Enkö halua uskoa?

Vaatii todellista yritystä alkaa uskomaan johonkin minkä tietää olevan ikivanhaa valetta. Sinussa ei ole mitään vikaa, olet vain liian järkevä uskovaiseksi. Et tarvitse jumalia ollaksesi kokonainen. Elämässä on paljon ihania asioita ihan ilman mitään uskontoja. Elämä itsessään on ihana lahja, nauti siitä ja itsestäsi niin kauan kuin sinulla vain on aikaa. Kaikkea hyvää sinulle.

Varsinkin jos olet uskovaisesta perheestä, niin ymmärrän sua hyvin. Älä turhaan ponnistele vaan ole vain oma itsesi ja hyväksy ettei usko vain ole sinua varten. Et tarvitse Jeesusta tai muita vaan onni löytyy sinun omasta sydämmestäsi, ja sinusta itsestäsi löydät toivon, rakkauden ja kaiken tarvittavan armon. Ja elämä tosiaan on liian lyhyt turhaan murehtimiseen, joten pää pystyyn äläkä anna kenenkään tai minkään lannistaa :)

terveisin 15 vuoden vakavasta masennuksesta, väkivaltaisesta psykopaattinarsistista ja lyhyen ajan sisällä viiden lähiomaisen menettämisestä selvinnyt nainen. Ilman jeesuksia, uskoja jne. Onni ja "pelastus" löytyi minusta itsestäni.

Tässä yläosassa puhuu valhehenki ei Jumalan vaan Lusiferin joukkojen henki,ei mitään oikeaa täyttä hölynpölyä.
Jeesus on sinua kuullut,mutta olisi hyvä tietä mitä olet tehnyt,Rukoilitko Jeesukselta syntejäsi anteeksi ja kerroitko Jesuksen olevan nyt Herrasi jollekkin ja jos et niitä tehnyt ei Pyhähenki ole voinut sinuun tulla,että alkasit kokeen Uskonelämän niinkuin se tunnetaan! Vaikea on kirjoittaa,että ymmärtäisit mistä puhun, mutta siinä on alkeiskurssi minulta!
Usko ei ole tunneasia vaan uskon asia!

Rukoile näin: Rakas Jeesus anna minun syntini ja pahat tekoni anteeksi ja pese kallilla verelläsi puhtaaksi ja ota minut omaksesi,täytä minut hengelläsi ja vie minut taivaankotiin kun sen aika on, Amen. Nyt kerrot jollekin suullasi että olet tullut Uskoon ja Jeesus on Herrasi ja olet Jumalanlapsi,se on uskon kynnys ja koettelemus,kun sen teet Jeesuskin ottaa sinut tosissaan pelastettuihin!

Jos on kasteessa otettu kristillisen seurakunnan jäseneksi, niin silloin on kristitty. Se on sitten eri asi, onko kristitty "uskova kristitty" tai "uskovainen kristitty", ja miten nuo käsitteet tulkitaan.

Olet kai ns. etsijä... Älä kuuntele tuomitsijoita. Olet arvokas tuollaisenakin.

Aika ei ehkä ole vielä kypsä.

"Tästä keskustelusta jäi itselleni kovin paha mieli. Kaikki on siis minun vikaani."

Heillä nyt ei ole muuta vaihtoehtoa. Jumalassaan ei voi vikaa olla ja kun muita osapuolia ei oikein ole, niin sinustahan se syyllinen on pakko tehdä.

Mutta mutta.. Miksi puhua viasta kun mikään ei ole vialla? Tietysti noiden kantilta vialla on vaikka mikä mutta he nyt eivät ole tässä reaalimaailmassa oikein kunnolla kiinni ollenkaan. Ei heistä tarvitse välittää.

Hei "Koputin, ei avattu",

Ymmärrän pahan mielesi ja toivon, ettet syyttäisi itseäsi. Varmasti olet uskon ja armon arvoinen.
Oletko miettinyt, että joskus uskoon kasvetaan pikkuhiljaa? Luulenpa että uskoon tulemiskokemuksia on aivan yhtä monta kuin on uskovia. Jollekin se voi olla järisyttävä kokemus ja joku toinen taas kokee olleensa uskossa lapsesta asti.
Muista olla itsekin itsellesi armollinen. Monet meistä kyseenalaistavat, epäilevät ja pohdiskelevat uskoaan, mutta silti pohjalla on luottamus ja usko Jumalaan. Anna tilaa ajatuksillesi ja Jumalan puheelle. Onko jokin sellainen paikka tai tilanne, jossa olet kokenut pyhää tai aavistuksen Jumalan olemassaolosta? Auttaisiko, jos palaisit siihen paikkaan, tai vaikka vaan siihen hetkeen mielessäsi?

Ehkä voisit myös jutella jonkun seurakunnan papin tai muun työntekijän kanssa mietteistäsi.

Voimia etsintääsi!
t.Veera-diakonissa