Olet kuin timantti tuhkan seassa, käsittämätön ilmestys.
En ole koskaan ennen, ja en luultavasti tule enää kohtaamaankaan sinunlaistasi naista.
Saahan nähdä, kuinka tämä tästä etenee?
HUH!
En ole koskaan ennen, ja en luultavasti tule enää kohtaamaankaan sinunlaistasi naista.
Saahan nähdä, kuinka tämä tästä etenee?
HUH!
Vastaukset 36
Vanhimmat
Toivon sulle hyviä kohtaamisia hänen kanssaan ketä ajattelet. :)
Juu toivokaamme, että etenee tuon timanttisi kanssa ja kaikkeus antaa suojaa niiden särmien yhteen hiomisessa. :) Kivasti oli kirjoitettu kaipauksesi kohteesta...ja siinä oli myös nähdäkseni toivoakin sinulla mukana?
kovassa paineessa..
Sinun timanttisi on varmasti kirkas ja kaunis ja erottuu aitoudellaan epäaidoista timanteista.
Muista timanttisi arvo, kun ja jos päädytte yhteen.
Teollisia timantejakin on. Ne puristetaan hiilestä, puhdistetaan, hiotaan ja kiillotetaan asiakkaan haluamaan malliin.
Kävin tuon just pikaisesti lukemassa.
No. Minkäs timantti sile itse enää voi. Se on sitten, mikä on.
Kuinka itsensä kokee sitten. Yhtä kova itselleen, kuin muillekin. Hassua, että tuleekin ensimmäisenä mieleen kovuus.
Sul on tarkat silmät, kun tuhkasta löydät timanttisi. Miksi muuten tuhkaa seulot ? Tutkit palon syytä .. tahallaan, vai vahingossa sytytetty, salaman isku vaiko vain sähkövika..
Mulla on timanttiporanterä. Se hehkuu sitä punaisempana mitä lähemmäs kuumaa
uunia se tuodaan saatikka jos puristusuuniin sen vien ja hiileksi muuttuu uunin
lämmössä
-ei mitään tolokkua ollut tässä :D -
Laitanpa vielä minäkin viestin. Ja minullekaan tämä tuskin on. Taisi mies lähteä ostoksille. Mutta kauniisti kirjoitat naisesta. Kiva lukea tällaista :)
Mukava ja mieltälämmittävä kirjoitus ja vaikea omia tätä itselle jos tämä olisi koska tavallinen ihminen olen vain. Mutta kenelle hyvänsä tuon tarkoitit niin hän olisi noista sanoista varmasti kovin iloinen. Pitää koittaa mennä koittamaan nukkumista,hyvää yötä aloittajalle ja toivottavasti asiasi etenisi parhain päin.
Minä ajattelen eräästä miehestä jotenkin noin. Siis etten koskaan tule kohtaamaan hänen kaltaistaan.
Ajattelin joskus, että ehkäpä hän on veljeni. Ei, ei se sitä ole. Veljiä minulla on, ja suhde heihin on erilainen.
En usko, että kestäisin elää hänen kanssaan suhteessa. Se olisi jotenkin... hmm.. liian intiimiä. En voisi päästää toista sisälleni joka suhteessa. Kuulostaa tyhmältä, mutta niin se on. Jonkun kanssa on vahva fyysinen suhde mutta ei henkistä läheisyyttä, toisen kanssa jos on henkinen yhteys, on turvallisempi pitää fyysinen erillään. Jos antaa kaiken itsestään, on suuri riski tulla rikotuksi. Minusta ei ole siihen, olen liian heikkotekoinen.
Minulla olisi varmasti tarve olla vähemmän riippuvainen toisesta, kuin toinen olisi minusta. Tämä on järkyttävä ymmärtää, mutta näin ihmissuhteeni ovat toimineet. Mikä siinäkin lienee taustalla, jokin lapsuudenaikainen kiintymyssuhdehäiriö vaiko se, että on saanut liikaa huomiota ja hoivaa niiltä ihmisiltä, joiden huomiolla ja hoivalla on ollut merkitystä?
Joskus mietin tätä ihmistä, että hän on peili. Katson hänessä itseni miespuolista vastinetta. Peileissä on vain erilaisten elämänkokemusten rakentamat kehykset: hänellä värikkäämmät ja rosoisemmat, minulla kiiltäviksi kullatut, joissa ei saisi näkyä sormenjälkeäkään.
Minua häiritsee se, että hän tuntuu olevan kaikkialla, missä minäkin. En tiedä, arvaako hän edes, kuinka paljon hänestä tiedän. Enkä edes haluaisi tietää, koska en koe oikeudekseni seurata hänen elämäänsä ja ajatuksiaan hänen tietämättään. Mutta hän tuntuu olevan kaikkialle, missä minäkin käyn. Jotenkin törmään häneen jatkuvasti, ja se häiritsee. Pidän hänestä.
Tällainen kokemus on ollut hämmentävä ja myös pelottava, se on myönnettävä. Mutta kuten ap:kin kirjoitti, en usko koskaan kohtaavani hänen laistaan.
Ja minä, joka aina haluan hallita tunteet ja tilanteet, rakastuin häneen aivan yllättäen ja ymmärtämättä.
Tiedän täysin..
Miksihän rakkaus voi, sellainen, usein vain rikkoo..
Olen täysin samaa mieltä, rakkaus vain rikkoo. Mikäli olen menettänyt hänet, en enää aio rakastua elämäni varrella kehenkään niin paljon se nyt satuttaa etten sitä tunnetta halua enää koskaan kokea.
Oletkohan koskaan aiemminkaan USKALTANUT?
Enpä ole tuon tunnustukseni jälkeen vaivautunut tänne mitään kirjoittelemaan, mutta koska viestin aihe kuvaa jonkinverran omia kokemuksiani, niin voinen tuohon vastata, vaikket vastauksestani varmaan pitäisikään.
Mitä itse koin tässä keväällä, niin tämä toinen ei uskaltanut, vaan etsi ilmeisesti vain seksiä ja sellaista löysikin.
Muistan kun se naikkonen tepasteli kavereidensa kanssa kaupungilla vastaan ja päätin kyllä tehdä aloitteen, tosin kävin välillä kämpillä vaihtamassa vaatteita, koska siinä vaatetuksessa en olisi kehdannut astua baariin, tai terassille. Etsin sitä koko illan ja seuraavankin päivän. Kävin oikeastaan melkein joka baarissa (kaikki ilmeisesti vääriä). Se olikin sitten viimeinen kerta, kun sitä näin. Jokainen varmaan arvaa mitä tässä välissä tapahtui.
Hävettää näin jälkikäteen että vaivauduin. Onnea vain objektiiviseen elämään helppona seksileluna. Muistuttaisin kuitenin etten koskaan saanut kunnollista mahdollisuutta. Minusta sen on aivan naurettavaa lähteä syyllistä etsimään, vaikka se peiliinkatsominen lienee, itsekullakin aivan ylivoimainen tehtävä tässä elämässä.
Tuohon vielä lisäisin sen että en muista aikoihin että minua olisi yhtä tökerösti loukattu. Kiva että minua verrataan tyyppiin, jolle se vastuunottaminen omasta ja muiden elämästä, lienee aivan ylivoimainen tehtävä. Sitten minut haukutaan tällä palstalla pystyyn, vaikken saanut koskaan näyttää omia tunteitani.
Katkeruudesta on tule koskaan pääsemään ikinä, joten anteeksipyyntöjä on turha lähetellä.
PS. Opettelisit edes rehelliseksi, sen sijaan että selität mustan valkoiseksi ja vaadit täällä muiden ihmisten ymmärrystä omaan, täydelliseen moraalin puutteeseesi.
nainen vai mies?
Ps: olet väärällä palstalla se katkeruus löytyy tuosta vähän alempaa
http://www.youtube.com/watch?v=rYmIkiaR9oc
Orbisonia heti aamusta. Tuon miehen äänessä on se jokin.
se ainoa oikea, kun tämän kuulen:
http://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=pX2UIC5nM2I
että olet tuota mielipuolta. Vielä kun kuulisin olenko se minä, niin ai että mun päiväni ois täydellinen 10+90=100% täydellinen.
Vai että mielipuolta. Et itse anna muille ihmisille mahdollisuutta ja sitten syytät heitä netissä. Kasvotusten et uskalla ihmisten kanssa puhua.
No voihan kökkö!!!!! Siis olet liian pienen pipon laittanu jo aamusta päähäsi. Ota pois, jos se helpottas sun ankeutta.
Tunneksä mut? Miten voit muuten sanoa tuon:
Kasvotusten et uskalla ihmisten kanssa puhua.
Kerro kuka olen, alko pelottaa että olen hukannu itseni :(.
Mahdollisuudet on rajattomia, kunhan ne ovat älyllisten ihmisten tekemiä, ei keijoittajan omien mielleyhtymien tekemiä johtopäätöksi!
Ymmärsitkö? En viitsis piirtääkkään, ja rautankaa ei satu olemaan käden ulottuvilla.
Kuten viestin alussa totesin, niin vastaan, vaikket vastauksestani välttämättä pitäisikään. Sitä paitsi tämän palstan taso on minulle henkiökohtaisesti aivan nollan tasolla, joten ymmärrät varmaan senkin ettei äskeinen provosi tehonnut. En edes saa koskaan tietää keneltä se oikeasti tuli.
Tämä meidän pikku jutustelumme lienee turhaa, koska joku aina keksii matkia minua ja leikkiä kustannuksellani muissa ketjuissa, joten lienee sama että jättäydyn palstalta pois.
Sitä, olitko se sinä vai joku toinen, se ei kiinnosta mua pätkänkään vertaa.
Mutta en minä nyt kaikkiakaan palstakirjoittajia syytä enkä aliarvioi ketään, mutta jos voisit joskus hillitä hurjan luonteesi, tai jos hän joka tuon kirjoitti, ja olla inhimillinen vastauksissasi, vai onko parempi yleistää nuo vastausten provojen kirjoittajien töherrykset?
Sinä olet koeteltu timanttini,
luvattu sateenkaareni. Olet väsynyt juoksuni, sydämeen kiertävä vereni.
Olet hinta, jonka haluan maksaa, kontrasti mustan ja valkoisen. Olet ikiaikainen tarina ei kenenkään maassa.
Olet kiinteä haluni, kuiskauksin piirretty viiva kiitollisen miehen. Olet eroottinen leikki käsien, herkkä tunto sormien.
Sinun maailmasi tahdon väreineen, makuineen ja kirjavine kuvineen. Sinun postisi tulee aina perille ajallaan ei kenenkään maahan.
kirjoitit! Onnellinen hän ketä ajattelit tuota kirjoittaessasi.
kaunis kiitos ihanasti kirjoitettu.....jos se oli mulle
Hyvä on
Posti.
Oikeasti veti hiljaiseksi, tuo teksti.
Siinäpä pohtimista, millaisista sormista on lähtöisin .
posti kulekee ja kusti polekee kaasua....
Voi taivas mitä tekstiä....mykistävää!!
Onnellinen on se nainen, joka tämän miehen saa omistaa.
Ihana!!
tävä.
Juurikin näin. Aloittajalla ja Amorilla on sana hallussa herrasmiesmäisesti...
Hynysellä on vielä hiottavaa, jos meinaa päästä samaan. Tosin hänen sanoituksissaan on oma brutaali viehätyksensä....
toistelee tuota kuin mantraa jokaiseen miehen kirjoittamaan viestiin vastaukseksi. Alkaa kuullostaa enempi vittuilulta jo, kiuin aidolta hehkutukselta :(((((((
Uskoakseni se riippuu ihan sinusta miten tämä saa jatkoa.Naisena en halua olla tyrkky,joten en ota yhteyttä.Jos joku on kiinnostunut,saa tehdä vähän töitä,että saa minut kiinnostumaan.En enää ala toisten ehdoilla elämään,vaan kovetan itseni ja elän vain itselleni,ainakin hetken.
Oletkohan sittenkään niin kova ja elät vain itsellesi, kuin annat ymmärtää.... Jos näin olisi, niin mitä sitä turhaan täällä huutelemaan... Vaikkei ole tyrkky, niin kuitenkin haluaa sen yhden silmissä tehdä näkyväksi, että on "vapaa", olematta sitä kuitenkaan "liian näkyvästi".
Samanlainen rakkauden nälkäinen ihminen siellä kuoren alla on, kuin me kaikki muutkin. Eikä siinä ole mitään pahaa. Se on ihan inhimillistä :).
Aurinkoista päivää sinulle.
juurikin näin...
Jos minä olisin kaipauksen kohteesi, niin haluaisin että sanoisit minulle nuo kauniit lauseesi. Tuollaiset kauniit ajatukset eivät saa mennä hukkaan, vaan niiden pitää saada tavoittaa kohteensa. Sanothan ne hänelle, jota kaipaat. Niiden kohde olisi varmaan ikionnellinen, jos saisi kuulla itsestään noin kauniita ajatuksia.
Amorin viesti otettu vastaan ilolla. On niin taitavaa sanailua ja herkkää tunnetta täynnä, että ihan pakahduttaa.
Mitä sitten tapahtuisikaan, jos kasvokkain sanottaisiin silmiin katsoen? En uskalla edes ajatella loppuun asti. . .
Amorin sanoilla on voimaa ja vaikutusta!