Olen lukenut jo jonkun aikaa näitä abortti keskusteluja ja minua kummastuttaa ihmisten syyllistämisen tarve.
On jokaisen oma asia tekeekö abortin vai ei. Ja kukaan muu ulkopuolinen ei ole mielestäni oikeutettu tuomitsemaan ihmistä, siitä tekeekö aboortin vai ei.
Minusta on LAPSEN kannalta VIISAAMPAA tehdä abortti, jos sen hetkinen elämäntilanne ei syystä tai toisesta ole otollinen lapsen kannalta, kuin synnyttää lapsi tilanteeseen jossa sen ei ole hyvä elää.
On totta ettei abortti ikinä unohdu, siellä se jossain takaraivossa aina on. Mutta asiaa ja toipumista auttaa OMA suhtautuminen aborttiin. Jos menet aborttiin ajatuksella: "Menen tekemään murhan", varmasti tunnet itsesi murhaajaksi. Eikä asiaa auta se, että abortinvastustajat syyllistävät.
Omia tuntemuksiaan on hyvä purkaa jollekin luotettavalle henkilölle, jolloin asiaa ei tarvitse miettiä yksin.
Itse olen tehnyt abortin vuoden 2003 alussa. Se ei ollut helppo päätös, mutta periaatteessa tiesin jo siitä asti, kun sain tietää ollevani raskaana että teen abortin.Tulin raskaaksi koska pillerit pettivät. Minulla oli koulut pahasti kesken, eikä silloinen miesystäväni edes yrittänyt etsiä töitä ja kaikki hänen rahansa meni pelikoneisiin - minä elätin molemmat opintotuella. Miesystäväni olisi halunnut pitää lapsen (ja jälkeen päin tajusin sen johtuvan ainoastaan siitä, että mies kuvitteli saavansa minut elämään siinä suhteessa lapsen takia). Erosimme lopullisesti syksyllä 2003.
Vaikka olin varma päätöksestäni, silti näin painajaisia aiheeseen liittyen heti abortin jälkeen ja uuden painajaisjakson sain yhdeksän kuukauden päästä, sekä vieläkin silloin tällöin. Joskus mietin että, jos olin pitänyt lapsen, niin mikä tilanne olisi ja se olisi seuraava: Olisin 1-vuotiaan lapsen yksinhuoltaja. Lapsen isä ei olisi missään vaiheessa maksanut elatusmaksuja saati lastaan missään vaiheessa hoitanut.(Hän pakoilee poliisia maksamattomien sakkojen takia, eikä edelleenkään tee töitä, koska ulosottomies veisi palkasta osansa. Itse maksan hänen minulle jättämiä laskuja, etten menetä luottotietojani enkä ikinä todennäköisesti tule saamaan rahojani takaisin. Näin jälkikäteen v*****aa, se että olin tyhmä ja luotin tyhjiin lupauksiin)
Olisiko lapsen hyvä elää tässä tilanteessa?
Ja vielä abortinvastustajiin.. Olen melko varma siitä, että suurinosa ihmisistä (varsinkin naisista) jotka aborttia suureen ääneen vastustavat eivät ole joutuneet tilanteeseen, jossa on mietittävä abortin mahdollisuutta. Ja kun joskus se (syystä tai toisesta) pakottava tilanne abortin tekemiseen tulee vaihtuu mielipidekin asian suhteen.
Tämä teksti ei ole provokaatio viesti, vaan minun näkökantani asiaan.
On jokaisen oma asia tekeekö abortin vai ei. Ja kukaan muu ulkopuolinen ei ole mielestäni oikeutettu tuomitsemaan ihmistä, siitä tekeekö aboortin vai ei.
Minusta on LAPSEN kannalta VIISAAMPAA tehdä abortti, jos sen hetkinen elämäntilanne ei syystä tai toisesta ole otollinen lapsen kannalta, kuin synnyttää lapsi tilanteeseen jossa sen ei ole hyvä elää.
On totta ettei abortti ikinä unohdu, siellä se jossain takaraivossa aina on. Mutta asiaa ja toipumista auttaa OMA suhtautuminen aborttiin. Jos menet aborttiin ajatuksella: "Menen tekemään murhan", varmasti tunnet itsesi murhaajaksi. Eikä asiaa auta se, että abortinvastustajat syyllistävät.
Omia tuntemuksiaan on hyvä purkaa jollekin luotettavalle henkilölle, jolloin asiaa ei tarvitse miettiä yksin.
Itse olen tehnyt abortin vuoden 2003 alussa. Se ei ollut helppo päätös, mutta periaatteessa tiesin jo siitä asti, kun sain tietää ollevani raskaana että teen abortin.Tulin raskaaksi koska pillerit pettivät. Minulla oli koulut pahasti kesken, eikä silloinen miesystäväni edes yrittänyt etsiä töitä ja kaikki hänen rahansa meni pelikoneisiin - minä elätin molemmat opintotuella. Miesystäväni olisi halunnut pitää lapsen (ja jälkeen päin tajusin sen johtuvan ainoastaan siitä, että mies kuvitteli saavansa minut elämään siinä suhteessa lapsen takia). Erosimme lopullisesti syksyllä 2003.
Vaikka olin varma päätöksestäni, silti näin painajaisia aiheeseen liittyen heti abortin jälkeen ja uuden painajaisjakson sain yhdeksän kuukauden päästä, sekä vieläkin silloin tällöin. Joskus mietin että, jos olin pitänyt lapsen, niin mikä tilanne olisi ja se olisi seuraava: Olisin 1-vuotiaan lapsen yksinhuoltaja. Lapsen isä ei olisi missään vaiheessa maksanut elatusmaksuja saati lastaan missään vaiheessa hoitanut.(Hän pakoilee poliisia maksamattomien sakkojen takia, eikä edelleenkään tee töitä, koska ulosottomies veisi palkasta osansa. Itse maksan hänen minulle jättämiä laskuja, etten menetä luottotietojani enkä ikinä todennäköisesti tule saamaan rahojani takaisin. Näin jälkikäteen v*****aa, se että olin tyhmä ja luotin tyhjiin lupauksiin)
Olisiko lapsen hyvä elää tässä tilanteessa?
Ja vielä abortinvastustajiin.. Olen melko varma siitä, että suurinosa ihmisistä (varsinkin naisista) jotka aborttia suureen ääneen vastustavat eivät ole joutuneet tilanteeseen, jossa on mietittävä abortin mahdollisuutta. Ja kun joskus se (syystä tai toisesta) pakottava tilanne abortin tekemiseen tulee vaihtuu mielipidekin asian suhteen.
Tämä teksti ei ole provokaatio viesti, vaan minun näkökantani asiaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Lisään yhden asian, ettei tule väärinkäsityksiä.
En hyväksy aborttia ehkäisykeinona, vaan ehkäisyyn on omat valmisteensa.
ja pitää paikkansa täysin!
Ne, jotka syyllistävät abortintehneitä potkivat maassa makaavaa.Nämä samat jotka pitävät "elämää pyhänä" ja kuvittelevat tietävänsä jopa sikiön tunteet.....
päättää antaako elämän jatkua sisällään vai ei. Toinen asia sitten on se, että onko se oikein että lopettaa ihmisenalku.
Mielestäni on itsekästä ajatella vain itseään, jos on tarpeeksi "kypsä" harrastamaan seksiä, niin pitäisi olla myös tarpeeksi kypsä kantamaan sen seuraukset.
On todella väärin abortoida sikiö,koska on monia jotka mielellään kantaisivat sellaista sisällään.
On varmasti vaikeaa elää itsensä kanssa kun on joutunut/ halunnut tehdä sellaisen teon. AINA on pieni mahdollisuus tulla raskaaksi ehkäisystä huolimatta.
Kieltämättä abortti on "helppo" tapa päästä pälkähästä mutta itse toivon, että ne jotka sen ovat tehneet, EIVÄT ikinä saa omaa lasta!
"Kieltämättä abortti on "helppo" tapa päästä pälkähästä mutta itse toivon, että ne jotka sen ovat tehneet, EIVÄT ikinä saa omaa lasta!"
Itse et ole tainnut joutua miettimään ikinään omalla kohdallasi abortin tekemistä.
Minusta on todellakin, jo lapsen kannalta oikein tehdä abortti (jos olosuhteet "vaativat") ja tehdä lapsi sitten, kun on taloudelliset edellytykset ja varsinkin oma mieli asiassa mukana ja silloin kykenee myös elämään ns. lapsen ehdoilla.
Itsekkäästi ajattelen myös asian: "On todella väärin abortoida sikiö,koska on monia jotka mielellään kantaisivat sellaista sisällään"; ettei ole minun vikani, jos muut eivät voi lasta saada, ei minun tekoni asiaan vaikuta. Eivätkä ihmiset, jotka eivät voi lasta saada elättäisi eikä tukisi (mitenkään) sellaista, joka abortin tekee, jos hän sen jättäisi tekemättä.
Tarkennus myös käsitteeseeni taloudellinen tilanne lapsen kannalta. En tarkoita, että minulla pitäisi olla miljoonia, että voin tehdä lapsen vaan taloudellinen tilanteeni on oltava seuraava: Minulla on työpaikka ja rahatilanteeni on sellainen, ettei tarvitse kituuttaa ja laskea joka penniä tai joku päivä huomata ettei tilillä ole rahaa ostaa ruokaa ja seuraavan kerran rahaa tulee viikon päästä. Aikuinen yksinään voi kituuttaa, mutta lapsen kannalta ei ole kiva, jos kaurapuuroa syödään viikko!
Ja minä haluan lapsia, kun aika on kypsä ja myös sellainen kumppani, joka on asiaan valmis sitoutumaan.
En voi muuta sanoa kuin, että oletpa julma ihminen. Toivottavasti sinun ei tarvitse koskaan päättää milloin pidät lapesellesi hautajaiset. Minä olen yhden lapsen synnyttänyt normaalisti täysi aikaisena mutta kuolleena ja toisen olen itse keskeyttänyt, kun en olisi kestänyt toista odotusta kuoleman kanssa. Olisin synnyttänyt lapsen vain haudatakseni sen täysiaikaisena. En edes liioittele asiassa, mutta jotkin perinnölliset sairaudet tappavat jo kohtuun lapsen. Kuinka moni teistä ei olisi keskeyttänyt raskautta tälläisessa tilanteessa? Vai eikö minulla ole oikeutta haaveilla terveestä elävästä lapsesta?
Kirjoitit: "...jos on tarpeeksi "kypsä" harrastamaan seksiä, niin pitäisi olla myös tarpeeksi kypsä kantamaan sen seuraukset."
Abortti *on* seksin seurausten kantamista. Synnyttäminen ei saa olla mikään rangaistus, ei äidille eikä lapselle. Abortti voi olla paljon vastuullisempi teko kuin synnyttäminen.
ja minulla on myös oma lapsi jonka sain ennen aborttia. Syyllisyydessä on mielestäni tarpeeksi taakkaa ilman tuollaisia saarnoja, mitä se auttaa. Onhan se väärin, että toiset eivät saa omaa lasta ja toiset abortoivat, mutta miten sen lapsen niiden lapsettomien kohtuun voi siirtää? Kuuulostaa siltä ,että ihminen joka puhuu tuohon sävyyn ei ole koskaan joutunut siihen hirveään tilanteeseen jossa aborttia harkitsee.
Niin, aina on mahdollisuus tulla raskaaksi, saa syyttää itseään kun edes harrastaa seksiä ollenkaan. Kuinka moni syyllistää niitä miehiä jotka eivät kanna vastuutaan, nainen kärsii aina seuraukset omassa ruumiissaan.
se ehkäisy?! Aborttin tehneitä pitää syyllistää. Ja miksi yleensäkin on vain tasan kaksi vaihtoehtoa, lapsen pitäminen tai abortti. Adoptio ei edes juolahda mieleen.
yksi vaihtoehto lisää: älä harrasta yhdyntää, jos et ole valmis kantamaan sen mahdollisia seurauksia ( = lapsi). suuseksistä, anaaliseksistä, käsin tyydyttämisestä yms ei tule raskaaksi, mutta niillä voi korvata yhdynnän kunnes on valmis ottamaan vastuuta.
Vitsi te varhaisteinit olette fiksuja!
Sitten kun teillä joskus tulevaisuudessa se aika koittaa että edes miehen saatte niin toivotaan että pamahdatte paksuksi samantien. Siinähän sitten 15-vuotiaina mietitte adoptiota yms. teidän mielestä sallittuja keinoja. Jos isot tytöt täällä kirjoittelee mielipiteitään niin tarviiko teidän lasten matkia. Se kun selviää jo siitä että ette osaa perustella kantaanne vaikka se kävelisi päin.
Itse tällä hetkellä painiskelen näiden kahden vaihtoehdon kanssa. Adoption olen hylännyt, koska maailmassa on nyt jo paljon syntyneitä lapsia jotka tarvitsevat perheen, en halua kasvattaa heidän määräänsä.
Olen 17, miesystäväni kanssa meni kaksiviikkoa sitten poikki välimatkan takia. Miesystävästä puhun koska kyseisen henkilön ikä liki 30.
Rakastan ehdottomasti lapsia, enkä tiedä kuinka pystyisin tekemään abortin. Mutta minulla on kuvailemasi taloudellinen tilanne: Asun isän ja veljen kanssa, isän tuloiksi lasketaan 8 000 €\vuosi! En itse ehdi pitkien lukiopäivien jälkeen paljoa käymään töissä. Veli tähän aivan liian nuori. Eli perheeltä tuskin apua liikenee rahallisesti, jos lapsen aion pitää. Halua auttaa kyllä sitäkin enemmän. Mies.. On tehnyt monta kertaa selväksi, ettei aio muulla kuin minimi elatusmaksulla tukea mahdollista päätöstän pitää lapsi.
Mitä tässä pitäisi sitten tehdä? Hyvä kun itse pärjää! Haluaisin synnyttää tämän lapsen, mutta millaisen tulevaisuuden hänelle tarjoaisin? Vai voidaanko edes puhua tulevaisuudesta?
On tässä vielä muutama viikko aikaa miettiä. Ja kiitän Jumalaa jos löydän ratkaisun jolla saan pitää lapseni !
Ennen olin aborttia vastaan, mutta tämä on avartanut hieman näkökulmaa.. Abortti ei ole ehkäisykeino, mutta ehkäisyn pettäessä se saattaa olla mielestäni erittäin armelias kohtalo lapselle.
Jumala siunatkoon näitä pieniä taivaassa ja auttakoon heidän perheitään selviämään eteenpäin surun keskellä.
Olin myös tuossa kauheassa tilanteessa jonkin aikaa sitten... Tai sikali erilaisessa, että mulla on jo yksi lapsi ja mies, josta tosin ei paljon tueksi ole. Suhde on surkeassa tilassa, taloudellinen tilanne vielä surkeempi... Ja lapsi olisi ollut alle 2v nuoremman syntyessä.
Perustelin itselleni kauan järkevästi sitä, miksi abortti on paras ratkaisu ja miksi mulla on oikeus tehdä se. Vielä sinä aamuna sairaalassa itkin monta tuntia ja mietin, lähdenkö pois. Tein kuitenkin abortin miehen vastustuksesta huolimatta. Olen tuntenut syyllisyyttä, nyt lasketun ajan tienoilla tuli taas hirvee ahdistus ja syyllisyys, jotenkin haluaisin korvata asian,
mutta eihän sitä takaisin saa...
Uskon, että jotenkin olisimme varmasti pärjänneet lasten kanssa vaikka ilman isää, kaduttaa vähän siinäkin mielessä ,että riistin lapselta sisaruksen... Välillä taas tunnen helpotusta, kun yhden lapsen kanssakin on rankkaa.
Jos todella haluat lapsen, kannattaa harkita tarkkaan, abortilla voi olla raskaat seuraukset henkisesti. Itsellenikin on ollut, vaikka uskottelin itselleni etten halua sitä lasta. Pärjäät kyllä jotenkin, ei täällä kuole ainakaan nälkään, vaikka olisikin huono tilanne taloudellisesti. Ja on varmasti monia muitakin nuoria yh-äitejä. Oletko voinut jutella jonkun kanssa? Vaikka neuvolassa? Itse juttelin, ja siitä oli mielestäni apua, vaikka päädyinkin aborttiin...
Varmasti päätät oikein, oli päätös sitten kumpi tahansa. Voimia sulle!