakin on paha ongelma alkoholin kanssa, en jatka enää yhteydenpitoa.
      Luulevat et minun elämä on ruusuilla tanssimista, kun itse ovat pilanneet elämänsä juomalla.

      • Pakko sanoo hyvästit

        Alkoholi, jos mikä vääristää ihmisen tunteita ja ruokkii luonteen heikkoukisa - liian monta mukavaa sukulaista muuttunut sietämättömiksi riidanhaastajuksi ja klo 3 yöllä örisijäsoittajiksi että mitäs siinä tekee muuta kuin numero vaihtoon, vaikka tykkäisi tyypeistä kun ovat selvinpäin ylikaiken ja sydän murtuu , mutta kun pakko jaksaa aamulla töihin ja keskittyä siihen omaan arkeen ja elämään.

      • onnellinen nainen.

        Minulla on kanssa alkoholisti perheen tausta ja kun itse en käytä päihteitä ja haluan elää normaalia rauhallista elämää, niin en ole enää perheeni kanssa tekemisissä.

        oli ahdistavaa käydä vierailulla, kun koko ajan sai jännittää milloin joku sisaruksista kilahtaa.

    • Antonia1

      Välien katkaisuun sukulaisiin on yleensä todella painava syy. Esimerkiksi se, että oma sukulainen on käyttäytynyt välien katkaisijan puolisoa kohtaan tavalla, jota välien katkaisija ei hyväksy edes omata sukulaiselta, oli miten lähisukua tahansa. Pienistä syistä tuskin kukaan välejä katkaisee. Välien katkaisu saattaa olla ainut keino päästä elämään normaalia turvallista elämää ilman jatkuvaa häiriköintiä, joka vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin. Joskus niissä sukulaisissa on sellaisia ihmisiä että kun saavat päähänsä jotain, eivät ymmärrä lopettaa vaikka miten kauniisti pyydetään, jolloin välien katkaisu on ainut vaihtoehto. Ja senkin jälkeen sieltä vielä saattaa tulla sellaista viestiä, jossa vastuu tilanteen muodostumiseen yritetään sälyttää molemmille osapuolille, vaikka itse on se aiheutettu. Mutta sen "anteeksi" sanan sanominen ääneen tuntuu olevan mahdotonta. Nimimerkillä kokemuksen syvä rintaääni.

      • Luottamus,rakkaus

        ´Niin.
        Välien katkaisu on yleensä pitkään mietitty veto, siihen liittyy oma surutyönsä, kun ihmissuhde on jätettävä taakse kun ei muita keinoa enää ole. Itsesuojelu ja oman elämän suojelu on viisasta mikäli sitä yritetään jatkuvilla negatiivisiilla asioilla myrkyttää.

      • toinen näkökulma
        Luottamus,rakkaus kirjoitti:

        ´Niin.
        Välien katkaisu on yleensä pitkään mietitty veto, siihen liittyy oma surutyönsä, kun ihmissuhde on jätettävä taakse kun ei muita keinoa enää ole. Itsesuojelu ja oman elämän suojelu on viisasta mikäli sitä yritetään jatkuvilla negatiivisiilla asioilla myrkyttää.

        Mitä, jos asiat menevätkin päinvastoin? Vuosien kiukuttelun ja huutamisen jaksamisen jälkeen ärähdin äidilleni ensimmäistä kertaa. Siksi, kun hän uhkasi pieksää lapsiani lautaselle jätetyn ruoan vuoksi. Minä, keski-ikäinen nainen, uskalsin korottaa ääneni synnyttäjälleni. Saman tien äiti lähti itkien mun anteeksipyyntöjen saattelemana. Ei auttanut anteeksipyynnöt tekstiviesteinä, puheluihin ei ole kolmeen vuoteen vastattu ja siskokaan ei halua pitää yhteyttä enää, koska olen niin ilkeä. Siskon mies soitti miehelleni ja sanoi, ettei mulla ole lupa ottaa enää yhteyttä keneenkään sukulaiseen. Mua ei ole olemassa enää heille. Äiti on aikaisemmin jo katkaissut välinsä isäänsä ja veljiinsä. Milloin anteeksipyynnöt riittävät? Haluaisin lapsillani olevan mummin, muut isovanhemmat ovat jo kuolleet. Aikuisenakin tarvitsi äitiä joskus...

      • Bio0p
        toinen näkökulma kirjoitti:

        Mitä, jos asiat menevätkin päinvastoin? Vuosien kiukuttelun ja huutamisen jaksamisen jälkeen ärähdin äidilleni ensimmäistä kertaa. Siksi, kun hän uhkasi pieksää lapsiani lautaselle jätetyn ruoan vuoksi. Minä, keski-ikäinen nainen, uskalsin korottaa ääneni synnyttäjälleni. Saman tien äiti lähti itkien mun anteeksipyyntöjen saattelemana. Ei auttanut anteeksipyynnöt tekstiviesteinä, puheluihin ei ole kolmeen vuoteen vastattu ja siskokaan ei halua pitää yhteyttä enää, koska olen niin ilkeä. Siskon mies soitti miehelleni ja sanoi, ettei mulla ole lupa ottaa enää yhteyttä keneenkään sukulaiseen. Mua ei ole olemassa enää heille. Äiti on aikaisemmin jo katkaissut välinsä isäänsä ja veljiinsä. Milloin anteeksipyynnöt riittävät? Haluaisin lapsillani olevan mummin, muut isovanhemmat ovat jo kuolleet. Aikuisenakin tarvitsi äitiä joskus...

        Jos he ovat noin sanoneet, niin on parempi unohtaa se roskajoukko ja keskittyä omaan elämäänsä.

      • anna nyt jo olla!
        toinen näkökulma kirjoitti:

        Mitä, jos asiat menevätkin päinvastoin? Vuosien kiukuttelun ja huutamisen jaksamisen jälkeen ärähdin äidilleni ensimmäistä kertaa. Siksi, kun hän uhkasi pieksää lapsiani lautaselle jätetyn ruoan vuoksi. Minä, keski-ikäinen nainen, uskalsin korottaa ääneni synnyttäjälleni. Saman tien äiti lähti itkien mun anteeksipyyntöjen saattelemana. Ei auttanut anteeksipyynnöt tekstiviesteinä, puheluihin ei ole kolmeen vuoteen vastattu ja siskokaan ei halua pitää yhteyttä enää, koska olen niin ilkeä. Siskon mies soitti miehelleni ja sanoi, ettei mulla ole lupa ottaa enää yhteyttä keneenkään sukulaiseen. Mua ei ole olemassa enää heille. Äiti on aikaisemmin jo katkaissut välinsä isäänsä ja veljiinsä. Milloin anteeksipyynnöt riittävät? Haluaisin lapsillani olevan mummin, muut isovanhemmat ovat jo kuolleet. Aikuisenakin tarvitsi äitiä joskus...

        "Vuosien kiukuttelun ja huutamisen jaksamisen jälkeen ärähdin äidilleni ensimmäistä kertaa. Siksi, kun hän uhkasi pieksää lapsiani lautaselle jätetyn ruoan vuoksi.

        Saman tien äiti lähti itkien mun anteeksipyyntöjen saattelemana. Ei auttanut anteeksipyynnöt tekstiviesteinä, puheluihin ei ole kolmeen vuoteen vastattu ja siskokaan ei halua pitää yhteyttä enää, koska olen niin ilkeä. Siskon mies soitti miehelleni ja sanoi, ettei mulla ole lupa ottaa enää yhteyttä keneenkään sukulaiseen. Mua ei ole olemassa enää heille.

        Milloin anteeksipyynnöt riittävät? Haluaisin lapsillani olevan mummin"

        Ei mikään pahalla, mutta tuo on väärin että sinä pyytelet anteeksi täysin pöljältä kuulostvalta äidiltä.
        Mitä sun lapset tekee mummilla joka uhkaa piekseä lapset jos ruokaa jää lautaselle. Ihan sairas kuvio.

    • ihmettelenvaan

      Ois kiva tietää näiden tapausten sosiaalinen status ja ikä jolloin lapsia on tehty, jotenkin tuntuu, että kun niitä lapsia aletaan tekemään siinä teini-iässä tai 20 nurkilla niin lopputulos on kyllä usein aika surkea. Lapset kasvattamassa lapsia.

      Ja tietty se keitto maistuu kanssa.

      Tyhmiä ihmisiä, sukupolvesta toiseen, onneksi jotkus sitten pääsee pois noista paskasuvuista.

    • ihmettelenvaan

      Ois kiva tietää näiden tapausten sosiaalinen status ja ikä jolloin lapsia on tehty, jotenkin tuntuu, että kun niitä lapsia aletaan tekemään siinä teini-iässä tai 20 nurkilla niin lopputulos on kyllä usein aika surkea. Lapset kasvattamassa lapsia.

      Ja tietty se keitto maistuu kanssa.

      Tyhmiä ihmisiä, sukupolvesta toiseen, onneksi jotkus sitten pääsee pois noista paskasuvuista.

    • voimaa on

      20v on ihan hyvä ikä tehdä lapsia, ja ei ole mikään teini enää..

    • Vanhempanne rakastav

      "en edes tunne vanhempiani, mä olin lomat heittopussina sukulaisilla. ja viikotlähinnä lapsenvahti. en muista yhtäkään kivaa muistoa vanhemmistani. isovanhemmistani kyllä.

      mä en ole perheenjäsen, en ole ikinä ollut kuin puheissa... ei kaikilla vain ole hyviä koteja.. meil ei ees riidelty, meil ei puhuttu. ei mitään vain oltiin.. ja väliin tuli turpaan"

      Kirjoitustasi lukiessani ajattelin, että tämäkö on avioeron ja avoeroan vuoksi tämän päivän lapsille tulevaa, ei tunne vanhempiaan, kun jo pinestä pitäen on pitänyt elää kietolaisen elämää, on jopa saattanut isän tai pidin uusi kumppani vaihtua moneen kertaan, eipä siinä juuri kotia ole lapsilla.

      Ketju on kerännyt paljon kirjoittelua, on varmasti ollu rankkojakin vanhempia aikaisemmin, mutta aika moni joutuu olosuhteiden pakosta sukuriitoihin mukaan, kaapeissa on paljon luurankoja, jotka pulpahtavat esiin juuri näissä tilanteissa, toivon että lapset ette tuomitse vanhempianne ymmärtämättä minkä eteen hekin ehkä ovat joutuneet.

      ON vanhempia, jotka todella elävtä niin itsekkäästi, että lapset unohtuvat ja ovat aina tiellä, heitä kasvatetaan moitteilla, enneaikainen kasvatus oli hyvin paljon moitetta, vertailua johonkin toiseen.

      Tiedän että ovat satuttavai asioita ja toivon hartaasti, että ette jatkaisi omassa elämässänne samaa lapsille, että erossakaan jättäisi lapsianne ja varsinkaan tuntemaan, että nyt on pakko mennä sinne toisen vanhemman luo, vaan on ihanaa kun voit mennä nyt sinne. Mutta se että ollessanne vapaana lapsistanne kuljette ulkomaanmatkoja, tai kotimaan matkoja kostautuu, sillä lapsi kokee ihan varmasti itsensä hyljätyksi, kun ette häntä kuljeta mukana, vaan silloin pitää olla toisen vanhemman luona.

      Joten voitte tulla tuomituiksi vanhempina ihan samoin kun koette tulleenne moitituiksi, mutta uskon että kovin monia teistä ole kuitenkaan hyljätty ja heitetty jonnekin hoitoon, kun itse mennään.

      Ymmärrystä tarvittaisiin enemmään, sillä todellakin eri aikoina on ollut erilista tapaa lapsia kasvatta ja tulee olemaan tulevaisuudessakin.
      Vanhempanne saattavat rakastaa teitä niin täydellä sydämellä kuin voivat ja ihmettelevät välien loppumista tuskaisina. Eivät todellakaan ymmärrä mikä on niin väärin ollut, kun koko kansan lapset ovat samalla tapaa eläneet silloin kun olette olleet pieniä.

      Hiostian ymmärtäminen olisi meille kaikille hyväksi, silloin ei tarvitsisi kaikkea ottaa niin henkilökohtaisesti, kun ymmärtää ajan olosuhteet.

      Toivon teidän kaikkien jollakin tapaa tekevän paluuta väleihin, sillä ihan varmasti vanhempanne teitä rakastavat.

      Ymmärrään että on olemassa vanhempia, joille lapset eivät ole olemassa tai todella ovat este kaikkeen, mutta ovat varmasti vain poikkeuksia.

    • Kokemusta on...

      Minulla on kokemusta sukulaisesta joka itse on ollut pahantahtoinen ja ilkeä, selän takana juoruava ja piikikäs mutta joka laittoi välit poikki kun puutuin peliin. Joten ei se ole aina ns. Hyvä ihminen joka katkaisee yhteyden sukulaisiinsa. Se voi olla yhtä hyvin SE pahan tuoja ja kylvääjä!

      • dauga daiga duu

        Totta. Onni jos tuollaisessa tapauksessa löytyy suvusta edes 1 joka katkaisee tuollaiset metkut heti alkuunsa ja omaa selkärankaa olla oikeudenmukainen ja jämäkkä. Liian usein manipulaattoreiden annetaan mellastaa ilkeyksiään voljellen ihan rauhassa, koska useimmille suvunjäsenille se saattaa tuoda kaivattua säpinää ja dramatiikkaa surkean tyhjään elämäänsä.

      • blackwhite68
        dauga daiga duu kirjoitti:

        Totta. Onni jos tuollaisessa tapauksessa löytyy suvusta edes 1 joka katkaisee tuollaiset metkut heti alkuunsa ja omaa selkärankaa olla oikeudenmukainen ja jämäkkä. Liian usein manipulaattoreiden annetaan mellastaa ilkeyksiään voljellen ihan rauhassa, koska useimmille suvunjäsenille se saattaa tuoda kaivattua säpinää ja dramatiikkaa surkean tyhjään elämäänsä.

        Sääli vain on se, että välien katkaisun myötä kun riita on päällä, välit katkaisseen lapset eivät varmasti saa tavata isovanhempiaan. Lapset kärsivät ja ovat todennäköisesti tulevaisuuden riitelijöitä oman sukunsa kanssa. Omena ei puusta kauaksi putoa, ei edes mätä.

        On myös asioita, joista suvun suuttumisen yhtä henkilöä kohtaan ymmärtää.. Jos tämä esim käyttäytyy täysin sopimattomastt ja arvottomasti, on ehkä niin huono äiti omalle lapselleen että hävettää ym.

        Tällaisestä mielenhäiriöstä kärsivä sukulaisvanhempi tarvitsee ammattiauttajan apua ja sinne se suku voisi häntä koittaa puhua..

    • sofie

      minä taasihmettelen miksi pitäisi sietää kaikenlaista sontaa vain sentakia että on sukulainen?Ihmiset eroaa puolisoistaan ,petollisista ystävistä jne....miksei sukulaisista voisi erota?

      • surullistahan se on

        Sukulaisuuteen liitty yleensä syvempi tunneside, kyseessä saattaa olla ihminen/ihmiset joka/jotka on kasvanut/ovat kasvaneet yhdessä kanssasi tai yleensä ottaen tuntenut/tunteneet sinut koko ikäsi, siksi keskinäisten välien huononeminen/pilaaminen tai katkaisu on aina äärettömän murheellista ellei toinen osapuoli muuta ratkaisua näe tilanteeseen elääkseen tyydyttävää normaalielämää.

        Joissakin tapauksissa se saattaa kuitenkin tuoda suuren helpotuksen jos keskinäistä kunnioitusta ei yksinkertaisesti kyetä rakentamaan tai toinen osapuoli joutuu joustamaan ja kärsimään kohtuuttomasti ylläpitääkseen "hyviä" välejä sukulaisiinsa,

    • Riitaisia ihmisiä

      Olen tekemisissä vain harvojen ja valittujen sukulaisten kanssa.
      Ovat sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voisin olla ystävä ilman sukulaisuuttakin.

      En ole koskaan ymmärrä, miksi minun pitäisi tavata kohteliaisuudesta sukulaisia, joiden kanssa minulla ei ole mitään yhteistä. Lisäksi miksi olisin tekemisissä sukulaisten kanssa, jotka saavat riidan aikaan vaikka itsensä kanssa.

      Sitäkään ei niin vain unohda, jos lokaa ja huonoa käytöstä on päälleen saanut tietyiltä sukulaisilta. Ei minun tarvitse sietää huono käytöstä muiltakaan ihmisiltä, miksi sukulaiset olisivat poikkeus.

    • Arvostelun kohde

      Minun oli pakko katkaista vuosien harkinnan jälkeen välit veljeeni. En enää jaksanut kuulla, miten huono ja vähäpätöinen ihminen olen sekä perheeni myös. Minulla on mennyt joskus elämässä huonosti, erehdyin lainaamaan rahaa veljeltäni. Vaikka olen kuittien ja selvitysten kautta osoittanut maksaneeni hänelle, hän vielä kokee, että ole hänelle velkaa. Vanhempien perinnöt, jotka on ositettu tasan perillisten kesken, kokee hän silti, että muut sisarukset ovat viekkaudella ja väärydellä saaneet osansa ja hän taas, koska ne kuuluu hänelle. Ajatelkaa, hän yritti vielä selittää, että kaikki kuuluisi yksin hänelle, koska on meitä muita paremmin hoitanut asiansa. Hänen vaimo on lähtenyt täysin hänen kelkkaansa. Yhdessä he haukkuvat minua yhteisille tuttavillemme ja myös mieheni suvulle. Pahinta tässä on se, että minun appivanhemmat ja miehen veli perheineen ovat verkostoituneet heidän kanssaan. He kaikki yhdessä siellä eivät nyt ymmärrä, miksi olen julmasti katkaissut välit. Miehen suku ei halua kuulla syitä, he vain eivät hyväksy välien katkaisemista. Heidän mielestä sukulaisten kanssa pitää ikuisesti olla tekemisissä, varsinkin nimi- ja syntymäpäivinä, ne ovat tärkeimmät asiat. Muutoin saa käyttäytyä miten vain, kunhan muistaa merkkipäivinä, vain se on kunnollista käytöstä.
      Olen sanonut heille, että minun veli, ei ole ollut päivääkään teidän veljenä ja meidän kahdenkeskinen suhde ei vain toimi. Aluksi yritin pitää välejä, eli pyytelin anteeksi lapsuudessa tapahtuneita tekoja, sanomisiani ym. Veljeni ei koskaan antanut mitään anteeksi ja kun sanoin hänen tekemisistä, ei vastannut mitään, vaan otti aina uuden häntä närästävän asian esille. Minulla ei kertakaikkiaan riittänyt voimat ja osaaminen. En voi elää koko elämääni hyvitellen hänelle aina uudestaan ja uudestaan. Itseasiassa välirikko ja riidat alkoivat siitä, kun aloin pitämään puoliani, veljeni olis sokissa, kun uskalsin puolustaa itseäni, perhettäni ja sanoa, etttemme ole niin huonoja, kun väität.
      Eräs ystäväni totesi, usko vaan, vaikka hakisit hänelle kuun taivaalta tai antaisit miljoonan, hän ei tule koskaan tyytymään. Joskus harvoin törmäämme kadulla tai kaupassa, veljeni katsoo vihaisesti, se katse voisi jopa tappaa.
      Nyt vuosien jälkeen, olen opiskellut yliopistotutkinnon itselleni ja katkaissut välit veljeeni lopullisesti, miehen suvun kanssa olen ottanut etäisyyttä, satuttaa, kun he vieläkin jaksavat hokea, etteivät ymmärrä, miten voi katkaista välit.
      No en elä heidän ymmärryksen varassa ja sille en voi mitään, kun eivät halua kuulla minun versiota asiasta. Olen päässyt tästä yli, vaikka voitte uskoa, että ei tunnu miellyttävältä, kun mieheni suku (osittain) ja veljeni perhe ovat kimpassa. Ehkä he tarvitsevat tosiaan, se heille suotakoon, he ainakin ymmärtävät toisiaan.

      Minulla on ihana perhe (mies, lapset, muut sisarukset) ja ystäviä ja heidän kautta saanut vahvistusta siitä, etten yksin ole kaikkeen syyllinen. He eivät myös ymmärrän em. verkostoitumista, eli mikäs sen mukavampaa, kun mieheni veljen vaimo, anoppini, veljeni vaimo, kolmistaan keskenään pohtimassa minun ärsyttäviä ominaisuuksiani.

      • suoraan sanoen

        Tosi hyvä että katkaisit välisi tuohon veljeesi. Ihan pimee tyypihän tommonen veli on.

        Onneksi erkaannuit ja elät onnellista, ansaittua elämää. Kiehukoon hölmöläiset keskenään omissa liemissään elleivät osaa omilla aivoillaan ajatella tilannetta.

    • Arvostelun kohde

      Kiitos, suoraan sanoen, kauan meni, että pystyin tuohon. Myönnän, että oli ja on ollut minussa vikaa, olen tuonut sen esiin, sovitellut, pyytänyt anteeksi, mutta kun en saanut vastakaikua, omat ystävätkin jo sanoivat, ettei tuo mene oikein. Elämän ihmissuhteet perustuvat vastavuoroisuuteen ja tasavertaisuuteen. Ei jaksa, jos aina saa uusia syytöksiä.

      Hyvää syksyä sinulle.

      • Jutun juju

        "omat ystävätkin jo sanoivat, ettei tuo mene oikein."

        tuo on suuri etu kun on tervejärkisiä ystäviä jotka näkee että kiusaamisesta on kysymys.
        Elikkä aivan sama vaikka kohde muuttaisi käytöstään, pyytelisi anteksi ynnä muuta, niin kiusaaminen jatkuisi silti elikkä tarve saada toisen olotila karseeksi. Purkaa tavallaan omia psyykkisiä paineitaan siskoonsa. Kamala tyyppi !!!

        Onneksi älysit mistä oli kyse, kiusaatkoon jotain toista kuin omaa siskoaan!!
        Pysy kaukana tommosesta.

    • onmuutakinelämää

      Näin monisisarusperheestä lähtöisin olevana, on myös ollut mielenkiintoista seurata sisarusteni ns. henkistä kehitystä monen vuosikymmenen verran.
      Ei voi kun ihmetellä, kuinka vuodet kohtelee niin eritavalla ihmisiä. Toiset paranee ja toiset taas pahenee vanhetessaan. Kuinka ihmeessä niistä, jotka lapsena olivat tavallaan "kivoimpia" sinulle, muuttuvat elämän kuluessa lähes päinvastaisiksi, niiksi pahimmiksi, pahansuoviksi, katkeriksi, ilkeiksi, kaikkeen tyytymättömiksi ja jotenkin ihan idiooteiksi junteiksi, joiden kaaliin ei mahdu muuta kuin omat hokemat siitä, miten pitäisi elää ja olla:(((

      • elämä muutoksessa

        "Kuinka ihmeessä niistä, jotka lapsena olivat tavallaan "kivoimpia" sinulle, muuttuvat elämän kuluessa lähes päinvastaisiksi, niiksi pahimmiksi, pahansuoviksi, katkeriksi, ilkeiksi, kaikkeen tyytymättömiksi ja jotenkin ihan idiooteiksi junteiksi, joiden kaaliin ei mahdu muuta kuin omat hokemat siitä, miten pitäisi elää ja olla:((( "

        Se on katos se aivopesu. Pitää sopeutua että pysyy porukassa.
        Yleensä ne jotka ovat nähneet muutakin elämää tai asuneet muualla kuin kotikulmilla koko ikänsä, niin heistä löytyy persoonaa ja näkökulmaa.

    • Arvostelun kohde

      MInun veli suhtautui minuun suojelevasti ja hyvin, kun olin lapsi. Itse olin se ajattelematon rasavilli. Aikuisena omien ihmissuhde ongelmien jälkeen hän muuttui katkeraksi ja syytti minua kaikesta mm. miten ääliö olin lapsena. Joten tuo teoria pitää paikkansa meidän kohdalla, lapsena ja nuorena kiltti veljeni muuttui ilkeäksi ja arvostelevaksi armejan jälkeen pikkuhiljaa aina enenemissä määrin. Palvoin ja ihailin häntä, olin hänestä ylpeä ja nielin vuositolkulla loukkaukset. Sitten keräsin voimia ja aloin puolustautua. Veljeni ei hyväksynyt sitä ja lopputulos, välit katkesivat.
      Miehen veljen vaimo kehuu, kuinka hänen lapset tulevat ikuisesti olemaan hyvissä väleissä ja koko perhe esittelee minulle sisaruskuvia ja kuinka he sitten ovatkaan läheisiä. Sanon vaan, hieno juttu, onnea. Hiljaa itsekseni mietin, mitä ehkä saattaakin elämän varrella tapahtua. Voihan sisarussuhde kestää läpi elämän hyvänä ja läheisenä, mutta myös sen 0-10 vuotta, 20 vuotta, 30...kenellä mitäkin, ei kannata kehuskella.
      Appivanhempani myös muistavat joka kerta mainita minulle, miten heidän lapset ovat läheisiä keskenään. En raaski sanoa, ehkä kun kerran 2 vuodessa näkevät tai soittelevat ja asuvat toisistaan satojen kilometrien päässä. Tosin ei välimatkat erota tai lähennä sisaruksia.

    • Perslärvit553

      Usein ongelmahan on siinä että te pikku pullaposket että olette nieleskelleet ja märehtineet niin kauan asiaanne ja sitten pitkän ajan kuluessa pistätte välit ikijäihin. Koskaan ette ole varmaan pelkuruudessanne pistäneet sanaa sanaa vastaan. Nyt olette sitten ilman sukulaisianne ja olitte päätökseenne sitten tyytyväisiä tai ette, asian ei ole pakko mennä noin.

      • lköl

        Juttu vain on niin, että niille sukulaisille ei kannata sanoa mitään. Asioita ei voi oikoa, koska he joko eivät tajua tai eivät ole kuulevinaan. Ei kannata tapella, koska he saavat vain vettä myllyynsä. Ei kannata yrittää kostaa, koska paras kosto heille ovat he itse...

    • bye-bye!

      "ette ole varmaan pelkuruudessanne pistäneet sanaa sanaa vastaan. Nyt olette sitten ilman sukulaisianne"

      Aivan kuinka haluat..
      Miksi jäädä länkyttämään änkkäävien ihmisten kanssa "sana sanaa vastaan", mitä se hyödyttää tai mitä järkeä tuollaisessa.
      Mieluummin elää ihmisten kanssa joiden kanssa vuorovaikutus toimii asiallisesti ja yhteisymmärryksessä.
      Toista kunnioittaen, jos tiedät mitä tarkoitan.

      Terveisin "me pikku pullaposket"

      • Terveet sukuhaarat

        Terveet suvut kannustaa ja tukee omiaan menestyksekkääseenb elämään, siksi ne menestyvät.
        Ei puukoteta selkään, kadehdita ja juoruta vaan verkostoidutaan ja autetaan toinen toista, rakastaen vilpittömästi -- se näkyy suvun ja perinteiden kunnioittamisessa (sukurakkaudessa)johon jo omat lapsetkin kasvatetaan.
        Mutta vinksahtaneita sukuja on paljon, valitettavasti.

    • Surullsita mutta

      Makkarakeitto on hyvää

    • tittuska60

      Samaa ihmettelen minäkin,,,miksi suvuista aina etsitään sitä "mustaalammasta"jota haukutaan ja soimataan vaikka olisi kuinka hyvä ja kunniallinen ,,,oiskohan se sitä paremmuuden tavoittelua ,,,,eihän me vaan ne muut,,,

    • mulle riitti

      Liiallinen läheisyys sukulaisten kanssa ei ole hyväksi. Puolison suku ei ole keskenään missään tekemisissä paitsi häissä ja hautajaisissa, mutta he eivät myöskään ole koskaan olleet riidoissa keskenään. Minun puolellani on jos jonkinlaista kärhämää, koska ollaan liikaa tekemisissä keskenämme. Tulin siihen tulokseen, että otan etäisyyttä koko porukkaan enkä ole katunut. En ole tosin riidellytkään, mutta tarpeeksi raskasta on kuunnella toisten riitelyä ja pahan puhumista. Jokainen pitäköön huolen omista asioistaan ja sillä hyvä.

      • tässä ja nyt

        Voit olla oikeassa, toisaalta on varmasti sukulaissuhteita, mitkä onnistuvat ja kemiat pelaa. Minulla on siskon kanssa ollut lapsesta saakka aikuisuuteen hyvät välit. Mutta eihän sitä koskaan tiedä.

      • sukupuu-tarha
        tässä ja nyt kirjoitti:

        Voit olla oikeassa, toisaalta on varmasti sukulaissuhteita, mitkä onnistuvat ja kemiat pelaa. Minulla on siskon kanssa ollut lapsesta saakka aikuisuuteen hyvät välit. Mutta eihän sitä koskaan tiedä.

        Sukulaiset on ihana juttu - jos ne ovat ystävällisiä ka kivoja.
        Mutta on aivan totta että päästään pimeiden sukulaisten kanssa ei kannata olla läheisiissä tekemisissä, voi mennä pahimmassa tapauksessa elämä pilalle.

    • Häväisty

      Se kaikki on koettu yli 40 vuoden ajalta.Isämme kuoltua alkoi tulla syytteitä vuosien takaa.Sisko oli syövyttänyt vihaansa yli neljäkymmentä vuotta ,ottamatta yhteyttä asianosaisiin,yksinkertaisella kysymyksellä.Harhaluulot tappavat perhesuhteet.Se kaikki johtuu äärettömästä itsekkyydestä,ja luulosairaudesta.Mitkään korkeakoulu-opinnot eivät voi muuttaa älyn köyhyyttä.

    • bää

      Minä olen sukumme musta lammas.. pitkän kaavan mukaan.. Tässä tänä päivänä mietinkin että alkaa lopullisesti riittää äitini alistaminen yms mikä vaan pahenee kun ikää tulee lisää.. Äitini on erittäin hyvä manipuloija. Senverran hyvä että olen miettinyt ihan vakavissani välien poikki laittamista häneen. Ainut syy pitää mitään välejä, onkin ohuen mutta pakollisen langan varassa..

    • HUOJENTUNUT

      Kiitos tästä ketjusta. Olen itse 47v. nainenja ikäni saanut paskaa niskaan omilta vanhemmilktani. Kun olin lapsista vanhin (puhun jo menneessä muodossa), niin kaikki vika oli ainoastaan minussa. Välit poikki "edesmenneeseen" perheeseeni jo sietsemättä vuotta.

      Päivääkään en ole katunut sitä, että nyt saan elää rauhallista oman näköistä elämääni. Äiti vielä humalapäissään yrittää soitella PARI KERTAA vuodessa, toki en vastaa näille narsisteille. Ja on siis eläkkeellä oleva juoppo, jolla useammanlainen lääkitys siihen päälle.

      Joku sairaanhoidon ammattilainen oli sanonut, että tällaiset alkoholisti/lääkkeiden väärinkäyttäjä-eläkeläiset tulevat olemaan se kaikkein kauhein ja vaativin ryhmä vanhustenpalvelutaloissa ja vanhainkodeissa sekä vuodeosastoilla. Että tämä ilmiö on lisääntymään päin!

      En tule myöskään menemään kummankaan hautajaisiin, enkä perinnönjakoihin, ei voisi vähempää kiinnostaa.

      • näinhän se on.

        Jatkuva epäreiluus tappaa ihmiseltä tunteet.
        Vastaavasti liikaa ei voi rakastaa ja kunnioittaa toista, se vaan kasvattaa kiintymystä kun on vastavuoroista.

      • viisastenjuoma

        Jos ei kaduta ja huojentaa, se on merkki siitä, että ratkaisu on oikea. Kaikki, joilla on kontakti alkoholistilähisukulaisiin tajuavat millaista se on. Alkoholismi on sairaus, joka tuhoaa ihmissuhteet, koska alkoholismi tekee ihmisestä erittäin itsekeskeisen. Aikuinen käyttäytyy kuin iso lapsi. Jatkuvia ikävyyksiä, milloin on jalka poikki, milloin lyödään, milloin sairaalaa ja putkaa. Lopulta tulee se piste, ettei enää jaksa vaan on oman hyvinvoinnin takia parempi pitää etäisyyttä.

        En jaksa enää pitää yhteyttä kehenkään, jolla on alkoholin kanssa ongelmia. Liian moni muuttuu ilkeäksi jos ei muiden kanssa niin puolisonsa ja siinäkin näkyy alkoholin aiheuttama itsekeskeisyys. Kuka luulee, että on hauska istua kuuntelemassa pariskunnan humalaista ilkeilyä ja jänkkäämistä tai muunlaista v-lua. Jotkut vielä kuvittelevat, että ilkeilemällä osoittaa omaa älykkyyttään. Jos joutuu katumaan töppäilyjään niin alkoholista voi luopua kokonaan.

        Kaikille alkoholi ei vain sovi.

    • Boris

      Hyvä elää sovussa ,mutta ei saman katon allaonnistu -siinä on se jokin ,joa voi hiertää kuin kivi kengässä, Jokainen katselkoon oman mörskän.
      sou vot .
      Ja ,vanhempain korvikkeita kyllä löytyy maailmasta .
      Ei muuta kuin positiivista ajattelua elämään.

      • jepati jeps.

        Noinhan se pitkälti menee, Boris kamuseni.

    • diiziu_3

      Syyt on paljon syvemmällä kuin pienissä nahinoissa ja niistä aiheutuneissa riidoissa. Itse ainakin poikkasin välini sukuuni, joka tai mikä ei millään muotoa osoittanut mitään henkistä tervehtymisen muotoa. Niiden kanssa ei voinut olla tekemisissä ilman, että joka ikiseen asiaan sekaannutaan ja joka ikinen asia retostellaan ympäri kyliä. Vastaavasti taas he pitivät oman pesänsä puhtaana, mutta valitsivat aina yhden jota pompotella. Sain tarpeekseni ja nyt kärsin, koska en vain pidä heihin yhteyttä. Syinä on pidetty esim. kateuttani tai kyvyttömyyttäni hoitaa asioita, ei suinkaan sitä, että siinä päässä olisi mitään vikaa.
      Oma mittani tuli täyteen, kun yhden sukulaisen eksä sai keskenmenon. Se oli muun suvun mielestä tervetullut tapaus ja silloin suutuin. En halunnut pitää mitään yhteyttä koko remmiin, koska sain osakseni tismalleen samaa kohtelua. Asiat, jotka heidän mielestään toimivat, saivat suuren siunauksen, mutta sitten taas asiat, jotka eivät heidän pirtaansa istuneet, saivat paljon risuja, huokailuita jne.

    • HUOJENTUNUT

      Ihmettelin vuosikymmeniä sitten äitini antamasta "köyhäinavusta" eli nuorta lapsiperhettä (meitä) avusti vanhoilla matoilla, verhoilla ja muulla itselleen ylimääräisellä rihkamalla. AINA, kun tuli pienikin erimielisyys, soitto äidiltäni "kerää hänen antamat tavarat kasaan" ja tuli hakemaan pois. Narsisti lahjoo saadakseen alamaisia itselleen, Auta armias, jos olet jostain eri mieltä?

      • YkSi 1000

        No minä kans niin sanotusta köyhästä perheestä silloin joskus 70-80 luvulta.Mutta pahinta miksi meni välit äitiin aikoinaan kun antoi poikaystävänsä käyttää hyväksi 11v tytärtään ja kielsi kaiken ja on kieltännyt kun olen aikuinen (50v) ja kysynyt asiasta,kielsi asian vaikka tiesi.Ja sen vuoksi en voi ikinä antaa anteeksi äidilleni asiaa ettei puuttunut mitenkään siihen vaikka tiesi.Äiti elää en ole häntä nähnyt vuosikausiin enkä halua.Se että on asioita joita vaan ei voi sukulaisillekkaan antaa anteeksi.

      • 3+2
        YkSi 1000 kirjoitti:

        No minä kans niin sanotusta köyhästä perheestä silloin joskus 70-80 luvulta.Mutta pahinta miksi meni välit äitiin aikoinaan kun antoi poikaystävänsä käyttää hyväksi 11v tytärtään ja kielsi kaiken ja on kieltännyt kun olen aikuinen (50v) ja kysynyt asiasta,kielsi asian vaikka tiesi.Ja sen vuoksi en voi ikinä antaa anteeksi äidilleni asiaa ettei puuttunut mitenkään siihen vaikka tiesi.Äiti elää en ole häntä nähnyt vuosikausiin enkä halua.Se että on asioita joita vaan ei voi sukulaisillekkaan antaa anteeksi.

        Mielestäni tässä on tyyppiesimerkki naisten alhaisesta käytöksestä, seksin/miesten takia kaikki periaatteet ja moraali on myynnissä. Näin miesnäkökulmasta ei ole mitenkään harvinaista edes.

        Näitä vastaavia tapauksia olisi hyvä naisten itsekin nostaa enemmän esiin, kun yleensä esim. huoltajuusratkaisut perustuvat siihen olettamaan että nainen edustaa kaikkea absoluuttista hyvää ja mies vastaavasti kaikkea pahaa.

      • dfffdfdgd
        YkSi 1000 kirjoitti:

        No minä kans niin sanotusta köyhästä perheestä silloin joskus 70-80 luvulta.Mutta pahinta miksi meni välit äitiin aikoinaan kun antoi poikaystävänsä käyttää hyväksi 11v tytärtään ja kielsi kaiken ja on kieltännyt kun olen aikuinen (50v) ja kysynyt asiasta,kielsi asian vaikka tiesi.Ja sen vuoksi en voi ikinä antaa anteeksi äidilleni asiaa ettei puuttunut mitenkään siihen vaikka tiesi.Äiti elää en ole häntä nähnyt vuosikausiin enkä halua.Se että on asioita joita vaan ei voi sukulaisillekkaan antaa anteeksi.

        "No minä kans niin sanotusta köyhästä perheestä silloin joskus 70-80 luvulta.Mutta pahinta miksi meni välit äitiin aikoinaan kun antoi poikaystävänsä käyttää hyväksi 11v tytärtään ja kielsi kaiken ja on kieltännyt kun olen aikuinen (50v) ja kysynyt asiasta,kielsi asian vaikka tiesi.Ja sen vuoksi en voi ikinä antaa anteeksi äidilleni asiaa ettei puuttunut mitenkään siihen vaikka tiesi.Äiti elää en ole häntä nähnyt vuosikausiin enkä halua.Se että on asioita joita vaan ei voi sukulaisillekkaan antaa anteeksi."

        En millään muotoa puolustele äitisi tekoa, mutta voisin kuvitella, että tuollainen on ollut hänellekin niin suuri shokki ettei hän ole yksinkertaisesti tiennyt mitä tehdä.

        Kun rakastamansa mies tekee jotain noin hirveää, tietää että joutuu linnaan jos kertoo poliiseille, valitsee sitten piilotella tekoa ja "suojella" rakastaan.

        Joillakin heikkopäisemmillä toimii psyykkisenä defenssinä kieltäminen. Kun jotain oikein järkyttävää tapahtuu, kieltää sen todellisuuden, valehtelee itselleenkin ettei sitä tapahtunut, ettei se ollut totta. Uskoo sitten itsekin niin, ettei sitä tapahtunut.
        Tyhmemmät ja yksinkertaisemmat ja henkisesti heikommanpuoleiset kykenevät elämään tällaisessa valheessa ja uskomaan siihen itsekin. On kivempi olo kun uskoo kauniiseen valheeseen eikä herää koskaan tuskalliseen totuuteen.

      • Usko, mitäpäs sillä
        dfffdfdgd kirjoitti:

        "No minä kans niin sanotusta köyhästä perheestä silloin joskus 70-80 luvulta.Mutta pahinta miksi meni välit äitiin aikoinaan kun antoi poikaystävänsä käyttää hyväksi 11v tytärtään ja kielsi kaiken ja on kieltännyt kun olen aikuinen (50v) ja kysynyt asiasta,kielsi asian vaikka tiesi.Ja sen vuoksi en voi ikinä antaa anteeksi äidilleni asiaa ettei puuttunut mitenkään siihen vaikka tiesi.Äiti elää en ole häntä nähnyt vuosikausiin enkä halua.Se että on asioita joita vaan ei voi sukulaisillekkaan antaa anteeksi."

        En millään muotoa puolustele äitisi tekoa, mutta voisin kuvitella, että tuollainen on ollut hänellekin niin suuri shokki ettei hän ole yksinkertaisesti tiennyt mitä tehdä.

        Kun rakastamansa mies tekee jotain noin hirveää, tietää että joutuu linnaan jos kertoo poliiseille, valitsee sitten piilotella tekoa ja "suojella" rakastaan.

        Joillakin heikkopäisemmillä toimii psyykkisenä defenssinä kieltäminen. Kun jotain oikein järkyttävää tapahtuu, kieltää sen todellisuuden, valehtelee itselleenkin ettei sitä tapahtunut, ettei se ollut totta. Uskoo sitten itsekin niin, ettei sitä tapahtunut.
        Tyhmemmät ja yksinkertaisemmat ja henkisesti heikommanpuoleiset kykenevät elämään tällaisessa valheessa ja uskomaan siihen itsekin. On kivempi olo kun uskoo kauniiseen valheeseen eikä herää koskaan tuskalliseen totuuteen.

        Ei kai tämä nyt välttämättä ole mikään tyhmyyskysymys. Tunneälystä toitottajia on mielestäni toisinaan hyvä muistuttaa kertaamaan kolmannen valtakunnan historiaa, aloittaen vaikkapa niistä niin kovin jännistä Nurnbergin älykkyystestien tuloksista. Poikkeuksellisen huolettomasta pröystäileväisyydestään tunnettu Göringkin kellotti käytetyssä Wechsler-Bellevue -testissä tulokseksi 138. Kyseisen testin mediaani asettuu nykyisen Mensan testin tavoin sataan pisteeseen.

        Varsinaisen sodan aikana etulinjan perässä tulleiden tuhoamisjoukkojen upseereina oli tuplatohtoreita. Varsovan hävityksessä nokkamiehenä touhunnut kaverikin oli, paitsi ansioitunut sotilas, myös siviilin toimissaan kohtalaisesti menestynyt valtiotieteen tohtori.

        Ei kannata rakastaa kaiken maailman mörköjä.

    • M I K S i ?

      Miksi ihmeessä jotkut äidit sallii tuon???
      "antoi poikaystävänsä käyttää hyväksi 11v tytärtään ja kielsi kaiken ja on kieltännyt kun olen aikuinen (50v) ja kysynyt asiasta,kielsi asian vaikka tiesi."

      Anteeksiantamatonta, ei kunnon äiti anna vahingottaa lastaan.

    • mitta täyttyy

      Vuosien kaltoinkohtelusta, eriarvoisuudesta, ja valehtelusta.
      Tajusin että ei tarvitse sietää moista kohtelua, ja aloin elämään omaa elämää. Enkä ole katunut.

    • yhteinenhyvä
    • Sain tarpeeksi

      Pitkäaikainen sukuviha meillä. Ei laantunut vaikka "syyllinen" kuoli. Parjannut osapuoli jota kaikki puolusti paljasti todellisen karvansa syyllisen lapsille huijaamalla ja valehtelemalla.
      Saatiin selville että syykin vihanpitoon oli, ja voi nyt hyvällä omallatunnolla katkaista sukuun välit. Mutta sentään annettiin tilaisuus jokaiselle sukulaiselle tutustua ja aloittaa alusta, ja laittaa riidat sivuun. Se on tärkeintä! Antaa jokaiselle tilaisuus tulla kuulluksi ja tilaisuus korjata asiat.
      Mutta koira vaan ei karvoistaan pääse. Se joka haluaa aiheuttaa eripuraa ja draamaa suvussa, ei se "syyllisten" kuolema mitään muuta, kohde vain vaihtuu.

    • Hgfft20

      tämä tärkeä ketju jatkukoon

    • KALLEN POIKA essolta

      Ilman muuta itse olen aina anteeksipyynnön hoitanut miehisellä murinalla ja testo teolla, siis jos kyseessä on ollut oma vaimoni! Sovinnon saa siis parhaiten aikaan kunnon jynkkäyksellä

      • -no oho!

        Kallen poika essolta on reipas sälli !

    • tikkane

      Olen 27-vuotias mies ja itse olen katkaissut välini, veljeeni, äitiini ja isääni, siskon kanssa tullaan ihan hyvin toimeen mutta isän, äitin ja veljen kanssa ei mahduttais varmaan edes samaan maahan, noiden kolmen kanssa en ole missään tekemisissä koska heidän mielestään olin vain luuseri josta ei ikinä tule mitään muuta kuin joku narkkari, nykyään tienaan ihan hyvin ja en asu enää edes suomessa joten en törmää heihin edes vahingossakaan.

      • herätti ajatuksia..

        Joskus on ihan totta pakko katkaista välit lähisukuun jos he jatkuvasti laittavat matalaksi mistään rohkaisusta ei vahingossa tietoakaan vaikka poika olisi uudesti syntynyt michelangelo.

        Tiedän monta lahjakkuutta jotka pääsivät kunnon kiitoon vasta mahtavasti elämässään kun poistuivat kauas myrkyllisestä ilmapiiristä joka syövytti siipiä.

        Vaikeampi tiehän se on yksin taistella osansa, kun heillä joilla on vankka lähipiirin tuki takana. Ei se tosin mahdotonta ole pärjätä yksin taistellen, mutta himputin verran vaikeampaa.
        Siinä pitää oikeasti olla aika kova naama ja fiksu.

        Kunnioitan juuri siksi yli kaiken heitä jotka ovat pärjänneet ilman suhteita tai ketään tasaamassa tietä tai olemassa henkisenä tukena taputtamassa olalle kun tulee elämässä pataan.

        Jos nuo mainitsemani lahjakkuudet olisivat jääneet siihen esim. (sori, sanon suoraan) täys pöllöjen läheistensä vaikutuspiiriin, niin eivät olisi mitään omaa koskaan saavuttaneet.

    • saganist

      Ei sellainen ihminen voi ymmärtää joka ei ole joutunut kokemaan vanhempansa aiheuttamaa vuosikausia jatkuvaa henkistä väkivaltaa (niinkuin minä). Narsistit eivät käytännössä voi parantua persoonallisuushäiriöstään (elleivät he tietoisesti taistele sitä vastaan ja hakeudu hoitoon), joten ainoaksi vaihtoehtoksi jää katkaista välit jos sellaisia ylipäätään on.

    • aivan turha

      Juu ei sitä itsekkään parhainta kättä saanut kun pakasta kortit jaettiin jos sen nyt näin voidaan ilmaista.Lähisukulaiseni koittivat minut kasvattaa sen jälkeen kun äiti jätti kun olin kahden vuoden ja isä alkoi ryyppäämään ja tekee sitä edelleen.Olen kuitenki jo kahden lapsen äiti ite ja elän perheeni kanssa hyvää elämää ja rakastan omia lapsiani yli kaiken,mutta kyllä se joskua surettaa kun välit ovat niin huonot omien sukulaisten kanssa.En kyllä omasta tahdostani vaan heidän.Muutettuani omaan asuntoon seitsemäntoistavuotiaana ja aloittaessani opiskelut niin välit viileni.Kotia ei enään ollut,kotiavain piti antaa pois ja sanottiin vain kylmästi,että sullahan on nyt asunto missä asua.Yhteydenpito jäi.He eivät koskaan käyneet,siis kasvatusisäni ja hänen uusi rouva joka oli asunut meidän kanssa jo useamman vuoden,kun tätini joka oli kasvattanut minua kasvatusisäni kanssa olivat eronneet hekin.Jäin asumaan kasvatusisäni kanssa koska tätini alkoholisoitui.Yritin aina silloin tällöin käydä kyläilemässä,mutta se sitten jäi koska se oli vain yksipuolista.Kait sitähyväksyi lopulta oman arvonsa.Kirjoittamista olisi vaikka kuinka,mutta siitä tulisi niiiiiiin pitkä.Jaksamisia kaikille joita tällaiset elämänaiheet koskettavat.

    • ölai

      Ihan silmä kostui tuosta "olalle taputtamisesta kun elämässä tulee pataan". Ei ole taputeltu ei, ei kyllä muutenkaan. En ole kateellista sorttia mutta joskus kyllä kaiherrus humahtaa läpi kun näkee aikuisia lapsiaan tukevia vanhempia, jotka ovat rakastavan ylpeitä jälkikasvustaan. Tasan ei mene onnenlahjat. No olen sitä mieltä että jotain muuta hyvää sitten senkin edestä. :) Kuten omat iiihanat lapset ja superihana mies!

    • Sijaiskärsijä

      http://ilmarirostila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/puheenaihe/mielenterveys


      Sijaiskärsijät tarvitsevat yhdistyksen. SIJAISKÄRSIJÄT RY.

      Psyykkisesti epävakaat sairastuttavat ihan normaaleja ihmisiäkin. Itse tajusin alkaa tutkimaan asiaa, kun syyttivät vielä semmoisistakin asioista, joista en tiennyt mitään, ja enkä ollut edes paikalla.

      Sijaiskärsijä on yleensä kiltti ja rauhaarakastava ihminen, jolla on korkeat elämänarvot. Hän EI VOI sanoa toisille takaisin samalla mitalla.

      • Sijaiskärsijä

        Äitiini kohdistunut viha ja kauna siirrettiin minuun aivan raakasti hänen kuolemansa jälkeen.

        Otin yhteyttä psykologiin heti ja pelastin itseni. Hän neuvoi että älä vastaa mihinkään. Älä näytä tunteitasi heille. Ole viilipytty ulospäin. Hanki kaikki tiedot mitä löydät narsisteista. Heidän kanssaan ei ole hyvä alkaa taistelemaan. He nauttivat taistelusta, kun taas normaali ihminen kärsii.

        Minä neuvon eteenpäin. Pysykää ihmeessä erossa vaikka narsistit olisivat sukulaisia. He ottavat teiltä elämänilon! he siirtävät kärsimyksensä teihin.

        Lyöttäytykäämme yhteen. yhdessä olemme vahvempia!

      • Sijaiskärsijä

        Äitiini kohdistunut viha ja kauna siirrettiin minuun aivan raakasti hänen kuolemansa jälkeen.

        Otin yhteyttä psykologiin heti ja pelastin itseni. Hän neuvoi että älä vastaa mihinkään. Älä näytä tunteitasi heille. Ole viilipytty ulospäin. Hanki kaikki tiedot mitä löydät narsisteista. Heidän kanssaan ei ole hyvä alkaa taistelemaan. He nauttivat taistelusta, kun taas normaali ihminen kärsii.

        Minä neuvon eteenpäin. Pysykää ihmeessä erossa vaikka narsistit olisivat sukulaisia. He ottavat teiltä elämänilon! he siirtävät kärsimyksensä teihin.

        Lyöttäytykäämme yhteen. yhdessä olemme vahvempia!

    • Scapegoat phenomenon

      Wikipedian mukaan lyhyesti määriteltynä "syntipukki tarkoittaa arkikielessä sitä, jonka syyksi virhe tai epäonnistuminen pannaan riippumatta siitä, onko hän tosiasiallisesti syyllinen".
      "Jos ihmiset ovat turhautuneita tai onnettomia, he kohdistavat vihamielisyytensä usein ryhmiin tai yksilöihin, jotka ovat epäsuosittuja, erottuvia ja voimattomia".

      Voi vain kuvitella kuinka tuhoisaa yksilön omalle identiteetille ja elämälleen on joutua tällä tavoin suvun henkisen taakan kantajaksi, suvun joka ei esimerkiksi ole kyennyt käsittelemään omia traumojaan ja siksi tarve kyykyttää yhtä jäsenistään.

      Joissain suvuissa tuntuu ilmeisesti ikään kuin henkisen kyykytyksen tarve kulkevan kuin epätoivottu viestikapula, jokainen vuorollaan on hampaissa., kapula kuljetetaan eteenpäin nopeasti, niin ettei se vaan jää pysyvästi omaksi riipaksi.

      Tällaisten sukujen henkinen ilmapiiri on hyvin tukahduttava ja rajoittava (esim kärjistettyinä tapauksina jotkut hyvin tiukat uskonnolliset lahkot tai pienten kyläyhteisöjen sosiaaliset suhteet , jolloin asuinympäristön tapahtumattomuus saa aikaan kohtuutonta keskittymistä toisten elämään ).

      On näinkin tapahtunut, että jos joku suvussa menestyy poikkeuksellisesti, alkavat toiset suvun jäsenet peilaamaan menestyneeseen omia osattomuuden ja epäonnistumisen tunteita ihailun ja ylpeyden asemesta.

      Niin tai näin, ilmiö on monimutkainen ja siitä on hyvä keskustella, niin vaiettu tabu se on pitkään ollut.

      Hienoa että joku otti tämän asian esiin tässä ketjussa.

      Tällaisia keskusteluja ei usein löydy, vielä.

    • Trulysorry

      Suku tiivistyi kostamaan suvun jäsenestä eronneen ja lauloi kuorossa tuon jätetyn sisarensa kanssa säveltämiä itkuvirsiä. Miten voikin olla niin että paha saa palkkansa kun jättivät tuo jäsenen paljastuttua vekättäneen heitä mukaan hirveään oikeusmurhaan? Suvusta lähteneeltä joku pyysi anteksikin, ja näki mitä se merkitsi tuolle loukatulle. Tuo suku on nähnyt lapsuudenkodissan niin kauheaa alkoholismia ja joutunut rivissä katsomaan ku isä on hakannut äitiä huoraksi syytellen, että ei näiden päällepäin puhtoisten sisarusten käyttäytyminen muuta selitystä tarvitse. Yhdestä lapsesta tulikin sitten juuri huora, joka valmistelee julkisesti juuri nyt tajuamattaan sellaista itsetuhopommia joka leimaa koko tuon sairaan suvun.
      Isolla rytinällä, ja taas valhein suoritettu kosto alkoi täydellisesti. Lienee jo voitonmaku suussa ja uhrin viittaa yhä vain tiukemmin päällä. Anteeksi vain, kuullut olen että se riisutaan koko suvulta samana päivänä...

    Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?

      Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?
      Ikävä
      72
      1394

    2. En tiedä..

      Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse
      Ikävä
      106
      1237

    3. Suhde asiaa

      Miksi et halua suhdetta kanssani?
      Ikävä
      113
      1175

    4. Kirjoita nainen meistä jotain tänne

      tai minusta, ihan mitä haluat. Niinkin voi kirjoittaa, etteivät muut tunnista, esim. meidän kahdenkeskisistä jutuista. K
      Ikävä
      74
      1099

    5. Paras olisi vain unohtaa

      Tuleekohan tähän meidän tilanteeseen ikinä mitään selvyyttä. Epätoivo iskee taas, enkä jaksaisi enää odottaa. Kohta lop
      Ikävä
      69
      967

    6. IS viikonloppu 18-19.5.2024.

      Laatija Toni Pitkälä on itse laatinut ja kuvittanut 3- arvoista ristikkonsa. Nihkeästi tuntuu löytyvän ensimmäisiä var
      Sanaristikot
      76
      772

    7. Oliko vähä sometettu taas vai?

      Tuli aiva liika nopiaa traktorin perä vastahan. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/2b3857b3-f2c6-424e-8051-506c7525223a
      Kauhava
      9
      722

    8. Kristityn megahyökkäys idän palstoilla on kauhistuttava

      Terroristikristityn megahyökkäys joka puolella on kauhistuttava, hänen viesteissään on järjetön määrä vihaa. Hän on idän
      Idän uskonnot
      374
      717

    9. Voisitko laittaa

      Nimesi ensimmäisen ja kaksi viimeistä kirjainta tähän?
      Ikävä
      41
      711

    10. S on minun etunimen kolmas kirjain.

      Mikä sinun etunimen kolmas kirjain on?
      Ikävä
      53
      676
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt