Joten miksi jaksatte silti vuodesta toiseen kestää kurjuutta ja yksinäisyyttä? Suurella todennäköisyydellä kun elämä ei enää parane jos on jo vuosia ollut yksin. Miksi se tulevaisuudessakaan miksikään muuttuisi?
Miksi jaksatte jatkaa?
Miksi jaksatte jatkaa?
Vastaukset 20
Vanhimmat
voi miten typerä aloitus!!!!! Provo, en jaksa tuhlata enempää aikaani.
Ei vaan olen realisti. Mietitäänpäs nyt:
Jos olet yli 30-vuotias yksinäinen mies joka ei ole tähänkään päivään mennessä saanut luotua kaverisuhteita tai parisuhdetta. Kannattaa pysähtyä miettimään, että mikä on syynä? Luulisi että viimeistään koulun tai töiden kautta olisi saanut jotain suhteita luotua, mutta jos ei tuohon ikään mennessä ole mitään niin MIKÄ OLISI tulevaisuudessa se asia jonka tämän kuvion muuttaisi?
Kannattaahan se toki jo ennen sitä kolmeakymppiä miettiä mikä mahdollisesti syynä, mutta aloituksesta tuli vähän sellainen olo, että ihan sama sitten hypätä köydenjatkoksiko jos ei ystäviä ole. Ihminen voi aina muuttua, mutta muutos lähtee tietysti itsestään. En minäkään ole aina ollut samanlainen. Olisiko pitänyt luovuttaa, kun elämä oli vuosia aivan kamalaa, ajatella, että eihän tämä tästä miksikään muutu, kun on vuosia jatkunut samana. Mutta hetkinen, sittenpä alkoikin mennä parempaan suuntaan, kun omat silmäni avautuivat.
Terkuin optmisti :)
Mutta ehkäpä koko ikänsä yksin olleet osaavat vastata kysymykseesi miksi jatkaa......
Siis:
Terkuin optimisti :)
Jos terveys sallii niin kannattaisi melkein vain "ottaa ja lähteä". Lähtisi niin sanotusti kiertämään. Yrittäisi ensin säästää sen verran että edes jonkin verran olisi lähteä ja sen jälkeen menisi koko ajan vain johonkin suuntaan.
Elämä on elämää yksinkin. Ei kurjuus ole yksinäisyyden määrite.
Terv. yli kolmekymppinen yksinäinen mies
"Miksi jaksatte jatkaa? "
No en jaksakaan. Toivon ja ajattelen kuolemaa joka päivä.
"Ei kurjuus ole yksinäisyyden määrite".
Kyllä on.
"Elämä on elämää yksinkin".
No jaa. Minä koen olevani olemassa, mutta en elossa. Elävä kuollut.
Ainoastaan kuoleman pelko on estänyt itsarin.
Joku on varmaan sitä mieltä, että jos on näin heikko niin joutaakin kuolla pois.
Eihän siinä mitään jos viihtyy yksinkin ja oman elämän tavoitteet eivät liity parisuhteeseen ja perheeseen. Aivan liikaa täällä on vain näitä keskusteluja jossa vellotaan itsesäälissä kun ollaan oltu aina yksin.
Okei halusin hieman provota ja aukaista näiden ihmisten silmät jotka vain ruikuttavat kurjaa elämäänsä eivätkä tee sille mitään.
"Olisiko pitänyt luovuttaa, kun elämä oli vuosia aivan kamalaa, ajatella, että eihän tämä tästä miksikään muutu, kun on vuosia jatkunut samana. Mutta hetkinen, sittenpä alkoikin mennä parempaan suuntaan, kun omat silmäni avautuivat. "
Hienoa että älysit lopettaa kurjuudessa vellomisen ja ilmeisesti teit asialle jotain.
Yksinäisiä olemme kaikki : ) Et ole yksin vaikka oletkin. 30 on kuitenkin aika nuori vielä, itse vielä vähän nuorempi sinua. Mä olen pakoillut ihmisiä teini-iän jälkeen lähes aina, sanotaan 17-27 vuoden välillä. Ja nyt olen siis 27. Usko muutokseen. Minäkin uskon, vaikka hemmetin hankalaa onkin. Jaksan siksi koska tiedän että parempaa on luvassa kun vaan jaksaa tehdä töitä asian kanssa. Jos haluat, voit myös katsoa "taisteluani" http://keskustelu.suomi24.fi/node/11399788. Tule sinne jutteleen jos haluat. Voimia ja jaksamisia!
Minä olen yli kolmekymppinen nainen. Jaksan kestää tätä yksinäisyyttä vähän paremmin sillä että olen hyväksynyt sen että olen aina yksin. Olen joutunut oppimaan sen tosiasian että kukaan ei halua tai kehtaa olla tämän näköisen kanssa tekemisissä. Sen verran pilkkaa olen saanut osakseni että viesti on mennyt jo perille. Sanokaa vain luuseri luovuttajaksi, mutta minun voimavarani loppuivat ystävän/kumppanin etsimisen suhteen. Välillä on vaikeaa, TODELLA vaikeaa olla yksin mutta minkäs teet. Näitä keskusteluja joskus luen vähän kuin vertaistueksi.
Monet naiset luulee olevansa rumia vaikka ovat ihan kivannäköisiä mutta naiset on nirsoja joten turhautuvat kun ei sitä täydellistä miestä löydy. Siksi sinäkin luulet että et kelpaa. Voisit alentaa rimaa ja ottaa uuden asenteen että se taviskin voi olla ihan hyvä mies vaikak sillä olis muutama kiloa ylipainoakin.
No HUH HUH! Minulle kyllä "tavis" kelpaisi. Mene vain itseesi, ei ole tavikset vielä minua huolinut.
Jos me kerran teidän miesten mielestä ollaan kivannäkösiä, miksette koskaan kerro sitä? pakostakin tuntuu rumalta kun ei kukaan KOSKAAN ole kehunut ulkonäköä. Koskaan siis ihan oikeasti liioittelematta.
Sama juttu miehillä, itse en ole koskaan kuullut kehua kasvoista livenä, rumaksi sanottu kyllä ainakin neljä kertaa.
Olisihan se itsetunto/varmuus aika eri tasolla jos elämän aikana saisi positiivisia kommentteja. Ei se itsetunto huonoksi itsestään muutu vaan ympäristön palautteesta. Kai olen sitten ruma vaikka itse olen usein eri mieltä. Selittäisi kyllä sen miksi naiset ei ole juuri ikinä olleet kiinnostuneita.
"Monet naiset luulee olevansa rumia vaikka ovat ihan kivannäköisiä mutta naiset on nirsoja joten turhautuvat kun ei sitä täydellistä miestä löydy."
Tuo se on yleinen ongelma.
Sinänsä ymmärrän että naisille voi olla vaikeaa valikoida mies koska jälkikäteen sitä helpommin pysytään saman tyypin kanssa. Ennen ihastumista ja läheisempää tuttavuutta on helpompi olla ottamatta jokin mies.
Onhan sitä huonon näköisiäkin naisia, mutta moni nainen saattaa kyllä osittain tiedostaakin ettei ole kovin huonon näköinen, vaikka julkisesti tuollaista sanoisikin.
Eipä miehet nyt naisten ulkonäköä yleensä kehuskele julkisesti. Varsinkaan Suomessa.
En saanut aseenkantolupaa enkä saanut ostaa asetta jolla olisin voinut lopettää tän kärsimyksen. Pakko siis jatkaa.
Odottelen vanhempieni kuolemaa ja jos hyvä tuuri käy niin heiltä saattaa jäädä vähän perintöä, elleivät ole minua jo tehneet perinnöttömäksi. Sitä odotellessa elelen nautinnollista elämää tyhjäntoimittajana jne.
Kaikenlaista muutakin mielenkiintoista touhua olen vuosien aikana kehitellyt joten aika ei koskaan tule pitkäksi.
Tällä hetkellä haaveilen mahdollisuuksista maksullisten naisten kanssa touhuamisesta, mutta valitettavasti rahani eivät sellaiseen riitä vielä.
Enhän minä jaksakaan. Silti elämä vaan jatkuu. Niin kauan kuin jatkuu.
Keho pirulainen ei suostu kuolemaan, ei sitten millään. Vaikka kuinka
eläis epäterveellisesti ja laiminlöisi terveyttänsä, ei sammahda ei.
Mielisairaiden ämmäin vouhotuksia muutenkin, pitäis muka jokaisen
yksinäisen miehen tappaa itsensä, jos ei parisuhderintamalla menestystä
lohkea. Parempi yksin kuin piru ämmäin kanssa.
Mä olen elänyt jo sen verran kauan, kerinnyt katsella kuinka monet kovat
karjut ja akat on uuvahtaneet ja lykkäävät koiranputkea jo, jauhoi ne
sitten mitä tahansa pas'kaa sen oman elämänsä aikana.
Voipa olla että tulen vielä näkemään muutamia pas'kanjauhajia vielä
menevän lisääkin, ennen oman ajan täyttymistä.
Pas'kanjauhajien välisestä kisailusta, kuka tipahtaa ensin, siitä siinä
loppupeleissä on kyse.
Another one bites the dust.