Oon siis ihastunu yhteen tuttavaani. Hän on aivan erilainen kuin minä. Tullaan aivan erilaisista taustoista, Tuo kyseinen tyyppi, nyt vaikka X, tulee perheestä jossa saa mennä ja tulla miten vaan ja melkein minne vaan.
Mä taas oon tämmösessä tiukkarajaisessa perheessä, jossa kaikkea ja kaikkia kontrolloidaan. Toinen ääripää.
Ollaan aika erilaisia, mutta oon huomannu että X:llä on muhun positiivinen vaikutus, aina kun oon sen seurassa niin mä elän täysillä ja unohdan turhat rajotteet.
Ja vaikka joku kuvailiskin sitä jonkin asteiseks hurjapääks, sil on hyvä sydän.
En pitkään halunnu myöntää että oon ihastunu. Asiaa ei helpota se, että kyseinen tyyppi muuttaa kohta Prahaan melkein vuodeks. Mä en tiedä mitä mun pitäis tehdä, unohtaa X suosiolla vai yrittää kertoo sille tms. Koska en koskaa tavannu ketään sen kaltasta.
Mä taas oon tämmösessä tiukkarajaisessa perheessä, jossa kaikkea ja kaikkia kontrolloidaan. Toinen ääripää.
Ollaan aika erilaisia, mutta oon huomannu että X:llä on muhun positiivinen vaikutus, aina kun oon sen seurassa niin mä elän täysillä ja unohdan turhat rajotteet.
Ja vaikka joku kuvailiskin sitä jonkin asteiseks hurjapääks, sil on hyvä sydän.
En pitkään halunnu myöntää että oon ihastunu. Asiaa ei helpota se, että kyseinen tyyppi muuttaa kohta Prahaan melkein vuodeks. Mä en tiedä mitä mun pitäis tehdä, unohtaa X suosiolla vai yrittää kertoo sille tms. Koska en koskaa tavannu ketään sen kaltasta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toivottavasti vastaus ei tule liian myöhään, mutta kerro hänelle tunteistasi. Mieti: jos annat hänen mennä Prahaan ja jos hän vaikka löytää sieltä itselleen jonkun, miltä susta sitten tuntuu? Se on vaan sellasta surkuttelua ja jossittelua pitkän aikaa, syytät itseäsi, kun et uskaltanut kertoa.
Jos taas kerrot hänelle, mikä on pahin, mitä voisi tapahtua? Jos hän on myös kiinostunut susta, katsotte yhdessä miten etenette siitä. Jos hän sanoo, ettei valitettavasti kiinnosta, niin hei, sehän on lähdössä maasta vuodeksi! Eipähän tarvi sitte olla nolona jos tapaatte jossain - vuoden aikana varmasti mahdollinen häpeän tunne lievenee jo siihen pisteeseen, että kun (jos?) hän palaa Suomeen, kehtaat sentään katsoa jo silmiin.
Tsemppiä! :)