Meillä 12-vuotta.
Tällä hetkellä minä 23v ja mies 34v ja hyvin menee edelleenkin. :)
Tutustuttiin kun minä olin vasta 14v ja mies 26v ja meistä tuli silloin VAIN pelkkiä ystäviä. Monestakin syystä: ensinnäkin minä olin aivan liian nuori hänen kanssaan parisuhteeseen ja toisekseen, se ei olisi ollut edes laillista. No mut, nuoremman ja vanhemman ystävyydessä on ne omat hyvät puolensa. :) pystyin puhumaan hänelle sellaisista asioista joista oman ikästen kanssa puhuttaessa ei ois tullu oikein mitään, sain myös erillaisia näkökulmia asioihin ja erillaista tukea mitä oman ikäsiltä ei ois voinu saada ja miehellekin oli varmaan vaihtelua välillä olla vähän nuoremman ystävä, kuin kuunnella aina niiden oman ikästen löpötyksiä.
Omille lapsilleni aion kanssa opettaa sen, että ikärasistiseksi ei saa ikinä tulla. Kauneutta pitää löytää kaiken ikäsistä ihmisistä ja yhtä hyvin voi olla nuoremman kuin vanhemmankin ystävä ja sitten niiden ystävä jotka ovat sitä omaa ikäluokkaa. Ketään ei tarvitse syrjiä! Tietysti toi, et kun mies on noin paljon vanhempi ja tyttö noin nuori, niin aiheuttaa asiaan ne omat juttunsa ja hyväksikäytön riski siinä voi olla olemassa, jos se jätkä on yhtään epäilyttävä, mutta toivon että omat lapseni tulevat tekemään kuten minä, että jos tuo sen vanhemman ystävän meille ja minä pystyn toteamaan hänet ihan kunnon tyypiksi, niin sillon saa ystävä olla.
Säpinää meidän välille alkoi muodostua sillon kun minä olin 16 ja mies 28. Ihastumisesta en sano mitään, että millon sitä oli ekan kerran ilmassa.. Niin vaikea myöskin määritellä, kun ei tiedä oliko sitä sillon myös sieltä toiselta puolelta, kun mitään siihen viittaavia tekoja tai sanomisia ei tapahtunut... Joten mitään sellaista ei myöskään päässyt käymään, joka olisi voinut satuttaa. Mies yritti myös tuolloin lähestyä mua hellästi seksi mielessä, mutta itse koin olevani vielä sen verran nuori etten kyennyt seksiin ja sanoin siitä sitten miehelle ja se otti sen ihan hyvin, oli edelleen hellä ja ymmärsi ja ei siinä sitten mitään.. Sillon myöskään meidän välille ei muodostunu vielä mitään parisuhdetta, pelkkää pusuttelua ja sellasta hellyyden antamista joskus, mies sai harrastaa myös seksiä muiden kanssa ja minä vaikka pussailla, kun meillä oli pelisäännöt selvät.
17-vuotiaana koin ekan kerran olevani kunnolla valmis seksiin ja silloin myöskin ensimmäinen kertani tapahtui, tämän kyseisen miehen kanssa. Mies osasi olla ihanan hellä, fiksu ja kypsä, aikuistunut MIES. Eikä sellanen mikään pojan lässykkä, se siinä houkuttikin. ;) Mies siis ei koskaan pakottanut mua seksiin, vaan kyseli monesti että tuntuuko tää susta hyvältä ja mitä mä haluaisin tehdä seuraavaksi. Oli siis tosi huomioonottava! Ei sellanen että: minäpä tästä nyt nusasen sua vaan! Vaan just toisenlainen... Tuolloin myöskin rupesimme parisuhteeseen, mutta pidimme sen ensiksi vaan meidän välisenä.
Ollessani 18-vuotias ja miehen 30v julkistimme suhteemme ja moni otti sen ystävistämme tosi hyvin, sillä monet niistä olivat jo aiemminkin arvuutelleet että onko meillä jotain mutta emme tietenkään sillon myöntäneet mitään kun oli sovittu että tästä ei vielä muille puhuta.
Nyt ollaan oltu yhdessä 6-vuotta ja odotan meidän ensimmäistä lasta viimesimmilläni ja laskettu aika on 28.8.2013 :)
Mieheni siis ei koskaan ole ollut ikäistään lapsellisempi niin kuin jotkut on vaikka hän rakastuikin nuorempaan naiseen, minkä olen huomannut nyt tässä kun olen itse "kasvanut aikuiseksi".
Tällä hetkellä minä 23v ja mies 34v ja hyvin menee edelleenkin. :)
Tutustuttiin kun minä olin vasta 14v ja mies 26v ja meistä tuli silloin VAIN pelkkiä ystäviä. Monestakin syystä: ensinnäkin minä olin aivan liian nuori hänen kanssaan parisuhteeseen ja toisekseen, se ei olisi ollut edes laillista. No mut, nuoremman ja vanhemman ystävyydessä on ne omat hyvät puolensa. :) pystyin puhumaan hänelle sellaisista asioista joista oman ikästen kanssa puhuttaessa ei ois tullu oikein mitään, sain myös erillaisia näkökulmia asioihin ja erillaista tukea mitä oman ikäsiltä ei ois voinu saada ja miehellekin oli varmaan vaihtelua välillä olla vähän nuoremman ystävä, kuin kuunnella aina niiden oman ikästen löpötyksiä.
Omille lapsilleni aion kanssa opettaa sen, että ikärasistiseksi ei saa ikinä tulla. Kauneutta pitää löytää kaiken ikäsistä ihmisistä ja yhtä hyvin voi olla nuoremman kuin vanhemmankin ystävä ja sitten niiden ystävä jotka ovat sitä omaa ikäluokkaa. Ketään ei tarvitse syrjiä! Tietysti toi, et kun mies on noin paljon vanhempi ja tyttö noin nuori, niin aiheuttaa asiaan ne omat juttunsa ja hyväksikäytön riski siinä voi olla olemassa, jos se jätkä on yhtään epäilyttävä, mutta toivon että omat lapseni tulevat tekemään kuten minä, että jos tuo sen vanhemman ystävän meille ja minä pystyn toteamaan hänet ihan kunnon tyypiksi, niin sillon saa ystävä olla.
Säpinää meidän välille alkoi muodostua sillon kun minä olin 16 ja mies 28. Ihastumisesta en sano mitään, että millon sitä oli ekan kerran ilmassa.. Niin vaikea myöskin määritellä, kun ei tiedä oliko sitä sillon myös sieltä toiselta puolelta, kun mitään siihen viittaavia tekoja tai sanomisia ei tapahtunut... Joten mitään sellaista ei myöskään päässyt käymään, joka olisi voinut satuttaa. Mies yritti myös tuolloin lähestyä mua hellästi seksi mielessä, mutta itse koin olevani vielä sen verran nuori etten kyennyt seksiin ja sanoin siitä sitten miehelle ja se otti sen ihan hyvin, oli edelleen hellä ja ymmärsi ja ei siinä sitten mitään.. Sillon myöskään meidän välille ei muodostunu vielä mitään parisuhdetta, pelkkää pusuttelua ja sellasta hellyyden antamista joskus, mies sai harrastaa myös seksiä muiden kanssa ja minä vaikka pussailla, kun meillä oli pelisäännöt selvät.
17-vuotiaana koin ekan kerran olevani kunnolla valmis seksiin ja silloin myöskin ensimmäinen kertani tapahtui, tämän kyseisen miehen kanssa. Mies osasi olla ihanan hellä, fiksu ja kypsä, aikuistunut MIES. Eikä sellanen mikään pojan lässykkä, se siinä houkuttikin. ;) Mies siis ei koskaan pakottanut mua seksiin, vaan kyseli monesti että tuntuuko tää susta hyvältä ja mitä mä haluaisin tehdä seuraavaksi. Oli siis tosi huomioonottava! Ei sellanen että: minäpä tästä nyt nusasen sua vaan! Vaan just toisenlainen... Tuolloin myöskin rupesimme parisuhteeseen, mutta pidimme sen ensiksi vaan meidän välisenä.
Ollessani 18-vuotias ja miehen 30v julkistimme suhteemme ja moni otti sen ystävistämme tosi hyvin, sillä monet niistä olivat jo aiemminkin arvuutelleet että onko meillä jotain mutta emme tietenkään sillon myöntäneet mitään kun oli sovittu että tästä ei vielä muille puhuta.
Nyt ollaan oltu yhdessä 6-vuotta ja odotan meidän ensimmäistä lasta viimesimmilläni ja laskettu aika on 28.8.2013 :)
Mieheni siis ei koskaan ole ollut ikäistään lapsellisempi niin kuin jotkut on vaikka hän rakastuikin nuorempaan naiseen, minkä olen huomannut nyt tässä kun olen itse "kasvanut aikuiseksi".
Vastaukset 80
Vanhimmat
riittävästi
Minä 27, mies 30. Eli konservatiivisen tylsä 3v.
Minä 35 ja mieheni 28.
Ai sä ootki Mariah? tuolla julkkisjuorupalstalla olit nimim Jenni.
Sinäkö halusit lapsellesi 32v vanhemman puolison... kuten Liimataisen Tommi?
Mieheni on minua 2 v 8 kk vanhempi.
Mieheni 30 ja minä 22. Eli 8-vuotta ikäeroa.
En ymmärrä mitä miinustamisen arvosta nyt tässäkin gallupissa oli?
Eli ennen kun miinustelette, niin perusteita kehiin kiitos!
Juu ja kahdelle eri palstalle kirjoitin, mutta kun ajattelin et kun eri palstoja ovat niin pitää sitten valita erillainen nimimerkki. Jos herätti hämmenystä, pyydän anteeksi :)
Ja ei oo tietääkseni mun haluista kiinni, minkalaisen kumppanin lapseni yli täysi-ikäisenä valitsee. Se on sitten ihan hänen oma asiansa, ei sellaiseen voi puuttua, ei se ole oikein ja ei onneksi pystykkään.
Se mitä minä lapselleni haluan, niin onnellisuutta ja jos se sen 32-vuotta vanhemman miehen kanssa löytyy, niin minä olen tyytyväinen. Mutta nää seurustelukuviot ei oo onneks vielä meillä pitkään aikaan edes ajankohtasia, lapsi ei oo ees syntynyt vielä ja menee seuraavat 13v siitä eteenpäin ennen kun tulee teini-ikään ja rupeaa ne seurustelu jutut vähitellen kiinostamaan.
Lapselliselta vaikutat, jos olet muka 23-vuotias.
Ja anteeksi, milläköhän tavalla lapselliselta?
Ihan normaali mielestäni olen ikäisekseni, eikä ikinä tietty lapsekkuus olekkaan pahasta. Tarvitse turhan vakavaksi kuitenkaan mennä ja mulla ei oo muutenkaan tapana kuunnella tollasia sössönsöö sönkötyksiä ja ruveta niistä ottamaan jotain opiksi, koska jos rupeaisit elämään tollasten mukaan mitä muut aina sanoo niin koskaan ei oo sillon hyvä, saat poukkoilla laidasta laitaan.
Mie vaan olen minä. Joten daidaa se idse rölli däällä demmeltää kun onnisdu edes kunnon suomen kieli :)
Ekasta tekstistäsi:
"...minä pystyn toteamaan hänet ihan kunnon tyypiksi, niin sillon saa ystävä olla."
Toisesta tekstistäsi:
"Ja ei oo tietääkseni mun haluista kiinni, minkalaisen kumppanin lapseni yli täysi-ikäisenä valitsee. Se on sitten ihan hänen oma asiansa, ei sellaiseen voi puuttua, ei se ole oikein ja ei onneksi pystykkään."
Niin kumpi ne lapsesi ystävät valitseekaan?
No ala-ikäisestä tuossa oli kyse, että minusta olennaisesti vanhempi voi vaikuttaa ala-ikäisen kaveri ja seurustelu suhteisiin, jos kokee niistä olevan haittaa lapselle, koska vanhemman tehtävä on kasvattaa ja neuvoa ala-ikäistä lasta.
Täysi-ikäisenähän hänen tekemisensä eivät minulle enää sitten kuulu. Saa olla halutessaan vaikka kylän puliukon kaveri, mutta 14-vuotiaana ei todellakaan saa ja minä puutun siihen ja täysi-ikäisenä saa myöskin seurustella vaikka 50v äijän kanssa, sekään ei sillon minulle enää kuulu mutta 14-vuotiaana ei todellakaan seurustelis.
Näin.
Eikä se tietenkään olis suotavaa, että täys-ikäsenäkään alkais kaveeraamaan joidenkin kylän puliukkojen kanssa oli minkä ikäinen sitten tahansa tai et alkais seurustelemaan 20-vuotiaana vaikka jonkun 50v äijän kanssa senkin takia, kun miehellä on jo tuon verran ikää ja jos niitä omia lapsiakin on niin olennaisesti hänellä on perheen perustus ikä ohitse ja jos oma lapseni haluaa taas joskus perustaa perheen niin sitten tuo mies on todella vanha ja se miten hän jaksaisi sillon hoitaa niitä pieniä lapsia, on taas yks juttu ja miten vanhaksi hän elää, on toinen juttu eli kuoleeko jo sillon kun lapset on tosi pieniä/nuoria. MUTTA, jos se todellakin tekee mun lapsen onnelliseksi että hän on tämän miehen kanssa ja hänellä on selvät suunitelmat, niin minä olen tyytyväinen ja sillä tavalla oon tyytyväinen sitten siihenkin, että jos lapseni haluaa olla ystävä parikymppisenä vaikka jollekin vanhalle puliäijälle, niin ainut mitä mie toivon niin että hänestä itestään ei tuu samanlaista mut samalla voin ihailla lapseni empatia kykyä ja auttamisen halua, et jos haluu auttaa tälläsiäkin ihmisiä joilla on päihteiden takia menny elämä ihan ..... persiilleen.
Niin mä oisin vaan ylpee mun lapsista ja sanoisin että oon onnistunu kasvatuksessa.
Olet ihan seko ja kirjoitat putkeen...
No voi kiitos ihana. :)
Tuohan on oikein fiksua haukkua muita seoiksi. Eikö sulle kotona ole sellaista opetettu että ei ole fiksua haukkua muita seoiksi?
Etkö ymmärrä että se on aika vakava asia ja vakavien asioiden kanssa pelleilyä, jos haukut toisia seoiksi, sekopäiksi, hulluiksi tms?
Kun sit on vielä oikeesti niitä ihmisiä jotka on sillä tavalla sairaita, eikä se oo mikään haukkumisen ja vitsin asia.
Ja en oo todellakaan kirjottanut putkeen tossa sun yläpuolellakaan, että jos hankkisit vaikka silmät tai sitten paremman näön päähäsi lasejen kanssa tai jollakin muulla keinolla. :)
Minä olen 29v ja mieheni on 38v. Eli 9 vuotta.
minä olen 20v ja mies 40v. esikoinen 5 kk
Olen 47, mies on 31. Ikäeroa siis 16 vuotta.
Oletko Viipaleita-blogin Satu?
Puoli vuotta, mies nuorempi.
Meilä on ikäeroa 31 vuotta ja on oltu yhessä 30 vuotta ja kaikista puheista huolimatta en ole omaishoitaja niinkuin te tuntemattomat luuletta.On pysytty yhessä ihmisten puheista huolimatta,kyllä se ikä on vain numeroita.
Upea tarina sulla sitten onerva6! :) Enkä mä näe mitään pahaa siinä omaishoitajuudessakaan?
Kertokaa toki, mitä pahaa siinä on.
Jos haluaa hoitaa rakastamaansa ihmistä ja jos toista rakastaa tarpeeks, niin sillon se musta myös tulee aika automaattisesti et jos toinen tarvii apua ja hoitoa niin sillon sitä autetaan ja hoidetaan. Tietty niihinkin tilanteisiin on varmaan totuttelemista, mutta noin mä näkisin tuon asian että sitä ei sillon koe niin taakkana kun tekee sen homman rakkaudesta toista ihmistä kohtaan. Mä en tietysti tiedä, et onks tää vaan mun luonteenpiirre.. et mun luonteessa on sellanen piirre et auttaminen ja hoivaaminen tulee aika normaalisti eli muiden puolesta en voi puhua, välttämättä se kaikilla ei niin tule.
Meillä on optimaalinen ikäero. Mies on minua reilun 5 vuotta nuorempi. Avioliiittoa takana kohta 30 vuotta. Minun ei tilastollisesti tarvitse elää pitkään leskenä, vaan kuolemme suurinpiirtein "samaan aikaan", koska miesten elinikä on naisten elinikää lyhyempi.
Ajatteleeko joku edes oikeasti rakastuessaan sitä et kauan mun tarvii elää leskenä?
En minä ainakaan sitä niin vakavasti ajattele. Kun tää elo täällä pallolla missä mekin nyt eletään, niin on niin arvaamatonta, ettei kukaan voi 100% varmuudella tietää, että onko täällä enää huomenna. Voi tapahtua esimerkiksi joku onnettomuus, jossa lähtee sitten henki.
Monilla ihmisillä kun on tapana vielä jossitella että " joo joo ei mulle niin voi käydä " mut entä sit jos käy?
Eli periaatteessa: tuon toisen kuoleman varaan ei voi laskea rakkautta, vaan pitää elää tässä päivässä ja tässä hetkessä.
Tietysti jos kumppani on paljon itseä vanhempi, niin on siinä olemassa sellainen realistinen totuus että hän kuolee paljon sua aikaisemmin. Mutta onko sekään sitten tavallaan niin huono juttu? Huono juttu siinä mielessä, että sinä jäät paljon ikävöimään rakastamaasi ihmistä, mutta niin kun noin muuten? Jos sä voit kuitenkin lämmöllä muistella niitä yhteisiä aikoja ja yhdessä vietettyjä hetkiä ja että sä sait elää tämän ihmisen kanssa, niin kukaan sulta ei niitä pois kerää. Mun mielestä se on paljon tärkeämpää, kuin mikään tollanen miettiminen et kauan mä joudun leskenä olemaan.
Yksin olossakin on ne omat hyvät puolensa ja mä ainakin osaan siitä myös nauttia, vanhuksena tietty on vähän eri asia asua yksisteen mutta jos ei pärjää niin pääseehän sitä silloin vanhusten kotiin? tai saa koti hoidon tilattua tms. ja jos mies on fiksu, niin ennen kun hän kuolee, voitte myös yhdessä sopia jos aikaa siihen jää, että sinä saat jatkaa elämääsi ja rakastua vaikka uudelleen kun häntä ei enää ole. Niin viisas ihminen sanoo/tekee, vaikka se satuttaisikin, mutta sillon antaa sille toiselle vielä mahdollisuuden elää omaa elämäänsä ja miksi vanhempanakin ei voisi rakastua vielä uudelleen? Kyllä takuulla voi! Nykypäivänä osa vanhuksista osaa käyttää jopa internettiä ja vielä suuremmalla todennäköisyydellä tulevaisuudessakin ja on jo NYT deittisivustoja jossa vanhemmat ihmiset saavat etsiä toisistaan seuraa ja on myös järjestetty vanhuksille tapaamisia josta voisi uuden elämänkumppanin vaikka halutessaan löytää ja voihan se löytyä jollakin muullakin keinolla? Tulla kävelyllä esimerkiksi vastaan tai samassa rapussa? Ikinä et voi tietää.
Niin arvaamatonta on tää elämä, hyvässä että pahassa.
Eipä tuota ikäeroa tietenkään rakastuessaan mieti, mutta myöhemmin huomasin ikäeromme olevan tilastollisesti ja biologisesti optimaalinen. :)
Perfecto:
No hyvä jos olet tyytyväinen :)
Niin minäkin olen. Mies on just sopivasti vanhempi ja hyvä ikä hänelle varmaan tuo 35v tulla isäksikin, kun miehet tarvii ehkä vähän enemmän ikää siihen et niistä on perhettä perustamaan... etteivät oo niin nopeasti välttämättä siihen valmiita ja kypsiä kuin naiset ;)
Ja itse koen 23-vuoden olevan juuri hyvä ikä mulle tulla äidiksi. Biologisesti on suositeltavaa nyt raskautua ja synnyttää, mutta myöskin on kerennyt kasvaa nuoreksi aikuiseksi.
Mut mitä mieltä olet perfecto, onko ikäeroilla oikeasti väliä vai onko tärkeämpää se kyseisien ihmisten onnellisuus? Kummalla on enemmän merkitystä. Ja miksi muut vieraat, täysin tuntemattomat tai juttuun kuulumattomat henkilöt tai lähipiiri tai ystävät kokevat oikeutta arvostella kahden ihmisen parisuhdetta jossa on ikäeroa enemmän? Mikä oikeus heillä on mennä sitä haukkumaan, arvostelemaan tai tuomitsemaan? Miksi ei voida rakentaa samalla omaa onnea ja antaa myös toisten olla onnellisia?
Onko kukaan sanomaan kellekkään mikä on oikea ikäero, keillä on oikeus onnistua parisuhteissaan tai olla onnellisia?
Tässä tälläsiä muutamia kysymyksiä jotka heräsivät mulla mieleen.
Uskoakseni ikäeroasioita tärkeämpää on löytää sielunkumppani ja hyvä ystävä. Sinäkin oikeastaan ymmärrät tämän täysin sitten, kun katsot 30 vuoden kuluttua elämääsi taaksepäin. Kuinka onnellinen avioliittosi on ollut ja miten lapset kasvoivat ja sijoittuivat työelämään yms.
Älä anna lähipiirisi tai tuntemattomien mielipiteiden vaikuttaa - ainakaan silloin kun niillä mielipiteillä ei ole mitään pohjaa. Toki jos joku lähipiiristäsi tietää miehestäsi jotain "raskauttavaa" sinun täytyy asia selvittää ja jatkaa sitten matkaa joko yhdessä tai erikseen. Pelkän ikäeron arvosteleminen ei ole mitenkään rakentavaa, vaan täysin merkityksetöntä.
Plussa hyvästä vastauksesta sulle perfecto. Rakentavaa ja hyvää palautetta, jossa ajatellaan, eikä vastata muutamalla sanalla vain jotain törkyä.
Mut katos nyt tännekki... Täälläkin on näitä ihme sössönsöö sönköttäjiä, kai me jos ollaan miehen kanssa oltu jo 6 vuotta yhdessä ja nyt meistä on tulossa perhe, niin kai se jotakin yhteen sopivuudesta kertoo ja sielunkumppanuudesta?
Mä en ymmärrä että mikä siinä on niin hirveän vaikeaa ymmärtää tuossa vanhemman ja nuoremman rakkaudessa... Mun silmään se itseasiassa voi olla hyvinkin kaunis asia, kun vanhemman ja nuoremman sielut kohtaa. Jotain erillaista ja ihanaa, ei aina sitä tylsää ja tavallista, vaikka emmä toisaalta usko et tylsä ja tavallinen juttu on kahden samanikäisenkään parisuhde jos rakastavat toisiaan hyvin paljon, rakastuminen ja rakastaminen on aina vähän maagista... ;) mut silleen jos ovat saman ikäsiä tai ikä eroa max vaan joku pari vuotta, niin ei herätä mielipiteitä suuntaan tai toiseen.
Ja minähän en muiden mielipiteistä välitä, en todellakaan joo. Aikuistuessaan on oppinu tuollasen jutun. Meidän lähipiirikin kun suhtautuu meihin nykysin niin hyvin, että ei voisi loppujenlopuksi paskaakaan kiinostaa mitä jotkut äitien jutut palstalaiset ajattelee... :)
Mut arvaa vaan, tuntuuko tollaset herjaavat viestit ja joissa haukutaan esimerkiksi toista ihmistä sekopääksi, ikinä kuitenkaan kovin mukavalta? Miettikööt ihan jokainen ite kanssa tätä joka niitä mullekin täällä kirjottaa..
Nettikirjoituksille ei kannata laittaa mitään arvoa. Oikeat ihmiset lähipiirissäsi ovat ne joita kannattaa kuunnella, mikäli lähipiirisi koostuu välittävistä, ymmärtävistä ja empaattisista ihmisistä.
Ymmärrän kyllä, etta avauksesi perusteella, jollakin voi nousta niskakarvat pystyyn. En itsekään äitinä olisi katsonut hyvällä teidän seurusteluanne, kun olit alaikäinen ja mies niin paljon vanhempi (siis jos olisi ollut tyttärestäni kyse). Mieheni olisi moisen kosijan ajannut pois haulikolla. :D
Sinulla on vapaamielisemmät vanhemmat ja toisenlainen kasvatuskin. Eläköön jokainen tavallaan, kunhan ei vahingoita muita.
Meidän seurusteluhan alkoi sillon kun minä olin 17 ja mies 29, enhän minä ollut kuin vuoden verran enää ala-ikäinen?
Eikä mun vanhemmat oo vapaamielisiä, enkä tajua mitä tuolla toisenlaisella kasvatuksella meinaat.. huonompaa, välinpitämättömämpää?
En oo itse myöskään ainut lapsi, mulla on olemassa kans 14-vuotias pikkuveli. Meillä on ollut rajoja ja rakkautta tarpeeksi. On ollut kotiintulo ajat teininäkin, samoin ei ylä-asteella ryypätty tai tupakoitu missään jos se oli mun vanhemmista kiinni, oli telkkarin ja tietsikankin suhteen sääntöjä ettei siinä saanut lojua koko päivää jne...
Tottakai mun vanhemmatkin ensiksi ihmettelivät kun oon noin paljon vanhemman miehen itselleni löytäny, mutta kun julkaisimme suhteemme ollessani 18, mitä se olisi enää kellekään muulle kuulunut? Edes omille vanhemmille. Tulin täysi-ikäiseksi ja siitä alkoi mulla oma elämä, holhoominen päättyi. En tiedä onko mun vanhemmissa sitten jotain vikaa, kun isä joskus suosittelikin että ottaisin vanhemman miehen jos ne oman ikäiset sällit ei tunnu niin kivoilta... Eikä ne tuominnu, tai ollu vihasia tai mitään. Sanovat vaan että kun oot täys-ikänen niin teet nyt päätökses ite. Miehen kyllä halusivat näytille ja mies tuli meille sit syömään ja he tykkäsivät hänestä ja ei siinä mitään.
Äiti just sano että se osottaa jonkinlaista luottamusta kuitenkin siitä ihmisestä, jos tulee tänne meille syömään ja näin ees päin. Koska jos ei ois ihan puhtaat jauhot pussissa, niin sillon varmaan ei kehtais tulla ja kääntyis jo ovelta, enkä kuulisi hänestä enää..
Jos olisit oikeasti ollut mun äiti ja mä oisin sanonu sulle, että tuon miehen meille vaikka näytille.. esimerkiks syömään, oisitko suostunu? ja entä jos olisitte nähneet että hän on ihan mukava, olisiko silti miehesi ajanut hänet pois haulikolla?
On aivan normaalia, että lasten seurustelukumppaneihin tutustutaan ja heidät "tuodaan näytille", niin että tuosta ei voi antaa vanhemmillesi mitään erityisiä propseja.
Tämä antaa kyllä aihetta isoihin miinuksiin: "En tiedä onko mun vanhemmissa sitten jotain vikaa, kun isä joskus suosittelikin että ottaisin vanhemman miehen jos ne oman ikäiset sällit ei tunnu niin kivoilta... "
Eli tosiaan isäsi ei ole ihan normaali suomalainen mies. Kuulutteko johonkin lahkoon vai mistä moinen ajatusmaailma ja ideologia isälläsi juontuu? Kuulostaa oikeesti vähän pervolta. En tunnista tuollaisesta tavallista suomalaista isää, joka tyrkyttäisi tytärtään vanhemmalle miehelle. Ehkä jossain muslimimaissa ja Intiassa tyttäristä halutaan "päästä eroon" nopeasti ja nuorina.
Jos oman ikäiset ei tunnu kivoilta, niin voisiko johtua siitä, että tyttö on alkanut vähän liian nuorena katselemaan kaksilahkeisten perään?
AP ja muutama muukin, ei sen vian tarvitse olla suuri, kerran se on teillä päässä.
Mutta nauttikaa nyt onnesta kun sitä vielä riittää.
Ja mikähän se taas sieltä huuteloopi?
Elkääkä helvetti nyt plussatko noin moukkamaisia kirjotuksia, joissa haukutaan toisia sekopäiksi ja että niillä on päässä vikaa.
Tuskin tässä meillä kellään on oikeasti päässä vikaa ja minä en viitsi samalle tasolle vajota, että alkaisin huutelemaan että sulla taitaa olla kun mulle noin huutelet, koska tuskin on oikeasti, mutta en tajua miksi noin pitää sitten tehdä.
Hävytöntä!
Etkö sä yhtään mieti mitä sä sieltä nimimerkin takaa suollat? Niin, no helppohan se on kasvottomana suoltaa mitä tahansa paskaa. Kun ei tarvii kasvojaan häpästä tai oikein mistään ottaa sillon mitään vastuuta, vaikka pitäis näköjään olla vielä äiti ja luultavasti myös aikuinen ja näin ollen sellaiselta ihmiseltä velvoitetaan tietynlaista käyttäytymistä internetissäkin. :)
Vai miten sä neuvot lapsiasi käyttäytymään netissä? vai neuvotko oikeen mitenkään.. onko vähän yhtä hulabaloo kun oma äitinsä
Annahan tulla niitä perusteluita tänne päin, että millä tavalla mie oon mielenvikanen?
Olenko mielenvikainen koska mulla on omia ja kenties ihan järkeviäkin mielipiteitä asioista, joiden ei pitäisi satuttaa lapsia mutta ei aikuisiakaan? Vai sen takia mielenvikainen että kirjoitin muutamalle eri palstalle, eri nimimerkeillä? Niin mitä sitten?
Olen ihan jostain joskus lukenut, että palstat joilla esiinnytään periaatteessa anonyyminä, on syytä käyttää eri nimimerkkejä, eikä aina esiintyä samalla.
Sentään minä myönsin asian, että olen sama kirjoittaja vaikka käytinkin eri nimimerkkejä ja saatoin kirjottaa tarinani eri muodossa, jotta se ei olisi niin paljastava jos joku tuttu sattuu lukemaan, vaikka siinäkään loppujen lopuksi mitään väärää olisi.
Tämäkö tekee musta sekopään? Kiitos kiitos vain, oikein paljon. Oiskohan se peiliin katsomisen paikka :)
Ja tuollaset kommentit että " Mutta nauttikaa nyt onnesta kun sitä vielä riittää. " niin wtf? Onko sulla itselläs niin huonosti asiat että pitää toivoa toisille epäonnea? koska sellanen paistaa tuon kommentin läpi... " vielä kun sitä riittää " just... Mitä jos tekisit ÄMMÄ itsellesi jotain ja elämällesi, jotta siitä tulisi onnellista, niin ei tarviis muille tollasia kommentteja kirjotella!!
Kato nyt, minäkin oon tässä viimesimmilläni nyt raskaana ja vaikka tää onkin netti maailma ja netin keskustelupalsta, joita ei toinna ottaa turhan vakavasti. Niin yritä nyt hyvä aikuinen ihminen ymmärtää, näidenkin kirjotusten takana on yleensä ihan ihmisiä... joilla on TUNTEET. Myö ei olla mitään raudasta tehtyjä robotteja, jotka ei tunne mitä tahansa. Vaan meitäkin loukkaa, jos meille kirjoitetaan ilkeästi. Niin voisitko hetkeksi pysähtyä miettimään ja kaivaa vähän vaikka sitä empatia kykyä esiin? Me kaikki ollaan äitejä tai tulevia sellasia ja meidän tulis pystyä vetämään yhtä köyttä. Mutta sitten sinne joukkoon mahtuu aina tuommonen mätä omena. Kiitos ja mä ihan todella tarkotan tätä.
Vai oonkohan mielenvikanen kun oon rakastunu vanhempaan mieheen ja hän minuun?
Älä jumalauta sano mitään sellasta... Meistä on tulossa perhe ja täällä on monta muutakin ihmistä, jotka on todella onnellisia vaikka heillä on ikäeroa parisuhteessa vähän enemmän. Meidän 12v on vielä suhteellisen normi. Ei se oo mitään verrattuna näihin joilla on ikäeroa yli 20v tai vaikkapa yli 30v, mutta mitä sitten? Eikö se oo PÄÄASIA että jos molemmat tekee toisensa onnellisiksi?
Joten mitä väliä on sillon on millään muulla, turhan päiväsellä paskalla...
Ei yhtikäs mitään.
Ja ihan oikeesti vielä kerran:
ÄLKÄÄ, miinustelko tai plussatko _ilman_ perusteita. Eli jos sinä aiot plussata tai miinustella, niin sovitaampa tässä keskustelussa että pitää myös niitä perusteluita laittaa.
Eikä perustelu saa olla tällänen: " Sinä olet tyhmä pelle paska "
Vaan otetaampa tähän hommaan ihan aikuismainen ja järkevä asenne, kun mä oletan että me kaikki aikuisia täällä ollaan.
Vai liekkö sitten ihan piruuttaan miinustelevat, kun noin paljon taitaa potuttaa että jos oman ikäluokan ukko rakastuu nuorempaan.
Tai sukupuolillahan tässä hommassa ei oo loppujen lopuksi mitään merkitystä. Se on aivan sama, kumpi on nuorempi tai vanhempi.
Jos ei ois, niin sais aikamoiseks sukupuolirasistiksikin ruveta. Mikä on ihan älytöntä.
Mä en ymmärrä mitenkään, kun eletään kuitenkin vuotta 2013 niin miten ikäerot voi vieläkin olla joku hirveä tabu? Eihän sen pidä olla! Ihan samalla tavalla kun ei pidä olla homouden tai lesboudenkaan. Omat vanhempani ovat -62 syntyneitä ja näkee kyllä heistä miten suhtautuvat homouteen ja lesbouteen. Heidän mielestä se on sairasta ja äiti on vähän armeliaampi sitä asiaa kohtaan, mutta jos isä näkee televisiossa samaa sukupuolta olevien suutelevan esimerkiksi niin alkaa rallatus että hyi helvetti ja arvatkaa oliko mulla teini-iässä rankkaa kun mä etsin omaa seksuaalista suuntautumista? Joskus koin että halusin kokeilla seksiä tytönkin kanssa ja jos rakastuisin tyttöön, niin sitten mä rakastuisin ja voisin yhtä hyvin seurustella hänenkin kanssaan, niin eipä ois kotona ollu helppoo, meillä tällästä kertoo...
Mutta vaikka me eletään vuotta 2013 niin silti on niitä joilla on edelleen tuollanen edellä mainittu suhtautuminen homoihin ja lesboihin ja vaikka ihan vaan niihin bi-seksuaaleihin, jota minä itse voisin sanoa edustavani. Mä muutenkin inhoan sellasta liian tarkkaa ihmisten luokittelua, just vaikka seksuaalisessa suuntautumisessa esimerkiksi eli on pakko tietää a) oletko sinä hetero b) oletko sinä bi-seksuaali c) oletko sinä homo tai lesbo d) tai kenties a-seksuaali tai joku muu tällänen vielä harvinaisempi seksuaali suuntautuja
Miksei voi vaan elää ja olla? Mä oon vaan niin että jos mä rakastun mieheen, niin sillon mä oon sen kanssa ja jos sit naiseen, niin sillon sen kanssa ja se siitä.
Jos oot pikkasenkin normista poikkeava, niin millonkaan et oo hyvä, tässä esimerkkejä:
Saat 16-vuotiaana lapsen. Siitä keksitään aivan varmasti haukuttavaa, " oot liian penska kasvattamaan lasta " tms.
Saat 47-vuotiaana lapsen. Siitä puolestaan tällästä, " oot mummo äiti ja ei tossa iässä enää kuuluis lisääntyä, et sun pitäis nyt vaan ootella niitä lapsen lapsia ja sit keskittyä hoitamaan niitä! "
Sit yks lapsiset perheet. " Ne ei tajuu mokomat perhe-elämästä yhtään mitään kun niil on vaan se yks lapsi! "
Sit suurperheet joissa on 8 lasta ja vanhemmat eli perheeseen kuuluu yhteensä 10 ihmistä. " No voi herranen aika, on noidenkin nyt pitäny mennä sikiämään. Liekkö ovat jotain lestadiolaisia uskonnoltaan? Eiks noi tyhmät tajuu et maailma on muutenkin jo yli kansoitettu "
Sit tähän väliin vois ottaa nää ikäerot...
Mies 43v, nainen 23 : " Toi mies on kauhee pedari! Siis eiks se oikeesti löydä ikäistään seuraa? Varmaan jotenkin jälkeenjäänyt, lapsellinen tapaus, joka ei kelpaa oman ikäisilleen naisille ja toi nainen varmaan etsii nyt ehdottomasti tosta miehestä itselleen jotakin isä hahmoa. "
Nainen 43v, mies 23 : " Jaa, toi nainen on joku naurettava puuma. Ihme kehdonryöstöä. Epätoivosesti koittaa elää varmaan uutta nuoruutta miehen kautta, vaikka ikääkin on jo tuon verran... "
Sitten nämä jotka ei asu hienoissa omakotitaloissa tai ole alla bemaria tai mersua vaan asuvat ehkä vuokra kerros tai rivitalossa ja ajavat sitikalla, vuokra-taloissa puhuvista sanotaan näin kärjistäen: " Aivan järkyttävää rupusakkia asuu aina noissa vuokra-kerrostaloissa, millon on juoppoja tai jotenkii muuten vähä älysiä lässyköitä "
Sitten päihderiippuvaiset: " Alkoholisti on aina alkoholisti ". " Narkomaani on aina narkomaani "
Ja sama pätee mielenterveysongelmaisiin ja rikollisiin... et kerran rikollinen niin aina rikollinen tai masentunut niin on aina masentunut,, ei se nyt ihan näinkään mene...
Kuulostaako yhtään tutulta?
Eli ainut oikea tapa tätä elämää on elää, ettet joudu haukutuksi niin: Vähintään max 2v ikäeroa kumppanin kanssa, pitää myös yleensä olla mies-nainen suhde, suht upee omakotitalo, hyvät autot, jokasella lapsella harrastus jolla voi vähän kehuskella ja pärjäävät hyvin koulussa ja vanhemmat kouluttautuneita ja hyvät ammatit. Ehk joku kultanennoutaja vielä siihen ... niin et ainakaan erotu massasta ja joudu haukutuks :)
Ilmoitan laittaneeni äsken miinuksen siksi, että minulle tuli pieni oksennus suuhun, kun luin avauksestasi, että 28-vuotias mies lähestyi 16-vuotiasta tyttöä seksi mielessään. Luulen että tämä avaus on pervon sedän tekemä.
No mitäs sanot kuitenkin siihen, että mies kunnioitti mun toiveita ja perääntyi?
Enkä ihmettele sitä että lähestyikin, nättihän minä olin ja hyvä kroppa kun mikä. Eriasia on sitten se että mitenkä toimii, rupeeko painostamaan tai ottamaan vaikka väkisin jos toinen halua...
Ja onkohan itselläs yhtään parempi lovestory sitten kun meillä? :) Näköjään kun ei meidän parisuhde vaan miellytä ja se riittää hyväksi syyksi/perusteluksi heittää miinusta... ja mitä vittua sä edes jossain äitien jutut palstalla teet, joku 16-vuotiaana muksun saanut niinkö?
Ja muutenkin... tyttö 18v, nuo jutut on kato jo 7 vuoden takasia... eli emmä jaksa niillä enää päätäni vaivata, nyt oon 23-vuotias nainen ja siitä on ihan HIUKAN aikaa kun mä oon ollu se 16-vuotias tyttö ja edelleen tässä yhdessä ollaan ja mennään... Onnellisina.
Mitä sinä teet äitien palstalla galluppeinesi? Hyvin varmasti sovitte ukkosi kanssa yhteen. Eikä sinua koulussa kiusattu sen 20 kilon ylipainon vuoksi, vaan sinun persoonasi vuoksi. Olet draamakuningatar, törkyinen suustasi ja riidanhaluinen.
Todennäköisemmin olit itse koulukiusaaja, mutta heillä on usein valikoiva muisti.
Ikäeroa meillä on 16 vuotta.
Yhdessä ollaan oltu 15 vuotta, naimisissa niistä 3.
Lapsiakin on siunaantunu.
Kymmenen vuotta, minä 26 ja mies 36.
Meillä ikäeroa 11vuotta, tunnettu vuosia kunnes oli mahdollista muuttaa yhteen enkä kadu ikinä sitä päivää että jätin paskan elämän taakseni ja nyt on ensimmäistä lasta ootellessa kun tammikuussa syntyy=) Iloinen perhe täällä=) Ikä ei ratkaise sitä vodaanko olla yhessä vai ei, jos oikeasti ihmistä rakastaa sen kyllä sydämmessä tietää!!
Mie vaan.. :
Ihana kuulla! Sithän meitä tälläsiä pariskuntia on aika paljonkin. :) Onnea vaan myös teidän tulevasta muksusta, aika lähekkäin kyllä syntyvät.. Ei tule olemaan ikäeroa kuin 5kk. Tiedätkö jo onko tyttö vai poika tulossa?
Meille tulee tyttö!
Kateelliset vaan tai muuten ihme kismittäjät, meidän onnesta miinustelee. Eikä perusteluita kuulu tai näy..
Ootko muuten minkä ikänen sinä?
Vielä ei tiedetä kumpi tulee..kaikki on niin uutta että ei oikein käsitä kuinka suuri elämän mullistus tämän on vaikkakin on toivottu ja tätä hetkeä odoteltu.. Mitä mieheni sukuun tulee, epäilen aika paljon että vois poikakin olla mutta aika näyttää..
Ikä ei joo ole mikään este, oli sitten ikäeroa kymmenen tai yli kaksikymmentä vuotta.. Itse olen nyt 28=)
Mistäs päin Suomea Mariah kirjoittelet?
kyllä ymmärrä mitä hienoa on lähes kolmekymppisessä miehessä joka alkaa vikittelemään alaikäistä..
No, olen kyllä samaa mieltä kanssasi ja ehkä avaajakin on alkanut tätä miettimään, kun näitä avauksia on nyt alkanut tekemään vauvaa odottaessaan.
Mie vaan:
Kirjottelen tuolta pohjois-karjalasta :)
Niin mitähän mun nyt pitäisi miettiä?
Haluatko istuttaa mun päähän ajatuksiasi? :)
Haluatko istuttaa sinne, että mun tulevan lapsen isä on kenties pedari...? :)
Niin no kato nyt mie en ookkaan enää 5 vuoteen ollut ala-ikäinen... :)
Ihan sellasta hienoo vaan sullekin, että rakastuttiin toisiimme ja ollaan edelleen rakastuneita ja saadaan lapsi. Että sellasta vain..
Kaikki ei ole so black and white.
Mutta mies on kuitenkin se sama, joka lähes 3-kymppisenä alkoi vikittelemään alaikäistä. ;)
Näyttää olevan juuri niitä ajatuksia, joita mielessäsi pyörisi, jollei tämä avaus olisi provo. Raskaanakin olet ollut jo ainakin kaksi vuotta ja ihan tyttövauva tulossa. :D
26-vuotias mies lähestyy juuri juuri teini-ikään tullutta ja vielä muka ystävyysmielessä.. Jos oman tyttöni ympärillä tossa iässä alkaa aikuinen mies ystävyysläpinöitä lätiseen niin kehotan kyllä vähemmän kauniisti hakeutumaan ikäistensä seuraan..
Sukuni on sieltä lähtöisin=) itse asun Etelä-Karjalan alueella=)
Voi eii, sehän on rikos jos alaikäinen on täysi-ikäisen kanssa.. Taas tehdään tikusta asiaa=( Itse kanssa aikoinaan olin alaikäinen aloittaessani pitkän seurustelusuhteen. Iän puolesta ei ollut mitään ongelmaa!
Tosikot ovat täällä kritisoimassa itse asiaa taas.. =(
Noniin, kiva :)
Mikähän se pervo setä, mammojen palstalla nyt itse on... :)
Eiköhän fonteista näe, kirjotustyylistä, ajatelmista että ihan nainen tänne kirjottelee.
Niin, mutta ei oltaisi tässä jos ei olisi alkanut vikittelemään?
Ja edl. mies ei tehnyt mitään mitä minä en olisi tahtonut, joten ei raiskannut, ei hyväksikäyttänyt tai vastaavaa.
Jos emme olisi olleet sielunkumppaneita toisillemme, tuskin olisimme enää 6 vuoden jälkeen yhdessä. Piste. Kaikki meni siis just niin kuin pitikin.
Mistä fonteista? Eihän tänne voi kirjoittaa kuin tällä yhdellä ja samalla fontilla. :D
" ja kuka " ei tiedä taas yhtään mistään mitään, helvetti...
Joo tuota kuule, asian nimi on seuraavanlainen. Mulla alkoi 10-vuotiaana hieman kertymään tuota ylipainoa ja vaikka mä en mikään läski ollutkaan, vaan pyöreähkö niin mua kiusattiin koulussa sen asian takia ( nimiteltiin, tuupittiin käytävillä, naureskeltiin ja jätettiin yksin.. ) Kerrankin teini-iässä yks poika johon mä olin ihastunu, sano mulle näin " Mä voisin olla muuten sun kanssa, mutta toi estää sen! " ja osotti sormella ruokalassa mun mahaa ja mulle tuli siitä aivan saatanan paha mieli...
Sit tää 26-vuotias mies tuli mun elämääni kahdeksannella luokalla ja mä oon niin hemmetin onnellinen, että mulla oli koulun ulkopuolella ees yks kaveri ja sellanen joka ei tehny mulle moista paskaa toisin kuin ne kehittymättömät penskat...
Niin ootko sä sitä mieltä, et multa ois pitäny viedä se ykskin ihminen pois josta mä välitin niin helvetisti ja koin sen välittävän myös musta???
Herääppä mammaliisa siellä tähän elämään...
16-vuotiaana kuitenkin ryhdistäydyin ja laihdutin ne ylimääräset kilot pois, sen jälkeen olenkin ollut ihan nätti ja hoikka tyttö.
miettinyt miksi aikuinen mies alkoi yksinäisen tukevan teinin ympärillä pyörii..Ehkäpä kun halusi saada nuorta ja ajatteli että vähemmän kauniilta saa..Herääppä nyt ihan itse tähän maailmaan,ikäeroilla ei väliä mutta alaikäiset jätetään rauhaan.
Mielenkiinnosta: missä tutustuit tähän ihmiseen? Netissä? En halua moralisoida sinua, vaan olen huolissni oman tyttäreni tualvasta netin käytöstä, siksi kiinnostunut... Lähestyikö mies sinua vai lähestytitkö häntä, ensi kontaktissanne siis? Esiintyikö mies oikealla iällään tuolloin?
Ja hieno juttu että oelt nyt onnellinen. Maailma on vain niin paha kai, että vanhemmilla on aina pelko takapuolessa tällaisissa jutuissa...
Vastaus galluppiisi: Mies kolme vuotta nuorempi.
Totta mariah, toiset miehet ei ole kypsiä suhteisiin vielä nuorena. Kun taas varmasti on niitäkin jotka ovat olleet varhaisessa vaiheessa toisen kanssa yhdessä, ja vielä tänä päivänäkin. Nostan hattua sellaisille suhteille jotka kestää. Tänä päivänä kun niin paljon hajonneita perheitä..
Sen kyllä tietää kun oikeasti rakastaa vaikka ikäeroa olisi, ikä ei vieläkään ole este. Toisin kuin muut luulevat että käy vaikka mitä jos on alaikäisen kanssa..
Just ei ikäero ole tosiaan mikään este ,mutta, mutta tolta tytöltä on jäänyt kaikki teinijutut ja nuoren aikuisen sinkkuelämä elämättä, ja yksin asuminen ja elämään opettelu yksistään,suoraan vanhemmilta miehen kanssa, kun jo lapsena alkoi seurustella vaan tuon yhen kanssa, kyllä se ero vielä tulee viimeistään 30-40 vuotiaana, koska ihminen vielä kehittyy ja kasvaa tuosta 23v eteenpäin ja myös sen mies vanhentuu, tyttö huomaa että on sitä muitakin ja oman ikäisiä olemassa, mutta nauttikoon nyt niin kauan kun kestää, voi olla et vanhenevatkin yhdessä ei sitä koskaan tiedä....
Lisään vielä, et meikäläinen oli sentään 17v, kun aloin seurustella 18v pojan kanssa ja ero tuli kun oltiin 30 vuotiaita, mutta liian nuorina aloitettiin.
Kyllä samaa mieltää juu..koskaan ei tiedä vanhenevatko yhdessä vai ei.. aika näyttää ja asiat osaavat muuttua. Itse olin myös 16 kun edellisen suhteen aloitin.. en eronnut sen takia että aloitettiin liian varhain..tarina on aika pitkä tähän kerrottavaksi mutta lyhyesti että paskoja olivat monta viimeistä vuotta kunnes uskalsin lähteä ja kokeilla mitä on muuallakin elämä. Lopputulos on että nyt olen löytänyt elämänkumppanin johon voi luottaa täysin ja ensimmäistä lastani odotan=)
Voi hyvä luoja... 16vuotias tytön tyllerö ja 28vuotias aikunen mies... Ja kun tutustuitte ensin, olit 14vuotias vasta... Voi helevata... Ällön kuulonen mies... Eikä tämä aloittajakaan kauheen fiksulta kuulosta... Huoh. Ei 23vuotias ole mikään kovin aikuinen vielä.. Mut onhan se varmana kivaa leikkiä aikuista... Mitäs jos kuitenkin kypsyisit vielä muutamia vuosia...?
Ja hyi v...ittu !!! Kun luin uudelleen aloittajan tekstiä läpi... Mies yritti saada sulta seksiä kun olit 16v :DDD Vai mies otti asian ihan hyvin kun et antanu? Niin, saattohan se siltä näyttää.. Kyllä sillä vitutuskäyrä varmana nousi kun ei nuorta pimppaa saanukkaa. Oksettaa tollaset miehet!!
"Ei 23vuotias ole mikään kovin aikuinen vielä..Mut onhan se varmana kivaa leikkiä aikuista..Mitäs jos kuitenkin kypsyisit vielä muutamia vuosia..?
Juuri tuota tarkoitin, kaikki miehet EI OLE kypsiä vielä varhaisemmassa iässä ja joutavat kyllä kasvamaan ennenkuin ovat aikuistuneet. Toiset naiset vaan ovat valmiita sitoutumaan jo nuorempana=) Se ei ole häpeä eikä rikos rakastaa oikeasti elämänsä miestä jos suhde oikeasti toimii. Aina voi suhteesta poistua jos ei miellytä jostakin syystä tai ei vaan voi olla siinä!!
Joo minäpä päätän tämän keskustelun nyt omalta osaltani tähän. :)
Ihan tähän loppuun haluan kommentoida viimeseks vaan sen verran, että te voitte maalata elämän hyvin mustavalkoiseksi, että näin kun on näin ja noin on noin, eikä välimuotoja voi olla. Vaikeaa...
Niin meistä ihan todella tuli sillon vaan ystäviä kun olin 14v ja hän 26 ja oli mulla muitakin vanhempia ystäviä , kun ei sillon niitä oman ikäsiä oikeen ollu. On todella ilkeää ja törkeää väittää tältä yheltä... kuunelkaa... sellasta et mies vaan lähesty mua koska olin läski paska ja halus nussia mut puhki.
Lukekaa oikeesti toi juttu tuolta!!
Ei menny ihan noilla sanoin, mut tasan tarkkaan ei tarkotus perä jääny epäselväks. Mulle haluttiin taas ilkeillä.
Ei se jätkä todella ollu sellanen...
Vaan hyväsydämminen ja empaattinen ihminen, niin kun miekiin perusluonteeltani oon ja halus auttaa mua, kun näki kuinka saatanan rikki oon. Tuostakin kun kiusaamisestani tänne kirjotin ja kerroin miten mulle oli tullu sillon se yks tyyppi ruokalassa sanomaan, riipas mua todella syvältä ja se kaikki läskiks nimittely ja kaikki helvetinmoinen paska mitä sillon tapahtu, on jättäny muhun syvät arvet ja vaikka siitä on jo aikaa, eikä oo enää haavoja, vaan arpia, mut arvethan on ikuisia ja ne jää. Niin mä itkin kun kirjotin noita juttuja ja joudun taistelee täällä tälläsiä idiootteja ihmisiä vastaan, raskaana ollessakin ja ikään kuin multa kiellettäis tääkin onni mitä oon saanu kun oon saanu hyvän miehen ja nyt lapsen... ja mun kaikki unelmat on vihdoin toteutuneet!
Miettikää.
Mä en voinu sillon kun mua kiusattiin, iki päivänä ees kuvitella tällästä onnee. Mut se kasvatti ja nyt mullon kaikki hyvin, mut en silti mahda sille mitään et mun perusluonteeseen kuuluu tietynlainen herkkyys ja noista asioista puhuminen ja tällänen kinaaminen satuttaa. Mikä onkin ilmeisesti tarkoitus...
Kyseenalaistaa ja tuhota toisten onni, mitään toisten elämästä tai taustoista tietämättä. Ollaan vaan raakoja.
Mun vanhemmat on ollu todella hyviä vanhempia, kumpikin hyvissä töissä ja oon saanut myöskin pienemmän veljen. Että isä ei oo kuulkaa mikään pervo hullu tai muukaan paska, menee taas vähän yli kun haukutaan toisen vanhemmatkin pystyyn. Isä sano mulle hyvää hyvyyttään, että ota vanhempi mies jos ne oman ikäset pojat vaan kiusaa! Halusi, että minua rakastettaisiin ja tulisin onnelliseksi, saisin sen mitä haluaisin.
Mä oon saanu elää nuoren naisen, niin teinin, kun kaikenkin aika kauden elämää. Eikä kukaan oo multa vieny niitä pois, ei ees toi mies. Mistä kukaan tietää et mä ton äijän kanssa oisin heti muka yhteen muuttanu? Niin, ei mistään. Koska niin ei tapahtunut. Avoliitto on iso asia ja siihen päädyttiin mun ollessa vasta 20-vuotias.
On se jumalauta kumma kun
A) mulla ei ois saanu olla kavereita, ei ees niitä vanhempia!!
B) mun isä on pervo paska tai johonkin uskon lahkoon tai muuhun kuuluvainen, kun suositteli että katseleppa vanhempia tyyppejä koska voisivat olla älykkäämpiä ja kehittyneempiä ja kohdella mua hyvin !!
C) ei voida vaan iloita toisten onnesta. tärkeempää on se miten toista kohtelee, ei niinkään ne ikäerot, vaikka niilläkin on oma merkityksensä. Ei esimerkiksi nyt mikään 13v ja 50v voi seurustella, mutta jos 17 ja 29v seurustelee on se kuitenkin pikkusen eri juttu kun 13 ja 50v...
Kukaan ei voi teistä tajuta, jos ei oo omalle kohdalle sattunu. Et millasta on ollu olla kiusattu ja ilman ystäviä ja joo... minähän se itteni läskiks paskaks söin! mätin suklaata ja karkkeja turpaani yllin kyllin koska kärsin masentuneisuudesta. Mun vika, sanokaa nyt vielä että se oli ihan oikein että mua kiusattiin koska mitäs tein itsestäni läskin...
Niin. Vähän tällänen on tää teidän ajatusmaailma.
Paha myöskään mennä sanomaan että kasvappa vähän lisää kun on viimesellä kuukaudella jo kohta pulla tulossa uunista ulos...
Mä en jaksa tälläsiä loukkaavia viestejä, jossa mua morkataan huonommaksi ihmiseksi kiusaamisen takia tai perhettäni vialliseksi, halutaan viedä sekin onni multa pois minkä olen saanut vanhemman miehen kanssa jne.....................
Moi. Jääköön jokainen vaan miettimään tätä. Mulla on parempaakin tekemistä, keskittyä meidän hyvään perhe-elämään ja lapseen esimerkiksi jota kukaan moukka ei pysty pilaamaan idioottimaisilla kirjotuksillaan ja terapiassakin oon haavojeni takia käyny ja siellä kuulkaa mulle kasvatettiin niin vahva itsetunto että mä pystyn suht hyvin pistää tollaset törky viestit toisesta korvasta sisään ja ulos ;)
Mutta rohkenen kuitenkin myöntää, ettei ne kivalta tunnu kuten sanoin että mulla on arvet olemassa tietyistä asioista.
Sit jos joku vielä sanoo, että ei mun ollu tarkotus sulle ilkeillä, vaan mä tollein YLEISTIN et miten se jätkä ois voinu toimia...
Niin älä yleistä tai älkää yleistäkö. Oppikaa siitä yleistämisestä eroon, koska se homma ei oo mistään kotoisin..
Loppujen lopuks jokainen ihminen on oma, erillainen, moninainen persoonansa. Niin ei passaa mennä sanomaan, että nyt kun se toimii noin, niin se tarkottaa sillon sitä tai tätä
Et sinä tai kukaan muukaan voi tietää mitä toinen ihminen tarkoittaa tai laittaa sanojakaan esimerkiks toisen suuhun! Kai sä sellasestakin oot joskus kuullu tai sellasen taidon opetellu.
Niin älä yleistä.
ja fonteilla, piti nyt myöskin tarkottaa kirjotustyyliä et siitä näkee varmaan et naispuolinen henkilö oon ja jutuista samoin, ei voi olla näkemättä.
vaikka mulla oli myöskin niitä ylimääräsiä kiloja jonkun verran, ei se silti tehny musta rumaa. Nätit kasvot minulla on esimerkiksi ollu aina, vaikka itse sanonkin, kertoo vaan tietyllä tavalla terveestä itsetunnosta eikä sairaanloisesta itserakkaudesta kun pystyy näkemään itsessään kauniita ja hyviä asioita niin kun jokaisen pitäis pystyä! vaikka valitettavasti se ei aina mene niin... Mutta kuitenkin ryhdistäydyin, laihdutin - 20kg pois ja tein elämästäni terveellisempää ja tiedoks vaan, että tuskin minä oon läheskään ainut naispuolinen henkilö jolle yli määräset kilot ei ois joku harvainen ongelma !! et taitaa sinäänsä olla aika yleinen...
Ei kai tässä muuta enää mieleen muistu mitä ois halunnut vielä sanoa ennen kun omalta osaltani päätän nyt tämän keskustelun, tärkeimpienkin asioiden ja omankin elettävän netin ulkopuolella olevan elämän puitteissa. :)
"ja fonteilla, piti nyt myöskin tarkottaa kirjotustyyliä"
Aikuisen ihmisen pitäisi tietää, mitä sana fontti tarkoittaa. Se ei ole kirjoitustyyli vaan kirjasintyyli. Sanaa "kirjotustyyli" ei suomenkielessä olekaan.
oikeasti että kaikki hyväksyy aikuisen miehen ystävyyden ja enemmän alaikäisen kanssa.Eihän tässä ole ollut kyse ikäeroista vaan juurikin tuosta alaikäisyydestä.
Olen kyllä iloinen että elämässäsi on käynyt hyvin ja mies edelleen kanssasi vaikkakaan se ei mielestäni poista sitä että tuon ikäisillä miehillä ei ole asiaa 14-vuotiaan ympärille.
En myöskään pidä ketään ihmistä rumana oli kiloja tai ei.Inhottavaa että sinua on kiusattu nuorempana,sellaista ei todellakaan halua kenellekkään.Myönnän että olisin itsekkin voinut valita peremmin sanoja tänne kirjoittaessa.
laitoin miinusta, koska vaikutat hirmu lapselliselta. Miksi sinun pitää niin kovin selitellä tekemisiäsi? Tunnut kovin epävarmalta ja siksi tuntuu ihan pahalta, että miehesi on noinkin paljon sinua vanhempi. Ymmärtäisin jos itse olisit ikäistäsi kypsempi ja miehesi sitten hiukan "poikamaisempi".
En sano tätä pahalla, mutta halusit itse perusteluja jos laittaa miinusta.
Meillä 10 vuotta. Minä 21 ja mieheni 31.. Esikoinen tulossa =)
Hahah kaikki luuserit pääsee pätemään taas kuinka on niin vitun hyvä ihminen ku mulla on vaan 30v ikäeroa mun miehen kaa siis isähahmoa hain.Ai nii mut eihän nää rumat suhteessa olevat omanikäisiä saisikkaan :D
Sekakäyttäjäkö?
Itse olin 4 kuukautta vaille 18 kun aloin seurustella mieheni kanssa joka oli tuolloin 33.
19 vuotiaana synnytin ensimmäisen lapsemme.
Sittemmin olemme menneet naimisiin ja eläneet yhdessä jo 15 vuotta.
Olipa nopeaa toimintaa.
Mikä nopeassa vikana:D
Onpa keskustelu törkeää :(
Onnea sulle Mariah, olet sen ansainnut!
Nämä jotka täällä mollasivat sinut, ovat itse juuri niitä kiusaajia. He ovat niitä maailman tähtiä...lol....tai siis ovat niitä kun silmänsä ummistavat......ja luulevat pystyvänsä sanomaan mitä vain paskaa. Tai niinhän ne pystyvät.
Samalla kuitenkin näyttävät meille oman pienen maailmansa ja sen kuinka hataralla pohjalla se makaa.
Sanovat sinua lapselliseksi yms. Minun mielestä olet vahva ja löysit ystävän josta kehittyi tosi rakkaus. Se on kaunista jos mikä on. Mitenkä on näiden ns. fiksujen kommentoijien täällä? Miten on teidän perhe-elämän laita? Ruoditaanko sitä nyt ?!!!
Kuksiiko mies aidan toisella puolella? Ja ottaako päähän joka vitun ikinen aamu?
Repikää tästä ja kommentoikaa jotain millä yritätte korjata omaa repaleista arkeanne....Sorry.... mutta minäkin olen erittäin onnellinen ja ikäeroa mieheeni on enemmän kuin arvaattekaan.....Pitäkää hauskaa mutta älkää edes yrittäkö torpedoida muiden onnea sillä SE EI TEILLE KUULU!!!
No heh ... tekstistäsi arvaan että olet vanha puuma jota joku etelänvetelä höynäyttää maleskeluluvan saadakseen? oikein meni eikö?
Vain sairaan ajatusmaailman omaavat hyväksyvät 14v tytön ja 34v pojan suhteen.
Vaikka aloittaja kertoo kaunisteltua totuutta omalta osaltaan niin yleensä nuo pedosuhteet eivät nuoren kannalta hyvin pääty. Mutta tottakait sinä puolustat kun itselläsikin on jotakin vastaavaa menossa jus parastaaikaa.