Olin ennen vappua satunnaisten kavereitteni kanssa baarissa viettämässä iltaa. Jäin sinne yksin, kun satunnaiset kaverini olivat lähteneet ja viimeinenkin dösä oli ehtinyt lähteä, joten kysyin random jätkälta yöpaikkaa. Muutamia päiviä / viikkoja myöhemmin otin netistä selvää mikä minua voisi riivata, kun ei naisten vaivoista kuulunut mitään. 3 kuukautta myöhemmin tein raskaustestin ja se näytti positiivista. Säikähdin kamalasti.
Seuraavana aamuna, kun menin lääkäriin. Lääkäri kysyi minulta haluanko pitää lapsen? Vastasin, että en, kun en muista / tiedä kuka lapsen isä on / oli.
Olen kuitenkin täysin aborttia vastaan mutta tein sen minkä koin parhaaksi, koska en ole / ollut valmis äiti rooliin.
Äitini oli todistamassa vierelläni, kun tein abortin. Hän syyttää virheestäni itseään vaikka, kuitenkin minunhan pitäisi syyttää itseäni lapseni taposta. Tiedän etten olisi mitenkään pystynyt pitämään huolta siitä, koska minulla on todella harvinainen oireyhtymä kromosomipoikkeama 9p- johon liittyy monia oppimisvaikeuksia, epilepsia ja anemia.
Kun kerroin asiasta ystävilleni he lakkasivat pitämästä minuun yhteyttä eivätkä enää halunneet olla kanssani missään tekemisissä.
Syytän itseäni tapahtuneesta vaikka koitan kuinka olla vahva. En enään tiedä miten tässä pitäisi olla ja elää, kun ei ole ketään.
Seuraavana aamuna, kun menin lääkäriin. Lääkäri kysyi minulta haluanko pitää lapsen? Vastasin, että en, kun en muista / tiedä kuka lapsen isä on / oli.
Olen kuitenkin täysin aborttia vastaan mutta tein sen minkä koin parhaaksi, koska en ole / ollut valmis äiti rooliin.
Äitini oli todistamassa vierelläni, kun tein abortin. Hän syyttää virheestäni itseään vaikka, kuitenkin minunhan pitäisi syyttää itseäni lapseni taposta. Tiedän etten olisi mitenkään pystynyt pitämään huolta siitä, koska minulla on todella harvinainen oireyhtymä kromosomipoikkeama 9p- johon liittyy monia oppimisvaikeuksia, epilepsia ja anemia.
Kun kerroin asiasta ystävilleni he lakkasivat pitämästä minuun yhteyttä eivätkä enää halunneet olla kanssani missään tekemisissä.
Syytän itseäni tapahtuneesta vaikka koitan kuinka olla vahva. En enään tiedä miten tässä pitäisi olla ja elää, kun ei ole ketään.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ikävä että läheiset eivät ole tukemassa hetkellä, kun toinen tarvitsee jutteluapua. Mielestäni abortti oli oikea ratkaisu siksi, että SINUSTA se sillä hetkellä oli oikea. Sinä itse koit sen oikeaksi, eikä muiden mielipiteillä ole väliä, koska eivät joudu sinun housuissasi olemaan muutenkaan. Voit soittaa anonyyminä vaikka tähän:
http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/valtakunnallinen_kriisipuhelin
Jokainen ihminen tarvii tukea kriisissä, sinulle valkeni tämän tapauksen kautta, ketkä ovat ystäviä ja ketkä ei. On kohtuutonta syyttää itseään asiasta, mihin on ollut kaksi osallisena.
Tässä myös terveyskirjaston infoa:
Abortin jälkeen
Abortin jälkeen monet kuvaavat päällimmäisenä tunteena helpotusta: ei-toivotun raskauden kriisi on ratkaistu, kaikki odottaminen on takana ja toimenpiteestä on selvitty, elämä jatkuu. On kuitenkin hyvin yksilöllistä, miltä abortti jälkeenpäin tuntuu ja kuinka pitkään sen psyykkinen läpityöskentely kaikkinensa kestää.
Mahdollisuus valita oma tiensä
Abortti voi olla voimaannuttava kokemus, joka vahvistaa näkemystä itsestä vastuullisena toimijana, joka kykenee omilla valinnoillaan vaikuttamaan elämäänsä. Syyllisyyttä tai häpeää, jotka aborttiin liittyvässä julkisessa keskustelussa usein nousevat esiin, ei tarvitse väkisin yrittää itsestä kaivella. Aborttipäätökseen saa olla tyytyväinen. Mahdollisuudesta päättää raskauden jatkamisesta tai keskeyttämisestä voi iloita.
Joskus abortti voi jälkeenpäin kaduttaa. Silloin on hyvä palauttaa mieleen, miten asiat päätöksenteon aikaan olivat ja miksi valitsi kuten valitsi. Jälkiviisastelu on helppoa, mutta usein epäreilua. Syyllisyyden tunne voi auttaa näkemään omat arvot ja tavoitteet entistä kirkkaammin, mutta pidemmän päälle itsesyytöksiin uppoutuminen ei jalosta, korjaa eikä kannata. Tapahtunut täytyy ja sen saa hyväksyä.
Abortin jälkeen saa olla itselleen hyvä
Abortin jälkeen on tärkeää kohdella itseään hyvin, pitää itsestään huolta kaikin tavoin ja antaa itselleen lupa tuntea juuri sellaisia tunteita kuin tuntee, niin kepeitä kuin kipeitäkin. Minkäänlainen itsensä rankaiseminen ei ole tarpeen. Jos mieliala laskee ja olo jumiutuu alakuloiseksi, toimintakyky alkaa kärsiä tai paha olo alkaa purkautua itseä vahingoittavana toimintana (kuten viiltelynä, syömisen ylettömänä kontrollointina, päihteiden käyttönä tai itsemurhan suunnitteluna), on haettava viipymättä itselleen apua, joko läheisiin tai ammattiauttajiin tukeutuen.
"Tiedän etten olisi mitenkään pystynyt pitämään huolta siitä, koska minulla on todella harvinainen oireyhtymä kromosomipoikkeama 9p- johon liittyy monia oppimisvaikeuksia, epilepsia ja anemia. "
Lapsi saattoi olla täysin terve ja ois voinu saada hyvän kodin jostain häntä kauan odottaneesta adoptioperheestä.
"kuitenkin minunhan pitäisi syyttää itseäni lapseni taposta."
Toivottavasti otit edes opiksi etkä tee toiste enää samaa virhettä.
"eikä sun tarvi tuntea mitään syylisyyttä, kun kyseessä oli vahinko eikä tahallinen teko."
Nytkö se ihan suunnitelmallinen ja tahallisesti toteutettu lapsen tappaminen muuttu jo ihan vaan "vahingoks"?? Kaikkee sitä näkee... :DDD On erittäin tervettä ja normaalia tuntea syyllisyyttä tollasesta teosta, ja lähes kaikki sitä tunteekin (vaikka harva myöntää), jollei todella oo joku paatunu psykopaatti.
"niin jokainen saisi olla ihan omassa rauhassaan ja tuntea olonsa hyväksytyksi ja kelata tunteitaan."
silisili silkkihanska-paijausta ja hyväksyviä lässytyksiä vaan lapsenmurhaajille ettei niille vaan tuu hellanlettas paha mieli... pätee kai sit myös syntyneiden lasten tappajiin? No, vankiloissa onneks ne muutkin vangit on sitä mieltä että näitä pitää vähän kouluttaa tavoille, ja saakin sitten ansaitunlaista "ymmärrystä" ja "päänsilittelyä"..
Minusta asiallinen suhtautuminen ja myötätunto läheistään kohtaan on eri asia kuin silisilisilkkihansikkain paijailu. Aika kova reaktio tuntuu aloittajan ystävillä olleen, jos ovat välintä aloittajaan katkaisseet. Mutta toisaalta sinulle ehkä ainoat mahdolliset suhtautumistavat kaikkeen on joko samoin ajattelu tai lyttyyn haukkuminen.
Minusta sosiologi osui asian ytimeen pohdinnassaan. Kun niin paljon puhutaan abortin negatiivisista vaikutuksista tekijäänsä, niin onkohan sellaista mahdettu tutkia, kuinka suurella osalla niistä onkin enemmän tekemistä ulkopuolisten tuomitsemisen kuin itse abortin kanssa. Tässäkin tapauksessa jäi sellainen mielikuva, että aloittajan syyllisyyden tunteet ovat korostuneet syyllistämisestä, ei niinkään siitä, että hän itse kokisi ratkaisunsa olleen niin kauhean tuomittava. Ja sinä tietenkin enemmän kuin mielelläsi syyllistät mahdollisimman paljon lisää ja lyöt jo moneen kertaan mätkittyä. Tahdot aloitajalle mahdollisimman pahaa oloa, sen huomaa selvästi tämän ketjun teksteistäsi.
Vertaus homoseksuaalisuuteen on myös todellakin osuva. Kaikkein eniten homoseksuaalisuuden haitallisuudesta ihmiselle puhuvat ne, jotka innokkaimmin ovat vaatimassa homoja muuttumaan ja "eheytymään". Ja heille ei tule mieleenkään, että mahtaisiko joidenkin homojen itsetunto-ongelmat johtua laisinkaan siitä, ettei heitä hyväksytä sellaisina kuin he ovat.
"Ja sinä tietenkin enemmän kuin mielelläsi syyllistät mahdollisimman paljon lisää ja lyöt jo moneen kertaan mätkittyä. Tahdot aloitajalle mahdollisimman pahaa oloa, sen huomaa selvästi tämän ketjun teksteistäsi."
Aivan omaa mutuharhaas taas... tässä on vaan vastattu suosijasakin naurettaviin lässytyksiin ja korjattu tieyttyjä valhevääristelyjä sekä todettu vaan täysin kiihkottomasti eräitä ikäviä totuuksia, mutta hyshys, eihän niinkään tietenkään sais tehdä!
"Vertaus homoseksuaalisuuteen on myös todellakin osuva."
Abortissa on kyse valitusta TEOSTA, ei ominaisuudesta, jolle harva voi mitään (ja tässä tapauksessa miks pitäiskään voida). Niin että ei oikein osu.
että täällä lapsia suojelevat jotain silisili-paijausta ois vailla? Miksi?
"sinä olet synnyttänyt lapsen tahtomattasi"
Anna sen harhasen mutuvalhepallos pyöriä vaan... olet vaan niin katkeran kateellinen kun joku muu on valinnu sua viisaammin ;) ja nyt et saakaan pelkkää lässynlää kehuja ja ymmärtävää silkkihansakpaijausta.
Abortti on väärin ,murhasit ihmisen. Sinä itsekeskeinen pelle
Ituprojektin sivuja kannattaa katsoa. :)
Itse olin 16-vuotias ja hyväksikäytetty kun tulin raskaaksi, menossa vasta ammattikouluun, perheeni oli keskivertoa köyhempi, isänikin alkoholisti, joten heistäkään ei olisi apua lapsen kasvatuksessa ollut. Lapseni isä olisi ollut kaksikymppinen huumeiden käyttäjä jolla ei työtä, ei koulutusta, ei aikomusta hankkia ajokorttia eikä käydä armeijaa, eli sossun tuilla. Joten tuomitsetteko minut abortin tehneenä vai olisiko ollut oikein tuossa elämäntilanteessa synnyttää lapsi jolle en olisi voinut tarjota hyvää lapsuutta, kunnon isää jne? Ise en sitä antanut tapahtua ihan vain omaa lastani ajatellen! raskaus keskeytettiin viikolla 8. Nykyään olen reilusti parikymppinen, minulla on koulutus ja työ, avopuoliso ja oma koti ja kiitän luojaa että olin 16-vuotiaana niin järkevä etten lasta pitänyt, niin itseni kuin lapseni puolesta. Tottakai se minua välillä kalvaa, mutta parempi näin. Keskityn uraani ja lähden vielä opiskelemaan, lapsia haluan mutta en vielä moneen vuoteen.
"Ise en sitä antanut tapahtua ihan vain omaa lastani ajatellen! "
Et sä siinä mitään muuta kyllä ajatellu kun ihan sitä omaa napaas... ihan turha vääntää itsekkyyttä ja väkivaltasta kuolemaa mikskään "lapsen parhaaks"!
"kiitän luojaa että olin 16-vuotiaana niin järkevä etten lasta pitänyt, niin itseni kuin lapseni puolesta"
Yök mitä tekopyhyyttä, hyhhyh... ettäkö oikein "luojaa kiität" kun tapoit lapsiparkas!!? Mitähän se luojas on siitä mieltä, vai muistuuko mieleen se käsky "Älä tapa"?
" lapsia haluan mutta en vielä moneen vuoteen. "
Se voikin olla sitten ettet niitä enää saa kun alat hinkuaan... ainakaan et ole enää niitä ansainnut.
"suojelee lapsia asumalla tällä palstalla"
senhän sinä tollasena 24/7 kiihkoräyhäkkökyylänä "tiedätkin"... sun kaltasille pitää vastata niiden omalla tyylillä kuten tulee tänne nokka pystyssä ja turpa törkyjä tursuten kerjäämään.