Löysin hienon kirjoituksen

Eräs nettitekstaaja (en minä) kuvasi hienosti klassisen musiikin "elitististä luonnetta":

Händelin barokkioopperat, joista valtaosa on kirjoitettu Lontoossa n. 1710 - 30, vetivät suuren joukon rahvasta, jotka tulivat kuuntelemaan aarioita ja pelaamaan korttia resitatiivien aikana. 1800-luvun alkupuolen Italiassa oopperasäveltäjillä oli omat fan clubinsa, kuten elokuvatähdillä nykyään; Rossinin Sevillan parturin ensiesitys 1816 meni fiaskoksi kun Paisiellon kannattajat buuasivat illan pilalle. Auberin ooppera Porticin mykkä vuonna 1848 käynnisti Brysselissä mellakoita, jotka johtivat Belgian valtion itsenäistymiseen.

Miksi samat oopperat, jotka vuosisatojen ajan ovat tehneet saman tehtävän kuin tämän päivän elokuvat ja suuret yleisökonsertit, ovat nykyään elitistisiä? Vastaus löytyy ilmiselvästi äänentoistosta ja pop-musiikista, joita aiemmin ei ollut. Jatkuva pop-musiikin kuuntelu tekee ihmisestä tyhmemmän, minkä vuoksi klassinen musiikki tuntuu suhteellisesti (mutta ei absoluuttisesti) elitistisemmältä. Pop-musiikin turmelema nykyihminen ei ymmärrä Händelin oopperoita, joita 1700-luvun lontoolainen hevoskuski kuunteli nautinnolla. Välttäkää siis rokkia, räppiä ja suomipoppia, jos haluatte, että teistä kehittyy älykkäitä ja ajattelevia olentoja.