Kuljen yksin kivistä ja synkkää tietäni, olen vain tyhjä hahmo ihmisjoukossa.
En tunne enää lämpöä katseissa, en kosketuksessa, en sielujen sympatiaa, enkä sitä tuskin enää koskaan pysty kenellekkään antamaan.
Jos hymyilen, teen sen tietoisesti, jotta en vaikuttaisi niin kylmältä kun oikeasti olen, nauramaan tai itkemään en edes kykene. Tunteeni ovat kuolleet pois?
Liikaa pahoja asioita tapahtunut, sydän särkynyt liian monta kertaa. Rakastunut\ihastunut liian monta kertaa saamatta vastarakkautta.
En oikein tunne ihmisiä kohtaan mitään yhtenäisyyden tunnetta, mitä ennen tunsin.
Nykyään ihastun naisessa pelkästään ulkonäköön, tämän pidemmälle en pääse, koska en pysty tuntemaan ketään kohtaan oikein mitään.
Voiko kukaan rakastua tälläiseen tunnekylmään hahmoon? Osaan kyllä arvostaa ihmistä ja tekoja mutta tunteiden tasolla en siihen enää kykene.
Mikä avuksi? Tuskin terapiakaan tällaiseen pystyy vaikuttamaan? Tunnen itseni robotiksi tuntevien ihmisten keskellä, joka vain tekee pakollisia asioita,
kuten töitä, syö ja juo jne.
Olenkohan psykopaatti? Olin ennen herkkä ja hauras ihminen, nykyään ei edes läheisen ihmisen kuolema oikein tunnu miltään.
Kaipaan ihmisten seuraa ja läheisyyttä. Kukaan ei vaan jaksa jääkalikkaa kuka ei pysty antamaan muuta kuin kylmyyttä vastalahjaksi. Ihminen on sosiaalinen laumaeläin, minä en ole, olenko siis ihminen? Olenko vain yksinäinen susi?
En tunne enää lämpöä katseissa, en kosketuksessa, en sielujen sympatiaa, enkä sitä tuskin enää koskaan pysty kenellekkään antamaan.
Jos hymyilen, teen sen tietoisesti, jotta en vaikuttaisi niin kylmältä kun oikeasti olen, nauramaan tai itkemään en edes kykene. Tunteeni ovat kuolleet pois?
Liikaa pahoja asioita tapahtunut, sydän särkynyt liian monta kertaa. Rakastunut\ihastunut liian monta kertaa saamatta vastarakkautta.
En oikein tunne ihmisiä kohtaan mitään yhtenäisyyden tunnetta, mitä ennen tunsin.
Nykyään ihastun naisessa pelkästään ulkonäköön, tämän pidemmälle en pääse, koska en pysty tuntemaan ketään kohtaan oikein mitään.
Voiko kukaan rakastua tälläiseen tunnekylmään hahmoon? Osaan kyllä arvostaa ihmistä ja tekoja mutta tunteiden tasolla en siihen enää kykene.
Mikä avuksi? Tuskin terapiakaan tällaiseen pystyy vaikuttamaan? Tunnen itseni robotiksi tuntevien ihmisten keskellä, joka vain tekee pakollisia asioita,
kuten töitä, syö ja juo jne.
Olenkohan psykopaatti? Olin ennen herkkä ja hauras ihminen, nykyään ei edes läheisen ihmisen kuolema oikein tunnu miltään.
Kaipaan ihmisten seuraa ja läheisyyttä. Kukaan ei vaan jaksa jääkalikkaa kuka ei pysty antamaan muuta kuin kylmyyttä vastalahjaksi. Ihminen on sosiaalinen laumaeläin, minä en ole, olenko siis ihminen? Olenko vain yksinäinen susi?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Rakastuneet, iloiset ja nauravaiset ihmiset saavat minut alakuloiseksi, kun tiedän etten ehkä koskaan kykene itse samaan, minä vain olen minä, komealla ulkonäöllä varustellu pelkkä tyhjä kuori ja robotti.