Eroamme, sillä vaimo ilmoitti että "olemme kasvaneet erilleen". Käytännön pakosta olemme kuitenkin asuneet vielä yhdessä. Tänä aikana onkin paljastunut kaikenlaista.
Vaimo saa jonkinlaisia kohtauksia, joiden yhteydessä häntä pelottaa kovasti että tapan hänet. Nieleminen on vaikeaa ja kurkkua kuristaa. Lisäksi hän itkee, saattaa romahtaa lattialle halaamaan itseään. Saattaa myös yökkäillä ja päätä särkee. Jälkeenpäin on hyvin väsynyt ja pitää levätä sängyllä.
Näitä tulee kun esimerkiksi yritän suostutella häntä pariterapiaan. Ja sinne ei todellakaan tule, koska terapeutti saattaisi vääristää kaiken mitä hän sanoo, syyllistää erosta.
Vaimo on puhunut useana päivänä peräkkäin sillalta hyppäämisestä. Että jos pitäisi asua tässä minun kanssani vielä vaikka puoli vuotta, hyppäisi. Tämän sanoi lapsen kuullen. Sanoi myös, että halu paeta menee jopa äidinvaiston yli, on valmis vaikka hylkäämään lapsen ja juoksevansa karkuun.
Kun ei ole kohtausta päällä, saattaa vaikka pyyttää viereensä halaamaan.
Toisaalta välillä ei halua koskea ollenkaan, eikä päästää lähelle, varsinkaan selän taakse, vaikkapa keittiössä.
Syytteli myös että olen sukulaiseni puhunut häntä vastaan, joten on leimattu ihminen kun palaa kotiin. Olisi siis ollut parempi vaan hypätä sillalta heti.
En tiedä liittyykö tähän mitenkään, mutta vaimolla epäiltiin synnytyksen jälkeen psykoosia. Hän tuomitsee koko sairaalan, hoitajat ja lääkärit missä synnytys tapahtui, eikä haluaisi mennä lähellekään sitä. Kaikki siellä ovat niin ilkeitä ja epäpäteviä.
Vaimo on tehnyt pätkätöitä, eikä ole saanut yleensä toista pätkää samassa paikassa enää. Työkavereista on löytynyt joku inhokki, joka on alkanut vainoamaan vaimoa, puhumaan hänestä pahaa.
Hänellä on myös todella vääristynyt omakuva, ja erittäin huono itsetunto. Näkee itsensä lihavana, ja normaali nenä pitäisi leikata paremman näköiseksi ehdottomasti, vaikka lainarahalla.
Vaimo saa jonkinlaisia kohtauksia, joiden yhteydessä häntä pelottaa kovasti että tapan hänet. Nieleminen on vaikeaa ja kurkkua kuristaa. Lisäksi hän itkee, saattaa romahtaa lattialle halaamaan itseään. Saattaa myös yökkäillä ja päätä särkee. Jälkeenpäin on hyvin väsynyt ja pitää levätä sängyllä.
Näitä tulee kun esimerkiksi yritän suostutella häntä pariterapiaan. Ja sinne ei todellakaan tule, koska terapeutti saattaisi vääristää kaiken mitä hän sanoo, syyllistää erosta.
Vaimo on puhunut useana päivänä peräkkäin sillalta hyppäämisestä. Että jos pitäisi asua tässä minun kanssani vielä vaikka puoli vuotta, hyppäisi. Tämän sanoi lapsen kuullen. Sanoi myös, että halu paeta menee jopa äidinvaiston yli, on valmis vaikka hylkäämään lapsen ja juoksevansa karkuun.
Kun ei ole kohtausta päällä, saattaa vaikka pyyttää viereensä halaamaan.
Toisaalta välillä ei halua koskea ollenkaan, eikä päästää lähelle, varsinkaan selän taakse, vaikkapa keittiössä.
Syytteli myös että olen sukulaiseni puhunut häntä vastaan, joten on leimattu ihminen kun palaa kotiin. Olisi siis ollut parempi vaan hypätä sillalta heti.
En tiedä liittyykö tähän mitenkään, mutta vaimolla epäiltiin synnytyksen jälkeen psykoosia. Hän tuomitsee koko sairaalan, hoitajat ja lääkärit missä synnytys tapahtui, eikä haluaisi mennä lähellekään sitä. Kaikki siellä ovat niin ilkeitä ja epäpäteviä.
Vaimo on tehnyt pätkätöitä, eikä ole saanut yleensä toista pätkää samassa paikassa enää. Työkavereista on löytynyt joku inhokki, joka on alkanut vainoamaan vaimoa, puhumaan hänestä pahaa.
Hänellä on myös todella vääristynyt omakuva, ja erittäin huono itsetunto. Näkee itsensä lihavana, ja normaali nenä pitäisi leikata paremman näköiseksi ehdottomasti, vaikka lainarahalla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olet selvästi narsisti mies, vaimosi pitää tuon lepakkomantran mukaan
nopeasti erota ja katkaista kaikki yhteydet sinuun, vain näin hänellä voi
olla vielä jokin mahdollisuus normaaliin terveeseen suhteeseen,
mieluummin toisen naisen kanssa.
Sinut pitää tuomita kirkonkiroukseen ja ajaa loppuiäksesi psykiatriseen
pakkohoitoon asiaankuuluvine zombielääkityksineen, millä varmistetaan
ettet pääse narsistisen luonteesi kanssa enää kenellekään toiselle
kanssasisarelle tekemään mitään yhtä kauheaa kidutusta.
Tässäpä sulle yön tuntien terapiapläjäys Suoli24 tyyliin.
"Kun ei ole kohtausta päällä, saattaa vaikka pyyttää viereensä halaamaan.
Toisaalta välillä ei halua koskea ollenkaan, eikä päästää lähelle, varsinkaan selän taakse, vaikkapa keittiössä."
Käy suihkussa niin vaimo haluaa koskea sinuun useammin.
"Vaimo on tehnyt pätkätöitä, eikä ole saanut yleensä toista pätkää samassa paikassa enää. Työkavereista on löytynyt joku inhokki, joka on alkanut vainoamaan vaimoa, puhumaan hänestä pahaa."
Tuo on yleistä nykypäivän työmaailmassa.
"Hänellä on myös todella vääristynyt omakuva, ja erittäin huono itsetunto. Näkee itsensä lihavana, ja normaali nenä pitäisi leikata paremman näköiseksi ehdottomasti, vaikka lainarahalla."
Useat suomalaiset ovat lihavia ja melkein kaikilla on ruma perunanenä.
No aika outo on exän oireilu, jopa tuli mieleen että provoilooko nyt jokua, Sellaistakin palstolla tapahtuu.Aika hölmäjä vastauksia myös sait.
Kyllä vaimo on mieleltään sairas: muuta ei voi sanoa. Onkohan hänelle tehty joskus pahaa, jota hänen psyyke pysty sulattamaan tai nostamaan teitoisuuteen.
Raskasta on elää noin harhaisen ja yllätyksellisen kumppanin kanssa. On hyvä jos jaksat olla hänen rinnallaan ystävänä eron jälkeen mikäli jaksat ja hän sen hyväksyy. Ihan sääliksi käy.
Ei ole provo, ei. Tässä eroprosessin aikaan nämä oireet ovat pahentuneet selvästi, tai tulleet ainakin näkyvämmiksi.
Vaimo on todella hyvä skarppaamaan tarvittaessa ja näyttämään iloista naamaa, joten voi hyvin olla että on kärsinyt vastaavasta jo pidempään. Tämä ulospäin reipas olemus on aiheuttanut paljon muutakin ongelmaa, kun en ole tiennyt millainen hätä on.
Hän on lisäksi aina ollut erittäin huolestunut ja peloissaan että hänet hylätään, vaikkapa jätän hänet jonnekin huoltoasemalle autoillessa. Olen aina ihmetellyt mistä hän tällaisia on saanut mieleensä.
Ei myöskään ole juuri luottanut minuun tai pyytänyt apua / ottanut sitä vastaan..esimerkiksi kun oli väsynyt lapsen kanssa kotona halusi vaan hoitaa itse, käytti omia rahojaan vaikka taloustilikin oli yms ihmeellistä. Nyt jälkeenpäin sitten on avautunut miten joutui kituuttamaan.
No ilman noita kuvailemiasi kohtauksia olin ensimmäisen lapseni syntymän jälkeen täsmälleen samanlainen. Mulla alkoi sairaalasta kotiin tultua masennus, jonka diagnosointi kesti reilusti yli vuoden.
Mulla oli olo, etten ole sopiva huolehtimaan lapsesta, joku muu tekisi sen taatusti paremmin. Oikeasti mietin, pitäisikö lopettaa muiden riesana oleminen, tuntui että olen vain taakka, johon uppoaa rahaa, jonka voisi käyttää lapseenkin. Ihan mielettömältä kuulostaa, mutta näin vaan oli. Lapsenhoitoapua en huolinut, kun ajattelin että leimataan huonoksi äidiksi, siis miehen suvun puolelta ainakin.
Ihmettelin myös, miten mies haluaisi koskea tällaiseen naiseen, joka on näin kehno kumppani ja toisinaan taas kaipasin halausta. Kamalia ristiriitoja ja huonoudentunnetta. Neuvolassa huomattiin lopulta, ettei kaikki ole kunnossa ja pääsin lääkäriin. Masennuslääkitys tehosi aika nopeasti ja toisen lapsen syntymän aikoihin aloitettiin tiheät kontrollit ja aloitin myös uusiksi lääkityksen. Muuten olisi varmasti masennus uusinut, viitteitä siitä oli jo raskauden loppuviikkoina. Diagnoosissa kesti, koska näyttelin iloista niin pitkään.
Vaimo tosiaan näyttelee ja on näytellyt iloista koko 10 vuotta, ei ole paljoa ongelmistaan kertoillut ainakaan minulle.
Neuvolassa oli maininnut, sieltä kuulemma sanottiin että on äiti, pitää pärjätä. Ja tarjottu tilapäistä sijoitusta tms pojalle, se pelästytti vaimon niin ettei enää apuja kysellyt, ja minulle ei tästäkään mitään maininnut.
Masennusta hän ei tunne sairastavansa, ja on tosi peloissaan että saisi mitään tällaisia merkintöjä papereihinsa.
Käytännössä on minun vikani kun olen häntä vaan kiusannut enkä auttanut tarpeeksi, on uupunut, ja nyt ero parantaa kaiken. Toivottavasti.
Mitä nyt ollaan erillään oltu jonkin aikaa, niin ei siltä näytä että ahdistus olisi pahemmin vähentynyt vaimolla. Melkein päinvastoin, pelottaa kokoajan. On uusia elämäntilanteita ja vastuita nyt, ne stressaavat ja sitten pelottaa. Ei vaan osaa kertoa mitä pelkää.