En kokenut saaneeni apua...

Hain joku aika sitten apua vaikeaan elämäntilanteeseen, koska minä tiesin että kyseinen elämäntilanne kävisi muuten liian raskaaksi minun psyykkelleni jos minä yksin sen tekisin. Olin juuri tullut ymmärtäneeksi että ympäristöni oli aikaisemman huonovointisuuteni takana ja tiesin että jos pääsisin pois niin voisin aloittaa paremman elämän. Voimani olivat kuitenkin rajalliset. Olin yhteydessä lääkäriin, psykologiin nuorten hyvinvointiasemalla sekä sosiaaliohjaajaan.

Olin toivonut ymmärrystä kriittiselle elämäntilanteelle sekä läsnäolevaa - ehkä jopa konkreettistakin apua - itselleni. En ollut koskaan aikaisemmin luottanut muihin, mutta nyt päätin tehdä niin koska tarvitsin sitä. Keskustelin useaan otteeseen heidän kanssaan, mutta kukaan ei tuntunut ymmärtävän että minä halusin akuuttia apua. Minua autettiin kyllä paperityössä, mutta sen minä olisin taatusti voinut älytä itsekin. Tuntui että kävin vain toimistoissa tapaamassa työntekijöitä, mutta en inhimillisiä ihmisiä. Kysyin jopa psykologilta että voiko joku toinen auttaa minua siellä, mutta hän vain sanoi ei. Lopulta minä tunsin jääneeni yksin.

Kriittinen elämäntilanne tuli ja minä muserruin paineen alle niinkuin olin ennustanutkin. Menin shokkiin. Siitä on kulunut useita kuukausia, mutta en vieläkään osaa selittää tapahtunutta itselleni. Olen ollut ahdistunut ja masentunut sekä vältellyt koko tapahtumat ajattelua. Trauma todennäköisesti. Kävin vielä jälkeenpäin kahdella muulla lääkärillä saadakseni ehkä rauhoittavaa(en ole koskaan aikaisemmin käyttänyt, mutta tiesin tarvitsevani jotta olo ei pahene), mutta kumpikaan ei luonnollisestikaan ymmärtänyt minua jälleen - kumpikin vain sanoi että kyseessä on elämänmuutokseen liittyvä perusstressi eikä mitään "pahaa" vaikka olen aikaisemmin elämässäni kokenut trauman(en tosin maininnut toiselle), joten tiedän mistä puhun. Olin myös yhteydessä kerran s-postilla siihen psykologiin, jonka kanssa olin tekemisissä ennen tätä ja hänkin sanoi tasan samaa kuin lääkärit(vaikka hänelle minä jopa kerroin kärsineeni ptsd:stä aikaisemmin). Fakta on että kyseinen psykologi ei alunperinkään sopinut minulle, mutta en päässyt muulle.

Miten minun kannattaisi käsitellä asia itseni kanssa? Millä sanoilla selitän itselleni tapahtuneen ja pääsen siitä yli. Olin juuri oppinut luottamaan muihin.