et pysty sanoittamaan sitä. Se vain on näin. SIksi ihmettelen, miten jotkut kykenevät? Muka yksittäisen tapahtuman johdosta? Tai ehkä he sitten ovat niitä, jotka ovat tasapainoisia ja asiat tapahtuvat ja he erittelevät tunteensa analyysinomaisesti ja jatkavat sitten elämää.
Ajatus tuntuu todella vieraalta!
Tällä kirjoituksella en ajattele nyt sitä, jonka vuoksi täällä kirjoitan vaan yhtä toista.
Ajatus tuntuu todella vieraalta!
Tällä kirjoituksella en ajattele nyt sitä, jonka vuoksi täällä kirjoitan vaan yhtä toista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Selailin tunnepalstoja enemmänkin ja löysin sieltä Keskustele ahdistuksesta -palstan.
Synkkää on. Lääkettä ja itsesääliä, toivottomuutta ja odotusta... tuli erittäin ahdistunut olo.
Yksi ajatus psykiatriasta: Ammattilaiset ( ainakin ne, jotka ovat ihan tavallisia toisen asteen koulutuksen käyneitä ns auttajia) eivät osaa todellisuudessa auttaa ihmisiä. Siis näitä, jotka ovat todella ahdistuneita. Mitä se koulutus siihen muka tarjoaa? Hetkellinen , riittävän pitkä hoitojakso takaa "auttajalle" tilaisuuden analysoida ihminen ja tulee näin tyydyttäneeksi omaa ihmismielentuntemuksen tarvettaan. Näin hänelle tulee kattava repertuaari erilaisia mielenterveyden häiriöistä kärsivistä ihmisistä ja hän uskoo olevansa erittäin hyvä työssään.
Todennäköisesti hoitosuhde katkeaa ennenaikoijaan joko yhteiskunnan määrärahojen loppumisen vuoksi tai terapeutti ei pysty enää *auttamaan* ja siirtyy muualle, josta voi taas ammentaa itselleen.
Turvallisuuden tunteen luominen on kaikkein perustavin tehtävä. Ilman sitä kasvua ei voi tapahtua. Ilman turvallisuutta kaikki voimat hupenevat puolustamiseen.
- T H.
Joskus kun on oikein huono olo kirjoitan paperille ensimmäisenä mieleen tulevia sanoja ja lauseita. Vaikka niissä ei ole mitään järkeä. Lohtua tuo myös ajatus että ahdistuneisuus menee ohi, vaikka sillä hetkellä kun se on päällä sitä on vaikea uskoa. Eräs terapeutti neuvoi että ahdistuskohtauksen aikana kannattaa keskittyä pieniin kokreettisiin asioihin.
No mene sinne ahdistuspalstalle vastaamaan, koska olet täällä normijärkisten palstalla selaamassa.
Et ymmärrä itsekään mitä sanot. Oletko kuullut sanontaa: jos ei tiedä mitään hyvää sanottavaa, on parempi olla hiljaa!
Tässä on numero 1 kaikille niille, jotka jotkain luulevat jostakin tietävänsä!
TUKI SUUSI!
Mistä tietää sitten että ei tiedä riittävästi?
Se on se, että uskoo täydellisesti tietävänsä kaikesta kaiken. Se riittänee syyksi pitää suun kiinni. Mutta tyhjät tynnyrit ne eniten kolisee -se vain on näin. Ja tiedättekö mitä? Irroitakaa hetkeksi itsenne siihen kontekstiin, jossa olette ja kuunnelkaa saamianne oppeja.
Joka on joskus kokenut tietämyksen ylivallan, ymmärtää jotakin ihmisen kohtaamisesta!
Ja se että olet tuntenut ahdistusta ei tee sinusta ylivaltiasta -sitä on muillakin. Eikö se jo riitä selittämään sitä?
Juttuhan menee niin että jos olet kokenut ahdistusta, sinun pitäisi osata riittävästi sitä tuntien ymmärtää TOISTA vaikka vaikenemalla vain, koska et voi koskaan ylentää kokemaasi toisen osaksi ymmärtääksesi sitä!