N. kaks vuotta sitten keväällä, mun silloinen tuore seurustelukumppani raiskas mut (ehkä maailman rumin sana tuo raiskaus hyi). Tai emmä tiedä oliko kyseessä raiskaus kun se oli kuitenkin mun poikaystävä, eikä juttu mennyt ihan loppuun asti, mutta kuitenkin teki asioita joita en olis halunnut että se olis tehnyt.
Olen nyt 18 vuotias ja edelleen pimppineitsyt ja todennäköisesti tuun pysymään semmosena koko loppuelämäni, koska en jotenkin osaa enää luottaa miehiin ja tää onkin nyt se mun ongelma. Jos joku edes vihjailee seksin suuntaan, niin saan kylmiä väreitä ja mua alkaa ahdistaa, joskus jopa niin paljon et purskahdan vaan itkuun (huvittavaa, kyllä :D) En viitti enää edes alottaa seurustelusuhteita, koska jossain vaiheessa, todennäkösesti vielä aika pikaseen, niissä tulee vastaan seksi ja jos kieltäydyn, joudun kertomaan tästä asiasta, ja se ei todellakaan ole vaihtoehto. Ja mä en halua pistää ketään miestä odottamaan ja kärsimään mun pelkojen takia.
Oon kokeillu josko alkoholi ja humalatila auttais tuota ahdistusta ja vähentäis pelkoja ja estoja sen verran että voisin tän kyseisen homman saada hoidettua mutta ei sekään oo auttanu.
Pitääkö mun nyt vaan tyytyä elämään loppuelämäni neitsyenä ja peloissa vai pitäiskö vaan oikeasti ottaa itteensä niskasta kiinni ja ns. ''suck it up'' ja hoitaa homma pois alta...
Olen nyt 18 vuotias ja edelleen pimppineitsyt ja todennäköisesti tuun pysymään semmosena koko loppuelämäni, koska en jotenkin osaa enää luottaa miehiin ja tää onkin nyt se mun ongelma. Jos joku edes vihjailee seksin suuntaan, niin saan kylmiä väreitä ja mua alkaa ahdistaa, joskus jopa niin paljon et purskahdan vaan itkuun (huvittavaa, kyllä :D) En viitti enää edes alottaa seurustelusuhteita, koska jossain vaiheessa, todennäkösesti vielä aika pikaseen, niissä tulee vastaan seksi ja jos kieltäydyn, joudun kertomaan tästä asiasta, ja se ei todellakaan ole vaihtoehto. Ja mä en halua pistää ketään miestä odottamaan ja kärsimään mun pelkojen takia.
Oon kokeillu josko alkoholi ja humalatila auttais tuota ahdistusta ja vähentäis pelkoja ja estoja sen verran että voisin tän kyseisen homman saada hoidettua mutta ei sekään oo auttanu.
Pitääkö mun nyt vaan tyytyä elämään loppuelämäni neitsyenä ja peloissa vai pitäiskö vaan oikeasti ottaa itteensä niskasta kiinni ja ns. ''suck it up'' ja hoitaa homma pois alta...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin joo, kun joku kuitenkin tulee syyttelemään, niin voin suoraan sanoa että kyseinen juttu mikä tapahtui mun ja mun entiseni välillä, oli mullakin oma osuuteni siinä, ei se ihan turhasta pimahtanut.
Ei seksi ole iso juttu
Jos alat jonkun kanssa seurustelemaan ni ihan varmasti antaa sulle aikaa jos oikeasti susta välittää. Mulla saman tyylinen kokemus takana ja mun poikaystävä oli tosi kärsivällinen ja ymmärsi. Edettiin mun ehdoilla pikkuhiljaa ja kolmen kuukauden jälkeen luottamusta alkoi olla jo tosi hyvin. En mä sitä sano, että tilanne mikään helppo olisi ollut. Mutta jos se poika susta oikeasti välittää ni on ihan varmasti valmis antamaan sulle aikaa.
Ihmettelen tuota sun asennetta että tästä kokemuksesta kertominen ei todellakaan ole vaihtoehto? Et sä kyllä voi seurustelukumppaniasi ihan täysin torjuakkaan selittämättä tilannetta. Et sano mitään nimiä et kerro millooin tapahtui ja miksi. Kerrot vaan että sua on käytetty hyväks/sut on raiskattu ja sen takia seksi on sulle vielä vaikea asia. That's it.