Olen yhden lapsen äiti ja olen monta kertaa nähnyt miten mummo ja pappa hakkaa omia lapsia minun pikkosisaruksia..
Olemme monta kertaa sanoneet niille että lopettaa lyömisen ja potkimisen mutta ei näytä tajuavan että alle 13v sisaruksia sattuu niiden touhu. He ovat hakanneet, potkineen ja lyöny turpaan meitä. En tiedä mitä pitäs tehdä. Osa puolestani sanoo että pitää soittaa lastensuojeluun mutta toinen puoli sanoo että ei kannata.
Mitä sisaruksille käy jos ilmiannan vanhempani? Miten minun käy? Tekevätköne minun lapsestani kostoksi sossu ilmotuksen?
;(
Olemme monta kertaa sanoneet niille että lopettaa lyömisen ja potkimisen mutta ei näytä tajuavan että alle 13v sisaruksia sattuu niiden touhu. He ovat hakanneet, potkineen ja lyöny turpaan meitä. En tiedä mitä pitäs tehdä. Osa puolestani sanoo että pitää soittaa lastensuojeluun mutta toinen puoli sanoo että ei kannata.
Mitä sisaruksille käy jos ilmiannan vanhempani? Miten minun käy? Tekevätköne minun lapsestani kostoksi sossu ilmotuksen?
;(
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tee heti paikalla lastensuojeluilmoitus! Muistat hyvin itse, miten he sinua kohtelivat ja miltä se tuntui! Toivoitko joskus, että joku olisi sinua puolustanut? Onko heidän suhtautumisensa sinuun muuttunut perheellistyttyäsi? Pelkäävätkö he ehkä, että miehesi puolustaisi sinua ja antaisi heille samalla mitalla takaisin?
Älä kuuntele niitä, jotka sanovat, ettei kannata (?!) ilmoittaa lastensuojeluun! Lastensuojelu on olemassa juuri suojellakseen lapsia! On vaikea sanoa, mitä ilmoituksesi jälkeen muuta tapahtuu, mutta ainakin lasten pahoinpitelyt saadaan loppumaan ja sehän on kiireellisin ja tärkein asia. He tarvitsevat apuasi, koska kukaan muukaan ei heitä auta ja itse he eivät pysty puolustautumaan.
Minusta olisi tärkeää myös ottaa yhteyttä joko koulukuraattoriin, -terveydenhoitajaan tai mahdollisesti myös rehtoriin, jotta koulukin voisi auttaa sisaruksiasi toipumaan. Usko pois, siellä on näitä nähty ja osataan kyllä auttaa lapsia.
Jos teillä on omassa perheessäsi asiat kunnossa, vanhempasi saavat tehtailla sossuilmoituksia maailman tappiin ihan rauhassa. Kyllä sossu- / lastensuojeluviranomaiset yleensä osaavat erottaa kostoksi tai v-umaisuuksissaan tehdyt ilmoitukset aiheellisista - he näkevät päivittäin kumpiakin. Jos taas omassa perheessäsi on jotain, mikä antaa lastensuojelulle tai sossulle aihetta puuttua asiaan, ota apu vastaan. Perheillä on lakisääteinen oikeus saada ongelmiin ja vaikeuksiin apua! Pidä kuitenkin kiinni omasta kannastasi ja kerro, mitkä mahdolliset tukitoimet sinusta olisivat tilanteessa hyödyllisiä ja tarpeellisia.
Ensimmäiseksi lastensuojelu tarjoaa apua ja kartoittaa perheen tilannetta sekä etsii keinoja saada asiat paremmalle tolalle. Jos pelkäät, että joko sisaruksesi tai oma lapsesi voitaisiin ottaa huostaan, voin kertoa, että huostaanotto on vasta ihan se viimeinen ja äärimmäinen keino, jos ei asioita saada millään muuten kuntoon.
Voi olla, että edessäsi on vaikeakin aika perheen sisäisten suhteiden vuoksi, koeta kestää. Olet kuitenkin täysin oikealla tiellä ja osoitat olevasi vastuullinen ja välittävä aikuinen ihminen, kun pyrit auttamaan sisaruksiasi. Toivottavasti miehesi tukee toimiasi. Vaikka ei (vielä) tukisikaan, tee niin kuin oikein on. Vanhempiesi tunteista tai reaktiosta sinun ei mielestäni pitäisi välittää, vaikka se luonnollisesti onkin vaikeaa. He toimivat ehdottoman väärin ja sinulla on oikeus ja velvollisuus puuttua asiaan.
Sanot, ettet tiedä, mitä pitäisi tehdä. Minusta näyttää siltä, että tiedät kyllä. Tsemppiä!
Ei kai ne viranomaiset kerro kuka on ilmoittaunut, jos et itse kerro. Kamala, että pelkäät oman lapsesi puolesta, tulee mieleen, ovatko vanhempasi läheskään terveitä mieleltään. Mutta ennenkuin ilmoitat, niin mieti ensin, olisitko itse halunnut että sinun hakkuskokemuksistasi olisi joku ilmoittanut. Halusitko kuitenkin elää hakkaavien vanhempien kanssa vai olisitko halunnut lastenkotiin tai sijaisperheeseen. Luulisi mietittyäsi olevan ihan helppo päättää ilmoitatko vai et keneltäkään kysymättä.
" Halusitko kuitenkin elää hakkaavien vanhempien kanssa vai olisitko halunnut lastenkotiin tai sijaisperheeseen."
Siinäkö ne vaihtoehdot oli? No ei suinkaan! Etkö lukenut, mitä nimimerkki "Hyvien lasten äiti" kirjoitti: "Ensimmäiseksi lastensuojelu tarjoaa apua ja kartoittaa perheen tilannetta sekä etsii keinoja saada asiat paremmalle tolalle. Jos pelkäät, että joko sisaruksesi tai oma lapsesi voitaisiin ottaa huostaan, voin kertoa, että huostaanotto on vasta ihan se viimeinen ja äärimmäinen keino, jos ei asioita saada millään muuten kuntoon."
Minusta nimimerkin "Ei kokemusta" kannanotto näyttää siltä, että hän on hetkellisesti tullut tuolta biovanhempien palstalta tänne kuikuilemaan. Siellähän on todella paljon tapauksia, että hyvin hoidettu ja onnellinen lapsi on väkivalloin riistetty tasapainoisesta ja huolehtivasta kodista ja sijoitettu kelvottomaan ja väkivaltaiseen rahanahneeseen sijaiskotiin. Ja joku näitä juttuja tietysti uskookin...
Koska Ap:n sisarukset eivät pysty puolustautumaan, olisi todella tärkeää, että joku pitäisi heidän puoliaan. Voi olla, että löytyy muitakin vaihtoehtoja kuin lastensuojeluilmoitus, esimerkiksi muuttaminen jonkun sukulaisen luo.
Pitää ottaa huomioon, että sijaisvanhemmissa löytyy lapsia pahoinpiteleviä ja päihteiden väärinkäyttäjiä. Heillä on tyypillistä tuon kaltainen biologisten vanhempien pilkkaaminen uskottavuudessa. Mitään muutosta alkuperäiseen tilanteeseen ei siten saata olla odotettavissa.
Mielestäni ap:n kannattaisi tokaista vanhemmilleen että tekee lastensuojeluilmoituksen mikäli meininki ei siltä sanomiselta muutu. Uskoisin että vanhemmat ottavat sanoista vaarin. Ehkä he ovat itse saaneet toteuttamansa kaltaisen kasvatuksen eivätkä ymmärrä ellei heille asiasta sanota. Näkee hälyttävän usein miten jotkin aikuiset pitävät hyvänä ja oikeana kasvatusmetodina itselleen olleen selkäsaunat ja pahoinpitelyt ja pitävät sitä hyveenä yhteiskuntakelpoisuuden saavuttamiseen.
"Mielestäni ap:n kannattaisi tokaista vanhemmilleen että tekee lastensuojeluilmoituksen mikäli meininki ei siltä sanomiselta muutu. Uskoisin että vanhemmat ottavat sanoista vaarin."
Ap kertoo, että isovanhemmille on lukuisia kertoja asiasta sanottu, mutta sillä ei ole mitään vaikutusta. Miksi ihmeessä vielä pitäisi kieltää lyömästä lapsia? Montako kertaa sinun mielestäsi pitää kieltää, kun pahoinpitely aina vaan jatkuu? Minusta ei tarvitse kieltää kertaakaan, jokainen tietää, että se on rikollista - ja sen lisäksi syvästi lasta traumatisoivaa.
Suoraa päätä vain lastensuojeluilmoitus kehiin.
Yksi mahdollisuus voisi tietysti olla, että juttelisi pahoinpitelijöille ihan muina miehinä, kenen sukulaisen luo pikkusisarukset voisivat muuttaa, että pääsisivät pois väkivaltaisesta ympäristöstä ja heidän vanhemmillaankin olisi aikaa toipua, kun he näköjään ovat ylirasittuneita ja lpst käyvät ihan liikaa heidän hermoilleen.
On kokemusta elää henkisessä väkivallassa avioliitossa. Ensin monta vuotta luulee olevansa itse syyllinen ja salaa asian, sitten ahdistus pakottaa kertomaan lähimmälle ystävälle, sitten alkaa rakentua vahvuutta päästä eroon. Ja pääsin melkein jälkiä jäämättä, vain suuri rakkaus jäi jäljelle, sitä en ole pystynyt kuristamaan vaikka ulkoisesti selvisinkin. Silti olisin "tappanut" jos joku muu olisi alkanut asioitani hoitamaan ja minua pelastamaan, itse pitää kokea ja päästä. Uskon myös lapsen pystyvän siihen., jos todellinen halu on.
Edelleen ehdotan että aloittaja miettisi, olisiko hän halunnut, että joku ilmoittaa silloin kun hän oli lapsi? Miten olisi kertonut kavereille ja koulussa, ettei asukaan kotona? Onko kuitenkin tunteita hyviä näitä hakkaavia vanhempia kohtaan? Entä niillä lapsilla, jotka kotona vielä asuvat, rakastavatko vai vihaavatko? Tuo "lastensuojelu hylkää" - kirjoittajan tokaisu ja "uhkailu" lastensuojeluviranomaisille on hyvä neuvo. Ja ehdotus, että vanhemmat miettisivät omaa käytöstään, outojan he ovat, siitä ei mihinkään pääse.
Minulla on sosiaaliviranomaisista yleisesti huono käsitys, toki poikkeuksiakin on. Yksi merkittävä piirre heissä on: Jos ovat ruvenneet olemaan jotakin mieltä, sitä ei voi kukaan eikä mikään muuksi muuttaa, vaikka kiven läpi pitävät käsityksensä, eivätkä kykene tarkistamaan kantaansa, puhumattakaan että muuttaisivat mielensä.
sosiaaliviranomaiset eivät niinkään auta, pikemminkin sekoittavat pakkaa, kun on vaikeaa. Kuitenkin pahoinpitelyn täytyy loppua. Jos pelkkä uhkaus sosiaaliviranomaisilla auttaisi? Se olisi onnellisin vaihtoehto.