Paljon on useilla palstoilla ollut puhetta siitä, onko mahdollisesti joku lähellä oleva henkilö narsisti vai ei. On myöskin ollut puhetta siitä, onko joku uhri vai narsisti ja paljon on puhuttu uhrienkin ominaisuuksista, mutta en ainakaan ihan heti löytänyt tekstiä siitä, miten tunnistaa narsistin hovi - ja erityisesti, miten tunnistaa kuuluvansa narsistin hoviin?
Narsistin hovi
annicamilla
783040
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 78
Vanhimmat
Hoviväki on joukko keinottelijoita kuninkaan ja rahvaan välissä ;D
tai kuningattaren.
Hoviin kuuluva ei ymmärrä kuuluvansa siihen ennenkuin on myöhäistä ja havahtuu nuolemasta narsistin pyllynreikää.
Hovi on joukko vailla omia mielipiteitä. Itsenäisesti ajatteleva on narsistiselle sama kuin vihollinen. Vallan kahvassa narsisti syrjäyttää sen joka on erimieltä narsistin kanssa.
Niinpä, onko tämä vallalla hallituksessa ja eduskunnassa-miten laajalla virastoissa. Hallituksen toimet kyllä viestii tästäkin sairaudesta
"Hoviin kuuluva ei ymmärrä kuuluvansa siihen ennenkuin on myöhäistä ja havahtuu nuolemasta narsistin pyllynreikää. "
-
Jospa tämä hovijäsen on seurustelukumppani ja myöskin narsisti, he voivat toimia myös yhdessä, heillä pitääkin olla yhteisiä intressejä jotta eivät syö toisiaan.
Heillä voi olla mielenkiintoisena yhteisenä "harrastuksena" vainota ja kiusata jotain tiettyä tahoa erityisesti, pitäkäähän silmänne auki, kaikenlaisia vajakkeja liikkuu keskuudessamme.
Näin varmaankin usein on....
Hovi tekee likasen työn Narsistin puolesta.
Ei ihan noin vaan myöskin kehuu likaista työtä, mink' narsisti on tehnyt.
Narsisti osoittaa sormella vihaamaansa ihmistä ja kertoo tarinaa tuttavilleen että siinä menee pedofiili/raiskaaja/mielisairas homo. Ja kaikki tämä uskotaan täysin ilman perusteluja.
Totta. Narsistia uskotaan ilman perusteluja, mutta kukaan ei saa sen sijaan itse ilmaista, ettei nyt ehkä kuitenkaan ole raiskaaja/pedo/mielisairas/mikä minäkin päivänä, sillä tämä jälkimmäinen on selittelyä. Selittely ja kieltäminenhän taas tarkoittaa, että teesi pitää paikkansa. :-)
Oikeastaan koko hovilla onkin mitä merkillisemmät pseudopsykologian kiemurat meneillään koko ajan, kaiken voi kääntää ihan miksi itseä sattuu huvittamaan. Sen takia voi olla vaikea erottaa aatameita ja eevoja käärmeestä, koska palveluskunta usein toteuttaa likaista työtä näkyvämmin.
Minähän hovinarri varastan tältä ihmiseltä, koska hän on itsekin varas (=valehtelua).
Kaksi väärää (=valehtelua, vain yksi väärä) ei toki tee yhtä oikeata, mutta psykologisten koukkujen jälkeen on tekevinään.
Narsu viskoo noita psykologisia koukkujaa taitavasti kuin kokenut kalastaja uistinta - ja saaliina on monikäyttöisiä hovi-ihmisiä, jotka innokkaasti kuuntelevat narsua. Onhan hyödyllistä ja ainakin hauskaa kuulua joukkoon, jolle laajat tiedot sieltä sun täältä omaava narsu supattelee "sisäpiirijuttujaan".
Narsu voi aloittaa manipaaliohetkensä tyyliin "en ole muille puhunut tästä, mutta sinulle nyt kerron..". Hän tietää millaisin tarinoin kehenkin vaikutetaan. Jos narsu haluaa sotkea vaikkapa neiti x:n maineen työpaikalla perheellisten rouvien silmissä, narsu voi saattaa luottamuksellisesti heidän tietoonsa, että neiti x:lle on tehty abortti, eikä hän edes pidä lapsista. Rouvien mielikuva neidistä värittyy voimakkaan tunnepitoisesti myös työasioiden suhteen. Hovirouvat ymmärtävät myös, että moista neitiä sopii kiusatakin.
Narsistia kummallisesti uskotaan todellakin. Johtuuko tämä siitä, että narsisti tahrii uhrinsa maineen selän takana mahdollisimman perusteellisesti?
Liikkeellä on ns. tieto, että Liisa on alkoholisti, koska on joutunut nuorena pedofiilisukulaisen uhriksi. On epätodennäköistä, että kukaan ottaa asiaa puheeksi Liisan itsensä kanssa. Sen sijaan on todennäköistä, että kaikki tarkkailevat Liisaa. Hän ei tiedä, mitä hänestä kuiskutellaan, mutta tuntee kyllä olevansa suurennuslasin alla. Tämä käy hermoille ja saa hänet oudoksumaan muita, mitä ympäristö todisteena Liisan ongelmallisuudesta. Narsisti laatima kehä on valmis.
"Jos narsu haluaa sotkea vaikkapa neiti x:n maineen työpaikalla perheellisten rouvien silmissä, narsu voi saattaa luottamuksellisesti heidän tietoonsa, että neiti x:lle on tehty abortti, eikä hän edes pidä lapsista." Ja tuoko pilaa jonkun maineen. Tänäpäivänä ja menneisyydessä tuo on ennemminkin todiste siitä että välittää lapsista. Kaiken lisäksi monille niistä rouvistakin on tehty abortti joten esimerkki oli kehno.
Aivan. Tuollaista ei halua ottaa puheeksi ihmisen itsensä kanssa, vaan hienotunteisesti odottaa, että ehkä hän itse kertoo joku päivä ;) Siihen asti asiasta sopii kuiskutella vaikka jopa empaattiseen sävyyn. Jokaisessa ihmisessä on pieni omahyväinen ihmistuntija, joka hyvin helposti uskoo kielteisen uutisen, koska miksi sitä muuten kerrottaisi ja ei savua ilman tulta (joskus se tuli voi sauhuta yksin narsistin sisällä).
"Narsisti osoittaa sormella vihaamaansa ihmistä ja kertoo tarinaa tuttavilleen että siinä menee pedofiili/raiskaaja/mielisairas homo. Ja kaikki tämä uskotaan täysin ilman perusteluja. "
___
Kuulostaa niin Paskamaha-Anniinan touhuilta.
Narsistin lapsuudenperhe on usein sitä hovia. Perheessä on ollut niin paljon kieroutuneita käyttäytymismalleja, että ei perheessä muutamaa narsistia (tai mahdollisesti koko perhettä) pidetä perheen kesken mitenkään outona. Perhe on usein olevinaan "hyvä ja esimerkillinen perhe". Siinä ei ole mitään vikaa eikä sen oudoissa perheenjäsenissä. Ulkopuolinen näkee kyllä tämän sairaan perhekuvion sisälle.
Paljon olen minäkin miettinyt, miten joku jaksaa vuodesta toiseen kumartaa ihmistä, jonka tietää manipuloivan muita valehtelemalla ja tavoittelevan lopulta vain omaa etuaan? Mikä motivoi vannomaan uskollisuutta kierolle *****lle?
Osa hoviväestä on hyvin aktiivista. Välittävät johtajalleen tietoa ihmisten sanomisista ja tekemisistä 24/7. Osallistuvat juonien suunnitteluun ja toteuttavat niitä innolla, kuin teatteriseurue. He kai saavat henkistä tyydytystä, työyhteisöissä ja muissa laajemmissa yhteyksissä varmasti konkreettisiakin etuja. Lisäksi on hiljaisia kannattajia, jotka eivät koskaan todistaisi suurta johtajaa vastaan, vaikka tietäisivät tämän tekemistä vääryyksistä. Luulen, että sokeus narsismiin edessä on ihmislajille tyypillinen ominaisuus. Kaikilla ei vaan ole rohkeutta tai mahdollisuuksiakaan sanoa hullulle vastaan, koska tämän lajin hullut kostavat aina.
Sehän siinä on, myötäilyn taustalla on toisaalta ihailu, henkilöpalvonta, ja toisaalta pelko.
Mutta silti, minä halveksin niitä kaikkia. ;)
Minulla on kokemusta paljon narsisteista suvussa. Olen kärsinyt siitä paljon. Enkä tiedä olenko nytkään terveessä suhteeessa. Isäni osoittaa välillä narsistin piirteitä, anoppi oli pahin ja ex-mies. Siinä on ollut kestämistä.
Yllätten Vauvapalstalta löytyi hyvä kirjoitus hovista
"Hovi saa narsistilta palkkioita.
Narsistisesti häiriintynyt palkitsee hoviaan joko aineellisilla tai henkisillä palkinnoilla, usein molemmillakin. Näiden avulla hän hallitsee lähipiiriään.
Narsisti on useimmiten erittäin viehättävä ja osaa mainiosti kietoa ihmisiä verkkoonsa. Ei tarvitse edes olla erityisen tyhmä siihen juuttuakseen. Vasta ajan myötä paljastuu, miten henkilö käyttää muita hyväkseen. Niinpä osa hovista on vielä kuherruskuukausivaiheessa ja uskoo kaiken, mitä narsisti valehtelee. Heidän mielestään narsisti on maailman mahtavin, pystyvin ja ihanin ihminen. Tai ainakin lähelle.
On ihmisiä, jotka nauttivat siitä, että lähellä tapahtuu koko ajan jotakin dramaattista. Ja narsistin lähellä sitä yleensä todellakin tapahtuu! Tämä on yksi hovin psyykkisistä palkkioista.
Narsisti voi vetää puoleensa myös auttamishaluisia ja empaattisia ihmisiä, koska heitä on usein mielestään kohdeltu to-del-la väärin ja huonosti. Heillä on ollut monenlaisia vastoinkäymisiä, jotka ovat kaikki toisten aiheuttamia.
Kun tätä jo lyötyä narsistia sitten jälleen uhkaa jokin, hovi on jo valmiiksi hänen puolellaan uhkaajaa vastaan. Ja uhkiahan narsistilla riittää, sillä kaikki, jotka eivät ole hänen puolellaan, ovat häntä vastaan."
Hyvä kirjoitus :)
Täysin samaa mieltä xcch:n kanssa. Mahdoton yhtälö on asioiden hoito ja ongelmien ratkaisu narsistin kanssa. Se ei vaan onnistu, sen olen huomannut. Se on täys sota ja tuho. Narsistin hovi ovat kaikki ne ihmiset, joilta narsisti kokee saavansa jotain hyötyä sama ketä ne ovat. Hoviin kuuluvat kaikki ne ihmiset jotka ovat narsistin kanssa tekemisissä, kukaan ei säästy. Narsitin logiikkahan on käyttää ihmisiä kuin esineitä omien tarkoitusperiensä saavutamiseksi. Hyväksikäytön aste vain vaihtelee riippuen siitä millainen narsisti on kyseessä. Hovi on jokatapauksessa sellaista porukkaa jolta narsisti saa sairaille ajatuksilleen tukea ja jotka sokeasti uskovat hänen manipulointiaan. Narsisti hylkää kaikki erimieltä olevat välittömästi ja etsii aina uuden hovin entisen tilalle, jos paljastuu. Se on sama ketä ne ovat, olen tullut siihen tulokseen seuratessani narsistin touhuja.
Mielenkiintoista kerro lisää?Mies vai naisnarsuko ikä?
"Hoviin kuuluvat kaikki ne ihmiset jotka ovat narsistin kanssa tekemisissä, kukaan ei säästy."
Niin tietyllä tapaa kyllä ns. uhritkin kuuluvat narsistin hoviin, ensin hyvässä/ihailijoina, myöhemmin pahassa/negatiivisen palautteen, narsistin "kaikkivoipaisuus" harhojen pönkittäjänä...
Kuten tiedetään narsisti ei voi ilman lähdettään ja mikä tahansa huomio, myös negatiivinen palaute on lähdettä...
"Ensisijainen Narsistinen Lähde (ENL) on huomio - sekä julkisesti (kuuluisuus, pahamaineisuus, julkisuus hyvässä tai pahassa) että yksityisesti (palvonta, ihailu, suosio, pelko, vastemielisyys). On tärkeä ymmärtää että mikä tahansa huomio - positiivinen tai negatiivinen - on Ensisijainen Narsistinen Lähde. Pahamaineisuus on yhtä hyvä kuin positiivinen kuuluisuus"
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/NarSupply.html
Olen itse kuulunut narsistin hoviin. En osallistunut tihutöihin, mutta en puuttunut narsistin pahuuksiin ajoissa. Kun on koko ikänsä mukana niin narsisti on yleensä hieman omituinen tai persoonallinen ihminen. Myös sana erikoinen on mukana.
Loistava liikemies, mukava ihminen hyvät sosiaaliset taidot omaava. Narsistin hovi hyväksyy kaiken narsistin tekemisen, vaikka ymmärtää sen olevan väärin.
Minulle yksi hovin jäsen totesi kuinka " piip olisi joutanut poseen jo vuosia sitten, mutta me emme sinua auta". Se oli aika karua kuunneltavaa kun narsisti oli onnistunut viemään paljon rahaa ja tekemään rikosilmoituksia, kun rahojen vientiin puututtiin. Hovista tuli käytännössä rikoskumppaneita. Myös poliisit, syyttäjät ja tuomarit voivat olla hoviin kuuluvia. Hoviin kuuluva puolustaa aina narsistin väärää toimintoa. Narsistin hoviin kuuluva totesi narsistin omistavan aikuiset lapsensa ja näin ollen on oikeus määrätä heidän elämästään.
Varkaus sanaa ei saa käyttää hoviin kuuluvan mielestä eikä ainakaan saa soittaa poliisille, koska se olisi oman pesän likaamista.
Olette kaikki mielisairaita. Narsistia ei ole olemassa.
onko kaikki narsistin läheiset hovia ?
uskomatonta roskaa
Kiitos arvokkaasta tiedosta. Otamme ohjeesta vaarin ja parannumme tuota pikaa.
Kuulostaa aika säälittävältä, jos aikuinen ihminen tarvitsee oman hovinsa
pärjätäkseen.
Töpaikan narsisti kietoo pauloihinsa alkoholistit lääkeaineden väärinkäyttäjät ja käyttää tätä ryhmää hyväkseen ja sortaa sellaisia, jotaka ei alistu hänen komentoon. Esimiehet, jotka hyväksyy tämän ovat alinta sontakasaa. Nasisti ajttelee tätä rataa minun lapset sinun kakarat. Narsisti pöyhkeilee vuosia ja sitten sairastuu ja anelee hyväksyntää---rotta se on
Narsismi pyöriin itsetuntonongelmien ympärillä monella tapaa. Narsistilla itsetunto on heikoin, niin heikko että hänen pn pitänyt luoda mielikuvitusminä. Narsistin manipiloitavana pysyvät ihmiset joilla itsetuntoon sen verran heikko että heitä on helppo syyllistää ja pelotella häpeällä. He etsivät pönkitystä minälleen hakeutumalla vahvojen, tai sen oloisten, ihmisten seuraan. Mitä parempi itsetunto, sen epätodennäköisempää on että joutuu, tai ainakaan jää, narsistin hoviin.
Itse tutustuin aikoinani narsistiin ja vei muutaman vuoden tajuta mikä tämä tuttavuus oikeasti on. Hän herätti kyllä jo alkuunsa tuntemuksia jotka saivat olemaan hiukan varuillaan enkä voi sanoa olleeni "hovissa" sillä tapaa että narsisti olisi kauheasti päässyt pompottelemaan. Ensin piti myös löytää ja sisäistää mitä on narsismi ennen kuin palaset osuivat kohdalleen ja vedin rajan narsistin ja itseni väliin.
Mutta, tunne montakin ihmistä jotka edelleen kulkevat narsistin joukoissa. Alkuun oli todella hämmentävää ja pelottavaakin nähdä kuinka nämä ns. järkevät ihmiset olivat täysin narsistin vedätettävissä. Vaikka narsisti aiheutti heille monenelaista murhetta ja vahinkoa tavalla, joka ei voi olla vahinko, vaan silkkaa välinpitämättömyytta ja ilkeyttä, he silti uskovat narsistin kootut selitykset ja kärsivät kiltisti nahoissaan. Tuntuu että he haluavat niin kovasti uskoa narsistia että kieltäytyvät kuuntelemasta järjen ääntä. Iso syyllinen taitaa olla tuo "pesän likaaminen". Kiitos heikon itsetunnon, he pelkäävät koko ajan sitä "mitä muut sanovat". He pitävät kulissia yllä ja suojelevat narsistia vaikka sitten hammasta purren. Juttujen "leviäminen kylille" on isompi pelko kuin omaisuuden ja terveyden menetys. Jopa hidas kuolema on suotavampaa kuin kasvojen menetys.
Enää en jaksa hämmästellä asiaa sen enempää. Nuo ressukat narsistin hovissa ovat tehneet valintansa ja kärsiköön seuraukset koska eivät suotu näkemäään muutakaan vaihtoehtoa. Elämä nyt näyttää olevan tällaista:kovin monet antavat tunteiden ohjata eivätkä osaa/uskalla käyttää järkeään.
Eli luuseri luotsaa laumaa luusereita. Just, näinhän se on.
Luodaan ja rajataan tarkasti erityinen piiri, joukko, joilla ovat kaikki erioikeudet.
Näin narsisti hallitsee.
"Nuo ressukat narsistin hovissa ovat tehneet valintansa ja kärsiköön seuraukset koska eivät suotu näkemäään muutakaan vaihtoehtoa."
Mielenkiintoista tuossa on minun mielestäni se, että onko elämämme ihan oikeasti liian tylsää? Eikö meillä ole todellisia hyviä vaihtoehtoja? Onko vaihtehdot jotenkin vaikeasti tavoitettavissa ja narsisti tarttuu tilaisuuteen ja tekee sen, mikä sotii kaikkein viisainpienkin neuvoja vastaan ja tulee kotiin hakemaan meidät... :).
Olen jo vuosikymmeniä, niin, vuosikymmeniä miettinyt, että elämä on vähän liian kovaa ja vähän liian tylsää. Asiat ovat liian vaikeasti saavutettavissa. Järkevä syvällinen keskusteluseura kymmenen vuoden kovan opiskelun päässä ja todelliset mahdollisuudet lähes ulottumattomissa.
Vakninhan kirjoittaa mm. että narsisti on uhrinsa "inspiraatio", joka nostaa hänet... no en nyt muista mistä, mutta hyvinkin se tuntuu juuri siltä.
"..onko elämämme ihan oikeasti liian tylsää? Eikö meillä ole todellisia hyviä vaihtoehtoja? Onko vaihtehdot jotenkin vaikeasti tavoitettavissa ja narsisti tarttuu tilaisuuteen ja tekee sen, mikä sotii kaikkein viisainpienkin neuvoja vastaan.."
Tuo on inhimillisyydessään uskottava selitys siihen, miksi narsistin järjestämä psykodraama vetää ihmisiä pauloihinsa. Ajatellaan työpaikkaa, jossa ihmiset puurtavat yhtä ja samaa tylsää työtä vuosikymmenestä toiseen. Monet heistä pystyisivät paljon vaativampiin tehtäviin, mutta niitä ei ole, monista eri realiteeteistä johtuen, heidän ulottuvillaan. Tällaisissa työpaikoissa tylsyys tappaa. Ainoat ajatuksia herättelevät asiat ovat vuosiloma ja jossain kaukana häämöttävä eläke, ellei työnantaja keksi antaa potkuja ennen sitä.
Nukkuvien sielujen työyhteisöt ovat narsistille hedelmällisiä temmellyskenttiä. Paikalle pölähtävä nasse tulee monille nuokkujille todellakin inspiraation lähteeksi. Hänen seuraansa kuvaillaan virkistäväksi ja viihdyttäväksi, hänen läsnäolonsa sähköistää ympäristön. Tämä lienee eräs syy, miksi nasse tekee hetkessä myönteisen vaikutuksen myös esimiehiin, jotka pian näkevätkin narsistin yhteisön kantavana voimana ja ilopillerinä. Tuho kytee siinä, että narsisti sykähdyttää ihmsiä aina jonkun tai joidenkin kustannuksella.
Narsisti taustoittaa elämän ongelmia monella tavalla ja monella suunnalla. Narsu häärää monen ongelman taustapiruna aikaansaaden vääristelyä yms. Hajoita ja hallitse ja vallalla vallitse on se tyyli mitä käyttävät. Miten epäterveellä tavalla elämää vääristelevät saisi kiikkiin?!
Tuntuuhan se turvallisemmalta maailmalta elää kun on tukijoita. Toisilla ihmisillä nyt on vaan omat asiat niin hyvin että heiltä riittää silloin tälläin myötäelävä tuen ilmaus. En heitä hovina pitäisi; enintään 6 ihmistä.
Kun katson taakse päin elämääni, en muista eläneeni aikaa, ettenkö olisi ollut monilta kohden riskiryhmiin kuuluvien joukossa. Ellei tukijoita olisi, olisin pudonnut yhteiskunnan tukipalveluiden vakiasiakkaaksi.
Narsistin ylläpitämä illuusio hoveineen on sairas kokonaisuus. Joukosta joku putoaa silloin tällöin, joko itse oivaltaen tai porukan hylkäämänä.
Työpaikalla on tilanne, jossa yksi henkilö kuuluu Narsistin ja patologisen valehtelijan hoviin. Narsisti saa ylennyksen, hovin henkilö jää puille paljaille yksin. Olen monesti säälinyt henkilöä yksinäisyydessään ja pelokkuudessaan, kun Narsisiti on kesälomalla tai sairauslomalla.
Henkilö tietää paikkansa ja tietää tulevan. On yrittänyt avata keskustelu/kaverisuhteita muihin. Kerran jopa sai itse narsistin hiljaiseksi tietämällä puheenaiheesta enemmän kuin narsisti (Narsisti vain näppäili puhelintansa aivan kuin ei kiinnostaisi.)
Koska sosiaaliset suhteet ja psykologia kiinnostavat, seuraan tilannetta erityisellä tarkkuudella.
Valitettavasti en voi "auttaa", sillä olen itsekin arka enkä ollenkaan samaa maata ko. henkilön kanssa, Lisäksi teen aivan eri työtä kuin hän.
Menipä hän kerran jopa palkkansa paljastamaan narsistin ujuttaessa keskustelua haluamilleen raiteille.
Narsisti ja hovinsa. Narsistin tehtävä on manipuloida ja hovin tehtävä on toteuttaa narsistin vaateet (tiedonvälittäminen, myötäily, pystyyn ja ylöspäin nostatus).
Mitä narsisti haluaa?
Hienon maineen itselleen muiden silmissä,
huonon maineen kohteelleen muiden silmissä.
Lisää ajatuksia aiheesta?
Narsistin hoviin kuuluvat ne jotka hankkivat narsistille tietoa hän vainoamistaan ihmisistä. (Siitä saat ehkä palkkion häneltä)
Narsisti auttaa ensin sinua esim. lainaa rahaa antaa ruokaa ym., sitten koittaa se päivä että sinun on ruvettava/alistuttava(jos et ole tarpeeksi vanha luonteinen)tekemään hänelle mitä ihmeellisimpiä palveluksia.
Narsisti hermostuu eikä kestä sitä jos hänelle sanotaaan EI.
Sitten hän ottaa sinut uhrikseen ja rupee vainomaan sinua ja lähimmäisiä ja yrittää kaikintavoin saada sinun ihmissuhteesipilaalle mm. sinusta keksimillään valejutuilla.
Eli luo itsestään empaattisen, ihanan ihmisen kuvan aluksi,
urkkii henkilökohtaiseen elämääsi liittyviä asioita, ja lopuksi tällä "ystävyydellä" on hintansa?
Kuulostaapa pahalta - mutta niin tutulta.
Entä jos kohteeksi valikoituva henkilö ei alunperinkään halunnut ystävystyä narsistin kanssa, ei avautua hänelle yksityisyydestään? Hän on jo suora kohde?
Vaikea on tunnistaminen. Ehkä se että saa aina asioita ansiotta "liian helposti, automaattisesti" voi viitata siihen että olet N:n hoviväkeä jota hän ostaa saadakseen hyväksyntäsi ja asettumaan hänen puolelleen jos uhri kanssa tulee ongelmia. Kun uhri vaikka protestoi huonoa kohtelua, siihen tulet sinä (tai N kutsuu)ja todistat narsististin olevan aina hyvä koska olet saanut häneltä vain hyvää.
Minun narskuni on alkoholisti, joten hovi ja ykköslähde ovat tietysti ryyppykavereita. Niitähän alkoholisti tarvitsee. Minusta narsun valta hoviinsa perustuu sekä siihen inspiraatioon, että ensisijaisesti pelkoon.
Pelkoon siitä, että joutuu ryhmän ulkopuolelle, syrjäytetyksi ja kiusatuksi. Hovilaiset, jos ketkä kyllä tietävät mihin narsu ja hänen seuraajansa ovat kykeneviä, eikä kukaan todellakaan tahdo sen tuulen kääntyvän itseään vastaan. Mieluummin määitään laumassa väärässä, kuin ollaan yksin kiusattuna oikeassa. Tähän massapsykologiaanhan perustui jo aikoinaan Hitlerinkin valta. Nämä pikkuhitlerit hallitsevat hoviaan pelolla. Kukaan ei uskalla sanoa, että keisarilla ei ole tunteita. Hovi on narsulle tarpeellinen vain massana. Ilman sitä narsu on suojaton raukka, jolle kaikki nauravat.
Narsun pelko on tyhmyyden alku.
Hovi pelkkää itsensä puolesta! Olipa suhteesta,työpaikasta,ystävyydestä,yms. kyse. Kukaahan ei tahdo jäädä"nallikalliolle"!
Uskoisin, etteivät he itse tiedä kuuluvansa narsistin hoviin. Oman kokemusteni perusteella, narsisti kiusaa jotain tiettyä henkilöä, mutta kääntää asiat niin että onkin itse uhri.
Narsisti satuilee hovillensa kuinka häntä kiusataan ja kohdellaan kaltoin. Hoviin kuuluvat tarttuvat syöttiin. Hän mustamaalaa uhriaan tämän selän takana, eikä tämä voi puolustautua koska ei edes tietä että häntä haukutaan.
Kun tilanne menee aina vain pahemmaksi ja uhri yrittää kertoa perheen sisällä tapahtuneista vääryyksistä, narsistin hoviin kuuluville, sinua ei uskota. Narsku on manipuloinnut hovinsa uskomaan että on pyyteetön ja perhettään rakastava ihminen vaikka totuus on päinvastainen. Narsisti nauttii saamastaan vallasta ja siitä että on onnistunut saamaan muutkin kääntymään uhria vastaan.
Näin myös hovi osallistuu kiusaamiseen, sillä he uskovat narskun valheet.
Kai nyt ihmiset uskovat valheet, jos ovat sitä mieltä, että totta ei ole olemassakaan.
Valheethan ovat sentään vakuuttavampia, kun niitä kuitenkin on oikeasti olemassa.
Mutta siinä mielessä epäloogista, että kuinka he voivat uskoa, että narsistin vale olisi totta, kun totta ei kerran ole.
Mitä jos harhainen narsistispsykoottinen ihminen pitää sinua pahuuden inkarnaationa, joka koettaa myrkyttää hänen elämänsä. Onko psykoottinen harha totta? Entäpä kumpi on arvokkaampi totuus, tämän henkilön psykoottinen harha vai projisoidun henkilön pelko, hätä ja hämmennys? Jos hovi tukee narsua, osallistuu se yleensä jollain tavalla itseään hyödyttävään kollektiiviseen harhaan. Kannattaisi siis tarkastella henkilöiden asemaa laumassa. Yleensä hödyttömämmästä ja heikommasta tehdään syntipukki, joka kantaa sen totuuden erämaahan koskaan tai vain harvoin löydettäväksi, saatika sitten etsityksi.
Kirjoittajalla on pointti. Jouduin läheltä seuraamaan erästä täysin maallista työseuruetta, jonka johtohahmona heilui narsisti. Heillä lienee ollut jonkinlainen joukkopsykoosi. Sekoileva johtaja sai ihmiset uskomaan aivan mitä tahansa! Porukan jäsenet tuntuivat kannustavan toisiaan yhä uusiin järjesvastaisuuksiin. Nämä ihmiset olivat yhtäaikaa innoissaan ja peloissaan sekä jonkinlaisen uskonnolliseroottisen kiiman vallassa. Heidän johtajansa tuntui tarvitsevan syntipukin osoittaakseen, kuinka hän suojelee laumaansa maailman pahuudelta tai jotain.
Sen verran vielä tähänkin ketjuun totuudesta, että kun minua niin kovasti kummastuttaa, kun Suomi on oikein tunnetusti rehellisyyden tyyssija, mutta silti täällä totuudesta kiinnostuneita useasti ensimmäisenä epäillään mielenterveysongelmaisiksi. Vai onko niin, ettei totuudella ja rehellisyydellä ole mitään tekemistä keskenään ? Mihin se tunnettu rehellisyys perustuu ?
Rehellisyys on ehkäpä rohkeuteen ja totuudellisuuden arvoon perustuva ilmiö... Olen tuntenut ihmisiä, ketkä ylpeilevät rehellisyydellään oksentaessaan mitä tahansa arvottavaa roskaa erityisesti toisista ihmisistä. Moukkia siis. Rehellisyys ja autenttisuus on rohkeutta pyrkiä katsomaan asioita niin kuin ne ovat, vaikka se ei niin kivaa ja mukavaa olisikaan. Kaikilla ei ole samat arvot, eivätkä kaikki kestä kaikkea, eli neuvoisin näillä kyvyillä ja arvoilla varustetun olemaan varovainen suhteessa muihin ihmisiin. Rehellisyydellä ei muuten maata peritä. Siihen tarvitaan mita kykyjä ja arvoja.
Totuudellisuuden arvo lienee pyrkimystä totuuteen niin paljon kuin ihminen pystyy.
Näin muuten kerran jossain kirjan, jossa selitettiin jotain että "ei riitä, että puhut totta" , että on vielä osattava sitä tätä ja tota, ilmeisesti, jotta se sanoma niinkuin menee läpi. Mutta nyt olen unohtanut mikä kirja se oli, olisin ehkä muuten mennyt ostamaan.
Tuo lienee pitävän paikkansa, ettei rehellisyys monestikaan liity maan perimiseen. Miksiköhän noita paikkansapitämättömiä sanontojakin riittää niin paljon.
ps.
Tai niin noh...jos on uskovainen, niin voihan se sanonta sitten symbolisesti pitää paikkansa, jos niinkuin ajattelee, että Luoja lopulta luomansa ottaa takaisin.
Niin. Paljon pitäisi osata ja omata että muillekin saisi löydön istutettua mieleen. Mutta se onkin jo sitten ihan eri asia kuin totuus. Totuutta tuskin kiinnostaa suosittuus tai kuuluisuus noin sinänsä.
Miksi ihmiset ylipäätään väittelevät yhtään mistään, jos ei kerran mitään totuutta kuitenkaan ole ? Sehän on silkkaa hölinää ja ajanhukkaa sitten.
Mitä ideaa on väitellä, jos on sitä mieltä, ettei totuutta ole ?
Siis, jos joku henkilö on itse sitä mieltä, ettei totuutta ole, mutta silti hän esittää väitteitä ?
Mitä merkitystä on millään erilaisilla mielipiteillä ja ajatuksilla ylipäätään, jos kumminkin tiedämme, ettei mitään totuutta kumminkaan ole ?
Tietysti asiat useimmiten ovat jotenkin. Asiain oikea laita ei vain kiinnosta, koska se on liian jotain.. tylsä, monimutkainen, epäedullinen, raskas, vaikea. Postmodernismi meni hei jo, tuskin koskaan olikaan, vai oliko? Oleellista? Ei kai kukaan tuommoisia väittele etteikö totuutta olisi. Tai no, pari hassua feministiä jossain pölykerroksen alla hämähäkinseiteissä, mutta ei kai nyt kukaan tosissaan otettava?
Totuudentappajat ..niillä on joku tiettyä asiaa palveleva agenda, ettei kukaan vain totuusroinaa esiin yrittäisi edes kaivaa esiin tekemättä itseään naurettavaksi ja suurenmoinen ääni, jolloin pöydälle jää se näkemys, kenen/keiden ääni on ollut kovin.
On olemassa mm. auttavia tahoja, joilla sinnikäästi yritetään opettaa periaatetta, ettei totuutta ole. Olen hämmästynyt ilmiöstä, jonka olen vieläpä havainnut suhteellisen laajaksi. Varsin laaja on myöskin näkemys, ettei totuudella asioiden ratkaisun kannalta ole merkitystä, koska ratkaisu halutaan joka tapauksessa tietyllä tapaa.
Mutta olen myöskin sitä mieltä kuten ylempänä esitettiin, että asiat yleensä kuitenkin ovat jollakin tapaa.
Narsistin hovin jäsenet ovat huonoitsetuntoisia raukkoja jotka eivät uskalla kohdata totuutta, tai jotka pelkäävät laumasta eristämistä jonka narsisti kyllä tekee kun huomaa ettei joku usko sen juttuja tai/ja suostu alistumaan. Eivät voi sietää itsenäisiä ja "tottelemattomia" ihmisiä. Voi myös olla että narsistin lapset ovat narsistin hovissa koska heille ei ole kehittynyt käsitystä siitä mikä on normaalia.
Satu Kristiina saa palvontaa osakseen tyhmemmiltään, itsekin melko tyhmä otus, vaikka ei sitä itse huomaa.
Kaikki on vain niin läpinäkyvää, koska kehityshäiriöllä ei ole harkintakykyä.
Tyhmyys voi olla läpinäkyvää, mutta ah niin yleistä ja inhimillistä. Tällöin kyse ei suinkaan ole narsismista taikka ilkeydestä. Narsismi on kuule jotain ihan muuta.
Taidat itse olla pahasti alennustilassa kun pitää olla oikein nimeä mustata. Mitä tapahtui? Veikö viimeisen nallekarkin kaupassa nenän edestä?
Taidat todellakin olla katkera jostain?
Käänny sinäkin Jumalan puoleen, hae apua ja rukoile!
Tuntemani narsisti hoveineen puhuu jatkuvasti minun "hovistani", sillä heidän mielestään minä olen narsisti ja heissä itsessään ei ole mitään vikaa.
Tietäisinpä vain itsekin missä se minun "hovini" on. En ole koskaan nähnyt "hoviani" eikä minulla ole mitään käsitystä siitä, keitä siihen kuuluu......
Koko ikäni olen ollut yksin ja nytkin elän erakon elämää omissa oloissani. Silti minulla on "hovi" jossain, narsistin mielikuvituksessa.
Minä jo vuosia sitten katselin omaa narsistivanhempaani. Hänen omassa käytöksessä näkyi kaikki nuo hänen *viat*, joista hän minua syytti koko ajan.
Mielessäni nimitin tätä asiaa tuolloin *peilaamiseksi*.
Ja ihmettelin sitä, kuinka narsistivanhempi *näki* minussa nuo hänen omat huonot luonteenpiirteensä (valehtelun, varastamisen, ahneuden, kateuden, tyhmyyden, äärettömän uteliaisuuden ja mustasukkaisuuden lisäksi, olin hänen mielestään vielä *mielenvikainenkin*.) Mutta omassa käytöksessä hän ei niitä huomannut, tai ollut huomaavinaan. Tai piti sitä sitten ihan *normaalina* käytöksenä.
Ja kyllä hän varmasti uskoo itse, minun olevan mainitunlainen epäkelpo kansalainen, koska hän levittää selkäni takana minusta näitä kyseisiä juttuja hovilleen.
Se tuntuu tosi pahalle, koska en ole ikinä käyttäänny mainitulla tavalla.
Tuo on ihan tyypillistä narsistille, että viat nähdään aina uhrissa ja heistä itsestään ei vikoja eikä puutteita löydy. Uhri taas on syyllinen kaikkiin mainitsemiisi asioihin. Ja tietenkin myös mielenterveysongelmainen.
Ja tätä jatkuu vuosikymmenestä toiseen. Ikäänkuin olisin roolijaon yhteydessä, saanut tämän osan kannettavaksi loppuelämäksi.
Eli, narsistivanhempi ikään kuin inhoaa minua sen takia, että olen huono tässä hänen jakamassaan *roolissa* ja en vastaa sitä käsitystä siitä, minkä hän on luonut minusta itselleen ja kertonut/juorunnut hovilleen.
Siksi siis narsistivanhempi ei halua että olen hänen *ystäviensä* kanssa missään tekemisissä. Paljastumisenpelko siis ajaa entistä kamalampiin juttuihin ja omintakeiseen jatkuvaan valehteluun.
Voi myös olla että yksi ihminen on sekä narsistivanhempansa syntipukki että koko narsistisen suvun. Säälittävät ja moraalittomat ihmiset valitsevat usein sen ns. heikomman kiusattavakseen eli sen joka on jo ennestään ollut uhri.
Niin varmasti tapahtuu, ja se on minusta aivan käsittätätöntä !
Jossain täällä sanottiin, että mustalampaaksi valikoituu se joka näkee tarkimmin.
Mun mielestä pikemminkin narsisti käyttää sukunsa ihmisiä syntipukkeina. Lapsuudessa ensin omia sisaruksiaan jne.
Ja tuo, että mustaksilampaaksi valikoituu se, joka näkee parhaisten narsistin *läpi*. Eli kyseenalaistaa narsistin tekemiset ja sanomiset, eikä sokeasti usko kaikkea potaskaa, mitä narsisti suoltaa.
Tämähän tietty raivostuttaa narsistia suunnattomasti, kun hänen valtaansa horjutetaan.
Sellaisia ihmisiä, jotka näkevät narsistin läpi, on vähän.
Narsisti johdattaa hoviaan, ja hovi puolustaa narsistia.
Se, joka tajuaa, mistä on kysymys, joutuu "mustaksilampaaksi", jota sitten joukolla poljetaan, ja joka eristetään muista. Narsisti käyttää hajoita ja hallitse -tyyliä sotkiessaan ihmisten välit.
Juuri näin on että kun näet sen millainen narsisti on niin sitä ne ei voi sietää. Eli totuudella on kova hintansa. Pitää olla todella vahva että jaksaa suvun painostuksen edessä, enkä ole aina jaksanutkaan kun en ole mistään saanut tukea selviytymiselleni, sitten olen taas uudestaan joutunut repimään voimia toipuakseni. Itse koen että se painostus olla tietynlainen (tai uskoa siihen narsistiseen harhaan missä ne elää) narsistisessa suvussa on aivan valtava.
Mutta kun pitää kiinni ja uskoo siihen mikä on oikein niin ne ei voi sua voittaa. Ei kukaan voi koska totuus voittaa AINA. Itse jouduin mm. marttyyrinarsisti-mummoni painostuksen kohteeksi aina välillä, siis että minunkin olisi pitänyt alistua kuten hän teki sillä hän piti tätä ihan normaalina. Ja sitten tätä marttyyrinarsisti-mummoani palvottiin melkein kuin Jumalaa vaikka totuus ei tietysti ole se että hän mikään Jumala olisi ollut vaan ihan tavallinen ihminen joka oli sattunut lapsena aivopestyksi eikä itse sitä ymmärtänyt.. Hän yritti siis siirtää sitä kotona opittua alistumisen mallia omille lapsille ja lapsenlapsilleen.
Voi hyvä ihme, miksi kimpaannuit, tämänhän on vain keskustelua. Tiedän, että satuttaa, kun pitää pystyä keskustelemaan myös sellaisesta, joka tuntuu ahdistavalta ja vaikealta. Siinä mielessä tämmöinen keskustelu, jossa et ole livekontaktissa aiheuttaa tosi helposti ristiriitoja ja vääriä tulkintoja.
Uskallan sanoa, että jos aikuistuttuaan tarpeeksi näkee monenmoista häiriötä ihmissuhteissaan, niin on ehkä syytä pohtia, että kumpia on enemmän kummallisia vai normaaleja (mikä sitten on normaalia?) suhteita. Minusta elämä on kasvamisen ja kehittymisen paikka, eikä vain fyysisesti, vaan myös henkisesti. Helppo elämä ei ehkä kehitä ihmistä henkisesti kovinkaan paljon.
Juuri tuli teemalta uusintana ohjelma elämänmeno, jossa kuvattiin elämää työläisperheessä 40-60-luvulla pääkaupunkiseudulla. Aika selvästi tuli esiin sen aikaiset kasvatusmetodit, jotka siihen aikaan oli käytössä. Ei siinä nyt kummalliset hoksottimet tarvitse olla katsojalla, että ymmärtää, millaisia aikuisia näistä lapsista tuli ja hyvin pystyi ymmärtämään, miksi he kasvattivat omat lapsensa kotona opittujen metodien avulla siten kuinka kasvattivat.
Kommentoi
Minun narsistivsnhempani on ainakin, niin *kova luu*, että häntä ei horjuta mikään. Ja todellakin hän kuvittelee olevansa aina oikeassa. Suoranaisesti huvittaa jo se, kun joku hänen ystävistään on todistanut narsistivanhemman *oikean* vääräksi.
Narsisti alkaa puhumaan kyseisestä henkilöstä, kuinka tämä on tullut ihan höperöksi, jopa antaa ymmärtää, että ystävän pää on mennyt täysin sekaisin.
Nyt jo vuosien saatossa on hauskaa kuunnella näitä ystävien *sekoamisia*. Kun tietääsen, että mitä se todellisuudessa merkitsee. Eli kuulija on kyseenalaistanut narsistin *jutut*.
Narsistissahan ei ole koskaan mitään vikaa, vaikka kuulija tietäisi hänen valehtelevan kuinka. Se on uskottava, koska narsisti on niin sanonut.
Narsistin kyseenalaistanut tai häntä vastaan noussut on aina jotenkin viallinen, usein mielenvikainen narsistin mielestä siis. Heidän mielensä ei kestä kohdata sitä tosiasiaa että he voisivat olla väärässä, eivätkä aivan täydellisiä ja kaikkivoipaisia. Kyllähän suurin osa heidän lävitseen näkee.
No joo, tottahan tuo on. Eli, ajanmittaan narsistin läpi oppii/alkaa näkemään ja hänen *temppunsa* oppii tuntemaan.
Tietty silloin, kun on kysymyksessä narsistivanhemman ja lapsen välinen tilanne, siellä alkupäässä tätä elämää, sen narsistivanhemman valta ja auktoriteetti pitää lapsen tiukasti otteessaan.
Ja niin kauanhan se meni melko *hyvin*, kun lapsi ei kyseenalaistanut narsistin tekoja. Vaan antoi asioiden valua läpi sormien. Ja nöyrtyi narsistivanhemman määräysvaltaan mukisematta. Häveten *hiljaa* narsistivanhemman tekoja.
Kuorot ovat narsistien parasta työmaata,onhan ohjattavana "amatöörikananpäälauma".Johtajalla on hyppysissään salattu taito(nuotin luku)ja yliopistotasoiset pölvästit eivät ota uskoakseen että nuotit ovat CDEFGAHC(sekä niiden johdannaiset) Suomi on kuorolaulun luvattua maata,siinä ei saa ajatella itsenäisesti.Kyllä hermo lepää kun S U U R I J O H T A J A tietää eikä tarvitse muuta kuin määkiä lammasten lailla.Hän hoivan hellän antaa tuo Paimen turvainen...