kysely naisille!

hempeästi hänelle takaisin.

Ilmoittaisin, että voitais tavata salaisesti jossain ja keskustella asiasta paremmin kasvotusten. Katsoa sitten yhdessä, mitä tehdään. 100% luottamuksella, en kertoisi kenellekkään. Iloinen yllätys olisi. Mutta tilanne vaatisi todellista keskustelua ja luottamusta.

Ilahtuisin ja melkein hyppisin onnesta ilmaan. En tietenkään paljastaisi viestiä, vaan pitäisin sen salassa ja vastaisin siihen yhtä rakkaudellisen hempeästi takaisin.

Ai nuoko on vaan vaihtoehdot? :D Ei edes kohtaa muu mikä? Älä sitten lähetä jos ei ole mitään muuta reagointivaihtoehtoa sallittuna.. :D Kun se oikea reaktio on, että sitä lukisi sydän pamppaillen silmät täynnä kyyneliä ja kasvot täynnä hymyä. Sen haluaisi lukea uudestaan ja uudestaan moneen kertaan. Mutta samalla tulisi tarve kertoa hänelle, että rakastaa häntä ja tuntee samoin ja laittaisi hänelle takaisin viestin, että rakastaa häntä niin paljon ja sanoisi ehkä että sanat hukkuu, koska tuntuu niin iloiselta ja haluaisi vain halata häntä pitkään. Se tuntuisi niin hyvältä, että tarvisi aikaa nauttia siitä ilosta ja onnesta hetken, kunnes rauhoittuu ja sydän antaa siltä pamppailulta vähän armoa ja voi vastata pidemmin. Samalla olisi koko ajan huoli siitä, että tietäähän hän varmasti, että olen niin iloinen ja rakastan, kun tekisi vaan mieli olla paikoillaan, laittaa silmät kiinni ja nauttia siitä tunteesta, ajatella häntä, koska hän on niin rakas. Hymyilyttäisi se, että hän sai omat sanat ihan kadoksiin ja kertoisin sen hänelle ja haluaisin näyttää miten onnellinen olo on. Juteltaisiin asioista rauhassa ja hiljalleen ja tuntisin entistä syvempää rakkautta ja sellaista yhteyttä häneen, että me kaksi ollaan läheisiä eikä meidän väliin pääse mikään koskaan. En usko, että se sen kummemmin muuttaisi asioita, paitsi että varmasti olisin häntä kohtaan yhteydenpidossa sellaisella paineettomalla tavalla aktiivisempi. Sellainen välittömämpi ja luonnollisempi.

Soittaisin miehelle ja selvittäisin asian... En halua suhteeseen muiden kanssa, koska olen varattu yms. en kertoisi omista tunteistani. Puhelun jälkeen varmaan itkisin. En kertoisi kenellekkään.

ei ainaskaan pelkoa, että SÄ laittaisit kaipaamallesi mitään hempeää viestiä, kun jo noi sun vaihtoehdot on kuin horroria itsenään. SÄ pelkäät jo etukäteen vain saavasi täystyrmäyksen,joten paree onkin, että pidättelet itsesi vain täällä palstalla sanomaan noi hempeydet sille kohteellesi.

Terveisin "kyllästynyt palstavedätyksiin"

Aattelisin, että puhuu pehmosia. :( En voisi uskoa ennenkuin näkisin. Suurin toive olisikin yhtäkkiä totta. En kertoisi, mutta näkyisihän se kilometrien päähän muutenkin. En pystyisi käsittelemään tuollaista viestiä.

Itkisin onnesta ja olisin niin iloinen etten koskaan ennen :)

Mies A.

- kertoisin hyvälle ystävälleni asiasta
- punastelisin ja hymyilisin itsekseni
- lukisin viestin varmaan useampaan kertaan
- hämmentyisin

Mies B.

- olisin otettu
- ihmettelisin
- pyytäisin ehkä kahville, jos vielä uskaltaisin :D

saattaisin hetkeksi lamaantua, sydän hakkaisi, maa ja taivas vaihtaisivat paikkaa ja näkisin tähtiä vaakatasossa (jos olisi yö), ja siitä tokeentuessani tuskin lopettaisin hymyilyäni :)
Lähimmät tietysti huomaisivat, ja ystävälle jolle olen hänestä kertonut, kertoisin saaneeni ihanan viestin, en kuitenkaan sisältöä tms. Pitäisin sitä henkilökohtaisena, ja laittaisin piiloon ja lukkojen taa, ja aina välillä sitä katsoisin.
Sitä en tiedä, miten kävisi kun taas tapaisimme, varmaankin yrittäisin vaan pysyä kasassa.

Entä itse?

Kyllähän siinä itku tulisi.... Onnesta.... Niin pitkään olen odottanut yhteydenottoa....

Kyynelehtimisen jälkeen ottaisin luurin käteeni ja soittaisin ja varmistaisin, että viesti tosiaan oli tarkoitettu juuri meikkikselle ja että tuo

No, jos noista pitää valita, niin lähinnä e. itkisin onnesta :)

D. Yleensä vastaan kohteliaisuudesta kelle vaan, mut hänen kohdalla teen poikkeuksen. Kummallekin parempi se että yhteyksiä ei pidetä enää.

f.) soittaisin samantien että nyt tänne ja heti ja sitten haluan kuulla sen kaiken sanottuna niin että voin katsoa häntä silmiin. Suuria tunteita varmaan puolin ja toisin, ehkä huudettaiskin ja oltais vihaisiakin. Pääasia että puhuttais, oikeesti. Mitä sitten tapahtuisi, sitä ei tiedä kukaan.

e...onnesta soikeana, tahtoisin kuulla sem myös irl.
Sitten oliskin monta muttaa matkassa...

f) Kattosin silmät pyöreenä ja hieman epäuskoisena, että, onkohan se laittanu väärään osoitteeseen...vastaisin siihen varmaan, jotenkin, että "Tarkoitiks tän viestis jollekin toiselle, kun se tuli nimittäin vahingossa mulle...?"

Jos tulisi kysymykseeni vielä vastaus, että se viesti on tullu ihan oikeeseen osoitteeseen, niin sitten olisin varmasti onnessani :)

Vaikka ei mulle ikinä tuommosta tapahdu, melko varmaa on.

järkyttyisin, hämmentyisin, lamaantuisin, lukisin viestin monta kertaa ennenkuin uskoisin ja siinä sivussa tarkastaisin muutaman kerran lähettäjän nimen ja numeron. Ja koska en ikimaailmassa usko että häneltä moisen viestin saisin, lähettäisin taatusti varmistusviestin "tulikohan nyt oikeeseen numeroon" tms. ja sitten varmaankin pyytäisin lupaa soittaa hänelle :)

Itkut voi jättää siihen, kuin laulukin kertoo. Mutta, mutta. Yllättyisin, aivan saatanasti (voimasana kertoo reaktion vahvuuden).

Ei mitään noista. Pyytäisin häntä soittamaan ja menisin hänen kanssaan matkalle.

C. Auto aina järjestyy ja mulla on painava kaasukenkä. Pikaisiin näkemisiin :)

poliisin suuhun ?

Ensin varmasti sydän heittäisi volttia ja sitten tulisivat onnen kyyneleet. Itkisin varmasti oikein kunnolla. Lopulta varmasti kiittäisin tekstiviestillä.

Aiotkos oikeasti sit lähettää kun kyselet ;) :)

mut ihmetyttää tuo lähes jokaisen naisen reaktio (lähes joka asiaan) nimittäin itkeminen tällaisessakin tilanteessa...?...

miettii c, auto on jo valmiina nokka menosuuntaan pihalla. Ja onpa hän kerran kyydissä ollessaan jo huomauttanut ylinopeudesta, mutta minkäs teet ku auto tahtoo mennä.. ;D

f. olisin hetken ihan ymmyrkäisenä ja menisin sänkyyn maate kun en osaisikaan enää seistä jaloillani tai istua. nousisin taas ylös, lukisin uudestaan ja asettuisin takaisin sänkyyn. sydän hakkaisi. käsi tärisisi, mutta etsisin hänen numeronsa kännystä ja soittaisin. varmistaisin, että hän todellakin tarkoitti minua. kysyisin missä hän on ja lähtisin hänen luokseen. ajaisin miestä kohti ylinopeutta fillarilla, pää pyörällä ja en osaisi varoa liikennettä, mutta ehkä silti kuitenkin löytäisin yhtenä kappaleena perille, soittaisin summeria ja juoksisin portaat ylös. ja jatko? se olisi historiaa.

Heippa! Pitäisin viestin omanani. Todennäköisesti en tekisi mitään, vaan jäisin odottamaan seuraavaa viestiä, jotta runosuoni oikein pääsee kunnolla avautumaan. Jos viesti sisältäisi kysymyksen vastaisin ehkä kahden päivän päästä. Sisimmässäni olisin luultavimmin hyvin onnellinen saamastani hempeästä viestistä, joten siksi en haluisi pilata sitä saamaani kohteliaisuutta ja huomiota millään tavalla. Olisin kiitollinen!

Vastaisin tietenkin kauniilla viestillä. Kertoisin, että on kova ikävä yms.

Ehdottomasti Cee.........

Kaikkien nähtäville sen. Lisäksi kikatettas likkojen kanssa ja kertoisin omalle äidille.