Asuin joskus lähiössä, jossa oli kaverei nii paljo että huhhu. varmaan 20-30.. Se oli lapsuus ja alaste aikaa 1-6 luokkaan kaverei oli ja tekemistä, muistan olleeni lapsena 2 kertaa vain koko päivän kotona pelaamas pleikkarii, omasta tahdotsta.. jos ei lasketa sairastumisii, joita ei ollu ees joka vuosi... Tehtiin porukassa porukassa kaikkee kivaa ja välil iha kahen tai kolmen kesken.. Ja ala-asteella mul oli vaan yks sellanen kuka kiusas mua ja aika vähän, että seki oli hyvä kaveri jos jälkikätee miettii, pikku jäynää vaan, jonka ymmärrän nyt läpällä...
No joo ku ylä aste alko nii 7-luokallaki mul oli viel kaverei samallai ku ennen, mut sit muutin 8-luokal pois toiseen lähiöön, mutta kävin samaa ylä-astetta... Vittukun sitä on tyhmä ja ajattelematon, mulla pysy vielä 9-luokan loppuun sama kaveri porukka ja aloin saamaan myös nais-seuraa kaks tyttöystävääki oli ylä asteen aikana... mut siin 8-luokal löysin jtn paskoja kaverei sielt lähiöst, jotka masensi mut ku menin lukion ekalle.. Ne vaikutti eka kovilta kavereilta ja olin ylpee, että mulla on vahvoja, lihaksikkaita kaverei ja niitä ns. pelättiin, vaiks jälkeenpäin mietin et vittu mitä pellei -.- ...
Ne oli vähän niinko rikollisii ja sillee ja tutustuin niihi sit ku asusteli iha naapureis ja ne piti mua iha niitten koirana loppu kaveri aikoina, kunnes jätin ne, kyllä ne vielki kummittelee tuol jossai ku tulee kadul vastaan tai koneella kirjottelee... En oo yli vuotee ollu tekemisis niittenkaa ja oon nyt Lukion kolmannelt päässy tylsistyny ihminen, jonka puhelin on turhan mykkä, on mul vieläkin joitain niit lapsuuden kavereist ja niitten kaa hengaan, mut oon täs vuoden päteny jo yksinäisyyttä jostain syystä, ehkä kun en nää tarpeeks paljon vanhoi kaverei??
Tä on jotenki kauheet, ku en tiiä mitä oon oikee menettäny et oon yksinäinen, mul on iha ok suhteet vanhempiini ja veljeeni, mut jotakin kaipaan mitä ennen oli?? Vai onko tä aikuistumisen joku tylsistymis vaihe ku on rahaton ja työtön, seki vaikuttaa asiaan tosi paljo :/ Voiko tä olla joku aikuis asteen masennus? On mulla kyl harrastuksii, että sen puoleen teen melkeen joka päivä jotain lihaskuntoiluu tai liikuntaa
No joo ku ylä aste alko nii 7-luokallaki mul oli viel kaverei samallai ku ennen, mut sit muutin 8-luokal pois toiseen lähiöön, mutta kävin samaa ylä-astetta... Vittukun sitä on tyhmä ja ajattelematon, mulla pysy vielä 9-luokan loppuun sama kaveri porukka ja aloin saamaan myös nais-seuraa kaks tyttöystävääki oli ylä asteen aikana... mut siin 8-luokal löysin jtn paskoja kaverei sielt lähiöst, jotka masensi mut ku menin lukion ekalle.. Ne vaikutti eka kovilta kavereilta ja olin ylpee, että mulla on vahvoja, lihaksikkaita kaverei ja niitä ns. pelättiin, vaiks jälkeenpäin mietin et vittu mitä pellei -.- ...
Ne oli vähän niinko rikollisii ja sillee ja tutustuin niihi sit ku asusteli iha naapureis ja ne piti mua iha niitten koirana loppu kaveri aikoina, kunnes jätin ne, kyllä ne vielki kummittelee tuol jossai ku tulee kadul vastaan tai koneella kirjottelee... En oo yli vuotee ollu tekemisis niittenkaa ja oon nyt Lukion kolmannelt päässy tylsistyny ihminen, jonka puhelin on turhan mykkä, on mul vieläkin joitain niit lapsuuden kavereist ja niitten kaa hengaan, mut oon täs vuoden päteny jo yksinäisyyttä jostain syystä, ehkä kun en nää tarpeeks paljon vanhoi kaverei??
Tä on jotenki kauheet, ku en tiiä mitä oon oikee menettäny et oon yksinäinen, mul on iha ok suhteet vanhempiini ja veljeeni, mut jotakin kaipaan mitä ennen oli?? Vai onko tä aikuistumisen joku tylsistymis vaihe ku on rahaton ja työtön, seki vaikuttaa asiaan tosi paljo :/ Voiko tä olla joku aikuis asteen masennus? On mulla kyl harrastuksii, että sen puoleen teen melkeen joka päivä jotain lihaskuntoiluu tai liikuntaa
Vastaukset 2
Vanhimmat
En jaksa lukea. Yksinäisyys on varmasti vaikea asia. Itse en koskaan ole lyönyt ketään tai koskaan kykenisi lyömään, mutta ainoa ihminen jota tekisi mieli paiskoa päin pläsiä, oli sellainen haiseva hampaaton puolikalju itseäni minua siroa naistakin kooltaan pienempi häiriitynytmiesahdistelija, joka otti jopa vanhempieni puhelinmumeron selville, ja ahdisteli minua sitä kautta. Sen tyypin vuoksi nyt sitten varmaan ihan sivullisetkin kokee halveksuntaa minua viatonta kohtaan, vaikken edes ole netissä henkilöllä.
Kuule en minä ole kiinnostunut sinun "rahattomuudestasi" tai "työttömyydestäsi" joita mainostat; sinä sensijaan _ei-toivotutusti_ olet tässä kiinnostunut minusta, ja se ällöttää minua, kun et ole hyväntahtoinen.:) Mitäs jos ihan omia tuntemias käyttäisit nettitoiminassasi, etkä minua tai minuun liittyviä, sä asiaton nettitomija-valehtelija- stalkki? Ootko niin nolla, että sulla ei ole ketään? Kai sinullakin on oma sukusi ja omat tuntemasi, mitä sä minua vainoat tai mun ystäviä? Nettiä ei saa käyttää valehteluun ja tarkoitan, että sä et saa esiintyä mun nimissä. Se on laitonta.
Toivottavasti olet mielisairaalahoidossa, koska skitsofrenia on paha sairaus.
---------
Mutta mitä tulee ap:lle, niin eiköhän ne asiat siitä paremmiksi mene. Varmaan on vain jokin vaihe menossa.
Kannattaa toki itse pyrkiä aktiivisesti tutustumaan muihin.