Hallituksen syyllistäminen osaamattomuudesta osoittaa tekopyhyyttä. Näin voi päätellä kapitalistisen median taloustieteilijöille tekemien kyselyjen lopputuloksista. Kysymyksessä olevat talousviisaathan esittivät lähes yhtä huonoja vaihtoehtoja kuin mitä hallituskin tarjoilee. Päällimmäisenä tietysti niin sanotut rakenteelliset uudistukset mutta myös inhat tulonsiirtojen leikkaukset ja julkisten menojen vähentämiset. Ekonomistien päähän ei näy juolahtaneen se mainio idea, että heidän itsensä palkasta voitaisiin lohkaista muhkea siivu kansantalouden pelastamiseksi.
Jonkinlaiseksi taikareseptiksi näkyy muodostuneen hokema rakenteellisista uudistuksista, joiden sisällöstä kukaan ei ole kertonut yhtään mitään. Ei edes vahingossa. Mutta huuto näiden rakenteellisten uudistusten aikaansaamiseksi on korvia huumaava. Ilmeisesti kukaan ei edes tiedä mistä puhuu. Kuulostanee varmaan kauhean viisaalta, kun päästää suustaan sanan "rakenne". Lähinnä kaiketi kysymys on kuntauudistuksesta ja siihen liittyvistä sosiaali- ja terveysalan muutoksista tai ainakin yrityksistä muuttaa niin kuntarakenteita kuin sosiaali- ja terveysalankin hallinnollisia rakenteita.
Uudistuksiksi edellä mainittuja hankkeita tuskin voi nimittää, koska mitään visiota tai toiminta-ajatusta rakenteiden muuttamiselle ei ole olemassa. Ei pelkkä rajojen siirtely ole mikään uudistus. Kaavamaisesta rajojen siirtelystä on pikemminkin haittaa kuin hyötyä. Organisatoristen rakenteiden muuttamisen taustalla pitäisi olla jokin järjellinen selitys, perustelu tai tarve siihen, mitä varten rakenne täytyy muuttaa. Normaalin menettelyn mukaisesti organisatorista rakennetta joudutaan muuttamaan, jos rakenne ei enää vastaa sitä toiminta-ajatusta, joka joskus on luotu toiminnan perustaksi tai jonkin tulevaisuuden tilan saavuttamiseksi. Yleensä näin tapahtuu, kun toimintaympäristössä tapahtuu suuria muutoksia esimerkiksi uuden teknologian, kysynnän yms. muutosten takia. Rakenteiden purkaminen kustannussäästöjen aikaansaamiseksi ei ole uudistamista, vaan taaksepäin menemistä. Siksi kuntauudistuksissakin pitäisi ottaa paikalliset olosuhteet nykyistä paremmin huomioon eikä vain kaavamaisesti hallinnollisilla päätöksillä laitettaisi kaikkea samaan muottiin.
Paikallisten olosuhteiden huomioonottamisen lisäksi pitäisi päättäjällä olla myös selkeä kokonaiskäsitys siitä mitä muualla maailmassa tapahtuu. Tämä on tärkeää, koska muutoin on ilmeistä, että tehdään vääränlaisia rakenteellisia muutoksia. Esimerkkinä tällaisista vääristä rakennemuutoksista ovat julkiset tietojärjestelmäuudistukset, jotka ovat olleet susia jo syntyessään. Jopa niin, että työntekijöiden toimenkuvat ovat muuttuneet pelkästään järjestelmäuudistuksen vuoksi siinä määrin, ettei työntekijän varsinaiselle työlle jää enää edes aikaa, kun kaikki aika menee järjestelmän kanssa kommunikoimiseen. Mitään säästöjä näistä tietojärjestelmäuudistuksista ei ole syntynyt, vaan rahaa on mennyt käsittämättömiä määriä aivan hukkaan.
Kukaan ei tällä hetkellä tiedä edes sitä, miten Eurooppa jatkossa kehittyy. Kuitenkin tällä kehityksellä on keskeinen vaikutus myös Suomen rakenteelliseen kehitykseen. Samoin uudentyyppisen teknologian kehittyminen tai kehittäminen saattaa luoda tarpeen aivan toisenlaisille rakenteellisille muutoksille kuin on kuviteltu. Keskittäminenhän ei mahdollista erikoistumista, vaan luo pikemminkin byrokratiaa ja tekee ihmisistä lähinnä sääntöjen noudattajia eikä niinkään luovia ongelmanratkaisijoita.
Jos edes talousviisaat eivät keksi mitään järjellisempää kuin mielenköyhän rakenteellisten uudistusten hokemisen, niin olisi suorastaan toivottavaa, suurempien vahinkojen välttämiseksi, laittaa koko porukka oikeisiin töihin. Näin saataisiin valtakuntamme matala työllisyysastekin kohoamaan, tai siis ainakin se prosenttiluku, joka asiaa mittaa. Se taas, mittaako korkea työllisyysaste jotakin työksi nimitettävää on eri asia. Joka tapauksessa oikeita töitä sanotaan löytyvän muiden muassa kiinteistön hoidosta ja bussin kuljettamisesta.
Tuohon samaan joukkoon laittaisin myös ne pahan ilman linnut, jotka ennustavat, etteivät vanhat hyvät ajat enää palaa. Näitä tämmöisiä "turmion kätilöitä" ovat jotkut silmälasipäiset komissaarit, pankinjohtajat ja jokunen kapitalisoitunut kommunisti. Jos kuntauudistusten taustallakin on tuo sama filosofia, että rakenteita täytyy muuttaa vain entistä kurjempien aikojen saavuttamiseksi, niin jotakin nyrjähtänyttä siinä täytyy olla. Luulisi näin äkkiseltään, että rakenteita muutettaisiin jonkin paremman asiain tilan saavuttamiseksi eikä päin vastoin.
Koska rakenneuudistus on sangen infektoitunut termi, niin sitä kannattaisi Keskustan ja muunkin opposition välttää niin paljon kuin mahdollista ja keksiä tilalle jokin oma, niin ettei mitään sekaannusta nykyiseen mielivaltaan ja anarkiaan pääsisi syntymään.
Jonkinlaiseksi taikareseptiksi näkyy muodostuneen hokema rakenteellisista uudistuksista, joiden sisällöstä kukaan ei ole kertonut yhtään mitään. Ei edes vahingossa. Mutta huuto näiden rakenteellisten uudistusten aikaansaamiseksi on korvia huumaava. Ilmeisesti kukaan ei edes tiedä mistä puhuu. Kuulostanee varmaan kauhean viisaalta, kun päästää suustaan sanan "rakenne". Lähinnä kaiketi kysymys on kuntauudistuksesta ja siihen liittyvistä sosiaali- ja terveysalan muutoksista tai ainakin yrityksistä muuttaa niin kuntarakenteita kuin sosiaali- ja terveysalankin hallinnollisia rakenteita.
Uudistuksiksi edellä mainittuja hankkeita tuskin voi nimittää, koska mitään visiota tai toiminta-ajatusta rakenteiden muuttamiselle ei ole olemassa. Ei pelkkä rajojen siirtely ole mikään uudistus. Kaavamaisesta rajojen siirtelystä on pikemminkin haittaa kuin hyötyä. Organisatoristen rakenteiden muuttamisen taustalla pitäisi olla jokin järjellinen selitys, perustelu tai tarve siihen, mitä varten rakenne täytyy muuttaa. Normaalin menettelyn mukaisesti organisatorista rakennetta joudutaan muuttamaan, jos rakenne ei enää vastaa sitä toiminta-ajatusta, joka joskus on luotu toiminnan perustaksi tai jonkin tulevaisuuden tilan saavuttamiseksi. Yleensä näin tapahtuu, kun toimintaympäristössä tapahtuu suuria muutoksia esimerkiksi uuden teknologian, kysynnän yms. muutosten takia. Rakenteiden purkaminen kustannussäästöjen aikaansaamiseksi ei ole uudistamista, vaan taaksepäin menemistä. Siksi kuntauudistuksissakin pitäisi ottaa paikalliset olosuhteet nykyistä paremmin huomioon eikä vain kaavamaisesti hallinnollisilla päätöksillä laitettaisi kaikkea samaan muottiin.
Paikallisten olosuhteiden huomioonottamisen lisäksi pitäisi päättäjällä olla myös selkeä kokonaiskäsitys siitä mitä muualla maailmassa tapahtuu. Tämä on tärkeää, koska muutoin on ilmeistä, että tehdään vääränlaisia rakenteellisia muutoksia. Esimerkkinä tällaisista vääristä rakennemuutoksista ovat julkiset tietojärjestelmäuudistukset, jotka ovat olleet susia jo syntyessään. Jopa niin, että työntekijöiden toimenkuvat ovat muuttuneet pelkästään järjestelmäuudistuksen vuoksi siinä määrin, ettei työntekijän varsinaiselle työlle jää enää edes aikaa, kun kaikki aika menee järjestelmän kanssa kommunikoimiseen. Mitään säästöjä näistä tietojärjestelmäuudistuksista ei ole syntynyt, vaan rahaa on mennyt käsittämättömiä määriä aivan hukkaan.
Kukaan ei tällä hetkellä tiedä edes sitä, miten Eurooppa jatkossa kehittyy. Kuitenkin tällä kehityksellä on keskeinen vaikutus myös Suomen rakenteelliseen kehitykseen. Samoin uudentyyppisen teknologian kehittyminen tai kehittäminen saattaa luoda tarpeen aivan toisenlaisille rakenteellisille muutoksille kuin on kuviteltu. Keskittäminenhän ei mahdollista erikoistumista, vaan luo pikemminkin byrokratiaa ja tekee ihmisistä lähinnä sääntöjen noudattajia eikä niinkään luovia ongelmanratkaisijoita.
Jos edes talousviisaat eivät keksi mitään järjellisempää kuin mielenköyhän rakenteellisten uudistusten hokemisen, niin olisi suorastaan toivottavaa, suurempien vahinkojen välttämiseksi, laittaa koko porukka oikeisiin töihin. Näin saataisiin valtakuntamme matala työllisyysastekin kohoamaan, tai siis ainakin se prosenttiluku, joka asiaa mittaa. Se taas, mittaako korkea työllisyysaste jotakin työksi nimitettävää on eri asia. Joka tapauksessa oikeita töitä sanotaan löytyvän muiden muassa kiinteistön hoidosta ja bussin kuljettamisesta.
Tuohon samaan joukkoon laittaisin myös ne pahan ilman linnut, jotka ennustavat, etteivät vanhat hyvät ajat enää palaa. Näitä tämmöisiä "turmion kätilöitä" ovat jotkut silmälasipäiset komissaarit, pankinjohtajat ja jokunen kapitalisoitunut kommunisti. Jos kuntauudistusten taustallakin on tuo sama filosofia, että rakenteita täytyy muuttaa vain entistä kurjempien aikojen saavuttamiseksi, niin jotakin nyrjähtänyttä siinä täytyy olla. Luulisi näin äkkiseltään, että rakenteita muutettaisiin jonkin paremman asiain tilan saavuttamiseksi eikä päin vastoin.
Koska rakenneuudistus on sangen infektoitunut termi, niin sitä kannattaisi Keskustan ja muunkin opposition välttää niin paljon kuin mahdollista ja keksiä tilalle jokin oma, niin ettei mitään sekaannusta nykyiseen mielivaltaan ja anarkiaan pääsisi syntymään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onko kannatus noussut hattuun?
Yksi merkittävistä, jo toteutuneista ja kauaskantoisista rakenteiden purkamisista on ollut toimivaltaisten johtokuntien lakkauttaminen kouluista.
Vanhempien osallistuminen lapsen koulun arkipäivään olisi hyvänä tukena opettajille, mutta kun ei ymmärrystä riitä.
Jos on suhtkoht terve pää, ei sinne typeryys nouse; puoluekin on katsottava vain välineeksi. Asia ei muuksi muutu vaikka se olisi Keskustakin.
Niinpä. Aikamme porvarilliset trendit näkyvät olevan avohoito ja pakanuus. Ei ihme, jos "ahistaa".