Eksyin ekaa kertaa näille sivuille ja aattelin kertoa oman tarinani.
Olen 20-vuotias yliopistossa opiskeleva nainen ja sairastan bulimiaa. Mun elämässä merkittävimmät asiat on urheilu ja opiskelu.
Helpoimmat päivät on sellaisia, kun ei anna ruoan-himolle valtaa. Eli arkipäivät: Luennoille, kirjastoon lukemaan,urheilemaan ja illalla kotiin ja ehkä jonnekkin bilettämään tai kavereiden luokse. Harmi vaan kun tuo rakenne ei kestä särkymistä. Ei tarvitse olla kuin yksi vapaa ilta, yksi peruuntunut meno, niin kaikki karkaa käsistä.
Jokaisen ahmimis&oksentamis kerran jälkeen lupaan itselleni et tämä on viimeinen kerta. Hassua et niitä viimisiä kertoja on ollut jo puoli vuotta. Pelko on suuri siitä, et onko mulla hampaita jäljellä vuoden päästä ollenkaan.
Apua tarvitsen, mut kynnys hakea sitä on liian suuri. Ainoastaan yksi ihminen tietää. Kukaan ei voisi edes aavistaakkaan.
Mistä mun bulimia johtuu? Ahmimalla tyydyttää jonkin osan ittestään ja oksentaminen taas poistaa syyllisyyden.
Mistä tää johtuu? Miksi kukaan ei auta? Miksi minä en kelpaa? Miksi kukaan ei rakasta mua? Sen kun tietäis.
Kai mulla sit on oikeus sairastaa bulimiaa.
Olen 20-vuotias yliopistossa opiskeleva nainen ja sairastan bulimiaa. Mun elämässä merkittävimmät asiat on urheilu ja opiskelu.
Helpoimmat päivät on sellaisia, kun ei anna ruoan-himolle valtaa. Eli arkipäivät: Luennoille, kirjastoon lukemaan,urheilemaan ja illalla kotiin ja ehkä jonnekkin bilettämään tai kavereiden luokse. Harmi vaan kun tuo rakenne ei kestä särkymistä. Ei tarvitse olla kuin yksi vapaa ilta, yksi peruuntunut meno, niin kaikki karkaa käsistä.
Jokaisen ahmimis&oksentamis kerran jälkeen lupaan itselleni et tämä on viimeinen kerta. Hassua et niitä viimisiä kertoja on ollut jo puoli vuotta. Pelko on suuri siitä, et onko mulla hampaita jäljellä vuoden päästä ollenkaan.
Apua tarvitsen, mut kynnys hakea sitä on liian suuri. Ainoastaan yksi ihminen tietää. Kukaan ei voisi edes aavistaakkaan.
Mistä mun bulimia johtuu? Ahmimalla tyydyttää jonkin osan ittestään ja oksentaminen taas poistaa syyllisyyden.
Mistä tää johtuu? Miksi kukaan ei auta? Miksi minä en kelpaa? Miksi kukaan ei rakasta mua? Sen kun tietäis.
Kai mulla sit on oikeus sairastaa bulimiaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onhan sulla tietenkin subjektiivinen oikeus sairastaa vaikka bulimiaa, mutta onko siihen välttämättä tarvetta. Tai tarkalleen, kerroit juuri tarpeen, ei siinä mitä, mutta onko sulla tarvetta kantaa sairautesi seuraukset ? Sanoit kynnyksen hoitoonmenemiselle olevan korkealla. Mahtaako kaikki kynnykset ja tavoitteesi olla korkealla. Kuka ne sinne on hilannut, ja miksi ? Montakertaa psyyken häiriöt lähtee siitä, ettei kukaan tunnu rakastavan, eikä hyväksyvän sellaisenaan. Pahinta ettei sairastunut hyväksy edes itse itseään, ja sepä sulkee mahdollisuuden nähdä ja kokea saavansa kaipaamaansa rakkautta muualtakaan.
Bulimia on oikea, vakava sairaus, johon onneksi on hoitokeinot. Sinun ei tarvitse aluksi muuta kuin miettiä se, oletko kenties rakastetumpi ja omissasilmissäsi "parempi", jos oksennat hampaat suustasi, sotket paitsi ruoan sulatuksesi, niin myös koko elämäsi. Onko sinulla enää paljon mitään menetettävää, vai jokohan olisit maksanut riittävän hinnan täydellisyyden tavoittelussa, jolla yrität kenties ostaa hyväksyntää läheisiltäsi.
Karista ensimmäisenä päästäsi ajatus, että joku toinen on hyvinvoinnistasi vastuussa. Välttämättä kukaan ei tajua ahmimis-oksentamiskierrettäsi, joten miten he voisivat pitää sitä hätähuutona, saatika auttaa. Sinun omissa käsissäsi on mahdollisuudet, jotka hupenevat mitä pidemmälle annat asian liukua.
Seuraava tajuttava asia on, että sinä olet arvokas omana itsenäsi. Miksi kukaan ei rakasta ? Et sinä voi ahmia ja oksentaa siihen saakka, että joku rakastaisi, koska sinä olet jo itse vastuussa elämästäsi, eikä sinun olemassaolosi oikeastaan ole kiinni siitä, hyväksyykö, rakastaako sinua kukaan vai ei. Jokaisen ihmisen elämässä on tilanteita, jolloin tuntuu että kaikki ovat kääntäneet selkänsä, mutta silloin on aika alkaa katsomaan itseään ja opetella seisomaan omilla jaloillaan.Itseäsi sinä eniten vahingoitat. Jos ei kukaan muu, niin välitä edes itse itsestäsi. Itsesääli ja masennus taitavat olla heti siinä pinnan alla, ja niihin puuttumalla saatat saada jyvälle koko ongelmasi ytimen. Ja.. jokaisella meistä on äiti, ja monella sellainen äiti, joka ei voi olla välittämättä lapsestaan. Kerro hänelle välittömästi.
Otsikkoosi vielä.. kyllä, sinä olet sairas.