Onko ihmiset tulleet ylipelkääviksi nykyään kaiken suhteen.? Menneenä viikollakin mm. Maarianhamina täynnä veneitä odottamassa, kun ihmiset eivät uskalla lähteä ylittämään Ahvenanmerta sekä mikä vielä hullumpaa suomalaiset kotiinpalaajat pitävät tuulta Maarianhaminassa sekä muissa saariston satamissa, eivätkä jatka matkaansa. Samaa oli nähtävissä pari viikkoa sitten myös tuulisempina päivinä: Mh. tupaten täynnä, vaikka oli ihan purjehduskelpoista navakkaa tuulta Ruotsiin päin.
Tuulta pitävät veneilijät
skiglaaja.
31588
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Ei tämä ole mikään uusi asia. Jos valitetaan siitä, että toisen veneen aallon takia kaffetta roiskuu pöydälle niin eihän silloin voi mennä yli 2,5m aallokkoon, jossa suurin aalto on yli 5m. Voi tulla jotain muutakin housuille.
En ymmärrä tätä keskustelua. Kun kesälomalla ei ole kiire mihinkään, miksi Ahvenanmeri pitäisi ylittää juuri silloin, kun on annettu tuuli- ja aallokkovaroituksia? Aika monet purjehtivat heinäkuussa perheittensä kanssa ja nauttivat mieluummin sataman suojasta kuin yli 2.5 m aallokosta ja 15 m/s tuulesta Ahvenanmerellä (vaikka kyse onkin vain muutaman tunnin avomerilegistä).
Ei välttämättä ole kovin fiksuakaan lähteä skiglaajan ja jore6:n mainitsemiin keleihin, jos avomerikokemus ja oman veneen tunteminen on vielä niukka. Uskalluksesta uhoaminen on yleensä kokemattomuuden merkki.
Avoimerikisat on sitten asia erikseen sään suhteen. Silloin lähdetään, kun starttilaukaus pamahtaa. Mites sinä skiglaaja olet pärjännyt kisoissa?
Motoristina jore6 ei ehkä ymmärrä "kaffen läikkymistä pöydälle". Siksi pitänee kertoa hänelle, ettei kahvipöytää yleensä kateta purjeveneessä yli 2.5 m aallokossa seilatessa. Sen sijaa kahvipöytä voi olla katettuna pläkässä, jolloin jore6 ehkä nauttii aiheuttamalla kahvin läikkymistä peräaalloillaan.
Sori, se oli tarkoitettu sarkastiseksi huomautukseksi.
En lähde itsekään ainakaan perheen kanssa kovaan keliin, jos ei ole erityistä syytä. Moni vene selviää kelistä varmasti kunnialla, mutta jopa 5m kokoiset aallot vaativat jatkuvaa ohjaamista ja mahdollisesti kaasulla pelaamista. Se lakkaa olemasta kivaa ensimmäisen tunnin jälkeen.
Aloittaja sellainen "tosipurjehtija", joka ei luultavasti saa enää perhettään mukaan, vaan mennä koheltavat poikaporukassa ympärikännissä kelissä kuin kelissä.
Ei järjenkäyttö ole pelkoa, miksi tunkea ehdoi tahdoin keliin, jossa matkan nautittavuus alkaa kärsimään.
Tosimiehet tuntuvat olevan lähinnä idiootteja, eikä mitään suuria sankareita.
Turhaa uhoamista. Veneilyn on tarkoitus olla mukavaa ja leppoisaa ajanvietettä, turha on lähteä kovaan tuuleen ja aallokkoon etenkään perheen kanssa, kun ei ole pakottavaa kiirettä mihinkään.
näin on. Kannattaa mennä vai keliin jossa miehistön taidot, voimat ja jaksaminen ovat tarvittavalla tasolla.
Toki voi olla että jotkut aliarvioivat itsensä ja yliarvioivat kelin. Se on kuitenkin iloinen asia esim Maarianhaminan matkailuelinkeinolle.
Suuntakin ratkaisee: 10m/s vastatuuleen ja -aallokkoon voi olla penteleellistä, mutta laitamyötäiseen reivatuilla purjeilla nautinnollista.
mielestäni purjehduksen ei ole AINA tarkoitus olla mukavaa ja leppoisaa. Kyllä siihen kuuluvat ihan yhtä lailla kovemmat tuulet ja sateen tuoma märkyys, kylmyys sekä olosuhteiden tuomat vaikeudet. Näiden erilaisten olosuhteiden/haasteiden voittamisestahan purjehduksen monimuotoisuus ja hienous muodostuu. Helteellä ja nätillä ilmalla sitten nauttii enemmän, kun on ensin vähän viitsinyt kärsiä. Vaikka tämä kärsiminen on aika monelle nykyihmiselle täysin tuntematonta. Itsellä oli kunnia saada viereiseksi veneeksi hieno kuutonen, jossa oli myös lapsia. Hieman "kateellisena" katsoin heidän saamaansa purjehduskokemusta (urheilusuoritus) ilta myöhällä kun saapuivat litimärkinä... Perheen nimissä en silti välttämättä vaihtaisi päittäin.??
Hyvä etteivät lähde. Nykyään ajetaan suojaisillakin vesillä koneella sellaisissa kelissä, että purjeilla pääsisi sekä nopeammin, että mukavammin. Jos nuo lähtisivät ajelemaan mastot paljaana avomerelle yli 8 m/s tuulessa, pitäisi merivartioston kapasiteettia lisätä moninkertaiseksi.
Käsittääkseni satamat on täynnä purjeveneitä 0-2 m/s tuulillakin.
tätä vähän hainkin. Eli uusavuttomuus on kyllä osa syy mikä paistaa monessa muussakin asiassa nykyään. Tietty pienten lasten kanssa on ihan järkevää jäädäkin odottelemaan, mutta kun tuulet eivät olleet mitenkään erityisen kovia. Suuri osa kun ei ole lapsiperheitä. Enemmän ihmettelin Mh:sta kotiinpalaavien tuulen odottelupuheita. Itse menin perheen kanssa tällä kertaa laivalla yli ja katselin haikeana upeasti kulkevia veneellä ylittäjiä. Mutta olen perheen (3 muksun kanssa) mennyt aikaisemmin kyllä yli ihan kohtalaisissa tuulissa. Itse pidän avomeriennusteissa 12 m/s ylärajana, tällöin jää vielä hieman "pelivaraa". Myös suunta on oleellinen päätöstä tehdessä. Mutta esim. Teilin/Kihdin ylitykseen en muista jääneeni odottelemaan, kuten nyt moni laituripuheissa sanoi odottelevansa. Voi olla, että syynä on mukavuudenhalu, kuten joku sanoi, miksi lomalla pitäisi tuulella ja sateella edetä... Itse kyllä pidän purjehduksessa erilaisten ilmojen tuomista haasteista turvallisuudesta tinkimättä.
Ihmiset, jotka hakevat haasteita fyysisen mukavuuden ja turvallisuuden kustannuksella, ovat jotensakin sairaita ainakin henkisesti.
12 m/s on minusta jo selvästi yläkantissa, avomerireitille lähtiessä pitää ennusteen olla yksinumeroinen, jos ei ole jostain syystä pakko lähteä tai tilanne sellainen, että muille lähipäiville ennustetaan vielä selvästi kovempaa. Kihdilläkin nousee sopivilla tuulensuunnilla aika viheliäinen aallokko.
Se, että ei viitsi lähteä epämukavaan keliin, ei ole mitään "uusavuttomuutta". Se on ÄLYKKYYTTÄ!
tiettyyn rajaan asti kyllä, mutta oma tuntumani on, että osa ihmisistä on nykyään enemmän ylivarovaisia (ehkä myös kokemattomien määrä on isompi kuin ennen), vaikka esim. tuuliennusteet vat hyvinkin tarkkoja. Epämukava on eri asia kuin vaarallinen. Ja yleensäkin avomeripurjehdukseen tulee olla varustautunut kaikin puolin hyvin ja perusteellisesti. Eli jos venettä ei ole varustettu / miehistö ei ole valmis, ei kannata ollenkaan toteuttaa avomeriosuuksia, oli tuulet sitten vaikka ihan pläkässä.
Siis hetkinen, sinun mielestä esim. kaikki extreme-lajien harrastajat ovat henkisesti sairaita?? Samoin myös esim. kilpapurjehtijat, Atlantin ylittäjät, sukeltajat, laskuvarjohyppääjät...
Turvallista ja mukavaa on kai sitten sohvalla, ja vieressä lattialla tyynyjä jos sattuu putoamaan.
Kilpapurjehdus, sukellus, laskuvarjohyppy ja Atlantin ylittäminen eivät ole mitään extreme-lajeja. Mistä keksit, että olisivat?
Extreme-lajeja ovat VOR, vapaasukellus, base-hyppy ja Luoteisväylän purjehtiminen.
Itse asiassa kyllä. Jokin vakavanlaatuinen kytkentävirhe on sellaisen ihmisen aivoissa, joka lähtee riskirajoille jotain "kickseja" hakemaan.
Terve ihminen hakee elämästä helppoutta ja mukavuutta.
Luepas viestini uudestaan, en väittänykään niin.
Onko mukavuusraja sinulle todella sama kuin riskiraja ja käytännössä siinä kympin tuulen kohdalla? Tavallista taitamattomammalla ehkä sitten on.
Ajatuksesi terveen ihmisen pyrkimyksistä on sairas, mutta selittää ehkä sen taitamattomuuden.
Mistä skiglaaja tietää, että ihmiset pitivät tuulta Maarianhaminassa...olithan silloin ylittämässä Ahvenanmerta?
Monet tuntuvat viettävän MH:ssa aikaa ihan mutten vaan, keleistä riippumatta. Onhan se kesäkaupunki parhaasta päästä!
Vastaus kysymykseesi on hyvin yksinkertainen: pienet 33-36 ft nykymatkapurret eivät kestä keliä vaan ovat totaaliklänässä heti kun tosituuli ylittää 10m/s kryssillä. Ei auta reivaaminen kun leveäperäinen kyntää merta nokallaan aivan liian pienen kölipainonsa heiveröisessä varassa.
Tälläisen näennäismatkapurren kippari osoittaa suuren viisautensa jäämällä laituriin turvaan perheinensä.
Huomaat juttusi "älykkyyden", kun nyt yön nukuttuasi avaat netin ja luet uudelleen.
Maintsemasi kokoluokan nykymatkapursista esim. RM10.60 vaikuttaa kiinnostavalta ja sopisi valtamerireissuihin.
Swanmanin 70-lukulainen lähtee liikkeelle vasta 15 m/s tuulessa, kevyenpään keliin ei viitsi mennä kellumaan. Sillon odotetaan tuulia satamassa.
Itse odottelen Tankkerillani 48m/s tuulia ennen kuin suosutun lähtemään mihinkään. Hah hah-
Mitä sitten?
Jos kippari arvioi kelin liian kovaksi veneelle tai miehistölle, ja jää satamaan odottamaan kelin paranemista, mitä sinulla on siinä ihmettelemistä tai arvostelemista?
Mitä itse teet, jos keli on liian kova sinulle, veneellesi tai miehistöllesi?
Äläkä nyt valehtele, ettei koskaan ole.
Lähtisitkö 20 m/s puhaltavaan vastatuuleen Biskajanlahdelle? Veikkaan, ettet lähtisi, vaikka kunnossa olevalla veneellä se ei ole osaavalle miehistölle ongelma.
Oletko ylipelkäävä?
kova tuuli, TUO IHANA TEKOSYY TÖRPÖTELLÄ SATAMASSA PITKIN PÄIVÄÄ.
Hyvin taitava ja hyvän veneen sekä miehistön omaava voi lähteä merelle, kun keli on liian kova perhemiehistölle. Tai on eri asia lähteä,kun tietää suojaisan sataman toisessa päässä. Kukin joutuu päättämään omista lähtökohdista eikä voi mennä muiden mukaan. Kapteeni tekee yksin päätöksen, mutta miehistön on oltava samaa mieltä, jos keli on kova ja lähdetään. Viisas ei joudu siihen keliin, josta taitava joutuu selviytymään.
Sinulla on kartta väärinpäin kädessä. Ei suomalaisen kotiinpalaajan tarvitse ylittää Ahvenanmerta Maarianhaminasta lähtiessään.
Ihan fiksua tunnistaa omat ja/tai veneensä rajat kelin muuttuessa vaativammaksi. Ilmeisesti liian vähän havereita ilkuttavaksi aloittajalle.
niin: tunnistaako kaikki omia/veneensä rajojaan, vai pelätäänkö ihan turhaan? Veneet ainakin on mahtavia, jos vertaa esim. 50-60-luvun värkkeihin, joilla monilla jo tehtiin mitä hurjempia ja erilaisempia matkoja.
Jussarössa joskus 13.7.2013 oltiin vierasvenelaiturissa.Yön aikana tuuli nousi 10-14 m/s ja laiturtista lähteminen oli melko vaikeaa ,ja me jotka olimme pohjoispuolella laituria rannan puoleisina ,ajattelimme ,että odotetaan tuulen laantumista.
Toisella puolella kello 13.00 teki noin 50 jalkainen virolainen purjevene lähtöä.Veneen kippari silmäili arvioivasti tuulta tunnin ajan ....keskusteli miehistönsä kanssa ,jossa förstin lisäksi oli noviiseja...TSR joidenkin sääntöjen mukaan.
Tehtävä oli vaikea tuolle ammattikipparillekin.Juoksuköysiä oli viritelty ja toisella kerralla suuri purjevene pääsi irti.Kipparin kommennot kuuluivat selvänä ja vaativana förstille altojen pauhun yli.Keskustelin förstini kanssa ...todettiin,että riskit on suuret,mutta loistavasti virolaisvenekunta asian hoiti!
Kaksi tuntia myöhemmin moottorivene oli lähtemässä vierestämme ...hän pyysi rannikkovartioston avuksi (laiturin liitos oli epävirallisen tiedon mukaan hajoamassa..).Lähempänä rantaa irroitin perän kumijollalla,försti kiskoi minut ja jollan 31-jalkaisemme viereen .Asetuimme sivukiinnitykseen ja lähdimme hetken kuluttua laiturista.Vastatuulen oli helppo nostaa ykkösreivi j sen jälkeen Jussarön salmen ohi purjehdittuamme suuntasimme rantareitille 6,5 solmun nopeudella.
Tämä vaan tarkoittaa sitä ,että vieraslaituristakin lähtö voi olla hankalaa ihan ammattipurjehtijoille ,joita tuo hieno virolaistiimi oli.Ei muuta kuin mukavaa kesää kaikille!
Terveisin Kalle
Hei...se olikin 16.7 kun lähdettiin Jussaröstä Lähteelään joskus neljän nurkilla.
Kalle