olen 36 v nainen, sain viime syksynä diagnoosiksi tämän kaksisuuntaisen, vaikea sekamuotoinen. olin sairaalahoidossa totaalisen väsymisen takia, mutta sitten huomattiin, ettei ole vain masennusta. Mulla aloitettiin deprakine lääkitys, sekä ketipinor, joka vaihtui olanzapiiniin. tarittavia opamoxeja ei juuri ole syönyt.
luulin, että vointi on parempi, aloitin uuden työn ja muutin toisella paikkakunnalle, lapset siirtyivät isälle. silloin tällöin voin fyysisesti huonosti, oksetti, ei sen kummempaa. deprakine vaihdettiin litoon näitten fyysisten olojen takia. lääkkeenvaihdon yhteydessä mieliala alkoi kuitenkin mennä ihan päin seiniä. jäin sairaslomalle väsymyksen takia yms. lito on jo hoitotasolla, mutta eikö sen pitäisi vaikuttaa.. tänään sain uuden lääkkeen lamotrigin masennukseen.
kauanko teillä muilla on vienyt oikean lääkityksen löytyminen?
tämä on vaihe, kun lääkettä etitään ja elämänhalut valuu viemäriin on ihan perseestä! noin 15 vuotta sitten olen viimeksi ollut vastaavassa tilanteessa, kun olin usein mielisairaalassa. kokeiltiin montaa lääkettä. lopulta se auttoi, että raitistuin. pitäskö nyt ruveta juomaan, että helpottais.. no, ei vaineskaan.
luulin, että vointi on parempi, aloitin uuden työn ja muutin toisella paikkakunnalle, lapset siirtyivät isälle. silloin tällöin voin fyysisesti huonosti, oksetti, ei sen kummempaa. deprakine vaihdettiin litoon näitten fyysisten olojen takia. lääkkeenvaihdon yhteydessä mieliala alkoi kuitenkin mennä ihan päin seiniä. jäin sairaslomalle väsymyksen takia yms. lito on jo hoitotasolla, mutta eikö sen pitäisi vaikuttaa.. tänään sain uuden lääkkeen lamotrigin masennukseen.
kauanko teillä muilla on vienyt oikean lääkityksen löytyminen?
tämä on vaihe, kun lääkettä etitään ja elämänhalut valuu viemäriin on ihan perseestä! noin 15 vuotta sitten olen viimeksi ollut vastaavassa tilanteessa, kun olin usein mielisairaalassa. kokeiltiin montaa lääkettä. lopulta se auttoi, että raitistuin. pitäskö nyt ruveta juomaan, että helpottais.. no, ei vaineskaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mulla kesti ensimmäinen sekamuotoinen jakso viisi vuotta. Sairaalassa olin viisi kertaa. Mua auttoi Lito jonkinverran mutten todellakaan ollut terve sen kanssa, Lamictal oli mullakin lisänä sekä sitalopraamia pieni annos. Ennen Litoa olin tosi surkeassa kunnossa. Kokeilin useamman antipsykootin. Aika auttoi mun tapauksessa. Hammasta purren jatkoin elämää.
Tauti uusiutui useamman terveen vuoden kuluttua. Tällä kertaa lääkkeet tuntuisi auttavan paremmmin. Erona edelliseen kierrokseen on se, että tällä kertaa henkinen pahaolo/ahdistus on laimeaa verrattuna edelliseen kertaan jolloin se oli avian hirveetä. Sen sijaan tuli psykoottisia oireita. Sairaalan jouduin tälläkin kertaa mutta kyllä jää siihen yhteen kertaan.
mulla oli noita psykooseja silloin 15 vuotta sitten. diagnosoitiin vaikea masennus, psykoottinen masennus, psykoosi, persoonallisuushäiriö ja päihderiippuvuus aina viimeisenä. yritin useita kertoja itsemurhaa ja olin kyllä tosi kaameassa kunnossa.
nyt kun tiedostan asioita enemmän, en halua satuttaa itseäni. mutta pelkään yhä psykoosia, se on jotenkin niin rankka tila.
olin kamalan onnellinen ja ylpeä pitkän aikaa siitä, etten tarvitse psyykelääkkeitä, enkä varsinkaan sairaalahoitoa, vaikka eihän niissä paikoissa mitään vikaa ole. siksi viime syksynä oli aikamoinen kriisi, kun diagnosoitiin tämä bipo. enkä kyllä tiedä, mistä sen jaksamisen ja tulevaisuuden uskon repii, jos tää on tällaista jatkuvaa seilaamista äärilaista toiseen ja sit vaan kokeillaan eri lääkkeitä.
mikä auttaisi jaksamaan?
Mä temppuilin eri lääkkeiden kanssa about 9 vuotta, kunnes kokeiltiin Lamictalia. Siis aivan mahtavaa, enää en ole joutunut suljetulle osastolle eikä itsemurhaprojektit ole edenneet suunnitelmia pidemmälle. Kaikki Deprakinet ynnä muut lisäsörsselit olen voinut lopettaa, Ketipinoria otan kun hypomanian alkaessa lakkaa yöunet. Lamictal ei tietty kaikille sovi, mutta mulle se oli oikea löytö. Kauan kesti, mutta vihdoin löytyi.
Ja joo, kalja "auttoi" mulla silleen, että tuntui hetken, kuin ei sairas oliskaan. Krapulassa vaan oli jotain vahingollista, silloin oli ahdistus ihan kamala. Nykyään otan pari kertaa kuussa oluen ruuan ohessa, muuten en uskalla juoda ollenkaan.
Tuota Lamictalia voisi kyllä kokeilla yksinään. Mulla kyl toimii tuo Lito, mutta se väsyttää, Tai itseasiassa onhan mulla se lamictal ollutkin sitalopraamin kera, kun lito lopetettiin väsymyksen takia viime kerralla. En ainakaan sairastunut uudelleen sillä satsilla mutta auttaiskohan se nyt, kun tauti on juuri saatu kuriin.
Mulla menee nyt Lito, Abilify ja deprakine (tullaneen lopettamaan, oli tehoton).
9 vuotta, huh huh.. miten sellaisen jaksaa??
välillä tää logiikka näissä lääkkeissä vaan tuntuu niin kummalta, kun mä olen nimenomaan näissä huonoissa vaiheissa ihan helvetin väsynyt. nukun noin 12 yössä ja sit vielä päiväunet, jos siltä tuntuu. ei ole mitään uskoa tulevaisuuteen, eikä mikään tunnu miltään. ja sitten lääkkeenä on aine, joka väsyttää ja turruttaa tunteet.
Mulla meni monta vuotta kans, ennenkuin löytyi oikea lääkitys. Nyt on Lamictal ja Risperidon. Ainoa sivuvaikutus on seksihalujen totaalinen loppuminen. Alkoholia en käytä ollenkaan, se on ehdoton edellytys hoidon onnistumiselle, samoin kuin riittävä määrä unta / vrk.
Mulla myös kokeiltiin Risperidonia. Olikin semmoinen trippi etten uusiks heti ota. Tai siis en koskaan. Nukuin 13 tuntia putkeen, vaelsin tukka silmillä loppupäivän ja tätä ne kaikki päivät kun tuota lääkettä söin. Ja ois pitänyt hakea ja viedä lasta kouluun toiseen kaupunkiin joka ikinen päivä. Eihän sellaisessa kondiksessa voi autoa ajaa. Että se siitä sitte.
Kattelin lääkelistaa. Seuraavat kokeiltiin 9 vuoden aikana. Zyprexa, Deprakine, Orsanil; sitä ei enää myynnissä, Seroquel, Klortriptyl, Zoloft, Efexor, Fevarin ja Fontex, Levozin, Tenox herranen aika eikä tuossa ollut kaikki. Mulla on sekamuotoinen nopeasyklinen bipo. Kamalia masennusjaksoja ja hypomaniaa nopeasti vaihdellen ja noi kaikki lääkekokeilut, hoplaa. Jos Lamictal joskus lakkaa pelittämästä, varmaan kuolen. Ei tota jaksa uusiks.
jessus, miten tuollaisista lääkemääristä selviää?
en usko tuohon, että vuosien etsimisen jälkeen mitään toimivaa löytää.. tuossa on käynyt surullisesti; keskushermosto on lääkkein raastettu loppuun.
Mun lista on kanssa karu. En muista kaikkia nimiä mutta 9 antipsykoottia (Seroquel, abilify, serrdolect , peratsin, fluanxol...loppuja en muista), ainakin 7 antidepressiiviä (fevarin, remeron, efexor, aurorix, edronax, citaloprpan, cipralex) , 3 tasaajaa (lito, lamictal, deprakine). Sitten vielä Ritalin ja xanor, temesta plus muita unilääkjkeitä ja rauhoittavia. Ja tietekin unohtamatta abilifyn tuomiin pakkoliikkeisiin määrättyä PARKINSON lääkettä,
No en mä noita kaikkia voinut pitkään käyttää, jotkin kokeilut kesti vain muutaman päivän ja jostain otin yhden tabletin ja se oli sitte siinä. Orsanilia, Deprakinea, Efexoria, Zoloftia tai Fevarinia käytin joitain kuukausia tai about vuoden pari. Ei ole selkeitä mielikuvia noilta vuosilta.
Mulla tuo nopeasyklisyys aiheutti ongelmia. Mielenterveystoimiston psykiatrit vaihtui koko ajan ja kaikilla heillä oli eri näkemys diagnoosista. Aina piti lopettaa yksi lääke ja aloittaa uusi. Käytännön harjoittelua suorittavat tulevat psykiatrit tykkäs kokeilla uusia lääkkeitä ja odottivat into piukassa millainen reaktio tulee mistäkin. Vuosi sitten oma-aloitteisesti siirsin hoitoni yksityiselle, en tiedä missä kunnossa olisin, jos olisin jäänyt tuohon kunnallisen puolen hullunmyllyyn.