Olin varattu ja luulin olevani täysin onnellisessa suhteessa. Sitten eräänä päivänä kohtasin ammatillisissa yhteyksissä ihmisen, johon ihastuin (tai mitä se nyt sitten olikaan) aivan salamana. Välillämme oli ollut jonkinlaista vetovoimaa (pitkiä katseita yms.) jo ennen kuin keskustelimme ensimmäisen kerran, mutta silloin tilanne jotenkin räjähti: tuntui, että olisimme aina tunteneet, ihan kuin olisimme olleet jossain kuplassa ja vain nauroimme ja jotenkin.. kaikki loksahti. Olin itse siinä tilanteessa sellainen minä, mitä en edes muistanut olevani - yleensä olen aika ujo. Tuntui, että tämä ihminenkin katsoi minua kuin jotain ihmeellistä olentoa. Seuraavalla kerralla hän käyttäytyikin sitten todella ylivirallisesti, vähän töykeästikin, mikä saattoi johtua hänen asemastaan minuun nähden. Ja sitten taas seuraavalla kerralla hän käyttäytyi todella tunteellisesti, jotenkin lempeästi ja katsoi pitkään suoraan silmiin. Tunnustin hänelle jo jonkun aikaa sitten tunteeni, mutta hän ei ole vastannut minulle mitään. Ei edes että "olet kiva tyyppi mutta...". Hänen asemansa minuun nähden on kyllä hankala.
Mutta siis tuntuu, että se tunne, jonka hän sai minussa aikaan ei ole lähdössä mihinkään, vaikken häntä näkisikään enää. Tuon kohtaamisemme jälkeen minulle tapahtui jotain erikoista; tuntui, kuin yhtäkkiä olisikin täysin luonnollista olla oma itseni, tajusin että kelpaan tällaisena ja haluan keskittyä itseeni (olen ollut aiemmin hyvin epävarma itsestäni ja sellainen takertujatyyppi). Yhtäkkiä kuuntelen klassista musiikkia ja kaikki tuntuu todella seesteiseltä - tuntuu että tärkeintä ei ole enää se, mitä haluan tai tarvitsen vaan haluan auttaa muita. Tuntuu, että maailma on parempi paikka olla ja jotenkin on levollisempi olo. Tuntuu myös, ettei kukaan toinen voi kolahtaa tuolla tavalla. Tuntuu, että "siinä se nyt sitten oli" ja jos ei siitä mitään ikinä tule niin sitten täytyy keskittyä elämän muihin osa-alueisiin. Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia?
Mutta siis tuntuu, että se tunne, jonka hän sai minussa aikaan ei ole lähdössä mihinkään, vaikken häntä näkisikään enää. Tuon kohtaamisemme jälkeen minulle tapahtui jotain erikoista; tuntui, kuin yhtäkkiä olisikin täysin luonnollista olla oma itseni, tajusin että kelpaan tällaisena ja haluan keskittyä itseeni (olen ollut aiemmin hyvin epävarma itsestäni ja sellainen takertujatyyppi). Yhtäkkiä kuuntelen klassista musiikkia ja kaikki tuntuu todella seesteiseltä - tuntuu että tärkeintä ei ole enää se, mitä haluan tai tarvitsen vaan haluan auttaa muita. Tuntuu, että maailma on parempi paikka olla ja jotenkin on levollisempi olo. Tuntuu myös, ettei kukaan toinen voi kolahtaa tuolla tavalla. Tuntuu, että "siinä se nyt sitten oli" ja jos ei siitä mitään ikinä tule niin sitten täytyy keskittyä elämän muihin osa-alueisiin. Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 24
Vanhimmat
--------------------------------------
Hassu yhteenveto tai kooste hajanaisista lauseista. Ei sopinut minuun. Ei se tapahtunut työpaikalla, olen siitä täällä mininnut, etkö muista rakas ;) Et ole seuraannut tarpeeksi tarkkaan. En ole tunnustanut tunteitanikaan hänelle. Klassista olen kuunnelut pienen ikäni, muutenkin pidän taiteessta. Autan sinua nyt vähän..Loput saat keksia itse. Hassu ;) Ai niin, ammattini on auttaa muita. En kerro mikä se on, jos et vielä tiedä sitä..Varmaan jostain sekin tieto löytyy kultaseni.
Ai niin. Ajatteletko minua pikku tunneille saakka..
kun väität, että tällä palstalla joku sulle tuiki tuntematon on koonnut sun repaleisista viesteistäsi aloituksen kaltaisen stoorin, kuin omanaan?? Voiko oikeasti joku olla niin dille??? Siis tuo aloittaja?
Eihän sitä tiedä, mitä joku rakkauden tuskissaan tekee ;D .
työnpuolesta näkee vaikka millasia naisia,mut vain yksi on pyörinyt vuosia mielessä...
Joko:
a) valehtelet, koska ihania ja hienoja naisia on pilvin pimein
tai...
b) sulla on tosi huono flaksi naisten suhteen.
Ei ole. Minä sain:
- likaisena olemisen tunnetta -koska olin sellainen, koska hymyilytti väärään aikaan väärässä paikassa. Olin muutenkin varautunut= tulkittavissa ujoudeksi. Hiljainen= tulkittiin älyksi ja hiljaiseksi neroksi Ja pahaksi sen takia
-vaikka kannoin _salaisesti_ diagnoosia vakava masennus, en kuitenkaan ollut perunankuorimakursseilla vaan yritin selvitä yhteiskunnassa, jotta voin maksaa veroja! Tämähän ei kaikkkien stereotyyppien ajatukseen ollenkaan mahtunut, että näinkin voi olla ja että tuo masennus on ollut ja tietoisuus yhteiskunnan tarjoamista tukitoimista arveluttaa. Minä tiedän, mitä se on ja tiedän myös, millaisia ihmisiä siellä työskentelee.
Heillä on hyvin suppea näkysmys asioista ja kissa velloo pöydällä as long as you want! Heillä on kuitenkin kaikki analyysit valmiina tai ainakin he tekevät niitä -analysoivat ja siitä tervehtymisestä en olisi niinkään varma. Sen todsitaa jo psykiatrisen hoidon tarve, kun potilas jätetään lopulta yksin.!!!!!!!! Tai suljetaan laitokseen. Psykiatria on erittäin nuori tieteen ala ja sitä soveltavat/ siitä kiinnostuneet pääsevät hoitamaan itseänsä liian heppoisesti!
Olen kuitenkin erittäin skeptinen ja minulla elämä on ollut kuitenkin hallinnassa ja olen säilyttänyt järkeni kerjätessäkin. TS. minä olen selviytyjä enkä niin avuton. Tuo minun diagnoosini kuitenkin eri tahoilla on peräisin stressi- ja traumaperäinen, mutta liika on liikaa, saavissakin
Minäkin tykkään kuunnella klassista. Pidän siitä. Tässä on mun lemppari, vaikkakaan se ei hivele hifistelijöiden älynystyröitä ja musiikin tuntevien korvaa:
http://www.youtube.com/watch?v=Yu6Hr9kd-U0
Ja ei oikeastaan muuta kuin selityksen makua jonkun käyttäytymisestä tai käytökselle!
Ja tuo sun ujous - mitä helevettiä? Ainakin joitakin viehättää varsin paljon se, joten yritä vaan olla, se ei ole koko sinun persoona vaan sinua kohtaa todennäköisesti ihan samat ongelmat kuin heitä normaalejakin ihmisiä. Onko heitä?
Niiin ja nyt kun osaan eritellä varsin hyvin toimineen masennuslääkkeen vaikutukset siihen, mitä on on toimintakykyinen ilman lääkettä.... Hei, punastelen edelleen ja minusta on tullut hieman herkkä analysoimaan tilanteita, olen siis herkkä, joka minua ärsyttää, sillä en voi kätkeä tunteitani.
Mutta punastuminen ei automaattisesti tarkoita tulkitsijan sijassa avoimena kirjana oloa -se on jotakin jossa vaikutuksena on menneisyyden aiheuttama vuoovaikutus. Ja se todellakin tulkitaan usempien keskuudessa väärin. Se on jotakin samaa, kuin änkytyksessä... Tiedät, minkä osaat, mutta et pysty lopettamaan ankytystä, vaikka jokainen sitä toivoo.....Erityisesti ihminen joka niin tekee.....
Ja mä en siis loista naama lilana joka nurkassa....
Niin että minä osaan sanoa ja puolustaa itseäni ja sanojani varteenotettavasti ilma, että tämä ko ongelma toisi liian suurta merkitystä mihin tahansa tilanteeseen!
Oikeastaan minua ärsyttää ihmiset, jotka eivät hallitse erilaisia tilanteita, vaan vastuun pitäisi ottaa sen punastelijan -vain koska tuo vastaanottava ihminen ei siihen pysty vaan on omien käsitystensä vallassa.
On ihan oikeasti helpotus, että asiat menevät eteenpäin tavalla tai toisella... kuin nyt esim. änkyttävän kanssa... Sinut kuullaan ei jäädä odottamaan mitä yrität sanoa.
Nyt en puhu nykyisyydestä vaan menneestä ja saamastani palautteesta. Koitahan sinäkin kasvaa ihmisenä, tiedät kyllä kuka! Kele stana!
Ai niin, luuletko, että kaiken lukemani ja kokemani jälkeen arvostaisin sinun ihmisyyttä?
Se on yhtä haasteellista kuin tulla petetyksi parisuhteessa naiiviutta hyväksikäyttäen :)
Mä vaan kerron että tunne itsesi. Jätä vaikka vastaamatta tai anna vastauksesi olevan edeltävän käytösen mukainen :) Ja unohda oma kaikkivoipaisuutesi!
http://www.youtube.com/watch?v=7sVoDNAb5Jg
http://www.youtube.com/watch?v=bkW81kQyqTU
http://www.youtube.com/watch?v=W3Gt2qlLllM
Kiitti. Laitoit Yannia!!
Tässä yksi kauneimmasta kappaleista joita olen koskaan kuullut! http://www.youtube.com/watch?v=ubTveCihjoQ
Ja se hetki jona sen kuuulin, ehkä siksi---
On, kaunis on.
Kuuntelen parhaillani Yannia, monta hyvää kappaletta jo löytänyt mutta en viitsi linkittää tähän ketjuun enempää - sitäpaitsi arvaan sun löytävän ne itsekin :)
Joo, ei tiedä mistä ap itse tykkää, hänkin vois vierailla ketjussa. Mä haluaisin lukea hänen rakkauden huuruiset tekstit
Tiedä vaikka olis toinen noista sossuista. *Rawn*
Nyt ei vaan osaa sanoa että kumpi heistä?
Se brunette vai se blondi? Molemmat vaikuttaa yhtä päteviltä....*huh heijaa ja puhelinlangat laulaa*
Nytten sitten. Tänään on ystävänpäivä. Tänään en syö kalasoppaa, vaikka hai olenkin!
Valitettavasti en saa linkitettyä Nemon -Haiden terapiapaja -linkkiä tähän.
Kala on kaveri, ei sapuska! -teemalla voisit mennä eteenpäin!
http://www.youtube.com/watch?v=iYwIttQFDdo
"en kuitenkaan ollut perunankuorimakursseilla vaan yritin selvitä yhteiskunnassa, jotta voin maksaa veroja"'
Töhön on vielä lisättävä, että minä osaan laittaa ruokaa. Osaan kypsentää , paistaa, hauduttaa ja tarvittaessa pakastaa.
Tiedän ravinnon arvon ja mitä syön , mitä laitan. Tiedän todella paljon siitä, kuinka ruoka on eettisesti, ravitsemuksellisesti ja oikein lautasella..
Siksikin, on todella arveluttavaa mennä perunankuorimis- ja kuinka hallitsen käytännön -kurssille. Minä ymmärrän kyllä, että sen veitsen nostaminen on työlästä, tiedän sen, mutta en halua pitää varteenotettavana sen kurssin vetäjää minun kuntouttamisessani!
Hänell'ä nimittäin on silikonitissit ja tekoripset. Lisäksi hän pukeutuu niin lyhyeen mekkoon, että vähän käy sääliksi, kun hän ristii jalkansa! Hänellä on huulipuna valittuna sävysävyyn rusketuksen kautta. Ainoa asia, mitä heltä olisin halunnut häneltä kysyä: Miksi halusit sosiaalityöntekijäksi? Sinä olet brunette ja toi sun kaveri on platina blondi. Molemmilla on sama tyyli. Jotta että mitä??
http://www.youtube.com/watch?v=l56sAMVMexo
AI NIIN: He pukeutuvat lääkärin takkiin! Joka on yhtä lyhyt kuin heidän hame! Nih! Ja he antavat suurimpaan hätään esitteen yhteiskunnan tarjoamista palveluista! Juu näin todellakin tapahtuu. Irvikkuva!!
Mä yritän antaa heille suoraa palautetta vielä he kun ovat nuoria.Todellakin aion!
Osaatko yhtään nyt kyseenalaistaa omaa asemaasi minun tunteideni kohteena? Katso NYT!
En voi vaatia sinua kasvamaan, mutta jos joku sun sukulaisista pitää sitä elämäntyliä oikeana, olemme kuin P. Räsässen kanssa : hän vs KIRKKO!!! Sensaatiohakuinen ja todellakin käyttää julkisuutta, koska haluaa kyseenalaistaa omaa asemaansa. Jos sitä haluat, ole niin saatanan HYVÄ! Tai muuten vaan itseasiassa hän on julkisuuden kipeä ja tarvitsee sitä säilyttäkseen oman asemansa. Tämä jälkimmäinen on totuus. Vanha rouva jäänyt hetkeksi vaille kaipaamaan julkisuutta.
Jossa minä olen kirkko ja sinä se Räsänen!
Mutta valitettavasti mun pitää sanoa sulle, että sun toimintasi romutti koko systeemin. Se on niin fakta, että mitään niin aseista riistävää en ole vielä koskaan kokenut!
Se ns. NOLLAA kaiken. Kaiken. Se nollaa myös häpeän. Alusta ja taas alusta. Se tekee tyhjäksi koko järjestelmän. Se vesittää jopa Jeesuksen olemassa olon ja kaiken siihen liittyvän.
Mä sanon sulle, että sulla on todellinen haaste nousta, koska sun todella täytyy tehdä niin.
Ja ainiin, mä todellakin osaan laittaa makeaa tai suolaista! >Osaan soveltaa ohjetta ja mulle tulee ystävälahjana Glorian ruoka -lehti ja omistan sopivasti ihania ruoka- ja leivontakirjoja. Minä kun olen ollut osaava jo ennen masennustakin.
Tosin, turvaudun aika usein netin apuihin, mutta sen olen itselleni taistelut ja missä olenkaan? TÄÄLLÄ sulle vittuilemassa. Noi kirjat on hyllyssä ja parhaimmat ohjeet on päässäni.
Pastasalaatti -kotilieden parhaista
karkit -ystävältä
pulla -sovellukset täältä, parhaimmat muistista
Kakut -niistä kirjoista
ja arkiruoka on sitä jokapäiväistä - mutta hyvistä raaka-aineista!
ja fiilistely niistä kirjoista.
Kotilieden ohjeet ovat yleensä parhaimpia. Ne, joissa ei ole mitään muutakuin parhaita, melko simppeleitä raaka-aineita. Niihin yritän panostaa.