Olen voimakkaasta ahdistuksesta kärsivä alle 30-vuotias mies. En vaikuta ahdistuneelta ulkopuolisen silmissä, päin vastoin vaikutan positiiviselta, iloiselta ja hyvin menestyvältä. Tuskin kukaan voisi uskoa, että olen näin ahdistunut oikeasti. En tiedä nytkään olenko viikon päästä elossa vai en. Toivoisin että joko jaksaisi lukea kertomukseni ja antaa edes jonkun neuvon. Olen todella neuvoton.
Ongelmani ovat fyysiset oireet. Kaikki alkoi vuosia sitten voimakkaasta sosiaalisten tilanteiden pelosta, joka lopulta laukesi kun sarastuin. Tällä hetkellä en pelkää lainkaan sosiaalisia tilanteita. Sairastuttuani fyysisesti olen kärsinyt joka päivä erilaisista oireista. On ollut sydänoireita, keuhko-oireita, refluksitaudin oireita, huimausta, lukuisia erilaisia syöpäoireita. Kaikkiin oireihin on liittynyt voimakas pelko siitä, että niiden taustalla on jokin vakava kuolemaan johtava sairaus tai elämänlaadun pysyvään alentumiseen johtava sairaus.
Nyt viimeiset 8 kuukautta on pinnalla olleet erilaiset neurologiset oireet. Neurologisten oireiden alettua ei ole ollut muun alueen ongelmia. Refluksitauti loppui kun seinään, keuhkot ja sydän toimivat hyvin eikä syövätkään enää pelota. Ensin pelkäsin MS-tautia johon kaikki oireeni täsmäsivät. Sitten tajusin että mullahan on ALS tauti, joka on kenties pahin tauti maailmassa. Oli lihakset heikkona ja jokapuolella nykimistä. Tämän vaiheen aikana jopa toivoin, että mulla olisi MS-tauti eikä ALS tautia. Lukuisten neurologisten tutkimusten jälkeen ymmärsin, että eihän mulla olekaan ALS tautia vaan parkinsonin tauti. Tässävaiheessa neurologiset oireet olivat kestäneet jo yli 5 kk. Parkinson pelosta pääsin eroon samalla hetkellä kun kuulin uudesta sairaudesta. Nimittäin kroonisesta väsymysoireyhtymästä, joka käsittääkseni aiheuttaa jatkuvan kuumeen sekä rajun voimattomuuden. Olin täysin varma että mulla on kyseinen tauti, vaikka kumpaakaan edellä mainituista oireista mulla ei ollut. Noh, ei mennyt kuin puolipäivää ja mulla nousi kuume. Ihan lievä kuume (37,1) mutta joka tapauksessa tämä vahvisti uskomukseni siitä, että olen sairastunut tähän erittäin vakavaan ja ikävään sairauteen. Mietin jo tulevaa elämääni hoitokodissa ja ahdistukseni oli sanoin kuvaamattoman suurta.
Tässä vaiheessa ymmärsin onneksi hakeutua hoitoon (ei vain ollut muuta vaihtoehtoa). Menin lääkärille ja sain psyykelääkkeitä. Parin päivän jälkeen kuume laski ja olo oli hyvä monta viikkoa. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen olin oireeton. Sitten kuitenkin aloin saamaan lääkkeistä oireita, joiden takia päätin lopettaa niiden syömisen. Alkoi taas tulla pelko kuumeesta. Välillä olin varma, että nyt mulla on kuumetta ja kyseinen sairaus. Olokin oli monesti kuumeinen tai muuten "outo". Mittari ei kuitenkaan näyttänyt kuumetta. Maksimissaan sain "kuumeen" nousemaan 37.0. Olen käsittänyt, että jos ihminen on "paniikissa" niin kyllä se ruumiin lämpötilakin voi hieman nousta.. Eli todennäköisesti tämä mun "kuume" on ihan normaalia ottaen paniikkitilan huomioon.
Nyt olen ollut kierteessä, jossa olen mitannut kuumeen varmaan 2-3 kertaa päivässä jo monen kuukauden ajan. Lähes aina tulos on jotain 36.3 - 36,8 välillä. Lisäksi käyn lähes joka ilta pitkällä juoksulenkillä tai kuntosalilla. Käyn joka arkipäivä töissä ja suoriudun työstäni loistavasti. Silti olen välillä täysin varma sairastavani kroonista väsymysoireyhtymää. Nytkin on vähän "sairas tai kuumeinen olo" vai onko sittenkään? en ole ihan varma, pitäiskö mitata? En ehkä jaksa kun tiedän ettei mulla kuitenkaan ole kuumetta.Välillä kun alan hermoilla ja ajatella että onko mulla kuumetta, niin kasvot alkavat punottaa ja kädet hikoilevat. Tämä taas vahvistaa käsitykseni kuumeesta ja kauheasta sairaudesta.
En tiedä mitä mun pitäis tehdä, tuntuu ihan oikeasti siltä että maailma romahtaa päälle. Oon umpikujassa enkä tiedä miten pääsen taas kiinni normaaliin huolettomaan elämään? Oonko oikeasti sairas vai psyykkisesti sairas, en tiedä. Sekin on muuten jännä, että mulla tämä "kuumeinen olo" lähtee pois kun syön rauhoittavia lääkkeitä. Näin ei varmaan kävisi jos olisin oikeasti sairas? vai kävisikö?
Tiedän että mieli ja ruumis on yhteydessä toisiinsa vahvasti ja ihmisen mielellä on valtava voima. Se voi joko parantaa tai sairastuttaa.
Onko jollain antaa neuvoja miten pääsisin eroon pois näistä negatiivisista ajatuksista ja kauheista oireista, olen valmis kokeilemaan mitä tahansa.
Kiitokset jo etukäteen.
Ongelmani ovat fyysiset oireet. Kaikki alkoi vuosia sitten voimakkaasta sosiaalisten tilanteiden pelosta, joka lopulta laukesi kun sarastuin. Tällä hetkellä en pelkää lainkaan sosiaalisia tilanteita. Sairastuttuani fyysisesti olen kärsinyt joka päivä erilaisista oireista. On ollut sydänoireita, keuhko-oireita, refluksitaudin oireita, huimausta, lukuisia erilaisia syöpäoireita. Kaikkiin oireihin on liittynyt voimakas pelko siitä, että niiden taustalla on jokin vakava kuolemaan johtava sairaus tai elämänlaadun pysyvään alentumiseen johtava sairaus.
Nyt viimeiset 8 kuukautta on pinnalla olleet erilaiset neurologiset oireet. Neurologisten oireiden alettua ei ole ollut muun alueen ongelmia. Refluksitauti loppui kun seinään, keuhkot ja sydän toimivat hyvin eikä syövätkään enää pelota. Ensin pelkäsin MS-tautia johon kaikki oireeni täsmäsivät. Sitten tajusin että mullahan on ALS tauti, joka on kenties pahin tauti maailmassa. Oli lihakset heikkona ja jokapuolella nykimistä. Tämän vaiheen aikana jopa toivoin, että mulla olisi MS-tauti eikä ALS tautia. Lukuisten neurologisten tutkimusten jälkeen ymmärsin, että eihän mulla olekaan ALS tautia vaan parkinsonin tauti. Tässävaiheessa neurologiset oireet olivat kestäneet jo yli 5 kk. Parkinson pelosta pääsin eroon samalla hetkellä kun kuulin uudesta sairaudesta. Nimittäin kroonisesta väsymysoireyhtymästä, joka käsittääkseni aiheuttaa jatkuvan kuumeen sekä rajun voimattomuuden. Olin täysin varma että mulla on kyseinen tauti, vaikka kumpaakaan edellä mainituista oireista mulla ei ollut. Noh, ei mennyt kuin puolipäivää ja mulla nousi kuume. Ihan lievä kuume (37,1) mutta joka tapauksessa tämä vahvisti uskomukseni siitä, että olen sairastunut tähän erittäin vakavaan ja ikävään sairauteen. Mietin jo tulevaa elämääni hoitokodissa ja ahdistukseni oli sanoin kuvaamattoman suurta.
Tässä vaiheessa ymmärsin onneksi hakeutua hoitoon (ei vain ollut muuta vaihtoehtoa). Menin lääkärille ja sain psyykelääkkeitä. Parin päivän jälkeen kuume laski ja olo oli hyvä monta viikkoa. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen olin oireeton. Sitten kuitenkin aloin saamaan lääkkeistä oireita, joiden takia päätin lopettaa niiden syömisen. Alkoi taas tulla pelko kuumeesta. Välillä olin varma, että nyt mulla on kuumetta ja kyseinen sairaus. Olokin oli monesti kuumeinen tai muuten "outo". Mittari ei kuitenkaan näyttänyt kuumetta. Maksimissaan sain "kuumeen" nousemaan 37.0. Olen käsittänyt, että jos ihminen on "paniikissa" niin kyllä se ruumiin lämpötilakin voi hieman nousta.. Eli todennäköisesti tämä mun "kuume" on ihan normaalia ottaen paniikkitilan huomioon.
Nyt olen ollut kierteessä, jossa olen mitannut kuumeen varmaan 2-3 kertaa päivässä jo monen kuukauden ajan. Lähes aina tulos on jotain 36.3 - 36,8 välillä. Lisäksi käyn lähes joka ilta pitkällä juoksulenkillä tai kuntosalilla. Käyn joka arkipäivä töissä ja suoriudun työstäni loistavasti. Silti olen välillä täysin varma sairastavani kroonista väsymysoireyhtymää. Nytkin on vähän "sairas tai kuumeinen olo" vai onko sittenkään? en ole ihan varma, pitäiskö mitata? En ehkä jaksa kun tiedän ettei mulla kuitenkaan ole kuumetta.Välillä kun alan hermoilla ja ajatella että onko mulla kuumetta, niin kasvot alkavat punottaa ja kädet hikoilevat. Tämä taas vahvistaa käsitykseni kuumeesta ja kauheasta sairaudesta.
En tiedä mitä mun pitäis tehdä, tuntuu ihan oikeasti siltä että maailma romahtaa päälle. Oon umpikujassa enkä tiedä miten pääsen taas kiinni normaaliin huolettomaan elämään? Oonko oikeasti sairas vai psyykkisesti sairas, en tiedä. Sekin on muuten jännä, että mulla tämä "kuumeinen olo" lähtee pois kun syön rauhoittavia lääkkeitä. Näin ei varmaan kävisi jos olisin oikeasti sairas? vai kävisikö?
Tiedän että mieli ja ruumis on yhteydessä toisiinsa vahvasti ja ihmisen mielellä on valtava voima. Se voi joko parantaa tai sairastuttaa.
Onko jollain antaa neuvoja miten pääsisin eroon pois näistä negatiivisista ajatuksista ja kauheista oireista, olen valmis kokeilemaan mitä tahansa.
Kiitokset jo etukäteen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se, että kuumeinen olo lähtee pois syötyäsi rauhoittavia lääkkeitä kertoo siitä, että et silloin ajattele asiaa niin paljon.
Eli, jos voisit löytää jonkin kivan harrastuksen, josta todella pidät ja joka vie ajatutkset muualle voisi alkaa pikkuhiljaa auttamaan asiaa.
mulla on todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö. siihen liittyy mulla sekä hyvin hauskoja ja lennokkaita aikoja sekä sitten todella synkkiä ja raskaita. sain diagnoosin viime syksynä.
tämän jälkeen verenpaineet alkoivat heitellä, sain muutamia kertoja todella voimakkaita pyörtymiskohtauksia, joita tutkittiin tarkasti. ei ollut epilepsiaa tms sairautta. ajattelin koko ajan, että johtuu lääkkeistä, joita syön.
yksi lääke vaihdettiin toiseen ja oireet lievenivät. sitten aloin saada fyysistä pahoinvointia, jonka taas ajattelin johtuvan lääkkeistä. jälleen yksi lääke vaihdettiin. lääkkeenvaihdon yhteydessä laukesi todella huono vaihe kaksisuunntaisessa, mikä ilmenee muun muassa niin, että meinaan oksentaa lähes koko ajan.
tajusin, että mulla nämä fyysiset oireet johtuvat henkisestä huonosta olosta. on niin paha olla, että se meinaa tulla oksennuksena ulos. ilmeisesti ahdistus on kytenyt "pinnan alla", vaikka päällepäin kukaan ei uskoisi, mitä olen käynyt läpi, paitsi ehkä juuri nyt. sain koko ajan töistä hyvää palautetta, urheilin ja olin sosiaalinen.
mutta ihminen on kokonaisuus. sinuna minä kyllä hakeutuisin hoitoon ja puhuisin ammatti-ihmisen kanssa.
Olen itsekin ahdistuksesta kärsivä hieman vanhempi mies. Ensimmäiseksi, yritä unohtaa kaikki fyysiset oireet mitä sinulla on. Jos lihasta kiristää tai vastaa vääntää, niin älä kiinnitä siihen huomiota. Ahdistuneena ihminen kiinnittää huomionsa kehoonsa ja se pahentaa ahdistusta. Psyykelääkitys ei ole välttämätön ahdistuksen hoidossa, itse käytin kuukauden kunnes lopetin koska ei siitä ollut apua, vaan oireet alkoivat tulla pahempina kun lääke menetti tehoaan. Rupea keskittymään asioihin joista pidät ja yritä jättää epämukavat asiat omaan varjoonsa. Tiedän ettei se ole helppoa, mutta mitä enemmän harjoittelee, sen paremmin sekin onnistuu jossakin vaiheessa. Jos pystyt, ulkoile luonnossa tai mene viikonlopuksi jollekin lyhyelle rauhalliselle matkalle niin että pääset irti arjesta. Alkoholinkäyttö ei ole suositeltavaa ahdistuneelle, joten jos sitä käyttää, se kannattaa lopettaa. Jos vaatteet tuntuvat epämukavilta tai kiristävät, yritä hankkia paremmin istuvat vaatteet etteivät ne saa sinua kiinnittämään huomiota jatkuvasti kehoosi.