Olen siis liian vanha ja liian rohkea ja liian ties mitä.
Sydämessäni tunnut silti.
Epäreilua
8400
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tunne oli liikaa. Ehkä Se olisi sitä vieläkin. Ja sitä itseään. Ei ollut rohkeutta rakkauteen.
Niin...Näin siinä kävi.
Anteeksi. En voi tunteilleni mitään. Sinua rakastan sen tiedän ihan varmasti, vaikka outoa tämä kaikki on minullekin. Tiedän, että en ole mikään unelma, en todellakaan. Minulla on vain nämä tunteet, mutta niitä on sitten senkin edestä. Joskus pitää oikein miettiä onko tämä kaikki todellista, mutta ei minun tarvitse kuin ajatella sinua niin tunnen kuinka vastaat minulle. Hullulta kuulostaa, tiedän, mutta ihan täyttä totta minulle.
En olisi koskaan uskonut tuntevani näin ja vielä vähemmän olisin uskonut joutuvani pyytämään anteeksi näitä tunteitani. Sinä et kuitenkaan selvästikään minun kanssa halua olla mies. Kyllä minä ymmärrän miksi näin. Ymmärrän oikein hyvin. Minä "näen" sinut, minä rakastan sinua. Minä kärsin.
Miksi Se rakkaus meidät repii riekaleiksi?? Ei sellaista kukaan yksin tunne. Miksi jokin niin ihanan kaunis annetaan kuin kiusaksi.. Kielen päähän muttei suun täydeltä.. Nyt lähti mielikuvitus yön pimeinä tunteina laukkaamaan alemmaksi kuin päätarkoitus..
Olet oikeassa, aito tunne on harvinaista ja sinä olet harvinainen, kun kykenet tuntemaan.
Mitä tunnet on varmasti totta, Se on totta sinulle ja joka sitä ei ole kokenut, epäilee, koska on kokemattomuudessaan tietämätön.
Niin täynnä tunteita. Yli tulvii, kun hänet kohtaan. Ikävään ja kaipuuseen olen jo tottunut, vaikka tänäänkin itku ryöpsähti..
Todellisuus on tarua ihmeellisempää.
Eikö vanha kurppa ymmärrä että nuorella miehellä on varmaan vientiä yllin kyllin?
Miksi kituuttaa itseään jossain tuollaisessa kenenkään jos se ei ole totta?
Ihminen ei ole elämässään oppinut mitään jos ei osaa päästää irti.
Ehkä niinkin, mutta itse ajattelen sen niinpäin, että elämää nähneenä ymmärrän kuinka harvinaista on rakastaa. Kuinka harvinaista on tuntea toinen ihminen sydämessään. Ei sitä jokaisen kohdalle osu, olen siitä ihan varma. Siksi en haluaisi luovuttaa liian helposti.
Rakastaa mitä?
Jotain illuusiota?
Sitähän yksipuolinen rakkaus on. Illuusio. Jostain muka suuremmasta joka pyhittää keinot ja sitten voi kääriytyä marttyyrin viittaan ja velloa itsesäälissä todeten että "olen niin vanha ja olen niin rohkea".
Miksi tuhlata aikaa ihmiseen joka ei oikeasti välitä? Ei ainakaan koe samoin kuin sinä että rakastaisi tai että teidän välillä olisi mitään sellaista mitä sinä toivot?
Yritän herättää sinut todellisuuteen koska tiedän tuon tunteen ja olin itsekin joskus vastaavassa tilassa nuoremman naisen kanssa.
Se että kohtaa tosiasiat, ei ole luovuttamista. Se on eteenpäin menemistä.
Tietysti jos hän on antanut jotain toivoa sinulle niin tilanne on erilainen. Vaikea tulkita näitä sinun viestejä mistä on tarkkaan ottaen kyse.