onkohan kyseessä aina narsistinen persoonallisuushäiriö, jos henkilö ei pysty hyväksymään tehneensä jotakin asiaa väärin? Jos kieltäminen ei ole mittasuhteessa itse asiaan. Ja jos asiaa vaan koittaa todistaa ja siinä onnistuukin, seuraa ko. henkilöllä jonkinlainen romahdus, "minä en osaa mitään, minä olen surkea" tai raivokas hyökkäys. Henkilö voi sinänsä todeta mokanneensa, mutta vain yleisellä tasolla tai selitys on aina olemassa. Onhan inhimillistä selitellä ja puolustella, mutta reaktio ihmetyttää. Tällaisia ihmisiä on tullut vastaan, ehkä jollakin omalla narsistisella ominaisuudelani vedän heitä puoleensa (läheisriippuvuus ehkä).. Mutta muita tunnusmerkkejä heiltä puuttuu, manipulointi mm. Ja yhdellä heistä olen huomannut että jos asian on joutunut myöntämään, ei kertakaikkiaan ole muuta mahdollisuutta todisteiden valossa :) niin se kuitenkin työnnetään täysin omasta tietoisuudesta heti kun siihen on mahdollisuus. Jokin tunnekylmyys? Asettuminen toisen asemaan tuntuu olevan myös vaikeaa, ennemmin uhriutuminen, kun on syytetty jostain.
Konkreettisen virheen myöntäminen
nojatuoli65
1180
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voisin sanoa, että itsellänikin on joskus on noita hetkiä, kun ei jaksa kokea epäonnistumista, sitten oma reaktio on aivan alkukantaisen primitiivinen. Mieleen on tullut, että ei mikään kiva olotila, jos olisi aina moinen päällä. Ehkä narisitilla on, ja impulsiivisuus johtuu siitä.
Onhan aivan luonnollista, että ihmisellä on onnistumisen halu. Luonnekysymys, miten suhtautuu omaan väärässäoloon. Vaatii käsittääkseni enemmän ominaisuuksia, että voisi narsistiksi määritellä.