Lapset väliin kun isä kuristi äitiä, isää puukotettiin vakavasti
Julkaistu: 26.7.2013 10:10, päivitetty: 26.7.2013 10:58
Vantaalla tapahtui dramaattinen perhevälikohtaus, jonka seurauksena isää, äitiä ja kahta alaikäistä lasta epäillään henkirikosten yrityksistä.
Välikohtaus tapahtui perjantaina heti puolen yön jälkeen Länsi-Vantaalla.
Tapahtumat saivat alkunsa, kun perheen isä alkoi kuristaa perheen äitiä.
Tässä vaiheessa väliin tulivat perheen kaksi alaikäistä lasta.
Seurauksena oli, että isää lyötiin teräaseella useita kertoja. Isän vammat ovat hengenvaaralliset ja hänet on toimitettu sairaalahoitoon.
- Tutkinnassa on yhteensä kaksi henkirikoksen yritystä. Perheen kaikki neljä jäsentä ovat toistaiseksi epäiltyinä, kertoo tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Kimmo Hyvärinen IS:lle.
Henkilöitä ei ole vielä päästy kuulustelemaan, joten Hyvärinen ei osaa kertoa, kenen epäillään puukottaneen perheen isää.
Tilanne on ollut tapahtumahetkellä aika sekava.
Isä on leikattu, eikä hänellä ole poliisin mukaan välitöntä hengenvaaraa.
Lapset yli ja alle 15-vuotiaita
Rikoskomisario Hyvärisen mukaan kyseessä on "normaali suomalaisperhe". Keski-ikäisillä vanhemmilla ei ole rikostaustaa. Poliisi ei ole vielä ehtinyt tutkia, onko taustalla aiempaa perheväkivaltaa.
Hyvärinen ei kerro perheen lasten tarkkaa ikää, mutta luonnehtii heidän olevan iältään "rikosoikeudellisen vastuun molemmin puolin". Rikosoikeudellinen vastuuikäraja on Suomessa 15 vuotta.
Perheen lasten kanssa on nyt lastensuojelun viranomaisia.
- Erikoinen tapaus tämä kieltämättä on, Hyvärinen summaa.
Timo Myllyniemi
Julkaistu: 26.7.2013 10:10, päivitetty: 26.7.2013 10:58
Vantaalla tapahtui dramaattinen perhevälikohtaus, jonka seurauksena isää, äitiä ja kahta alaikäistä lasta epäillään henkirikosten yrityksistä.
Välikohtaus tapahtui perjantaina heti puolen yön jälkeen Länsi-Vantaalla.
Tapahtumat saivat alkunsa, kun perheen isä alkoi kuristaa perheen äitiä.
Tässä vaiheessa väliin tulivat perheen kaksi alaikäistä lasta.
Seurauksena oli, että isää lyötiin teräaseella useita kertoja. Isän vammat ovat hengenvaaralliset ja hänet on toimitettu sairaalahoitoon.
- Tutkinnassa on yhteensä kaksi henkirikoksen yritystä. Perheen kaikki neljä jäsentä ovat toistaiseksi epäiltyinä, kertoo tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Kimmo Hyvärinen IS:lle.
Henkilöitä ei ole vielä päästy kuulustelemaan, joten Hyvärinen ei osaa kertoa, kenen epäillään puukottaneen perheen isää.
Tilanne on ollut tapahtumahetkellä aika sekava.
Isä on leikattu, eikä hänellä ole poliisin mukaan välitöntä hengenvaaraa.
Lapset yli ja alle 15-vuotiaita
Rikoskomisario Hyvärisen mukaan kyseessä on "normaali suomalaisperhe". Keski-ikäisillä vanhemmilla ei ole rikostaustaa. Poliisi ei ole vielä ehtinyt tutkia, onko taustalla aiempaa perheväkivaltaa.
Hyvärinen ei kerro perheen lasten tarkkaa ikää, mutta luonnehtii heidän olevan iältään "rikosoikeudellisen vastuun molemmin puolin". Rikosoikeudellinen vastuuikäraja on Suomessa 15 vuotta.
Perheen lasten kanssa on nyt lastensuojelun viranomaisia.
- Erikoinen tapaus tämä kieltämättä on, Hyvärinen summaa.
Timo Myllyniemi
Vastaukset 13
Vanhimmat
Onneksi ei edusta kaikkia miehiä.
omat koirat purivat, auts.
olen nyt 65v. ja kokemusta on.
Isä hakkasi äitiä, kunnes me lapset aloimme hakata hänet, aina kun kävi jonkun kimppuun.
Väkivaltainen ei lopeta kuin väkivalalla kun tietää jäävänsä toiseksi.
Niin pitkän p.a.s.k.a.n, kun haravan varren lasken haudallesi.
Sama tilanne meillä oli kunnes lapset kasvoivat niin vahvaksi että äijä pysyi kurissa. Silti Suomen idioottimainen lainsäädäntö antoi hänelle tapaamisoikeuden nuorimaiseensa. Lapsella ei ole oikeutta olla tapaamatta, ja jos äijä haastaa äidin oikeuteen äiti on kusessa. Jotenkin unohdetaan ne lapsen oikeudet, en käsitä.
Rohkeita lapsia, toivottavasti heitä ei rangaista.
Koko lapsuuteni katselin samanlaista menoa omassa perheessäni. Isä hakkasi, kuristi, heitteli ja pahoinpiteli kaikin mahdollisin tavoin äitiä, veljeä hakkasi kuin vierasta sikaa, uhkaili puukoilla (äitiä viiltelikin) ja ampua-aseilla. Ampuikin kotona seinään.
Kylällä kaikki tiesivät - kukaan ei puuttunut. Äiti selitteli sairaalassa vammojensa syntyä. Milloin kipsattiin raajoja, milloin ommeltiin haavoja, milloin tehtiin uusia hampaita.
Ei ollut meidän ukollakaan rikostaustaa - itse piru oli siitä huolimatta.
Toivon, että olisin uskaltanut vaikka puukottaa ukkoa ja saada painajaisen päättymään. Olis vaikkame lapset päästy johonkin laitokseen tai sijaiskotiin.
Rohkeita lapsia. Toivottavasti pääsevät pois väkivaltaisesta kodistaan.
Ei minua hävetä tuon takia olla mies. Itse en ole pätkääkään väkivaltainen, joten miksi kokea häpeää jonkun idiootin väkivallan vuoksi.
Itse tapaus on kamala, mutta tulipahan äijälle selväksi, että muu perhe on saanut tarpeekseen.
Kyllä mua ainakin hävettää kuulua tuommoisen kanssa samaan sukupuoleen. Raukka tuommoinen eikä mikään mies.
Osanotto äidille ja lapsille.
Minä olen kyllä ollut aina ensisijaisesti oma yksilöni, en mikään tietyn sukupuolen stereotyyppinen edustaja. Olen ihan yhtä vähän vastuussa jonkun muun suomalaisen miehen teosta kun olen vaikka Ugandalaisen heimopäälikön teoista.
Yleensäkin streotyyppiset yleistykset miehistä vähän yksinkertaisina ja väkivaltaan taipuvaisina ihmisinä saattavat joillekin vähän häiriintyneille antaa ihan syynkin käyttäytyä juuri noiden odotusten mukaisesti. Eli annetaan mennä vaan kun tällaisia me miehet nyt olemme.
Tätä ajatusmaailmaa ei kauheasti kannattaisi vahvistaa puhumalla miehistä erityisen väkivaltaisena sukupuolena ja naisista vain viattomina uhreina. Minusta jokaisen yksilön oma vastuu teoistaan ja niiden seurauksista on se oikea ajattelutapa joka ei syyllistä ketään turhaan mutta tuomitsee kaikki pahat teot.
Tekijän sukupuoli on lähes aina täysin merkityksetön asia.
Minusta se ei vahvista käsitystä miehistä väkivaltaisina, jos häpeän toisen miehen puolesta, joka ei ilmeisesti hävetä osaa. Jos en häpeäisi, se saattaisi luoda kuvan siitä että jotenkin kannattaisin tai hyväksyisin teon.
Kyllä vain, tunnen myötähäpeää.
"Minusta se ei vahvista käsitystä miehistä väkivaltaisina, jos häpeän toisen miehen puolesta, joka ei ilmeisesti hävetä osaa."
Minusta taas häpeäminen kuuluu vain sille joka on jotain pahaa tehnyt. Häpeä toisen puolesta on ihan turhaa eikä auta ketään.
"Jos en häpeäisi, se saattaisi luoda kuvan siitä että jotenkin kannattaisin tai hyväksyisin teon."
Minusta taas riittää että tuomitsen toisen teon. Häpeäminen ei taas itse asiassa ole tuomitsemista lainkaan vaan tekijän asemaan asettumista.
Iso kirjakin sanoo, älä tuomitse.
Se satukirja sanoo paljon muutakin, mutta teon tuomitseminen on eri asia kuin tekijän tuomitseminen. Jälkimmäinen kuuluu tuomioistuimelle.