Kuuntelin äsken Jesse Kaikurannan biisiä ja totesin, että tätähän on "rakkaus" narsistiin. Miten narsisti saa kaiken anteeksi ja taas aloitetaan uudelleen? Narsisti lupaa paljon ja ne ovat katteettomia lupauksia,joilla ei ole mitään merkitystä hänelle.
Itselläni asia on jo takana päin, lopetin suhteen. Helppoa ei ole, mutta uskon että päivä kerrallaan eteenpäin mennään. Muutamia piirteitä omassa sairaassa miehessä: patologinen valehtelu, syyllistäminen, empatiakyvytön, hellyydenosoituksia ei lainkaan, kaikki koskettelu johti seksiin. Salainen elämä, ei asuttu yhdessä ja vaikka iltaisin nähtiin, niin lähti aina kotiin. Tekemään mitä?
Toinen nainen on jo valmiina hänellä kuvioissa.
Onneksi uskalsin hypätä hulluuden junasta pois....tehkää niin muutkin, jotka tunnistatte samaa. Meitä taitaa olla aika monta, jotka näissä suhteissa kituvat.
Itselläni asia on jo takana päin, lopetin suhteen. Helppoa ei ole, mutta uskon että päivä kerrallaan eteenpäin mennään. Muutamia piirteitä omassa sairaassa miehessä: patologinen valehtelu, syyllistäminen, empatiakyvytön, hellyydenosoituksia ei lainkaan, kaikki koskettelu johti seksiin. Salainen elämä, ei asuttu yhdessä ja vaikka iltaisin nähtiin, niin lähti aina kotiin. Tekemään mitä?
Toinen nainen on jo valmiina hänellä kuvioissa.
Onneksi uskalsin hypätä hulluuden junasta pois....tehkää niin muutkin, jotka tunnistatte samaa. Meitä taitaa olla aika monta, jotka näissä suhteissa kituvat.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Eikö ollut hellyyden osoituksia? Muuten kuulostaa todella tutulta! Voisi olla sama mies. Mutta hellyyttä kyllä oli hurjasti. Alkuun ihan sellaista silmiin tuijottelua ja kädestä pitämistä.
Mietinkin juuri oliko sittenkin kaksisuunntainen mielialahäiriö tms.
Olen miettinyt tuota hellyysasiaa pitkään,oliko sitä? Mutta eipä juuri, hän ei osannut lähestyä minua muuten kuin seksuaalisesti. Minua alkoi kiusata hänen aktiivisuutensa, häneltä puuttui puhumisen taito ja kaikki lähentymisyritykset johti seksiin. Suhteen alussahan sitä ei huomannut, olin niin rakastunut ja se tuntui vain intohimoiselta.
Mutta nyt viimeisen vuoden aikana minusta tuntui todella oudolta, hän tyydytti minut viimeiseen asti, mutta hellyys, läheisyys, pelkkä halaaminen puuttui hänen puoleltaan, kaikki läheisyys oli seksuaalista.
On kyllä tuttua taas, loppuaikoina olin jotenkin niin sumussa, etten muista minkälaista se meno oli. Empatiaa, puhumista tai ylipäätään toisen tunteiden ymmärtämistä ei kyllä ollut.
Vai tyydytti, tämä henkilö ei kyllä siinäkään osannut ajatella kun itseään.
Olitteko pitkäänkin yhdessä?
Olimme reilut 3 vuotta yhdessä. Pikkuhiljaa minulla alkoi olla paha olo, jotain outoa vaistosin seurustelussamme. Suhteen jatkumisesta tai siirtymisestä toiselle tasolle (esim. yhteenmuutto) ei ollut koskaan puhetta hänen puoleltaan. Kun aloin jutella tulevaisuudesta, hän kyllä myönteli kaikenlaista mutta oikeesti ei varmaan koskaan ajatellutkaan mitään pysyvää.
Tunsin olevani "löysässä hirressä".
Nyt olen vapaa, mutta en osaa vielä nauttia siitä. Välillä iskee ikävä, mutta pakotan itseni ajattelemaan, miten hän pelasi minulla. Järjesteli tapaamisia toisen kanssa, valehteli päin naamaa, kunnes toisin todistin ja hän jäi aina niistä valheista kiinni.
Kestin tuota helvettiä pari-kolme kuukautta, kunnes tuli aamu jolloin pyysin häntä poistumaan elämästäni. Ja hän lähti hyvin helposti, ei sanonut mitään mutta päivän aikana oli jo toimittanut "rakkauskirjeen" postilaatikkoon. Jossa ikävöi, rakasti hirveästi ja toisessa lauseessa syyllisti minut, olin kuulemma pilannut hänen kesänsä!!!!
Mutta tästä eteenpäin päivä kerrallaan...
Puolet kuulostaa aika tutulta, mutta eikös narsisti nimenomaan halua edetä asioissa niin nopeasti kuin mahdollista muuttamalla yhteen, hankkimalla lapsia sekä yhteistä omaisuutta millä sitoo uhrin itseensä?
Ei voi olla totta!Oikea rakkaus sun elämäs täsmää mun kanssa 100%.Tässä rupee jo epäileen,että kyseessä sama mies!
Olen huomannut tätä narsismiketjua lukiessani, että hyvin paljon nää tapaukset muistuttavat toisiaan. Yhteisiä piirteitä kasapäin.
Hirveää, kauheaa vieläkin. Kaikkein kauheinta on se, että vieläkin mietin että teinkö oikein? Käsitinkö väärin? Ymmärsinkö oikein?
Mikäli olen oikein ymmärtänyt, tämän taidonhan tää persoonallisuushäiriöinen osaa....saa syyllistämään itseään, epäilemään omaa järjenjuoksua, vainoharhaisuuteen saakka.
Mutta heti kun heikko hetki iskee, muistan aivan järjettömät valheet hänen suustaan. Jotka hetken päästä osoittautui ihan huuhaa-jutuiksi! Ja vielä niidenkin päälle hän yritti keksiä paniikkivalheen, jolla selvitä tilanteesta HUH!
Ok, niinkin pitkään olitte. Itse kestin sitä ihan täysjärkisenä 3kk, sen jälkeen meni toiset 3kk vielä ihmetellessä, epäuskoisena.
..mutta tuskin olin hänen ns. ykkös-sijallaan kuin pari kk.
Ei kaikki ole narsisteja jos on hankala suhde/hankala ihminen!!
Ei tokikaan:)
Sama se lopulta mikä oli, olin ja olen vieläkin rikki siitä lyhyestä suhteesta. Terve se ihminen ei ollut, tai olimme äärimmäisen epäsopivia toisillemme.
Unohti vuosipäivän -> narsisti
Väärän värisiä kukkia -> narsisti
Neljältä aamuyöstä kotiin -> narsisti
Vessanpytyn kansi jäi taas ylös -> narsisti
Viettää liikaa aikaa ystäviensä kanssa -> narsisti
frägää ittes
Joo, kaikki pissapäät on narsisteja. Narsismista on tullut trendikäs sana
ja naistenlehtien ykköslööppi. Oikeasti narsistinen persoonallisuushäiriö on erittäin harvinainen. Narsistinen persoonallisuushäirö (F60.8) on aika laaja-alainen ja siihen liittyy usein myös muita mielensairauksia.
Mutta itse aloittajalle. Luulen että narsistiin jää jollain tapaa "koukkuun". Ja halu palata siihen "suhteeseen" johtuu siitä että ns. normaali ihminen ei pysty tajuamaan että narsisti arvioi kenet tahansa sen mukaan mitä hyötyä siitä sillä hetkellä hänelle on. Normaali ihminen rakastaa. Narsisti ei kykene rakastamaan. Normaali ihminen luulee ja olettaa että jos tänään menee hyvin niin huomennakin menee ja tekee parhaansa suhteen eteen. Narsisti voi "devalvoida" kumppaninsa hetkessä (siihen riittää vaikka joku väärä sana, kritiikki yms) ja alkaa inhota häntä. Sillä elämä narsistin kanssa on vuoristorataa. Näin ollen ns. normaali ihminen uuden tilaisuuden saatuaan (ellei narsisti ole löytänyt parempaa lähdettä) haluaa uskoa että N olisi muuttunut ja ettei pudotuksia enää tulisi. Ikäänkuin kokee syyllisyyttä että on itse aiheuttanut ne lukuisat eroamistilanteet ja draamat mitä oikean narsistin kanssa tulee vääjäämättä. Vaikkei niitä todellisuudessa ole itse aiheuttanutkaan. Narsisti jättää jos kokee ettei saa vanhasta lähteestä mitään irti. Etsii itselleen parempia lähteitä jos vanhat uhkaavat ehtyä (=totuus alkaa tulla ilmi). Että tavallaan narsistia ei voi itse jättää koska se tuottaisi häpeän tunnetta. Narsisti yleensä provosoi toisen ja kehittään alunperin pienestä (ja normaalisti sovittavissa olevasta) asiasta suuren draaman ja jättää. Koska haluaa kostaa. Ja luoja tietää miksi niin tekee...
Toi oli ihan totta. Annoin rakastavana ja anteeksiantavana ihmisenä hänelle anteeksi. Annoin kaksikin mahdollisuutta korjata virheensä. No, hän ei kokenut tekevänsä väärin ja jatkoi samaan aikaan toisen tapailua, jäi niistä kiinni, valehteli törkeällä tavalla mutta vakuutti "rakkauttaan" minuun, halusi jatkaa ja syyllisti minut siinä samalla....
Hän ei jättänyt minua, toisaalta ajattelin, että hän junaili asiat siihen malliin että minun oli pakko päättää tämä suhde.
Joka tapauksessa nyt hengitän vapaammin kun tein sen päätöksen. Vaikeaa on, mutta päivä kerrallaan menen eteenpäin. Väliin itken pettymystä mutta sitten muistan, mitä koin vielä silloin kun en ollut mistään varma......Se oli helvettiä!
"...vuoden päästä taas"
Juurikin tätä. Ollaan pitkiä aikoja pitämättä mitään yhteyttä. Ja sitten ollaan taas niiiin rakastuneita ja ikävöidään ja kaivattaan.
Minulle kävi niin että kun mies jäi valehtelusta kiinni, hän ajoi minut kylmästi elämästään - ei mitään keskusteluhaluja hänellä ollut, oli kuin kivettynyt. Olin aika shokissa, ensin siitä hänen valehtelusta (keksi tarinan omista menoistaan) ja sitten siitä, että lopetti suhteen yhteen puhelinsoittoon...yritin pari kertaa ehdottaa vielä keskustelua ja sanoin rakastavani, hän oli kylmä kuin kivi...
Mulla meni pari kolme kuukautta toipua mutta kun tajusin, miten huonosti tulin kohdelluksi, kaikki kiinnostus häneen loppu, tilalle tuli vastenmielisyys. En häntä vihaa mutta en halua olla tekemisissä. Kun ne kulissit kaatuu, niin se on siinä.
Narsisti-sanaa en mielelläni käytä, ei sitä diagnoosia pysty keittöpsykologialla tekemään : ) Näitä ihmisiä, joilla on ongelmia sitoutumisessa, alkoholismia ym., on aika paljon. Narsistinen persoonallisuuhäiriö on aika harvinainen (vaatii ammatti-ihmisen diagnoosin), ja se on todella vaarallista ihmissuhteessa.
Läheisyyteen tämäkään mies ei pystynyt, seksi oli jotenkin "persoonatonta" tarpeen tyydyttämistä. Tuntui että minä annoin enemmän, tein aloitteitta, halusin halata ja pitää kädestä...kerran hän sanoi, että nyt hän halaa, "koska sinä sitä odotat" : ) Alussa kyllä oli kaikenlaista romantiikkaa, se lopahti noin kolmeen kuukauden päästä ja loppu olikin sitten aika vaikeaa...
Näitä ihmisiä on aika vaikea etukäteen tunnistaa, yleensä ne ongelmat alkaa sitten kun suhde on vakiintunut ja tulee riippuvuutta toisesta. Onhan se ihan normaalia että kun rakastaa, haluaa tulla hyvin kohdelluksia ja huomioiduksi. Näissä suhteissa mennään näiden luonnehäiriöisten ehdoilla ja jossain vaiheessa kumppanille tulee kurja olo. En tykkää uhri-sanasta, koska ainoa tie selvitä, on se, ettei jää uhriksi. Tie voi olla pitkä ja mutkikas, mutta se mikä ei tapa, se vahvistaa : )
" Narsistinen persoonallisuuhäiriö on aika harvinainen (vaatii ammatti-ihmisen diagnoosin), ja se on todella vaarallista ihmissuhteessa."
Niitä diagnooseja saa jäädä odottamaan. Ominaista nimenomaan narsistille on, että narsisti ei koe avuntarvetta. Hän ei tunne itseään sairaaksi.
Täällä palstalla käytetään narsisti ja uhri sanoja kirjoittamisen ja ymmärtämisen helpottamiseksi. Se on ikäänkuin sanatonta sopimusta, eikä vaadi enempiä selittelyjä. Toiset kirjoittajat tietävät, että kumpaakaan ei ole diagnosoitu. Uhrit useammin, mutta toisaalta, jos ei ole narisistia, ei ole narsistin uhriakaan...
Joskus harvoin joku kertoo, että on ollut diagnoosi.
Minulla oli ihan samanlailla; kun halusin vain hellyyttä, mun piti itse mennä hänen viereensä ja melkein kysyä että saanko tulla tähän viereen. Hän oli muuten todella kylmä tälläiselle normaalille läheisyydelle. Seksi tuntui tietenkin suhteen alussa kiihkeältä, mutta nyt muistan hänen ilmeensä, hän katsoi aina minua ja se alkoi lopulta ahdistaa.
Onko normaalia tuijottaa toista koko ajan rakastelun aikana??
Ja loppuaikoina tajusin sen suorittamiseksi. Hän ei pystynyt hellyyteen...
En ole diagnosoinut häntä narsistiksi, mutta psykoterapiassa jutellessa ammatti-ihminen sanoi miehen olevan persoonallisuushäiriöinen.
Itse lähdin juttelee ammatti-ihmisen luokse. Se helpottaa.
"Onko normaalia tuijottaa toista koko ajan rakastelun aikana??
Ja loppuaikoina tajusin sen suorittamiseksi. Hän ei pystynyt hellyyteen..."
Voisi olla myös minun narsistini. Mitä ikähaarukkaa miesystäväsi on. Ei, ei ole normaalia tuijottaa kokoaikaa, ei ainakaan minun mielestäni. Onko nyt näin, että me ollaan löydetty tällainen uusi oire, mitä ei missään ole ennen rekisteröity, että narsistit tuijottavat sängyssä?
Hän on yli 50 v. Vastasin myös aloittamaasi viestiketjuun. Voi olla, että on vaiettu oire, josta kukaan ei ole koskaan kertonut. Mutta tuntui kyllä todella oudolta.....
Miten olette saaneet narsistin kiinni valheistaan, pettämisistään jne?
Kun itse en siinä lopullisesti onnistunut, pieniä vihjeitä tuli toki niin paljon että vaan tiesin ja hänkin tilannetta lopulta pelästyi. MItään ei ikinä myöntänyt, ei mitään.
Tekstiviestit lukemalla. Siihen asti valehteli ettei mitään ole ollut.
Soittamalla tarkistussoiton kolmannelle henkilölle, jonka piti olla siellä paikassa, missä mies oli. Ja hän kertoi, kuka siellä miehen seurassa olikaan!
Ja siihen asti kaiken kielsi. Viimeiseen tappiin asti.
En päässyt puhelinta kurkkaamaan, en tiedä olisinko siihen pystynytkään. Tuntui väärältä.
Mutta exänsä kyllä oli puhelimen tutkinut - hän lipsautti..
Ja kuitenkaan KEnelläkään MUUlla ei ollut Niin Hirveää luottamuspulaa kuin Minulla!:D
Muuten oli aina (muka) töissä, kotona, työkaverinsa kanssa..
Tunsin kaverin, mutta en nin hyvin että olisin kehdannut soittaa. Siitäkin kaveruudesta N oli huolissaan..
Minullakin on ollut aina se periaate,etten katso kenenkään puhelinta ym. Mutta lopulta oli PAKKO, koska minulla oli niin vahvat epäilyt ja tunsin, ettei hän puhu totta. Sehän selvisi sitten heti, etten ollut epäillyt turhaan. Viestejä ja sähköposteja löytyi....
Ja kun olin katsonut viestit kerran, katsoin ne senkin jälkeen. Mutta sitten hän alkoi poistaa kaikki puheluhistoriat ja viestit.
Kannattaa luottaa omaan vaistoon, kyllä se on normaali-ihmisellä oikeassa...eli jos tulee tunne, että tässä on nyt jotain kummallista, niin yleensä siinä on.
Miten sitten toimii, kun vaisto sanoo että toinen salaa jotain...se riippuu tilanteesta; kannattaa ne todisteet hankkia, ei jää itseä jälkikäteen mietityttämään, että jos olinkin väärässä...jos päätttää jatkaa suhdetta, vaikka toinen valehtelee ja pettää, se on sitten jokaisen oma valinta.
Todellakin. Minulle ei mitään konkreettisia todisteita jäänyt. Siis toki sotkun määrä oli järjetön, kaikki pikkuasiat ja kun narsisti kaiken keskellä vain häipyi.
Niin ei siinä paljon jäänyt epäselvää, oliko valehdellut..
Mutta kun aika vähän kultaa muistoja, niin olisi todella paljon helpompaa jos olisi jotain konkreettista. Toivon todella että olisin tutkinut sen puhelimen!
Itsellä suhde narsistiin loppui,tavallaan...pääsin muuttamaan ainakin omaan asuntoon,,yhteyttä pidämme edelleen...oli pakko kommentoida tähän sen verran että ax sanoi monesti seksin aikana ja enneja sen jälkeen että nauttii kun minäkin nautin,tuli sellainen tunne että halusi tuntea olevansa maailman paras,tuijotti nimenomaan kokoajan..normaalia läheisyyttä oli harvoin,kaikki johti seksiin tai siihen liittyvään.. useasti epäilin ja mietin edelleen pettikö minua,tunne on vahva ym vihjeet että niin teki..puhelin aina niin että lähetetyt viestit ei näy(muuttanut asetukset),puhuu ulkona puhelimeen,puhelimessa oltava netti jottaa pääsee missä ja milloin haluuaa lukemaan sähköpostinsa ym. paljon nais ystäviä,kavereita,axiä..puhuu heistä paljon.. syyllisti,sanoi kyllä että on minussakin vikaa mutta...ei osannut eritellä ja puhua asiasta että mitä vikaa sitten ja mitä aikoo käytöksensä muuttumisen hyväksi tehdä...ne kenestä ei hyödy ei ole hänen ystäviään,velkoja pääsee karkuun poistamalla tuttunsa vain facebookista..vastuun pakenemista...ahdistui ja ahdistuu edelleen yksin ollessaan,ei osaa nauttia itsenäisyydestä...siinä jo jotain,täsmääkö muiden narsuihin?
Täsmää, aika tarkkaan. Ihan samanlainen tyyppi. Tuijottaminen, muunlaisen hellyyden puuttuminen, kaiken johtaminen seksiin. Puhelin kokoajan mielessä tai kädessä. Puhuisi minun läsnäollessani puhelimeen, mutta olen vaatinut, että sulkee sen kun tulee minun luokseni. Tuosta väännetään aina. Hurja määrä kavereita, puhuu heistä paljon. Myöntää, että hänessä on vikaa, mutta ei aiokaan tehdä sille mitään, on sillä hyvä. Tavalla tai toisella hyötyy kaikista tutuistaan. Hauska kuulla tuosta tuijottamisesta... kun yksi uskaltaa kysyä, niin muutkin uskaltavat kertoa. Se on mielenkiintoinen piirre.
Ei voi muuta kuin sanoa, että jännä juttu. Vaikka tiedän tämän valehdelleen varmaan kaikille päin näköä, manipuloineen minua ja muita, käännyttänyt porukkaa minua vastaan sekä muut perus kuviot niin on se myönnettävä, että jollain sadistisella tavalla kaipaan sitä aikaa edelleen. Vieläkin, kun tämän näen ihan missä vain niin jalat menevät makarooniksi, kädet tärisevät ja pulssi nousee potenssiin kolme.
Jotain läheisriippuvaisen tai ohutnahkaisen narsistin vikaa täytyy olla, kun luin tuon kuvaelman käänteisnarsismista ja kolahti aika hyvin.
"Käänteisnarsisti hakee hyväksyntää tai eheyttä toisilta ja rakentavat minuutensa toisten heijastuksen varaan mutta tragikoomisesti tarrautuvat usein sitten odottamaan tätä mahdollisimman vähän sitä antavalta ja näin minuus romuttuu entisestään."
Juurikin tämä kohta pistää silmään, miksi vitussa edelleenkin välitän oikeastaan kaikki eniten siitä mitä tämä narsisti minusta ajattelee / on mieltä?
Vaikka tiedän, että kaiken yhteydenpidon lopullinen katkaisu oli/on ainoa keino pysyä järjissään ja päästä pois siitä oravan pyörästä niin ei hyvältä tunnu vieläkään. Kokoaikainen kalvava tyhyyden tunne enkä tiedä millä sen täyttäisi. Yksin oleminen on vaikeaa, kun koko ajan puskee flashbackkeja mieleen vaikka miten koitan kaiken unohtaa, mutta kun en voi. Puhumattakaan jatkuvasta riittämättömyyden tunteesta.
Kuten jo sanoin niin sairasta ja sadistista kuin se olikin niin siinä oli jotain mikä täydensi minua siihen suuntaan mitä olen jo pitkään halunnut olla. Kaipa sitäkin voi jonkinlaiseksi molemminpuoliseksi hyväksikäytöksi kutsua, tai mistäs minä tiedän, näitä liikaa pohtimalla lähtee viimesetkin järjen rippeet..
Minä olen vuosia tapaillut narsistiani ihan sovinnolla, koska olen pitänyt hänestä hirveästi vaikka olen myös tiennyt kaikesta kauheasta. Olen sitä mieltä, että minä käytän häntä myös hyväkseni. Toisaalta, hän ei kykene enempään, minä kykenisin, että voihan tämä olla ihan tyytymistäkin vain.
Niin minäkin kaipaan välillä niitä aikoja, mutta kun mietin tarkkaan, ehkä kaipaan sitä parisuhdetta silloin hyvinä alkuaikoina, kun en vielä osannut lainkaan ihmetellä hänen käyttäytymistään. Kun en vielä epäillyt hänen pettävän minua.
Onhan se vaikeaa olla nyt yksin, ahdistaa välillä ihan hirveästi, itkettää. Mutta kun muistaa myös ne ahdistuskohtaukset, epämääräisen pahan olon hänen seurassaan jne. niin kannattaa onnitella itseään. On pääsemässä hänestä irti....
Saanko kysyä, Oikea rakkaus, minkä vuoksi narsisti oli kanssasi? Narsistilla on vähänkin pitempään suhteeseen aina jokin muu syy kuin seksi. Sinä varmasti rakastit häntä, ja narsisti veti roolinsa ja omistautui sinulle aika paljon. Mutta mikä oli se syy, että hän oli sinun kanssasi. Narsistin tunnistaa myös siitä, että hän on hyväksikäyttäjä ja hänellä on jokin hyöty mielessään, kun hän seurustelee jonkun kanssa.
Tämä on ollut ainakin minulla vaikea kohta. Vasta vuosien myötä olen pystynyt hyväksymään, että niin välittämiseltä ja jopa rakastamiseltakin kuin suhde ensin tuntui, hänen päämääränsä on ollut hyötyjen ja etujen saaminen kauttani. Koska se osoittautui vaikeaksi ellei peräti mahdottomaksi, hän päätti luovuttaa minusta.
Suhteemme jäi elämään sen vuoksi, että minä en päässyt tunteistani häntä kohtaan eroon.
"niin siinä oli jotain mikä täydensi minua siihen suuntaan mitä olen jo pitkään halunnut olla."
Niin joiltain osin voisin ajatella itsekin noin, ehkä se oli se "huono elämä" joka minua kiehtoi... entisestä kiltistä tuli tuhma, kun oli suhteessa ns. varatun miehen kanssa...
Alkuun luulin noin, että olin se toinen nainen, mutta ajan kanssa tuli selväksi että olin yksi monien joukossa ja ei minulla ollut hänelle mitään arvoa ihmisenä...ainut syy olla kanssani suhteessa sijaitsi jalkojeni välissä...
Että joo...
kokemus on nimi jonka ihminen antaa erehdyksilleen...
ja ei tarvitse yrittää olla pahis, päästäkseen liiallisesta kiltteydestään...riittää kun pitää kiinni rajoistaan, kuuntelee omia tarpeitaan ja oppii rakastamaan itseään...olemaan terveellä tavalla itsekäs...