Etenkin jos on paljon painoa puodottanut. Muutaman vuoden kuluttua paino on sama kuin ennen laihduttamista. Aivan turhaa ihmiset itseään kiusaavat. Tämä on armoton totuus.
Pysyvä painonpudotus äärimmäisen vaikeaa
Näin se vain on
14334
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Selvästi ylipainoisista vain viisi prosentti pystyy pysymään hoikkina, loput 95% lihoo entisiin mittoihin. Yksi kahdestakymmenestä, tätä ei kerrota vaan ihmisiä kerta toisensa jälkeen kannustetaan toivottomaan yritykseen.
Kiinnostaisi tietää noiden 5% salaisuus, ovatko jatkuvassa nälässä, vai pääseekö koskaan ns normaaliin mielentilaan suuren painonpudotuksen jälkeen?
Pääsee, he ovat päässeet irti kuuriajattelusta ja ovat sisäistäneet pysyvien muutosten tarpeellisuuden. Tunnesyöjät ovat löytäneet uusia tapoja käsitellä tunteitaan.
Ihminen tottuu kyllä niihin uusiin elämäntapoihinkin pikkuhiljaa, toisilla se ottaa vain vähän kauemmin.
Kuulun tuohon viiteen prosenttiin, pudotin pari vuotta sitten lähes 50 kg ja olen sinnitellyt normaalipainossa siitä lähtien.
Kyllä ainakin minulla tavoitepainossa pysyminen vaatii jatkuvaa valppautta. Punnitsen itseni joka aamu ja merkitsen edelleenkin kaikki ruokani kalorilaskuriin. Pienessä nälässä täytyy olla päivittäin, muuten paino lähtee heti nousuun. En usko että koskaan pääsen siihen tilaan, että voisin luontevasti ja kaloreita laskematta syödä itseni kylläiseksi.
Aika pelottavaa. Itse en onneksi enää joudu laskemaan kaloreita, enkä joudu olemaan pienessäkään nälässä. Punnitsen itseni parin viikon välein vieläkin, siitä haluaisin päästä vielä eroon. Mutta en myöskään voi herkutella kuin harvoin.
Pääsee normaaliin mielentilaan eikä tarvitse olla jatkuvassa nälässä.
Tosin minulla nyt on vielä jonkun verran kiloja tiputettavana, mutta lähtenyt on jo n.45kg ja ovat pysyneet poissa jo useamman vuoden. Toki paino nyt heittelee sen kilon-pari suuntaan tai toiseen, mutta mitään muuta ei ole tapahtunut.
"joo :b" ONNITTELUNI!!! Kysyn muutaman kysymyksen ihan mielenkiinnosta, toivottavasti vaivaudut vastaamaan näihin, koska yritän päästä samaan. Tässä kysymykseni:
Kuinka vanha olet? Olitko lapsena lihava? Mikä on mielestäsi salaisuutesi? Yrititkö aiemmin useampia kertoja tuloksettomasti, eli jojoilitko aikaisemmin? Kuinka kauan pudotit noita 45 kiloa? Oletko mies vai nainen? Kuinka pitkä olet? Teitko jotain pysyviä muutoksia? Muuttuiko elämäntilanteesi suotuisaksi?
No voihan noihin toki vastailla. :)
Ikää on 28 ja nainen. Pituutta noin 162cm.
Lapsena en ollut lihava, semmoinen tanakka ennemminkin.
Laihdutin ensimmäistä kertaa ikinä. Sekin oli vahinko. Sairastuin reilu parikymppisenä vaikeaan masennukseen ja sen myötä paino nousi ennätyslukemiin eli noin 127 kiloon. Viikkoa ennen terveystarkastusta tuli paniikki, olen tämän ikäinen ja painan näin paljon, tulee muuten sanomista. Tarkoitus oli se viikko elellä kevyemmin, jotta voi hyvällä omallatunnolla sanoa, että joo teen asian eteen jotain ja sitten vähän tuonnempana aloittaa kunnon painonpudotus ihan ajatuksen kanssa. Mutta se nyt sitten jotenkin jäi päälle ja tulosta alkoi tulemaan.
Laihdutus on tähän mennessä kestänyt neljä vuotta. Joo, hidasta tahtia, mutta eipä ole kiire. Erilaisia motivaatio tms. taukoja on ollut varmaan puolet tuostakin ajasta, joten olisin varmaan jo lopullisessa tavoitteessa, jos en olisi niitä pitänyt. Mutta luulen, että tuo on salaisuuteni, en ole tehnyt asiasta pakkopullaa vaan se ikään kuin menee siinä sivussa. Eli toisin sanoen olen löytänyt itselleni sopivan tavan laihduttaa. Ei ole tavoitteita, jos ei huvita niin ei huvita, voin pitää tauon ja jatkaa myöhemmin. En "repsahtele"...jos tekee mieli vetää kännit tai pitää herkkupäivä, sitten teen niin ja jatkan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Pysyviä muutoksia. Tuo on hankala. En kai, koska mitään en pysyvästi ole jättänyt pois. No limsan juonnin olen lopettanut lähes kokonaan, se oli joskus aikanaan aika iso pahe.
Elämäntilanteen muutoksestakin on vähän hankala sanoa. Kun koko sen ajan kun olin jättilihava, olin myös masentunut. Ja terveen paperit sain vähän ennen kun aloitin laihdutuksen. Joten tottakai se elämäntilanne on nyt parempi kuin sen kolmen vuoden ajan, jolloin pahimmillaan oli suuri saavutus se, jos nousi sängystä ylös muutenkin kuin vessassakäymistä varten. Mutta luulisin kyllä, että jos edelleen olisin saman kokoinen kuin silloin, niin enpä olisi kovinkaan tyytyväinen, vaikka terve olenkin.
Mutta edelleenkin siis painan reilut 80 kiloa, eli läskinähän moni voisi pitää. Mutta se ei haittaa, itse olen kuitenkin tyytyväinen ja kohta kun tuo kesäkin loppuu, niin voi sitten alkaa tähdätä siihen, jos loppuvuodesta vaaka näyttäisi esim. 75kg :)
Pysyttelen itse hoikkana katselemalla pikaruokaravintoloiden ikkunoista sisään, katselen ohikulkiessani pitkään ja suoraan silmiin ylipainoisia, suuhunsa hampurilaisia ja ranskalaisia työntäviä ruokailijoita. Tämä näyttää ahdistavan heitä. Heidän ahdistuksensa ja häpeänsä auttaa pysymään kurissa ja hoikkana.
Kiitos läskit.
On ehkä äärimmäisen vaikeaa, mutta myös erittäin palkitsevaa. Miksi luulet lihovasi uudelleen? Palaat takaisin vanhoihin tapoihisi. Oikeastihan pysyvässä painonpudotuksessa kysymys on vain uusien ruokailu- ja liikuntatottumusten opettelemisesta. Kun tämän sisäistää, pysyvästä painonpudotuksesta tulee huomattavasti helpompaa. Se voi olla aluksi vaikeaa, mutta miksi? Epäonnistumisen pelko? Pelko myöntää tehneensä asioita väärin? Pelko uudesta, jopa paremmasta elämästä? Painonpudotus on myös asennekysymys, uskallatko päästää irti vanhoista tavoista ja kokeilla uutta? Uskallatko mennä epämukavuusalueelle ja kehittyä?
Tottakai kannustan uuteen yritykseen. Pitäisikö sitten kannustaa luovuttamaan, jos toinen selvästi tilanteestaan kärsii?
Pudotin 4-5 vuotta sitten painoa reilu 20 kg, nyt painoindeksi 21, ikää 45 v.
Tässä painossa pysyminen vaatii jatkuvaa painon tarkkailua. Käyn päivittäin puntarissa ja jos paino lähtee nousemaan, syön kevyesti muutaman päivän, kunnes paino taas normaali.
Ruokavalion kanssa saa olla tarkkana, jos söisin yhtään samalla tavalla kuin aikaisemmin (paljon eineksiä, hiilareita), paino olisi jo noussut takaisin. Ruokavalioni on lähinnä tällainen: paljon salaatteja, ruisleipää (pari palaa/pv), hedelmiä, kanaa ja marjoja. Oma iso paheeni on karkki, jos syön karkkia, en syö paljoa muuta sinä päivänä, joka on todella huono vaihtoehto. Mutta tälla tavalla pidän painoni kurissa ja olen tosi virkeä ja voin hyvin. Liikun lähes päivittäin, mikä on myös mielestäni tärkeä juttu.
Tällä tyylillä olen pitänyt painon samana vuosia ja tähän kyllä tottuu ja on ihan mielekästä elämää :)
Olen mies joka painoi muutama vuosi sitten 115 kg, nykyään 70 kg. Laihtuminen on vaatinut systemaattista suhtautumista ruokaan ja liikuntaa. Vaikka aion pysyä normaalipainoisena lopun elämääni, tiedän ettei se tule olemaan helppoa. Jos menen takaisin vanhoille tottumuksille, tiedän että painoni nousee takaisin entisiin lukemiin. Joudun lopun elämääni tarkkailemaan syömisiäni. Liikunnan osalta ongelmia ei ole – vaikka ennen olin sohvaperuna, nykyään 50km juoksua per viikko ei ole minulle ongelma vaan nautinto.
Kellään ei ole helppoa.
Normaalipainoisena joutuu tarkkailemaan syömisiään ettei liho. Ylipainoisena joutuu syömään paljon ettei pääse laihtumaan.
hieno homma edellisellä sama juttu mulla olen 45v mies 184cm alkupaino 122kg maaliskuun alussa nyt 88kg eli normaali paino eikä tarvinnu kun jättää sokeri pois kahvista rasvaset ruuat pois 5km reipas kävely joka päivä helppo homma olisi pitänyt jo 10v sitten tehdä samoin.kannataa kokeilla.
Tiedän olevani kielioppinatsi, mutta tarinasi jako edes lauseisiin yhdessä isojen alkukirjaimien kanssa tekisi siitä paljon helpommin luettavan.