Kaipaan rakkautta :s

Minäkin olen miettinyt samaa.

Aloita ihan arkisesta yhdessäolosta, vaikka polkupyöräretkestä, siitä se kehittyy läheisyydeksi jos on kehittyäkseen. Älä yritä että tulisi pitkä suhde, ihan vain tätä päivää eläen ja katsot mitä tulee. Rohkeutta pitää olla niin että uskaltaa mennä suhteeseen, joka ei aluksi edes vaikuta sopivalta. Jos loppuu, niin ei sen kummemmin surekaan, sitten vain uuteen. Jos yritän tuohon "kun joku veisi sydämen" -tilaan, niin se on hullaantunut, epänormaali tila joka menee ohi.

Minä en saa rakkautta. Kaikki ketkä tunnen niin seurustelee. Itse en kelpaa kenellekkään. Sellasta se vaan elämä on.

On karvas pettymys huomata kuinka rakkaudettomia suurin osa ihmisistä on! Miehet ajattelee pelkästään tunnekylmää nylkytystä ja ämmät vaan kenkkuilee toisilleen ja ajattelee omaa pientä pesuettaan. Sitten niitä eroja sateleekin kun ihmiset ei oikeesti osaa rakastaa edes perheenjäseniään!
Mutta on maailmassa olemassa vielä lempeitäkin ihmisiä. Ne täytyy vaan löytää! Siihen asti kunnes löytää, täytyy viihtyä itekseen omassa seurassa.

Niin, monta vuotta on kaipaillut omaa rakasta, ainakin teini-ikäisestä lähtien mutta ei ole vielä sopivaa kohdalle osunut. Ihastuksia on kyllä ollut mutta ei niistä sitten ole kehittynyt muuta. Jotenkin on alkanut ajatella ettei kelpaa kenellekään vaan jostain muusta ihmisestä löytyy ne piirteet joita joku mies kaipaa. Kai sitä on miesten mielestä jotenkin vastenmielinen kun tuntuu että toiset naiset saa enempi huomiota ja useat miehet kiinnostuu niistä.

Usko vaikkapa vain huviksesi, että suurin osa maailman ihmisistä kaipaa.

Mutta virhe on tässä lauseessa: "Olisin hänen yksi ja ainoa." Tästä ajattelutavasta johtuen rakkautta on niin vähän. Rakkaus on yhtälö, johon käytetään kertomataulua, ei jakolaskua.

Rakkautta ja välittämistä on vain kovin vaikea saada varsinkin jos on jollain tavalla viallinen tai yleisten ihanteiden vastainen. Hyvästä sattumastakin on varmasti monissa tapauksissa kysymys kun jotkut parit tapaavat toisensa. Täytyy myöntää että usko on koetuksella kun ei tähän ikään mennessä ole vielä seurustellutkaan.

Olisihan se mukavaa, ei epäilystäkään. Aivan erityisesti jos tykkäisi ihan sellaisenaan kuin onkin eli ei tarvitsisi hävetä omaa itseänsä. En itseäni niinkään häpeä, kaikki muuten hyvin elämässäni, olen terve, talous kunnossa ja ulkoisesti kaikki ok mutta seurusteltua ei ole koskaan tullut elämässä joten se taitaa olla ainoa ominaisuus mikä todella pistää miettimään vaikka onkin jo tähän ikään kerennyt. Nyt on palattu työtilanteen takia takaisin koulunpenkille ja sen jälkeen toivottavasti taas työn pariin. Tietysti molempienhan meidän on omalta kohdalta saatava elämä järjestettyä sellaiseksi kuin haluaisimme. Mutta jos mahdollisesti haluaisit muutaman sanan vaihtaa ei se ainakaan mitään voi haitata. Jos kirjoitat profiiliini vastaan kyllä.

No, rakkaushan on asia, jota me kaikki kaipaamme. Onhan se sisäänrakennettuna geeneihimme, ja rakkaus on vain kaunis sana sille, että haluamme varmistaa omien geeniemme jatkuvuuden. Harva meistä toki tietoisesti, mutta niin, minkäs teet.

Ja eiköhän jokainen meistä haluaisi kuulla olevansa tärkeä ja ainutlaatuinen jollekin toiselle. Kylmä tosiasia vain on, että jokaisesta sukupolvesta tietty osa on puolisoksi "kelpaamaton", syystä tai toisesta, ja veikkaan, että suurin osa tämänkin palstan käyttäjistä kuuluu tuohon luokkaan. Lähinnä tämä koskee miehiä, meillä ihmisillä kun seksuaalivalinnan suorittavat naiset. Sad but true.

Mitä voi siis tehdä? No, netin treffipalveluiden kautta kumppanin etsinnän voi ulottaa vaikka koko maailmaan. Siinä kuitenkin pitää varautua pettymyksiin, muistaakseni tilastojen mukaan vain muutama prosentti lähetetyistä viesteistä saa vastauksen, ja keskimäärin saa tavata seitsemän naista, ennenkuin "kolahtaa". Joten aika paljon niitä viestejä saa lähettää, ja jokaisesta pitäisi tehdä ainutlaatuinen, töitä on siis tiedossa. Ja kun tiedetään, ettei tämän palstan miesväestö ole suinkaan "keskimääräistä", joutunee tavata aika monta enemmän kuin 7 ....

Valitan, jos tämä ei vaikuta kovin rohkaisevalta, mutta niin, en ymmärrä, miksi tässä pitäisi valehdellakaan. Kylmäkin totuus on mielestäni parempi, kuin elää lämpimässä valheessa. Voin tähän loppuun kuitenkin hieman lohduttaa; voittaahan joku melkein joka viikko lotossakin, vaikka mahdollisuus päävoittoon on häviävän pieni.

Onhan se noin ajateltuna biologisesti varmaankin suurimmaksi osaksi totta. Tosin ehkä myös sekin asia ettei vain yksinkertaisesti halua olla yksin. Vaikka jos nyt ihan vakavasti ajattelee, mihin ihminen muka toista ihmistä tarvitsee? Yksi päivänselvä asia on, jälkikasvun tekemiseen. Muuten toinen puolisko taitaa olla vain henkinen tuki. Itse yritän ajatella asiaa näin koska kuten sanoin, en ole koskaan ollut naisen kanssa yhdessä vaikka olen kyllä tietenkin teinivuosista lähtien halunnut mutta yritykseni ovat jääneet pisteytettynä nollaan. Tähän ikään kun on tullut ja edelleen tulos nolla, on alkanut ajattelemaan noin kun äsken tuossa mainitsin. Se ainakin luo vähän positiivisemman mielen. En tietenkään vielä ole antanut periksi ajatusta ettei elämä vielä voisi mahdollisesti muuttua.

Jep, jokaisessa sukupolvessa on näitä "kelpaamattomia", on ollut ja tulee mitä todennäköisemmin aina olemaan. Mutta lohduttaa ajatus ainakin siitä että ainakin on asiat mielestäni ihan hyvin, terveys ja talous OK.

Jatketaan eteenpäin ja katsotaan mitä tulee.

Et halua rakkautta. Et ilmeisesti tiedä lainkaan mihin helvettiin se oikeen johtaa.

Seksi on parempaa.

Tokihan minä olen sitä halunnut. Olen vain ollut sillä saralla mitä ilmeisemmin varsin heikoilla. Mihin tämä nykyinen tilanne johtaa... aika tietenkin tulee loppujen lopulta näyttämään mutta tällä hetkellä yritän kuitenkin vielä pitää mahdollisimman positiivisen kuvan yllä.

Vaikka olenkin vaan tämmöinen netissä viihtyvä hörhö, urkin aina toisia
netinkäyttäjiä kun siihen vain tilaisuuden saan, minäkin kaipaan
rakkautta.
Jos ei muuhun, niin sitten siihen kun minulla olisi se yksi ja ainoa oikea,
voisin keskittyä aivan erityisesti hänen seurantaan.
Vakoilisin aivan kaikkea, sen ipattia, pottia, makkia, pounia, kaikkialle minne
hän vain menisikin, minä seuraisin kuin varjo aivan kannoilla, tämän rakkaani
elektronisiin viestintävälineisiin ujuttamieni haitta- eli vakoiluohjelmien avulla
olisin läsnä hänen jokaisessa netin välityksellä suorittamasaan toimessa.

Niin paljon minä häntä rakastaisin, sitten jos jostain syystä välit menisivätkin
poikki tulevaisuudessa, voisin aina sitten tuolla tavalla hankkimillani
tiedoilla hänestä järjestää hänen elämäänsä uuteen uskoon.
Voisin ottaa hänen nimissään vaikkapa alkuun vippejä ja pelivelkoja
tuommoisella pienehköllä 200 tuhannen egen mitättömällä pikkusummalla,
näin minä osoittaisin hänelle rakkauteni määrää.
Niitä velkoja sitten maksellessaan seuraavat 15 vuotta, hänelle jäisi tällä
tavalla pysyvä, lähtemätön ja lämmin muisto minusta, nettihörhö rakkaasta.

sama ongelma

Niin minäkin kaipaan rakkautta. On turvaton ja arka olo, kun on aivan yksin. Olisipa edes sydänystävä... Se riittäisi. Mutta en tiedä löydänkö koskaan. Hmm, etsiiköhän minua joku?

On erittäin todennäköistä että lähes kaikki kaipaavat rakkautta ja koittavat etsiä sitä. Mutta löytäminen onkin sitten hieman hankalampaa, aivan erityisesti jos haluaisi että sydänystävä olisi hieman itseään muistuttava. Se kuitenkin täytyy itse etsiä joko siviilimaailmassa tai sitten täällä netissä.

jotkut osaavat rakastua,mutta ei rakastaa.

Ei rakastaa tai mitä se sitten onkin, jokin kuitenkin niissä menee pieleen.

Rakkautta ei saa vaikka olis hyvä ihminen. Paitsi juopot saa rakkautta naisilta aina.

No hyvät hyssykät teidän kanssanne! Ei sitä rakkautta löydä, jos vaan istuu koneen äärellä päivittelemässä ja surkuttelemassa itseään. Olet sitä mitä ajattelet, eli jos tykkäät rypeä itsesäälissä niin siellähän sitten yksiksesi pulikoit.

Tietenkin, jos on itsensä upottanut siihen tilaan, on vaikea nostaa pää pystyyn ja lähteä "markkinoille". Mutta niin vain pitää tehdä. Ei ehkä kannata suin päin rynniä, siitä voi tulla hieman takapakkia, mutta pikkuhiljaa, kuin myyrä pimeästä kolosta auringonpaisteeseen. Täällä jo joku mainitsikin, että vasta seitsemäs ihminen kolahtaa, joten ei kannata masentua, jos ei heti onnistu. Eikä jäädä loputtomiin analysoimaan mikä meni pieleen. Se kuuluisia kemioiden kohtaaminen kun lopulta ratkaisee koko homman. Jos ei tyttö/poika vastaa tunteisiisi, niin anna olla ja käännä katseesi seuraavaan. Ei juuri kukaan kohtaa sitä oikeaa ensimmäisillä treffeillään. Mutta ei keneenkään voi tutustua, jos ei jostain aloita.

Olette kaikki aivan varmasti hyviä tyyppejä, ja jokaisella löytyy omanlainen kumppani, jos vain hieman näkee vaivaa sen löytämiseen. Sieltä verhojen takaa koneen äärestä teitä vaan ei kukaan umpimähkään löydä.

Virtuaalihaleja täältä yhdeltä elämää paljon nähneeltä ja kokeneelta nais-ihmiseltä.

Niin se vaan on aina ikävä ihmisellä toisen luo, sisäänrakennettu biologinen "ongelma" ;)

Sama täällä. Minulla toisaalta on miesystävä, mutta tuntuu että olen hälle enemmänkin vakipano, kuin naisystävä. Eipä tuossa kauheesti hellyyttä ole. Käy saletisti vieraissakin.

Oletko tullut ajatelleeksi, että jos haluaa saada, täytyy myös antaa. Siitä seuraa automaattisesti, että syrämen, ja ajatusmaailman, on muututtava ensin, vasta sitten voi aloittaa antamisesta, jotta voi sitten ehkä joskus saadakin.

JAA mitenköhän ottaisi kantaa ?
Olin -20 jotain ja hullaannuin viehättävään nuoreen naiseen kihloissakin oltiin pari vuotta.Luulin kaiken olevan hyvin kunnes sain tietää syrjähypystä.Mailma romahti ja olin neuvoton,Tuntui iikuisuudelta löytää läheisyyttä saati sitten rakkautta.Sitten vuosien (epätoivon jäkeen) Niinkuin laulun sanat kuuluu:Tapasin minä Enkelin,,,
Silloin tajusin että meillä kaikilla on joku josta pitää kii.
PS.Olemme naimisissa jo kymmenettä vuotta ja joka päivä on heräämisen arvoinen,Opin elämään!

seksi on tappanut rakkaus
kun löytyy niin halpa nuoret tytöt, sitten ei kukaan etsi rakkaus enää
jopa jotka ovat suhteessa ne pettää, siis on iso riski olla suhteessa