Nuoruuteni asuin pienellä paikkakunnalla jossa oli 5tuhatta ihmistä kävin siellä peruskoulun ja olin koulukiusattu en koskaan suosittu. Mutta sain 2 kaveria näiltä ajoilta jotka ovat vielä elämässäni. Mutta näen heitä harvoin..
Peruskoulun jälkeen pääsin opiskelemaan ammattikouluun siellä kiusaaminen jatkui enkä saanut luokaltai ainuttakaan kaveria eikä kukaan halunnut tutustua minuun eikä tehdä lähempää tuttavuutta. Muistan sen ,kun 3-vuotinen ammattikoulu tuntui helvetiltä lintsasin paljon koulusta koska masensi mennä kouluun sen takia koska minulla ei ollut siellä kavereita eikä kukaan luokkalainen halunnut tehdä kanssani ryhmätöitä. Eikä ollut kelle puhua..
Kun ammattikoulusta valmistuin ei ole kukaan sen koommin ottanutkaan yhteyttä.
Ammattikoulun jälkeen muutin erääseen suureen kaupunkiin koska uskoin,että olisin saanut töitä ja uusia kavereita. En ole viellä tänäkään päivänä saanut töitä vaikka olen ollut työtön yli 800päivää.
Olen ollut useassa paikassa työkkärin tyelämänvalmennuksessa ja erillaisilla kursseilla sieltäkään en ole saanut kavereita.
Olen ruvennut epäilemään että minulla olisi Asperger
koska minulla on ASPERGER-TESTIn mukaan minkä netissä tein: http://www.asperger.fi/testi.htm
"Sinussa on piirteitä, jotka ovat tyypillisiä As-henkilöille"
nämä piirteet minulla on:
Sosiaaliset kontaktit ovat perusongelmani.
Luulen, että jotkut pitävät minua omituisena.
Keskustelutilanteessa minun on vaikea katsoa ihmisiä silmiin.
Jään mieluummin kotiin kuin lähden juhliin.
Joudun helposti riitatilanteisiin toisten ihmisten kanssa.
Toiset ihmiset eivät ymmärrä minua ja tulkitsevat usein aikomukseni väärin.
Uudet tilanteet saavat minut pois tolaltani (esim. ympäristönmuutos, uusi tuttavuus).
Olen yksinäinen susi, en kuulu porukkaan.
Seurustelen mieluimmin yhden henkilön kanssa enkä viihdy isossa ryhmässä
Jos olen ollut muiden ihmisten seurassa, yksin olemisen tarve on suuri.
Olen usein masentunut.
Toimin parhaiten työskennellessäni yksin.
On vaikea saada uusia ystäviä.
Elän kuin omassa pienessä maailmassani, omissa oloissani.
Paras ystäväni on tietokone.
Olen saanut paljon kuulla kuinka sisään sulkeutunut ja ujo ole uusien ihmisisten seurassa. Se on totta olen aina ollut se joka seuraa sivusta muiden keskustelua enkä mene heittämään väliin omia kommentteja.
ahdistun helposti jos ympärilläni on paljon ihmisiä.
Viihdn paremmin yksin tai pienemmässä seurassa.
Olen myös hyvin varautunut uusien ihmisten kanssa.
Heti kun rupean luottamaan ihmiseen uskallan puhua enemmän ja heittää huumoria.
Työttömänä olen yksin kotona 24/7 neljän seinän sisällä ja istun koneella. Koska ei ole kavereita joiden kanssa mennä ulos tai tehdä jotain.
käyn pari kertaa viikossa ulkona vain jos pitää mennä ruokakauppaan.
Aikani menee vain netissä olemalla ja nukkumalla.
Koska ei ole muutakaan sisältöä..
Peruskoulun jälkeen pääsin opiskelemaan ammattikouluun siellä kiusaaminen jatkui enkä saanut luokaltai ainuttakaan kaveria eikä kukaan halunnut tutustua minuun eikä tehdä lähempää tuttavuutta. Muistan sen ,kun 3-vuotinen ammattikoulu tuntui helvetiltä lintsasin paljon koulusta koska masensi mennä kouluun sen takia koska minulla ei ollut siellä kavereita eikä kukaan luokkalainen halunnut tehdä kanssani ryhmätöitä. Eikä ollut kelle puhua..
Kun ammattikoulusta valmistuin ei ole kukaan sen koommin ottanutkaan yhteyttä.
Ammattikoulun jälkeen muutin erääseen suureen kaupunkiin koska uskoin,että olisin saanut töitä ja uusia kavereita. En ole viellä tänäkään päivänä saanut töitä vaikka olen ollut työtön yli 800päivää.
Olen ollut useassa paikassa työkkärin tyelämänvalmennuksessa ja erillaisilla kursseilla sieltäkään en ole saanut kavereita.
Olen ruvennut epäilemään että minulla olisi Asperger
koska minulla on ASPERGER-TESTIn mukaan minkä netissä tein: http://www.asperger.fi/testi.htm
"Sinussa on piirteitä, jotka ovat tyypillisiä As-henkilöille"
nämä piirteet minulla on:
Sosiaaliset kontaktit ovat perusongelmani.
Luulen, että jotkut pitävät minua omituisena.
Keskustelutilanteessa minun on vaikea katsoa ihmisiä silmiin.
Jään mieluummin kotiin kuin lähden juhliin.
Joudun helposti riitatilanteisiin toisten ihmisten kanssa.
Toiset ihmiset eivät ymmärrä minua ja tulkitsevat usein aikomukseni väärin.
Uudet tilanteet saavat minut pois tolaltani (esim. ympäristönmuutos, uusi tuttavuus).
Olen yksinäinen susi, en kuulu porukkaan.
Seurustelen mieluimmin yhden henkilön kanssa enkä viihdy isossa ryhmässä
Jos olen ollut muiden ihmisten seurassa, yksin olemisen tarve on suuri.
Olen usein masentunut.
Toimin parhaiten työskennellessäni yksin.
On vaikea saada uusia ystäviä.
Elän kuin omassa pienessä maailmassani, omissa oloissani.
Paras ystäväni on tietokone.
Olen saanut paljon kuulla kuinka sisään sulkeutunut ja ujo ole uusien ihmisisten seurassa. Se on totta olen aina ollut se joka seuraa sivusta muiden keskustelua enkä mene heittämään väliin omia kommentteja.
ahdistun helposti jos ympärilläni on paljon ihmisiä.
Viihdn paremmin yksin tai pienemmässä seurassa.
Olen myös hyvin varautunut uusien ihmisten kanssa.
Heti kun rupean luottamaan ihmiseen uskallan puhua enemmän ja heittää huumoria.
Työttömänä olen yksin kotona 24/7 neljän seinän sisällä ja istun koneella. Koska ei ole kavereita joiden kanssa mennä ulos tai tehdä jotain.
käyn pari kertaa viikossa ulkona vain jos pitää mennä ruokakauppaan.
Aikani menee vain netissä olemalla ja nukkumalla.
Koska ei ole muutakaan sisältöä..
Vastaukset 18
Vanhimmat
Hei.. Minulle tuli monta asiaa mieleen mitä haluaisin sinulle sanoa.. Ensinnäkin tuosta listasta ei mielestäni voi päätellä moisia. Tai voisin löytää siitä monet puolet myös itsestäni, varsinkin silloin jos olen masentunut. Jotkut kohdat siitä ovat myös sellaisia, joita voi kehittää itsessänsä.
Nuoruuteni oli varsin samanlaista kuin sinulla, ja vieläkin minulla on ne muutamat ystävät. :) Elämän polulla joskus tapaa henkilöitä, jotka ovat samalla aaltopituudella, mutta itsellenikin sellaisia on harvassa. Mutta ne harvat ovat sitäkin ihanempia. Täytyy vain hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Me kaikki olemme erilaisia ja omanlaisia arvokkaita yksilöitä, omine puutteineen ja vahvuuksineen. Täytyy yrittää kunnioittaa, rakastaa ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja mistä pitää. Itsekin olen yksinäinen, mutta olen päättänyt etten halua sen pilata elämääni. Yritän tehdä kaikkea mistä pidän ja käydä paikoissa joita haluan nähdä, vaikkei olekaan sitä seuraa. Ensiksi se voi tuntua turhalta ja ahdistavalta, mutta kun vain menen, niin monesti olen kokenut jonkun kivan hetken, josta olen kokenut iloa.
Työttömyys on todella raskasta, varsinkin kun olet muuttanut paikkakunnalle josta et tunne ketään. Toisaalta entä jos yrität hyödyntää sen, ettei kukaan tunne sinua. Itse olen muuttanut pariinkin otteeseen jonnekin jossa en ole ikinä käynyt tai ketään tuntenut. Olen huomannut että jotkut suuret kaupungit ovat sellaisia, että ihmisillä on ne omat "ympyrät" joihin on kenen tahansa vaikea päästä sisälle. Tuttuja olen saanut niistä muista muualta muuttaneista sitten.. ainakin siinä on ollut jutun juurta.
Sinullahan olisi myös se mahdollisuus että voisit hakea töitä ihan mistä tahansa päin suomea? Minne elämä johdattaa...
Itse olen nyt muuten töissä varastossa.. Työ on itsenäistä, eikä siellä ei ole pakko puhua kellekään jollei halua :P Sellaisessa hommassa ei yltiösosiaaliset pölpöttäjät kauaa kestäisi ;)
Ei itsestään voi tehdä diagnoosia. Kun sinulla on noin paljon ikäviä kokemuksia sosiaalisista tilanteista niin sit'ä alkaa käyttätymään ja uskomaan kaiknelaista. Voi olla että sinulta puuttuu taitoja olla ja tutsuta ihmisiin. Jos suuttuu, loukkaantuu ja töksäyttelee, on aina oikessa niin, vetäytyy syrjään tekee itsetään vaikeasti lähestyttävän.
Sosiaalisia taitoja voi myös opetella. Kun ikää kartuu ja pyrit työkokeiluihin niin taitosi karttuvat. Jospa sinulle löytyisi duuni jossa ei ole liian paljon muita henkilöitä. Se vaikuta mitenkään typerältä ihmiseltä.
Ainoastaan psykiatri voi antaa oikean ja virallisen diagnoosin.
Virallisen, kyllä. Mutta se ei tee siitä aina oikeaa.
oikeampi ainakin kuin sinun antamasi lausunto
Jos ap olet oikea kirjoittelija etkä näillä palstoilla hyvin useasti olevia
feikkejä, älä missään tapauksessa ota mieleesi kovin vakavasti mitään näistä useimmista kirjoituksista.
Insestitauti taustaisilla on semmoinen tuhovaikutus ympäristöönsä ja
kohtalaisen kova jollakin foorumilla pätemisen tarve, että ne tekeytyy
milloin miksikin asiantuntijaksi semmoisena sitten esiintyen näilläkin
palstoilla. VARO NIITÄ.
Erityisesti varo näitä keski-ikäisiä naaraspuolisia sellaisia, niillä on todellakin
vain tuhovaikutus ympäristöönsä missä ikinä ne sitten mellastaakin.
Se on joku sellainen luonne, mikä niihin iskostuu jo siellä pienenä, sitten
ainakin osa siitä seuraa niitten mukana aina, meni ne minne meni ja teki
sitten mitä teki.
Siinä oli sekava kirjoitus.
Laita vaan mailia jos tuttavuuksia kokeilet saada tältäkin palstalta. Tai teet jonkun väliaikaisen sähköpostiosoitteen ja kokeilet siihen saada yhteydenottoja.
Kyllä tuo asperger on varsin "yleinen diagnoosi" ns. sos. ongelmiin. Varmasti se monien kohdalla ainakin osittain pitää paikkaansa. Toisaalta ympäristön vaikutus on iso ja pienetkin tekijät ympäristössä voivat vaikuttaa huonosti joihinkin ihmisiin, kun taas toisenlaisessa ympäristössä sama henkilö olisi pärjännyt paljon paremmin.
Todettakoon vielä ettei tuo asperger ole mikään "hullun diagnoosi". Olet vain sosiaalisesti erilaisempi kuin monet muut ihmiset. Asperger sopiikin yleisesti ottaen noihin "ongelmiin" hyvin.
Netissä on foorumikin aspergerin omaaville henkilöille, mutta et välttämättä löydä seuraa sitäkään kautta:
http://www.aspalsta.net/
Olen hyvin samantyyppinen henkilö.
Huvittavaa onkin juuri nuo "riitatilanteet", joihin olen itsekin joutunut usein. En tosiaan käyttäydy uhkaavasti muita kohtaan vaan täysin päinvastoin, mutta siltikin useimmat ovat omallekin kohdalle haastamassa ensimmäisenä riitaa.
Tulen hyvin harvojen ihmisten kanssa hyvin toimeen, mutta parhaimmillaan tulenkin sitten loistavasti juttuun oikeanlaisten tyyppien kanssa. En kuitenkaan tule yleisesti ottaen ihmisten kanssa juttuun kuten monet muut.
Ryhmässä olemiseenkin voi oppia, mutta sekin usein tarkoittaa oikeanlaisen ryhmän löytymistä. Tälläisiä voikin olla harvassa paikassa.
Ystävien saaminen on tälläisissä tilanteissa todella vaikeaa. Pitäisikin löytää joko hyvin samanlaisia ihmisiä tai sitten sellaisia joiden kanssa vain jollakin tapaa tulee hyvin toimeen.
Tietokoneesta "eroon pääseminen" on kyllä tosiaan vaikea homma ilman muita ihmisiä. Sen takia pitäisikin jollakin tavalla yrittää löytää sitä seuraa ja sellaisia tekemisiä jotka vähentäisivät koneella olemista.
Okei, olet löytänyt itsellesi diagnoosin. Entä mitä ajattelit tehdä yksinäisyydellesi?
Käy neurologin vastaanotolla.
Asperger-diagnoosin voi saada Aspergerin syndroomaan perehtyneeltä neurologilta tai neuropsykiatrilta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aspergerin_oireyhtymä
Käy lueskelemassa Aspergerpalstaa
http://www.aspalsta.net/viewforum.php?f=12&start=25&topicdays=0
Käy psykiatrilla jotta voidaan ensin varmistaa ettei ole skitsofrenia
Jaa? Mä en ole asperger enkä yksinäinen, mutta noi itsessäsi halveksumiksisi väittämäsi asiat mistä puhut, katsoisin vahvuudeksi, jos oikein luin. Ainoa mikä olis p*ska ominaisuus ihmisessä, olisi helposti "riitatilanteisiin" joutuminen, mutta sekin riippuu siitä mistä roikkuu, eli mä ainakin riitelen erittäin mielelläni tässä Suomi24:a töykeiden nettikirjoittajien kanssa, koska arvaan, että pokkaa niillä ei nimillänsä olisi samaa sontaa ikinä suoltaa, kuin netissä nimettöminä tai väärillä nimillä.
Tosin puistattaa lukea, että mitä vihaa toikin nimetön teksti on täynnä. Toivottavasti puhut itsestäsi, etkä jonkun viattoman suulla viattomaan viattoman nimissä tarkoituksella esiintyen kohdistamaasi vihaa, koska psyykkisesti kiusanhaluiset on korostetun sairaita nettiaikana kiusaamisessaan.
Don't worry: minuakin pidetään usein omituisena, mutta ei tosin sekuntiakaan kukaan sen jälkeen, kun mun kanssa on jutellut henkilökohtaisesti. Itse pidän omituisina ihmisiä, jotka eivät osaa nettikontekstissa tällaisilla nimettömillä keskustelupalstoilla erottaa verbaalisesti vilpittömyyttä vihamielisyydestä. Jos toivot., että olisin "yksinäinen susi", ei pidä paikkaansa. Minua tässä Suomi24:a vainonnut toivoo minulle varmasti kaikkea pahaa ja eritoten maineelleni (olen Suomi24:a pitkäaikaisesti rääkätty rekisteröitymätön), mutta faktat on faktat, ja sellaiset pässit vaikka kuinka pelottelee, en silti ole syypää siihen, että minua tai ylipäätään viattomia kiusataan tässä Suomi24:a.
Yksityisyyden suoja on luovuttamaton. Se tarkoittaa, että yhdelläkään ei ole laissa oikeutta roikkua vaikkapa mun perässäni ympäri Suomi24:a. Mulle voi puhelimeeni omalla nimellään soittaa ja esittää mielipiteensä persoonastani, mikäli jollakulla tuntemattomattomalla (en viittaa keneenkään) hirveän vaikeaa olla solvaamatta ja pelottelematta minua, mutta yksityisyyden suojani on laissa sellainen, että minä saan tuohon nimettömään naamattomaan tekstiin kirjoittaa, enkä ole mikään rikollinen, vaikka kuinka solvaajat tässä Suomi24:a kirjoittaisi mulle mitä törkyä.
Oletko yksinäinen, vaiko väitätkö jonkun olevan? Kysymys!
Yksinäinen, masentunut ja pitkäaikaistyötön, siinäpä mukava yhdistelmä ongelmia jotka pilaavat elämän.
Moro.
Olen aina viihtynyt itsekseni.
Toki yksinäisyyden tunteelta ei voi kokonaan välttyä, mutta voihan pitää yhteyttä ystäviin (normaali tavalla), ei nyky ylisosiaalisella tavalla.
Niin. Lyön vaikka vetoa siitä että yksinäisyys ja rauhassa oleilu on paljon terveyttä edistävämpää kuin ylisosiaalinen juokseminen oravanpyörissä.
Minkä ikäinen olet? Voisit kuulua etsivän nuorisotyön piiriin. Ainakin lienet alle kolmekymppinen eli sinun kuuluu saada TE -toimistosta tehostettua palvelua. Jokin kurssi tai työpaja todennäköisesti olisi oikea ratkaisu, suoraan työelämään sinun on aika mahdotonta tuolla taustalla ponnistaa.
Ihmettelen, ettet ole jo jäänyt TE -toimiston haaviin vaan työttömyytesi on annettu pitkittyä tuolla tavalla.
olen 24-vuotias.
Minulla on vasta työnhaun uusiminen työkkärissä joskus marraskuussa..