On kulunut kuusi vuotta, kaiken sen ajan olemme tunteneet. Meidän välejä voisi kuvata tapahtumarikkaiksi, minkäänlainen käänne ei ole uusi tuttavuus.
Mietin, miksi välimme eivät ole menneet hajalle, vaikka syitä siihen olisi monia.
Mietin, miksi edelleen vedät minua puoleesi.
Mietin viime kertaa, kun näimme. Totesin mielessäni, että tulen herättämään sinut henkiin taas. Palasin itsekin henkiin, jotain minussa heräsi, jotain äärimmäisen positiivista. Lopulta jäi kaipuu. Ja innostus. Suurin yllätys kuitenkin oli, että myönsit myös saaneesi elosi takaisin minut tavattuasi, myöhemmin kerroit sen. Siis tiesin.
Tiedän monia asioita, mutta mietin, mikä meitä estää. Molemmat nauttivat, molemmat pelkäävät. Molemmat pitävät siitä, miten asiat ovat. Jos toinen lakkaa juoksemasta karkuun, toinen aloittaa. Ikuista kissa-hiiri-peliä?
Olen muistellut menneitä, mutta nyt huomaan, että odotan innolla sitä, kun taas tapaamme. Odotan sitä oikeastaan enemmän kuin itse paikkaa, johon menemme. Koitan hillitä itseni, en viitsi paljastaa itseäni, koska pelkään. Luulen, että näet sen minusta kuitenkin.
Muistan tuoksusi, muistan kosketuksesi. Ketään muuta en tunnista yhtä hyvin, jos kosketan näkemättä, jos näen kuvan ilman kasvoja. Kukaan muu ei herätä yhtä voimakkaita tunteita ja kenenkään muun kanssa en tunne samaa yhteyttä. Ja tanssi, minulle se on iso osa välillämme. Oli ensihetkestä lähtien.
Tiedän mitä etsin, mutta pelkään, että torjut.
Yksi päivä mennessäni nukkumaan, mietin sinua. Ajatus tuli mieleeni, sen jälkeen tunne. Siinä hetkessä huomasin, että rakastan sinua. Ensikertaa huomasin, etten mennyt siitä paniikkiin. Annoin sen olla. Ja nyt huomaan sen innostuksen, joka täyttää minut ajatuksesta, että olisit taas siinä. Sen pienen hetken, jonka saan viettää kanssasi.
Jos tietäisit, pelkäisit minua enemmän. Siispä olen hiljaa ja tyydyn olemaan vain näin.
Mietin, miksi välimme eivät ole menneet hajalle, vaikka syitä siihen olisi monia.
Mietin, miksi edelleen vedät minua puoleesi.
Mietin viime kertaa, kun näimme. Totesin mielessäni, että tulen herättämään sinut henkiin taas. Palasin itsekin henkiin, jotain minussa heräsi, jotain äärimmäisen positiivista. Lopulta jäi kaipuu. Ja innostus. Suurin yllätys kuitenkin oli, että myönsit myös saaneesi elosi takaisin minut tavattuasi, myöhemmin kerroit sen. Siis tiesin.
Tiedän monia asioita, mutta mietin, mikä meitä estää. Molemmat nauttivat, molemmat pelkäävät. Molemmat pitävät siitä, miten asiat ovat. Jos toinen lakkaa juoksemasta karkuun, toinen aloittaa. Ikuista kissa-hiiri-peliä?
Olen muistellut menneitä, mutta nyt huomaan, että odotan innolla sitä, kun taas tapaamme. Odotan sitä oikeastaan enemmän kuin itse paikkaa, johon menemme. Koitan hillitä itseni, en viitsi paljastaa itseäni, koska pelkään. Luulen, että näet sen minusta kuitenkin.
Muistan tuoksusi, muistan kosketuksesi. Ketään muuta en tunnista yhtä hyvin, jos kosketan näkemättä, jos näen kuvan ilman kasvoja. Kukaan muu ei herätä yhtä voimakkaita tunteita ja kenenkään muun kanssa en tunne samaa yhteyttä. Ja tanssi, minulle se on iso osa välillämme. Oli ensihetkestä lähtien.
Tiedän mitä etsin, mutta pelkään, että torjut.
Yksi päivä mennessäni nukkumaan, mietin sinua. Ajatus tuli mieleeni, sen jälkeen tunne. Siinä hetkessä huomasin, että rakastan sinua. Ensikertaa huomasin, etten mennyt siitä paniikkiin. Annoin sen olla. Ja nyt huomaan sen innostuksen, joka täyttää minut ajatuksesta, että olisit taas siinä. Sen pienen hetken, jonka saan viettää kanssasi.
Jos tietäisit, pelkäisit minua enemmän. Siispä olen hiljaa ja tyydyn olemaan vain näin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
olipa hieno kirjotus...oispa naiselta mulle..
On tämä naiselta.. Yllätys ;)
Onko jompi kumpi siis varattu, kun tuo kuva tuntuu niin kiilloitetulle saavuttamattomasta rakkaudesta? Kaunista joka tapauksessa....se on kumma tuo arki, mutta ei mennä siihen. Kaikkea kaunista sinulle. :)
Ei ole kumpikaan varattu. Muuten vaan vähän moniuloitteista ;D